Jokaiselle jotakin tuttua sekä uutta – arviossa Lord Of The Lostin ”Weapons Of Mass Seduction”
Vuosi 2023 oli Lord Of The Lostille tähän mennessä kiireisin. Saksan euroviisuehdokkaana esiintyminen viime vuonna antoi lisää tuulta saksalaisyhtyeen siipien alle ja Lord Of The Lost kiersi ahkerasti kiertueella. Tämän ohessa yhtye ehti valmistella myös massiivisen ”Weapons Of Mass Seduction” -albumin, jolla on peräti 22 cover-kappaletta yli kahdeltakymmeneltä eri artistilta. Albumin sisältö on nimensä mukaisesti suuria ihmismääriä viettelevä, sillä lainakappaleet on valikoitu laajalla skaalalla.
Näin heti aluksi on todettava, että pidän Lord Of The Lostin tyylistä tehdä asiat överisti. ”Weapons Of Mass Seduction” on toteutettu tällä samalla mentaliteetilla, sillä sen sijaan että yhtye olisi tyytynyt yhden albumin sisältöön, Lord Of The Lost päättikin tuplata annoskoon. Ja mikä parasta, määrä ei ole korvannut laatua, vaan 22 kappaleen kokonaisuus on pysynyt tasokkaana alusta loppuun.
”Weapons Of Mass Seductionin” sisältö heijastelee yhtyeen jäsenten musiikkimakua, joka on sangen monipuolinen. Albumilta löytyy esimerkiksi rockin ja hevin historian klassikoita kuten Billy Idolin ”Shock To The System”, Roxetten ”The Look”, Iron Maidenin ”Children Of The Damned” ja Judas Priestin ”Turbo Lover”. Vanhempaa popin osastoa edustavat niin Michael Jacksonin ”Give In To Me”, Pet Shop Boysin ”It’s A Sin” ja Ultravoxin ”Hymn”. Uudempaan popin polveen lukeutuvat toki Sian ”Unstoppable” ja Lady Gagan ”Judas” sekä ”Bad Romance”. Ja onpa mukaan saatu myös ikoninen diskomusiikin teos Cutting Crewin ”(I Just) Died In Your Arms” Anica Russonin kera. Ja tietenkin albumilta löytyy myös Lord Of The Lostin keikoillakin kuultu Käärijän ”Cha Cha Cha”.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Tunnettujen nimien lisäksi pitkäsoitolle on päätynyt myös muutama vieraampi nimi, mutta nekin täysin ansaitusti. Esimerkiksi tuoreemman sukupolven popin edustajien Bishop Briggsin ”River” ja Zella Dayn ”High” yllättävät purevuudellaan. Skotlantilaisen Amy Macdonaldin kantri-vivahteinen ”This Is The Life” on saanut myös Lord Of The Lostin muodon. Puhuttelevin on kuitenkin sovitus Hedwig & The Angry Inch -musikaalin ”Wig In The Box” -kappaleesta, joka on reippaasta äänimaisemasta huolimatta surumielinen. Fiktiivisen rock-yhtyeen queer-laulajasta kertovan musikaalin kappalevalinta sekin on ollut hieno valinta, ja luulen että vokalisti Chris Harmsin on ollut helppo samaistua hahmoon.
22 kappaletta sisältävän ”Weapons Of Mass Seductionin” joukkoon mahtuu monenlaista aina popista musikaaliin ja rockista heviin. Kappaleiden erilaisista lähtökohdista huolimatta Lord Of The Lost on saanut kursittua kokoon yhtenäisen kuuloisen kokonaisuuden. Kappaleita leimaa tietenkin saksalaisyhtyeelle tyypillinen ulosanti sekä melankolia, joka vaikuttaa kumpuavan jokaisesta kappaleesta itsestäänkin. Myös kappaleiden henkilökohtaiset näkökulmat yhdistävät teoksia keskenään, ja muodostavat siten surullisen ja haavoittuvan, mutta myös voimaannuttavan kokonaisuuden.
Lord Of The Lost on tehnyt kunniaa alkuperäisille artisteille ja sovittanut kappaleet hyvin, muutamien kappaleiden kohdalla jopa niin hyvin että se peittoaa alkuperäisteoksen. Uskallan väittää, että albumi myös antaa jokaiselle kuulijalle jotain uutta tutustuttavaa, sillä skaala on laaja.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Kappalelista:
Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/lordofthelost
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
