John Smith Rock Frozenin perjantai tarjoili pikkujoulumeininkiä folkista death metaliin

Suomen talvista festarikenttää täydentämään ja pikkujoulukautta piristämään perustettiin viime vuonna kaksipäiväinen sisäfestivaali John Smith Rock Frozen. Suomen parhaaksikin äänestetyn John Smith Rock Festivalin talviversio teki tänä vuonna odotetun paluun, kun Jyväskylän Paviljonkia saapui perjantaina ja lauantaina 2.-3. joulukuuta lämmittämään 12 yhtyettä kotimaasta ja kauempaa.

Huurteinen perjantai alkoi fasiliteettien tarkastuksella. Paviljongissa pariin eri halliin levittäytyvä festivaalialue oli tänä vuonna hieman pienempi kuin viime vuonna. Syyksi veikkaan pienempää osanottajamäärää, sillä uusillakin tilaratkaisuilla alueella oli mukavan väljää, eikä näilläkään John Smitheillä tarvinnut jonottaa pitkiä aikoja. Ruokapuolessa oli otettu viime vuotisesta harppaus parempaan. Kojuja oli vain yksi, mutta Sawohouse Underground tarjoili hyvän valikoiman laadukasta festariruokaa. Sanottakoon, että myös kahvi oli tänä vuonna parempaa. Myös juomapuolessa oli kiitettävästi tarjontaa tämän mittakaavan festareille, ja perusbissen lisäksi saatavilla oli erikoisoluita, mikä on ollut viime vuosina kiva lisä monilla festareilla.

Perjantain esiintyjäkaartista avausvuorossa oli One Morning Left. Energisen kokoonpanon metalcore-tykitys sopi alkulämmittelyksi varsin hyvin, joskin yleisöä oli tässä vaiheessa päivää paikalla harmittavan vähän. Paviljongissa oli sinänsä hyvin järjestetyt tilat, sillä keikkoja pystyi seuraamaan myös istumapaikoilta tai korkeisiin pöytiin nojaillen. Sen seurauksena monet jäivät tosin kauemmas lavasta, minkä vuoksi lavan edustalla olikin hyvin väljää. Se ei tosin paikallaolijoita haitannut, sillä ne, jotka keikkaa todistivat, tuntuivat viihtyvän. Meninkiä hyvin nostattanut yhtye soittaa syntikalla väritettyä corea, joka uppoaa ainakin allekirjoittaneelle hyvin. Näin bändin ensimmäistä mutten varmastikaan viimeistä kertaa.

Toisena lavalle nousi Suomen folk metal -kärkeä edustava Korpiklaani. Viimeisimmät livekokemukseni bändistä ovat kuluneelta kesältä, kun yleisö joutui todistamaan ehkä hieman liian oluenhuuruista esitystä. Koska odotukseni olivat ottaneet hieman osumaa, olin todella positiivisesti yllättynyt Jyväskylässä koetuista karkeloista. Korpiklaani esiintyi ilahduttavalla energialla ja veti skarpin ja viihdyttävän shown. Porukkaakin alkoi valua paikalle hyvää vauhtia. Bändille tyypillisten juomalaulujen kuten ”Vodkan”, ”Jägermeisterin” ja ”Tequilan” lisäksi kuultiin muun muassa musiikkia viimeisimmältä, viime vuonna julkaistulta ”Jylhä”-albumilta. Rumpusoolo kuultiin ”Tequila”-biisin aikana, ja yleisöä jututettiin biisien välissä pilke silmäkulmassa.

John Smithin pikkuhiljaa vakiintuvaan kalustoon kuuluu Bloodred Hourglass. Bändi on jo muutaman vuoden ollut kovassa nosteessa, minkä huomasi myös tämän festivaalin yleisössä. Kuuntelin keikan syömisen ohessa, koska olen päässyt todistamaan Mikkelin ylpeyttä jo useampaan kertaan, ja jossain vaiheessa on vain pakko pitää taukoa. Bloodred Hourglass soitti tapansa mukaan kovan keikan, ja se tuntui kelpaavan hyvin JS-kävijöille.

Vaikka suuri osa tämän vuoden John Smith Frozenin esiintyjistä oli minulle joko vanhoja hyviä tuttuja tai odotettuja uusia livekokemuksia, mahtui joukkoon niitäkin, joita opettelen edelleen kuuntelemaan. Menevän ja railakkaan raskaan musiikin ystävänä tarvitsen tietynlaisen mielentilan sellaisia bändejä kuten Swallow the Sunia varten. Bändi ei kuulu omille soittolistoilleni, mutta annoin sille tietenkin mahdollisuuden. Swallow the Sun soittaa tietyllä tavalla hyvin kaunista musiikkia. Laulaja Mikko Kotamäki hallitsee mielestäni hienosti sekä huutolaulun että puhtaat äänet ja huomasin suuren osan festarikävijöistä diggailevan bändiä suurella intohimolla.

Swallow the Sunin jälkeen lavalle saatiin hieman vauhtia, kun ruotsalainen Dynazty otti homman haltuun. Bändin laulaja on Amaranthessakin vaikuttava Nils Molin, ja tällä kertaa kyseinen bändi oli edustettuna laajemminkin. Aikatauluongelmien vuoksi poisjäänyttä basisti Jonathan Olssonia saatiin Jyväskylään tuuraamaan Amaranthen basisti Johan Andreassen, joka lunasti paikkansa Paviljongin lavalla aivan kiitettävästi.

Dynaztyn keikka oli taattua hard rockia ja iloinen jälleennäkeminen. Bändi on onneksi löytänyt tiensä Suomeen aina ajoittain, ja suosittelen lämpimästi sen tsekkaamista livenä kaikille hard rockin tai power metalin ystäville. Aiemmasta tuotannosta kuultiin helmiä kuten ”Firesign”, ”Heartless Madness” ja ”The Human Paradox”. Uusikaan levy ei ole huono, ja siltä kuultiin muun muassa ”Advent” ja singlenä julkaistu ”Yours”.

Ensimmäisen päivän viimeiset tahdit tarjoili Insomnium. Kuten Swallow the Sunin kohdalla, en ole vielä löytänyt myöskään Insomniumin täyttä potentiaalia. Minulla on death metalissa vielä pureskeltavaa mutta sen tajusin, että illan viimeisen bändin paikka oli ansaittu, ja muu yleisö osasi sitä arvostaa. Porukkaa valui jo jonkin verran pois keikan aikana, ja minäkin lähdin lopulta keräilemään itseäni lauantain koitoksia varten. Niihin palataan seuraavassa osassa.