Vapise Eric Clapton! Nimittäin täältä tulee Joe Bonamassa! Suomessakin pariin otteeseen käyneen ja maaliskuussa täydelle salille esiintyneen Joe Bonamassan kymmenes sooloalbumi ilmaantuu pian kauppojen hyllyille.

Albumin aloittaa ”Dislocated Boy”, joka avaa kuuntelukokemuksen urkusoundeilla. Kirkkomaisen tunnelman omaavan intron jälkeen meno muuttuu rauhalliseksi sekä bluesahtavaksi. Pian kuitenkin selviää, miksi Bonamassaa ylistetään uudeksi Eric Claptoniksi. Bonamassan soittama kitarasoolo jättää sanattomaksi. Kappaleen jälkeen voikin todeta, että kyseessä on aika hyvä valinta aloitusbiisiksi.

Aloituskappaleen lisäksi levyllä on myös muita mahtavia biisejä. Albumin nimikkoraita on aivan upea, enkä yhtään ihmettele, miksi juuri tämän kappaleen nimi on valittu koristamaan myös koko albumia. Suosittelenkin kaikkia tästä albumista kiinnostuneita kuuntelemaan ”Driving Towards the Daylight” -biisin, sillä se kuvastaa koko albumia ja sen luomaa tunnelmaa.

Toinen maininnan arvoinen biisi on raidalta 6 löytyvä ”A Place In My Heart”, joka on balladi ja jonka intron korvia hivelevä kitarasoolo sai ainakin minun ihoni kananlihalle. Taustalla soivat puhaltimet toivat jyrkkyyttä kappaleen rajuimpaan kohtaan, minkä jälkeen kitara jälleen soi ja saa minut hymyilemään. Tätä parempaa kappaletta Bonamassan äänelle ei ihan hevillä löydy. ”Driving Towards the Daylightin” päättää musikaalisesti ”Too Much Ain´t Enough Love”, jonka kitarasoolot lopettavat tämän levyn pehmeästi.

Kun ”Driving Towards the Daylightin” edeltäjästä on kulunut vasta vuosi, luulisi, että Bonamassan takki olisi tyhjänä ideoista – mutta asia on päinvastoin. Tämä kymmenes Bonamassan soololevy on yksi blueshistorian kauneimmista levyistä ja yksi Bonamassan parhaimmista tekeleistä.

9 / 10

Kappalelista
1. Dislocated boy
2. Stones In My Passway
3. Driving Towards The Daylight
4. Who´s Been Talking
5. I Got All You Need
6. A Place In My Heart
7. Lonely Town Lonely Street
8. Heavenly Soul
9. New Coat of Paint
10. Somewhere Trouble Don´t Go
11. Too Much Ain´t Enough Love

http://jbonamassa.com/

kirjoittanut: Tia Salmela