”Jos lapset eivät ole kiltisti, Joulupukki tuo Pässilauman levyn. Katsotaan sitten, onko hauskaa” – haastattelussa Pässilauma
Vuodesta 2003 asti valtavirtamusiikkia vastaan taistellut Pässilauma julkaisi tänä syksynä viimeisimmän ”Hehku”-EP:n. Kaaoszine tavoitti värikkäistä persoonista koostuvan yhtyeen ja kaiveli hieman yhtyeen historiaa, kyseli kuulumisia sekä tulevia suunnitelmia yhtyeen Ahoselta, Kivilahdelta ja Kemppaiselta.
Moro! Mitenkäs Pässilauman vuosi on tähän asti sujunut?
Ahonen: Sangen aktiivisesti. Viimeisen vuoden sisällä olemme soittaneet kolme keikkaa, mikä on meidän tahdilla poskettoman paljon. Ja saatiin nyt uusi EP ulos, joten voisin sanoa, että poikkeuksellisen aktiivinen vuosi on ollut.
Mainos päättyy
Kivilahti: Tässä uralla on ollut sellaisia vuosia, että on ollut vain parit treenit per vuosi.
Mistä tämä aktiivisuuden lisääntyminen johtuu? Onko elämäntilanne muuttunut yhtyeelle suotuisammaksi?
Ahonen: Oikeastaan asiat ovat muuttuneet päinvastoin, mutta…
Mainos päättyy
Kivilahti: Sanotaan näin, että kannattaa rekrytoida bändiin sellainen henkilö, joka tekee kaikki työt.
Ahonen: Niin no, oikeastaan vuonna 2015 tehtiin sellainen suunnitelma, että tehdään jatkossa vähintään yksi EP ja keikka per vuosi. Se ei lähtenyt liikkeelle suunnitelmien mukaan, mutta pari viimeistä vuotta onkin kompensoitu toimintaa tekemällä ankarammin hommia. Tätä tavoitetta olisi hyvä pitää yllä, mutta kaikilla paitsi basistilla on muitakin projekteja ja basisti on kahden pienen lapsen isä, joten aikataulujen sovittaminen yhteen on haasteellista.
Kivilahti: Toisaalta, jos miettii bändin alkuaikoja, niin silloin julkaistiin musiikkia aika rivakallakin tahdilla. Rima tosin oli aika alhaalla.
Teidän historia onkin minulle hiukan hämärän peitossa, niin kuinka monta julkaisua olette uranne aikana tehneet?
Ahonen: Virallisia julkaisuja on nyt neljä EP:tä ja yksi pitkäsoitto. Melkein kaikki löytyy Spotifysta, mutta muutama, ainakin yksi EP, sieltä puuttuu.
Kivilahti: Mikseri.net:stä löytyy vanhoja kappaleita, joita ei pysty enää edes kuuntelemaan.
Julkaisitte tänä syksynä ”Hehku”-EP:n, joka poikkeaa kahdesta edellisestä julkaisustanne. Millainen ”Hehkun” syntyprosessi oikein oli?
Kemppainen: Joo, minä tein kaikki kappaleet ja ujutin ne väkipakolla EP:lle. Muut olivat vähän laiskoina, joten ei niitä kappaleita vastaan noustu.
Mainos päättyy
Ahonen: Kyllä mä itse asiassa demotin läjän musiikkia, mutta ne eivät kelvanneet kenellekään.
Kivilahti: Kyllähän se itsellä laiskotteluksi meni. Teemulle annettiin ohjat, ja sellainen siitä julkaisusta tuli.
Kemppainen: Joo, sellainen siitä tuli, ja oikeastaan ”Jaksaa, jaksaa” oli ainut ekstempore-kappale, joka kehitettiin treeniksellä. Soiteltiin punkia, ja siitä se lähti.
Ahonen: ”Hehku” on meidän mittapuulla melkoisen hinkattua jälkeä, etenkin jos vertaa ensimmäisen äänitteeseen, joka äänitettiin treeniksen lavalla suunnilleen livenä. Siitä on melkoisen pitkä matka ”Hehkuun”.
Mainos päättyy
Milloin voimme odottaa seuraavaa julkaisuanne?
Kemppainen: Katsotaan, kuinka kauan siinä menee, mutta seuraava albumi ajateltiin tuottaa mahdollisimman tylyllä jäljellä, eikä päästetä heikompia suorittajia mukaan.
Kivilahti: Ihan kuin tässä bändissä olisi vahvojakin suorittajia.
Kemppainen: Niin no joo.
Kivilahti: Ehkä voisi puhua bändin tulevasta suunnasta. Tarkoituksena on kokeilla, mitä seuraavien ovien takaa löytyy.
Ahonen: Kun on mahdollisuus tehdä mitä tahansa, niin miksei sitten tekisi.
Oletteko soittaneet keikkoja muualla päin Suomea?
