”Jokainen meistä voi allekirjoittaa, että tämä on meidän kovinta tähän asti” – haastattelussa Bloodred Hourglass
Kotimainen, Mikkelistä ponnistava melodinen death metal -bändi Bloodred Hourglass on julkaisemassa seuraavan, ”Godsend”-nimeä kantavan albuminsa perjantaina 28. kesäkuuta Ranka Kustannuksen kautta. Yhtye soitti toukokuun lopussa yhden toistaiseksi suurimmista keikoistaan Helsingin The Circusin lavalla, ja Kaaoszine tavoitti bändin rumpali Jarkko Hyvösen ja laulaja Jarkko Koukosen haastattelun merkeissä, jututtaen bändiä tulevasta levystään. Voit lukea haastattelun tästä:
Bändi on ollut kasassa vuodesta 2005. Kuinka bändi sai alkunsa?
Jarkko Hyvönen: Me ollaan itse asiassa tämän toisen Jarkon kanssa soiteltu yläasteelta asti kaikenmoisissa poppoissa, ja sitten kun lähemmäksi parikymppisiä päästiin, ruvettiin miettimään oikean bändin perustamista. Sitten me kaksi ja muutama muu kaverus löydettiin toisemme, eikä siinä kai kummempia – parit humalat otettiin ja bändi oli valmis! Näin lyhyesti.
Mikä on tärkeintä musiikin teossa?
Mainos päättyy
Jarkko Koukonen: Minä voin vaikka tähän ensiksi vastailla. Itselleni on tärkeää kokea olevansa jotain, ja jos voit tuottaa taiteellisella puolella sen kaltaista sisältöä, joka koskettaa muita – se on se, mikä minua ruokkii. Näin lyhyesti.
Jarkko Hyvönen: Itselläni on varmaan aika sama fiilis, että jos voit luoda jotain, mistä muut nauttii, se on parasta mitä voit maailmalle antaa. Menipä syvälliseksi. Musiikki on kiinnostanut aina, mutta se sen itse tekeminen on se pointti.
”Godsend” on julkaistavan levyn nimi. Minkälaista levyä on luvassa?
Jarkko Hyvönen: Saako hieman keulia? Kyllä se on yksi tämän vuoden kovimmista levyistä. Kuten aiemmin todettiin, bändi on ollut jonkin aikaa jo kasassa, tämä on meidän neljäs levymme ja biisejä on tullut varmaankin tehtyä jokunen sata, joten meidän tapamme tehdä asioita on jalostunut levy levyltä ja veikkaan, että jokainen meistä voi allekirjoittaa, että tämä on meidän kovinta tähän asti.
Kuinka uusi albumi eroaa bändin aiemmista?
Jarkko Hyvönen: Mitä muilta olen kommentteja kuullut, kyseessä on suoraviivaisempi ja melodisempi levy, ja ehkä jollain tapaa helpommin lähestyttävä. Sitten jos vertaa vanhempaan tuotantoon, tämä menee johonkin ”Healin” ja sitä edeltävän ”Where the Oceans Burnin” välille. Lähinnä levyn teossa on keskitytty tekemään mahdollisimman kovia biisejä ja pyritty muodostamaan niistä kova kokonaisuus.
Jarkko Koukonen: Mainitsemisen arvoista on myös, että olemme produktiotasolla saaneet levyn sille tasolle, mihin olemme tyytyväisiä.
Oliko levyn äänitys- ja tuotantoprosessi teille helppo?
Mainos päättyy
Jarkko Koukonen: Mielestäni se oli pitkälti hyvin samanlainen kuin ainakin kaksi edellistä, mikä johtuu siitä, että Juho Räihän kanssa nämäkin levyt tehtiin.
Jarkko Hyvönen: Tällä kertaa Juho oli levyn teossa mukana äänityspuolella, mutta mitä tuotantopuoleen tulee, päätimme kokeilla viedä levy Ruotsinmaan puolelle miksattavaksi ja masteroitavaksi. Sieltä saatiin se tarvittava buusti siihen, että se kuulostaa siltä, miltä meidän aikaisempi tuotantomme olisi voinut soundata. Mutta takaisin kysymykseen – levyjen teko ei ole meille ollut koskaan vaikeaa tai raskasta, mutta tällä kertaa haasteena oli löytää aikaa kaikilta jätkiltä suorittamiseen, sillä asumme hieman eri puolilla Suomea ja eri maissakin, mikä tuo aikataulullisesti omat haasteensa. Mutta onnistuttiinhan siinä kuitenkin!
Miten bändin kappaleet yleisesti kasaantuvat?
