”Jokainen kappale on pidempi, ne ovat kuin matka” – Haastattelussa Hideous Divinity

Italialainen death metal -yhtye Hideous Divinity julkaisee maaliskuun 22. päivä uuden albuminsa ”Unextinct”. Kitaristi Enrico Schettino keskusteli Kaaoszinen kanssa uudesta albumista ja muun muassa Nosferatusta. Bändi esiintyy myöhemmin tänä vuonna Hellsinki Metal Festivalilla. 

Terve, Hideous Divinity! Miten vuosi 2024 on tähän mennessä sujunut? 

Hei vaan, ei huonosti. Uuden albumin tullessa ulos maaliskuussa olemme olleet kiireisiä promootion, singlejen julkaisujen, festivaalien varmistamisen ja mahdollisten kiertueiden parissa. Lisäksi tietysti uusien biisien harjoittelua. Paljon työtä pimeässä, voisi sanoa. Teemme kovasti töitä tuodaksemme ”Unextinctin” lavalle sellaisena kuin se ansaitsee. 

Uusi albuminne ”Unextinct” julkaistaan maaliskuussa. Voitko kertoa jotain siitä, millainen albumi tulee olemaan? 

Synkempi ja monimutkaisempi (en tarkoita teknistä, vaan monimutkaista tekstuurien, äänikerrosten ja rakenteiden suhteen) kuin mikään aiemmin tekemämme. Olemme jo saaneet joitain positiivisia arvosteluja, ja ilmeisesti he ovat huomanneet tämän – jos sitä niin voi kutsua – kehityksen. Tunnen, että soundimme kehittyy ja menee ”jonnekin”. Jos kuuntelijat yksinkertaisesti sanovat, että uusi HD-albumi ei kuulosta siltä kuin kuuntelisi samaa biisiä 40 minuutin ajan… no, se riittää tekemään minut onnelliseksi. 

Milloin aloitit ”Unextinctin” kirjoittamisen ja oliko prosessi jotenkin erilainen kuin aiempien albumien kanssa? 

Kauan sitten. Jos jotakin, niin kirjoittamisesta tuli vieläkin hitaampaa. Sen täytyi olla todella turhauttavaa muille bändin jäsenille… sori jätkät. Prosessi on melko sama: työstän ideoita, ideat muuttuvat biisiksi alun ja lopun kanssa, sitten kun se on tarpeeksi hyvä päässäni, esitän sen muille, sitten laulu tulee mukaan ja muuttaa rakennetta. Se on pitkä prosessi, mutta lopputulos on yleensä vaivan arvoinen. Viimeisenä muttei vähäisimpänä: “Unextinctilla” on, mielestäni, paras soundi, jonka olemme saavuttaneet 16th Cellar Studiosissa. 

Olette jo julkaisseet muutamia kappaleita uudelta albumilta. Millaista palautetta olette saaneet niistä? 

Ihmiset pitävät uusista kappaleista, ja uskon heidän ymmärtävän, minne olemme menossa, mitä yritämme tehdä. Jokainen kappale on pidempi, ne ovat kuin matka. Emme ole koskaan olleet ”tyytyväisiä” 3-minuuttiseen kappalemittaan, mutta “Unextinctilla” asiat lähtivät välillä vähän lapasesta. Jos ihmiset ovat valmiita tekemään tämän matkan kanssamme, niin kaikki kyytiin ja hauskaa matkaa. Jos eivät… sääli. 

Onko sinulla suosikkikappaletta albumilla? Jos on, miksi juuri se? 

Kaikki kolme singleä, jotka julkaistaan, ovat ehkä kolme suosikkiani, ei missään erityisessä järjestyksessä. Joten luulen, että olen ollut onnekas. Lisäisin vielä albumin kappalelistan viimeisen kappaleen, ’Leben Ohne Feuer’. Saksalaiset fanit, jotka ovat myös syvästi kiinnostuneita Werner Herzogin dokumenteista, tietävät, mistä on kyse. Se on matkan loppu, se on tapa katsoa peiliin matkan lopussa. 

Mistä yleensä saat inspiraatiota sanoituksiin? 

Elokuvien käsikirjoituksista, satunnaisista kirjoista ja Pig Destroyerin sanoituksista. Se on ehkä ainoa asia, joka ei ole muuttunut vuosien varrella. 

Onnistuin näkemään keikkanne viimeiset pari kappaletta, kun olitte Helsingissä viime vuonna Kampfarin ja Belphegorin kanssa, ja palaatte Suomeen soittamaan Hellsinki Metal Festivalilla. Miten kiertue Belphegorin kanssa sujui, ja mitä ihmiset voivat odottaa teiltä Hellsinki Metal Festivalilla? 

Kiertue antoi meille mahdollisuuden tavoittaa Belphegorin ja Kampfarin faneja ja monipuolistaa yleisöämme. Se oli kokonaisuutena positiivinen kokemus – ei kiitos Belphegorin – itse asiassa se oli huonoin bändi, jonka kanssa olemme koskaan kiertäneet. Kiertueet ovat yleensäkin haastava kokemus, mutta kun pääbändi tekee kaikkensa tehdäkseen asiat kurjiksi, niin tilanne vaikeutuu todella. Kauhea työ (tai sen puute) keikkamyyjän taholta viimeisteli sen. Emme tee samaa virhettä uudelleen. Odotan innolla Hellsinki Metal Festivalia, Helsingin keikka oli yksi parhaista kiertueella. 

Hieno Nosferatu-viittaus uuden albuminne kannessa. Kuka keksi idean, onko sillä syvempää merkitystä, ja kuka on taiteilija? 

Koko albumin konsepti kuvaa Nosferatua luonnonvoimana, jota emme edes ymmärrä, saati sitten hallitse tai taistele vastaan. Annoin Adam Burkelle idean kannen tekemiseksi siitä, minkä uskon olevan romaanin visuaalisen mielikuvituksen voimakkain kohtaus. Se on viimeinen luopumisen, epätoivon… ja jotenkin helpotuksen teko. Kapteeni hylkää itsensä, itkee raivoa ja voimattomuutta. Huomaat Nosferatun käden kapteenin olkapäällä, valitettavasti et näe toista kättä, joka ottaa kiinni ruorista. Nosferatu kuiskaa: ”Kaikki on hyvin, sinun tarvitsee vain olla tarpeeksi rohkea menettämään toivosi ja päästämään irti, kaikki muuttuu helpommaksi tästä lähtien.” En tiedä, liittyykö se yleisesti asioiden hyväksymiseen… joka tapauksessa se resonoi minussa. 
 
Viime aikoina Hideous Divinityn kokoonpanossa on tapahtunut muutoksia. Uskotko, että se muuttaa bändin soundia tulevaisuudessa jotenkin? 

Edoardo toi mukanaan kovan työasenteen ja palautti death metal -intoilun rumpusetin taakse. Soitimme ensimmäiset keikkamme joulukuussa, ja tunsimme olevamme kovempia kuin koskaan. Vastatakseni kysymykseesi, kokoonpanomuutokset voivat tapahtua vain, jos ne johtavat parannukseen: tämä musiikkityyli on pirullinen, se vaatii fyysistä voimaa ja jatkuvaa harjoittelua, antaen hyvin vähän vastineeksi, joten lopulta jos et ole tiukasti omistautunut musiikille, luovutat. Se on luonnollinen prosessi. 

Kiitos ajastasi! Haluaisitko lisätä jotain tai jakaa joitain lopullisia ajatuksia Kaaoszinen lukijoille? 

Nähdään pian! (Ihan suomeksi toivotti, toim. huom.)