Ahonen: Viime kesänä soitettiin yksi keikka niinkin pohjoisessa kuin Haukiputaalla, joka on Kemppaisen lapsuuden koti. Muuten olemme soittaneet pääkaupunkikeskeisesti, mutta mikseipä sitä voisi lähteä muuallakin soittamaan?! Keikkailu eri paikkakunnilla on mukavaa vaihtelua.
Kemppainen: Se on varmaan tehtävä Suomi-turnee seuraavan levyjulkaisun yhteyteen.
Olette julkaisseet kolme viimeisintä EP:tä fyysisinä. Ostatteko itse vielä fyysisiä kopioita, vai käytättekö vain suoratoistopalveluja?
Ahonen: Kyllä sitä valitettavasti tulee eniten nettiä käytettyä, mutta vanhempien yhtyeiden kohdalla ostan vielä fyysisiä julkaisuja, koska minulta löytyy aiempia hyllystä.
Kemppainen: Itse suosin edelleen fyysisiä julkaisuja, vaikka kuuntelu tapahtuu monesti digitaalisessa muodossa. Monesti keikkojen yhteydessä, mikäli yhtye soittaa hyvin, tulee keikan jälkeen luovutettua rahat bändille. Pidän ajatuksesta, että voin suoraa tukea yhtyettä, ja miksipä en ostaisi levyä, jos yhtye on esiintynyt hyvin?
Ahonen: Keikkojen yhteydessä tulee monesti shoppailtua itsekin.
Mitkä ovat olleet viimeisimmät ostokset?
Kemppainen: Ostin viime viikolla Leprouksen ja Agent Frescon albumit keikan jälkeen, kun en malttanut olla ostamatta.
Ahonen: Mulla on ”To Do” -lista levyistä, mitä pitäisi ostaa, ja siellä on ainakin Ismo Alangon viimeisin julkaisu. Edellistä en osaa muistaa tähän hetkeen.
Olette varmasti kuulleet Ronnie James Dion -hologrammikiertueesta. Millaisia ajatuksia tällainen esiintyminen teissä herättää?
Ahonen: Hämmentyneitä.
Kivilahti: Hologrammit saattaisi olla parempia kuin me itse.
Ahonen: Jos tuota kysymystä vakavasti pohtii, niin väistämättä herää kysymys, mennäänkö keikkaa kuuntelemaan esiintymisenä vai katsomaan showna, joka vastaisi elokuvissa käyntiä? En automaattisesti tyrmää hologrammiesiintymisiä mutta en ole niistä kiinnostunut.
Kemppainen: Ne artistit, joiden ympärille tuota hologrammia on nyt suunniteltu, eivät mielestäni istu hyvin tuohon asetelmaan. Mielummin menisin itse katsomaan hyvää tribuuttibändiä, joka ajaa periaatteessa saman asian.
Ahonen: Joo, nostalgiassahan noissa hommissa on kyse pitkälti.
Kivilahti: Mielenkiintoisena konseptina voisi kokeilla hologrammiyleisöä.
Ahonen: Joo, saataisiin mekin jengiä keikoille.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia Pässilaumalla on ensi vuotta varten?
Ahonen: Tavoitteena olisi tehdä yksi tai kaksi pikkujulkaisua ja soittaa muutama keikka, eikä haittaisi, jos joku osuisi Helsingin ulkopuolelle.
Kemppainen: Toisaalta meillä on nyt valittuna teema tuleville julkaisulle, ja kun nyt saimme ”Hehkun” tehtyä, edustaa se yhtyettä puhtaimmillaan. Mutta seuraavaksi lähdetään ihan eri suuntaan ja kolmanneksi tehdään julkaisu, joka nitoo tämän EP-trion yhteen. Ideana on jokaisella julkaisulla vetää oma tyyli uusiksi, esimerkiksi hypätä akustisista soittimista sähköisiin. Tätä ideaa on Suomessa hyödyntänyt muutama yhtye. Jos vain pysymme aikataulun suunnitelmissa, niin olisihan se hienoa saada jotain keikkoja aikaiseksi.
Kiitoksia haastattelusta! Millaisia terveisiä haluatte laittaa lukijoille?
Kemppainen: Tässä olisi hauska keksi jotain todella nokkelaa, mutta olen huono niiden suhteen.
Ahonen: Joo, näitä pitäisi suunnitella etukäteen, että osaisi sanoa jotain fiksua.
No, teiltähän ilmestyi vasta EP, niin eikös se olisi hyvä pukin konttiin?
Ahonen: Ehdottomasti! Se on oikeastaan hyvä pointti.
Kivilahti: Kaikille sukulaisille vaan levy menemään.
Kemppainen: Se voisi olla niin, että jos et ole ollut kiltisti, niin siellä sukan varressa odottaa meidän EP. Katsotaan sitten, kuinka kivaa on!
Ahonen: Pässilauman kollektiiviset terveiset: – Jos lapset eivät ole kiltisti, pukki tuo Pässilauman levyn.
Haastatellut: Aleksi Parkkonen