Jarkko Koukonen: 99-prosenttisesti kaava menee niin, että lead-kitaristimme Antti katselee mitä mieleen tulee, josta hän sitten tekee esituotetun demon, josta kerromme mielipiteitämme ja annamme kommentteja, ja sen jälkeen vahvimmat kappaleet siirtyvät eteenpäin omassa rauhassa. Tällä tapaa ei tarvitse kuunnella jonkun kommentteja vasta siinä vaiheessa, kun varsinainen kappale on jo demotettu. Mr. Hyvönen sitten jeesailee tekstien suhteen, että tulee samanhenkistä ja -tyylistä lyriikkaa, jos sillä osastolla on luomisen tuskaa. Mutta siinäpä se meidän pre-production onkin, otetaan parhaat kappaleet reeniin ja katsellaan vielä pienempiä muutettavia juttuja. Lähtökohtaisesti lopputuloksena on aika valmista tavaraa. Se auttaa studiossakin, sillä emme aikatualujen takia ehdi siellä kuukautta asumaan, vaan mennään sinne suorittamaan jutut, jotka on hallussa ja tiedossa.
Mainos päättyy
Otit puheeksi lyriikat – Minkälaista tekstiä tällä levyllä on tiedossa?
Jarkko Koukonen: Emme lähteneet kauaksi luistelemaan viimeisen kahden levyn seteistä, vaan teksti on hyvin maanläheistä settiä. Itse olen toistaiseksi elänyt omien aistieni kautta, mikä sitten on ruokkinut lyyrisen puolen visiota. Elämään löytyy realistinäkökulma, jossa joistain asioista ei ole niin syvällistä mielipidettä, joten pyrin pitämään tämän kulman myös lyriikoissa, enkä lähde paasaamaan. Tässä kuitenkin ollaan jossain melodisen death metalin puolella, ja ainakin sen perusseteistä ollaan aika kaukana, että ei suoranaisesti lauleta kuolemasta, vaan pikemminkin juhlistetaan elämää ja sitä aikaa, mitä meille täällä suodaan. Suht positiivisia asioita. Totuushan on, ettei tarvii mitään äijää esittää, vaan rakkauskortin voi lyödä tiskiin. Siinä aihepiirissä pyöritään enemmän tai vähemmän.
Kuuntelin levyn tuossa aiemmin itse, ja se oli oikein mukavaa kuunneltavaa. Mitkä ovat omat suosikkinne levyltä?
Jarkko Hyvönen: Oma suosikkini on varmaan ensimmäinen sinkkubiisi ”Waves of Black”, joka oli itse asiassa viimeinen levylle valmistunut biisi. Siitä on demotuksesta asti ollut semmoinen viba, että tästä tulee keihäänkärki levyllä. Sen lisäksi diggailen ”August”-biisistä, joka on omaan korvaani oikein jees. Sitten on levyn viimeinen biisi ”White Feather”, joka on hieman erilainen biisi, joka parsii jollain tapaa levyn kasaan hienosti.
Jarkko Koukonen: Itse pidän ehkä ”Waves of Blackia” semmoisena hyvin onnistuneena kokonaisuutena, miksi se päätyikin ensimmäiseksi sinkuksi. Henkilökohtaisia suosikkejani levyltä on kakkosbiisi ”The Unfinished Story” sen takia, että itse olin levyn rakenteen luomisessa vahvasti läsnä, joten kappale on itselleni hyvin läheinen. Sitten kappale numero 5 ”My Route”, josta piti alun perin ehkä tulla jonkinnäköinen bonari levylle ja oli melko kiikun kaakun, että päätyisikö se edes levylle bonariksi. Päätimme kuitenkin sen tehdä, ja tein siihen itse viimeisen vokaaliproduktion kaksi iltaa ennen kuin oli määrä lähteä studioon äänittämään levyä. Biisin kokonaiskuva muuttui itselleni paljon sen jälkeen, kun sain tehtyä viimeiset muutokset, ja omaan top kolmoseeni se nousi.
Mukavan monipuolisesti valintoja!
Jarkko Hyvönen: Veikkaisin, että jos tähän vielä otettaisiin pari kolme jätkää mukaan, sieltä tulisi vielä eri suosikit. Jokaisella on mielipiteensä!
Hienoa, että olette tehneet musiikkia, joka uppoaa monipuolisesti eri jäseniin! Olette kiertäneet ristiin rastiin Eurooppaa ja Japaniakin – onko jotain maata, jossa soittamassa käyminen on erityisen mukavaa?
Jarkko Hyvönen: Euroopassa maat, jotka yllättivät positiivisimmin, olivat niitä, joiden ei olisi odottanut niin tekevän. Romania, Bulgaria ja Kroatia olivat suurimmat mustat hevoset, ja levy-yhtiön ollessa Saksassa, sielläkin päin soittaminen on hienoa. On hienoa nähdä aina palatessa, että lisää väkeä on löytänyt tiensä bändin luo.
Onko teille sitten koskaan käynyt kommelluksia tien päällä?
Jarkko Koukonen: Kahvien kaatamista syliin ei taideta laskea kommellukseksi. Ainakin tällä kertaa eurorundilla kävi niin, että onnistuimme eksymään jopa itsestämme johtuvista syistä Italian vuoristoseuduilla. Tie alkoi kapenemaan ja kapenemaan, mikä oli mielenkiintoista katseltavaa bussin ikkunasta. Joku navigaattorikämmi oli siis käynyt jossain kohtaa. Sitten onnistuttiin jumittamaan bussi melko jyrkkään käännökseen, jossa se meinasi melkein pudota alas.
