Joka ”Heartsoniciin” tarttuu, ei hard rockin tieltä eksy – arviossa Magical Heartin toinen albumi

”Heartsonic” on saksalaisen Magical Heartin toinen pitkäsoitto, jolla yhtye jatkaa debyyttialbumillaan valitsemaa tietä eli hard rockia. Saksalaisyhtyeen ulosannissa ei ole tapahtunut radikaaleja uudistuksia kuluneiden vuosien aikana, mutta esikoisalbumiin verrattuna ”Heartsonic” on aiempaa suoraviivaisempaan ja itsevarmempaa rockia.

Magical Heart julkaisi vuonna 2018 esikoisalbuminsa, joka ei tehnyt minuun suurta vaikutusta, vaikkei se varsinaisesti ontunutkaan sisältönsä suhteen. Yhtyeen toisen pitkäsoiton kohdalla huomio kiinnittyy jälleen samaan seikkaan eli siihen, että soitto kulkee ja kappaleet toimivat, mutta levy ei kokonaisuutena herätä merkittävää mielenkiintoa. Yhtyeen vokalisti-kitaristi Christian Urner vaikuttaa käyttävän kapeaa äänialaansa edelleen samantyylisesti kuin aiemmin – melankoliaa tutulla vaikeroivalla tyylillä. Urnerin ääni ei erityisemmin miellytä omaa korvaani, mutta hän hoitaa lauluosuudet silti hyvin omalla tyylillään.

Ehkä merkittävin muutos esikoisalbumiin verrattuna on se, että yhtyeen soitto on määrätietoisemman kuuloista. Siitä kiitosta voi osoittaa niin yhtyeelle, joka on harjoittelun kautta kehittynyt kuin myös veteraanimuusikko Achim Köhlerille (Primal Fear, Brainstorm Sinner), joka on sekä miksannut että masteroinut ”Heartsonicin”. Vaikka yhdentoista kappaleen kokonaisuus ei sisälläkään paljon vaihtelua tai merkittäviä huippuhetki, on lopputuloksena syntynyt kuitenkin rouhean kuuloinen rock-albumi, joka on uskottavan kuuloinen.

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/magicalheartband

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen