Näennäisen kokeellisuuden alta paljastuu keskiverto metalcore-yhtye: arviossa Atenan ”Drowning Regret & Lungs Filled With Water”

Norjalainen Atena esittää metalcorea, joka on monia lajitovereitaan kokeellisempaa ja erikoisempaa. Avant-garden aallonharjoilla seilaava yhtye on ehtinyt kerätä itselleen uskollisen fanikunnan ja paljon mediahuomiota aina Metal Hammeria ja kotimaansa suurimpia lehtiä myöten.

Sanoja, seuraajia ja striimauslukemia tärkeämpää on kuitenkin se itse tuote; onko bändin kolmas albumi ”Drowning Regret & Lungs Filled With Water” sitä mitä saateteksteissä on lupailtu?

Kyllä vain, albumilta löytyy tyypillisestä metalcoresta eroavia ideoita ja mielenkiintoisiakin äänimaisemia ja sovituksia. Avauskappaleessa ”Born Rotten” hyödynnetään erilaisia ääniefektejä, kuten vauvojen itkua, sekä elektronisia elementtejä taustalla melko huomaamattomasti sykkivien syntetisaattorien kautta. Lisää elektronista äänimaisemaa on tarjolla kappaleessa ”Let Them Hang In The Halls”, jossa syntetisaattorimelodioiden lisäksi hyödynnetään myös kevyen trap-henkisiä rumpukoneilla toteutettuja biittejä. Kappaleessa kuullaan myös räppäystä, jonka perään bändi on laittanut ensin lapsikuoron ja sitten raskaan breakdownin.

Toisinaan bändin ideat lentävät metsään kuin pulkallinen kiviä. Vaikka kappaleessa ”Domestic Abuse” onkin toimiva riffi, sen Emmuresta ja Attilasta muistuttavat vokaaliulosannit jäävät roikkumaan puolitiehen laiskoina. Esteettisesti ratkaisu toki toimii, ja kevyen autotunen kuorruttamat lauluosuudet ovat juuri sitä, mitä elektronisen metalcoren ystävät ovat tottuneet kuulemaan, ja avointa kieltä hakkaava breakdown juuri sellaista, mitä Emmurelta voisi odottaa. Kappaleen pelastava tekijä on kuitenkin breakdownin jälkeen kuultava intsensiivinen räppiosuus, josta löytyy energiaa ja aggressiota.

Kokeellisen musiikin ystävänä minun on kuitenkin pakko sanoa, että Atena onnistuu parhaiten silloin, kun kappaleissa pysytään kiinni jossakin punaisessa langassa ja erilaiset elementit vain tukevat kokonaisuutta. ”Slapissa” yhteen naitetaan Architects-tyyliset riffit ja Enter Shikarista muistuttavat syntetisaattoriemelodiat, ja vaikka nämä kaksi asiaa eivät olekaan mitään uutta ja hienoa, ne toimivat vallan mainiosti. Samoiten kappale ”No Hope For Miscarriage” toimii siksi, että siinä pysytään selkeän idean äärellä, jota maustellaan erilaisilla syntetisaattoreilla ja efekteillä. Kappaleen laulumelodia on niin tarttuva, että se riittää kantamaan kokonaisuutta metalcore-riffittelyjen ohessa. ”She Wept As I Told Her” jatkaa hyvin tehtyjen kappaleiden linjaa laskuhumalan melankoliaa resonoivien syntikkamelodioiden ja For The Fallen Dreamsista muistuttavan kertosäkeensä puolesta.

Onko ”Drowning Regret & Lungs Filled With Water” kokeellinen? Osittain. Onko se monipuolisempaa kuin esimerkiksi Attila? Aika lailla. Onko albumi huono? Ei ollenkaan, vaan enemmänkin hieman heikko. Atenalle täytyy toki antaa kiitosta kokeellisuudestaan, mutta itselleni on levystä jäänyt lähinnä sellainen tunne, että ei tässä nyt oikeasti olla mitään äärimmäisen avant-gardea tai yllättävää oltu tekemässä. Kun ottaa pois muutamat ääniefektit ja yhden kerran käytetyn lapsikuoron, jää jäljelle melko mitäänsanomaton metalcore-yhtye. Muutama toimiva kappale levyltä löytyy, mutta loput ovat hieman lässähtäneitä suunnanpuutteensa takia. Kokeellista musiikkia voi tehdä myös niin, että ideat tuntuvat perustelluilta, vaikka päädyttäisiinkin mitä erikoisempiin ratkaisuihin.

4½/10

Kappalelista:

  1. Intro
  2. Born Rotten
  3. No Hope For Miscarriage
  4. Let Them Hang In The Halls
  5. Slap
  6. +47 3029
  7. Domestic Abuse
  8. She Wept As I Told Her
  9. Godforsaken
  10. Death Is All I Think About
  11. Drowning Regret

 

Kommentoi julkaisua