Jarkko Hyvönen: Kuvittelepa vain parikerroksinen keikkabussi tietyssä kulmassa.
Jarkko Koukonen: Siinä tuli vähän semmoinen olo, että haluan pois tästä, sillä tämähän kaatuu tuonne alas. Kuski päätyi kilometrin verran sitten pakittelemaan näitä teitä risteykseen asti, josta pääsimme kunnolla jatkamaan matkaa. Oli se melko huikeaa katseltavaa, kun aivan bussin vieressä oli muutaman sadan metrin rotko – emme itse tässä vaiheessa bussissa olleet, vaan kävelimme siinä vieressä. Välillä bussin toisen puolen renkaat olivat suoraan ilmassa. Ehdittiinhän siinä kuitenkin melkein ajoissa keikkapaikallekin.
Mikäs olisi teille bändi, jota haluaisitte käydä lämmittelemässä?
Jarkko Koukonen: En tiedä tuleeko tämä välttämättä kauheana yllätyksenä, mutta In Flames nyt ainakin. Siinä on jotain todella spessua, onhan se kuitenkin oman musiikillisen uran ylivoimaisesti suurin innoittaja.
Jarkko Hyvönen: Bändejähän on paljon, mutta jos miettii tämmöistä suurin piirtein samaa genreä tai maata olevia, niin Insomnium on ainakin yksi. Sitten jos tuonne Ruotsin puolelle mennään, niin sitten se olisi Arch Enemy.
Minkätyyppisiä tulevaisuuden haaveita teillä on bändiä kohtaan?
Jarkko Koukonen: Mielestäni tässä vaiheessa uraa voidaan lopettaa haaveilu ja keskittyä siihen tekemiseen.
Jarkko Hyvönen: Kaikki on loppupeleissä hyvin paljon itsestä kiinni, ja mitä tätä nyt on tullut jo monta vuotta väännettyä, on tullut kohdattua ne realiteetit. Viimeisillä reissuilla on varsinkin päässyt näkemään, missä on parannettavaa ja minkä eteen täytyy tehdä duunia. Kun ne ovat tuossa naaman edessä selkeinä huomaa, ettei se välttämättä mikään mahdottomuus ole.
Missä asioissa voisitte sitten vielä parantaa?
Jarkko Koukonen: Ainahan siis on parantamisen varaa joka sektorilla.
Jarkko Hyvönen: Yksi asia ainakin on livepuolen produktion kasvattaminen.
Jarkko Koukonen: Sekin ikävä kyllä kulkee vahvasti käsi kädessä bändin suosion kanssa, emmekä valitettavasti voineet tuoda tänne Circukseen kuuttakymmentä neliötä LED-seinää.
Jarkko Hyvönen: Vaikka kovasti oltaisiin haluttu.
Tänään nousette Circuksen lavalle, minkälainen ilta on luvassa?
Jarkko Hyvönen: Toivottavasti meidän paras keikka.
Jarkko Koukonen: Helsinki on aina kohdellut meitä hyvin, ja on omanlaisensa kotikaupunki meille. Aika odottavainen tunnelma meillä on ollut, sillä onhan tämä meidän koolla erittäin kova venue vielä tässä kohtaa, mutta ehkä myös jonkin isomman alku.
Jarkko Hyvönen: Pieni, positiivinen kutina tästä illasta ja viikonlopusta on, sillä tänään vedetään täällä Helsingissä ja huomenna kotikylässä Mikkelissä. Se, mikä tuo tähän jotain lisää on se, että on joitain uusiakin biisejä soitettavana, eli päästään sitäkin ihmisille tarjoilemaan.
Mikä on livesoitossa parasta?
Jarkko Koukonen: Itselleni ainakin parasta on, jos yleisön vastaanotto on hyvällä tavalla energinen ja sekopäinen. Se, kun kysyt jotain yleisöltä ja kauhea mekkala kuuluu ja kylmät väreet iskee – se on se juttu. Se on koko tekemisen suola, mitä aiemmin tuli puhuttua luomisesta, ja se konkretisoituu livenä hyvin.
Jarkko Hyvönen: Jos keikka siis on hyvä, sillä joskus niitä huonompiakin on. Melko tyhjentävästi kaimani Jarkko tuossa kuitenkin totesi, että yleisö merkitsee todella paljon, ja sillä suhteella, jonka keikan aikana pystyy luomaan, on suuri merkitys. Faktahan on se, etten ole koskaan saanut samanlaisia kiksejä mistään muusta kuin esiintymisestä.
Olette selvästi sitten oikealla alalla! Olisiko vielä jotain terveisiä Kaaoszinen lukijoille?
Jarkko Hyvönen: Menkää keikoille, käykää tukemassa bändejä ja nouskaa sieltä Spotifyn syövereistä pois ja nähkää myös toisia ihmisiä! Paljon kivempaa kuin olla vaan himassa!
Jarkko Koukonen: Ei lisättävää. Kiitos kaikille.
Haastattelu: Mari Sevonen
Teksti: Thomas Frankton