Jonne – Jonne

Korpiklaanista tuttu Jonne Järvelä on jättänyt uuden, ytimekkäästi nimetyn Jonne-projektinsa debyyttialbumilla metallivaikutteet ja särökitarat sivuun ja keskittynyt kansanmusiikkiin. Varsinaisesta sooloalbumista ei kaiketi voida kuitenkaan puhua, sillä Järvelän lisäksi levyllä on mukana kymmenen muutakin artistia ja tämän lisäksi vielä viisi vierailevaa muusikkoa. Kahta lainakappaletta lukuunottamatta kaikki kappaleet ovat Järvelän käsialaa ja paria niistä on ollut mukana säveltämässä myös Juho Kauppinen. Levy on äänitetty ja miksattu pääosin Järvelän kotistudiossa ja sen julkaisee Playground Music Finland.

Vaikka folk metallia olenkin kuluttanut aika urakalla, niin puhdas folk-musiikki ei ole itselleni kovin tuttua, vaikka kiinnostusta sinne suuntaan löytyykin. ”Jonne” tuntuu sopivalta albumilta aloittaa tutustuminen, sillä mies projektin takana vastaa sävellystyöstä myös Korpiklaanissa, joka on yksi lempibändeistäni. Ei toki sillä, että olisin odottanut Jonnen musiikin olevan vain Korpiklaania ilma heviä. Eikä se sitä olekaan, vaan paljon enemmän.

Suurimmassa osassa kappaleista tempo pysyy melko maltillisena, minkä seurauksena tilaa jää reilusti tunnelmoinnille. Kappaleet eivät kuitenkaan ole tylsiä tai puuduttavia, vaan mielenkiintoisia ja tarttuvia. Parasta Jonnen musiikissa ovat kauniit ja haikeat melodiat. Esimerkiksi kappaleet ”Ken Söi Lapsen Lattialta?” ja ”Metsään On Iäksi Mieli” ovat todella kauniita ja omalla tavallaan haikeita, mutta silti tarttuvia. Levyn toista puolta taas edustavat ”Viuluni Laulua Soutaa” ja ”Leppäyön Löyly”, jotka ovat melko meneviä ja pirteitä kappaleita. Varsinkin jälkimmäisenä mainittu oikein huokuu iloa ja huolettomuutta. Molemmat lukeutuvat levyn parhaimmistoon. Tällaisia biisejä olisi mielellään kuullut useammankin.

Levyltä on sinänsä vaikea valita mitään lempikappaletta, sillä joutuisin mainitsemaan varmaan yli puolet levyn kappaleista. Ennakkoon julkaistut kappaleet ”Kuku Käki” ja ”Metsään On Iäksi Mieli” ovat molemmat aivan loistavia kaikessa rauhallisuudessaan ja haikeudessaan. Tunnelma on käsinkosketeltava ja biisit pitävät otteessaan jollain mystisellä tavalla. Näissä kappaleissa ja parissa muussakin Järvelä pääsee jopa hieman yllättämään laulajan taidoillaan ja käyttää muutamaakin eri laulutyyliä. Myös muut laulajat onnistuvat hommassaan mainiosti ja tuovat osaan kappaleista oman vivahteensa.

Levyn sanoituksista vastaa Tuomas Keskimäki ja varsinkin kappaleessa ”Metsään On Iäksi Mieli” hän on onnistunut erinomaisesti. Iteskin yli puolet elämästäni täällä keskellä korpea varttuneena ja metsää ja luontoa ylipäätään suuresti kunnioittavana kappaleen sanat herättävät melko suuria tuntemuksia. Muidenkin kappaleiden sanoitukset ovat hyviä ja kiinnostavia sekä taitavasti muotoiltuja.

Pidän siitä, että kappaleet eroavat toisistaan, vaikka ne saattaakin tunnistaa saman säveltäjän teoksiksi. Jokainen biisi on hieman omanlaisensa. Levy ei välttämättä aukene täysin ensimmäisellä kuuntelukerralla, vaikka se kuulostaa toki hyvältä jo silloin. Useampien kuunteluiden jälkeen ja hieman tarkemmin kuunnellessa kappaleista löytyy kaikkia hienoja yksityiskohtia, jotka saattavat mennä aluksi ohi. Esimerkiksi ”Kuku Käki”-kappaleen klassinen kitarasoolo on todella hienoa kuunneltavaa, kuten myös ”Ämmänkuoleman” pianosoolo. Vastaavia ja pienempiäkin yksityiskohtia voi löytää suurimmasta osasta kappaleita. Pahaa sanottavaa levystä on vaikea keksiä. Ainoa asia mikä tulee mieleen on se, että parissa kappaleessa on tylsähköt ja vähän turhan pitkiksi venytetyt kohtansa ja yksi tai kaksi reipastempoisempaa ja menevämpää kappaletta lisää olisi tehnyt terää.

Levyn päättää kaksi lainakappaletta. Styx-yhtyeen Tommy Shaw’n säveltämä ”Joki” on näistä ensimmäinen. Suomeksi alunperin ”Boat on the Riverinä” tunnetun biisin sanoitukset on kääntänyt Pia Partanen. Bonuskappaleena on Paul SimoninThe Boxer”. Senkin sanat oli tarkoitus kääntää suomeksi, mutta lupaa suomenentun version äänittämiseen tai livenä esittämiseen ei herunut. Kumpikin kappale on taipunut hienosti Jonnelta kuulostavaksi, mutta kuitenkin kunnioittaen alkuperäisiä versioita.

Kun kuulin levystä ensimmäinen kerran, en tiennyt yhtään mitä siltä pitäisi odottaa. Ennakkoon julkaistut ”Kuku Käki” ja ”Metsään On Iäksi Mieli” yllättivät rauhallisuudellaan ja nostivat odotuksen levyä kohtaan korkealle. Kun odottaa paljon, niin usein joutuu pettymään, muttei tällä kertaa, sillä ”Jonne” on loistava ja kompakti paketti folk-musiikkia ja ehdottomasti yksi vuoden parhaista levyistä.

9/10

Kappalelista:
1. Viuluni Laulua Soutaa
2. Ken Söi Lapsen Lattialta?
3. Ämmänkuolema
4. Kuku Käki
5. Metsään On Iäksi Mieli
6. Tule Hiidestä Hevonen
7. Leppäyön Löyly
8. Joki
9. The Boxer (bonus)

Jonne Facebookissa

Kirjoittanut: Jyri Kinnari

Kommentoi julkaisua