”Jos rakastat 90-luvun soundia esimerkiksi Faith No Moren tai Pearl Jamin tyyliin, pidät myös meistä!” – haastattelussa ensimmäisen kokopitkän julkaissut Ginger Evil

Kotimainen alt rock -yhtye Ginger Evil julkaisi ystävänpäivänä debyyttialbumin “The Way It Burns”. Yhtyeen historia ulottuu jo parinkymmenen vuoden taakse, mutta oikean kokoonpanon löytäminen vei oman aikansa. Nyt erinäisten vaiheiden jälkeen palaset ovat loksahtaneet kohdalleen, ja Ginger Evil on valmis valloittamaan kuulijansa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kaaoszine vietti juttutuokion bändin toisen perustajajäsenen, basisti Veli Palevaaran kanssa. Keskustelun aikana käytiin läpi bändin historia aina tähän päivään saakka.

Moikka Veli ja tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Mitä kuuluu, mitkä ovat tunnelmat nyt, kun esikoisalbumi on ilmestynyt?

Kiitos, kun kutsuit haastatteluun! Kuuluu tosi hyvää, ja tällä hetkellä on odottavat fiilikset sen suhteen, miten albumi otetaan vastaan. Sitä on kuitenkin työstetty vuodesta 2019 saakka, niin onhan siinä vuosia vierähtänyt. Matkan varrella on ollut kaikenlaisia sattumia ja tapahtumia, joten on hienoa päästä tietynlaiseen kliimaksiin julkaisun tiimoilta.

Kertoisitko aluksi, mistä Ginger Evilin taival alkoi?

Tämä on ollut aika pitkä projekti, joka lähti liikkeelle jo vuonna 2005. Kitaristimme Tomi palasi tuolloin Irlannista ja mietittiin, että nyt olisi hyvä sauma ruveta tekemään uutta musiikkia. Haaveena oli nimenomaan ysärivetoinen rock-pumppu. Bändi saatiin nopeasti kasaan soittajien osalta, ja treenit alkoivat. Samaan aikaan etsittiin aktiivisesti laulajaa, ja kokelaita kävi monia. Ei löytynyt kuitenkaan sellaista henkilöä, joka olisi sopinut tehtävään.

Pari vuotta vierähti, ja biisejä tehtiin mutta laulajaa ei vain löytynyt. Siinä kohtaa päätettiin jättää asia hautumaan, laitettiin homma jäihin ja jatkettiin muiden bändien parissa. Sitten vuoden 2018 loppupuolella ruvettiin Tomin kanssa toisistamme tietämättä muistelemaan jo tehtyjä biisejä. Haaveiltiin siis samasta jutusta, ja laulajan etsintä alkoi uudelleen. Huomattiin, että oli aikaisemmin ajateltu asiaa aika kapeasti ja etsitty ainoastaan mieslaulajaa. Musamedia-seminaarissa törmäsin sitten erääseen tuttuuni ja kysyin, sattuisiko hän tietämään ketään sopivaa laulajaa meille. Ella Tepposen nimi nousi esille. Sain Ellan numeron, soitin hänelle ja lähetin demoja kuultavaksi. Ella tykkäsi niistä heti. Eli palaset loksahtivat sitten äkkiä kohdalleen: piti vain avata suu oikeassa paikassa ja kysyä tutuilta! Hyvä sinänsä, että meni näin, koska asia ehti kypsyä kaikessa rauhassa.

Löydettiin vielä rumpali Toni, joka oli meille kaikille ennestään tuttu henkilö. On hienoa, että koko bändi on henkisesti samalla aaltopituudella huolimatta siitä, että ollaan kaikki hieman eri-ikäisiä ja eri suunnilta Suomea. Meillä on samanlaiset arvot ja musamaku sekä samanlainen tapa työskennellä. Homma toimii tällä porukalla tosi hyvin!

Levytyssopimus solmittiin Frontiersin kanssa. Sillä on laajat verkostot, eli ilmeisesti tarkoituksena on tähdätä ulkomaille?

Jo alussa oli selvää, että englannin kieli on se, jolla operoidaan. Suomen markkinat ovat kuitenkin tarkoitettu hyvin pitkälti suomenkieliselle musiikille, joten on luonnollista tähdätä ulkomaille. Etsittiin sopivaa levy-yhtiötä, jolloin Frontiers osui kohdalle ja tuntui heti sopivalle. Siellä on mahtavaa jengiä töissä, ja he haluavat satsata meidän tyyppisiin bändeihin – vähän niin kuin old school -otteella mutta kuitenkin modernit alustat mukana. Heillä on laaja jakelu ympäri maailmaa, joten saadaan musiikkiamme laajemmin oikeiden ihmisten tietoisuuteen.

Teiltä ilmestyi viime marraskuussa EP, ja nyt on sitten kokopitkän vuoro. Julkaisujen väliin ei jäänyt kovin pitkää aikaa. Pitikö albumin tulla jo aikaisemmin?

Albumin piti tosiaan tulla viime vuoden lopulla. Sitä siirrettiin levy-yhtiön ehdotuksesta kuitenkin eteenpäin johtuen juuri julkaisupoliittisista syistä. Sillä välin julkaistiin pari sinkkua lisää sekä tuo mainitsemasi ”Hands Move to Midnight” -EP. Saatiin lisää pohjaa albumin julkaisulle. On kuitenkin aika paljon asioita, joita täytyy rakentaa musiikin ympärille kuten musiikkivideot, sosiaalinen media ja niin edelleen. Ginger Evil on kuitenkin vielä suurelle yleisölle tuntematon bändi, joten näin saadaan rakennettua enemmän tietoisuutta.

Mitä kuulija voi odottaa tulevalta albumilta?

Olemme panostaneet ennen kaikkea siihen sisältöön, eli biisejä on tehty pitkään, ja niitä on sitten moukaroitu huolellisesti. Saimme tuottajaksi Teemu Aallon, joka on työskennellyt muun muassa Insomniumin kanssa. Teemu on hyvin musikaalinen, ja hän ymmärtää myös meidän soundimaailman päälle. Haemme siis sellaista 90-luvun alternativen/grungen tyylistä soundia, joka kuitenkin kuulostaa luonnolliselta. Mukana täytyy olla dynamiikkaa ja ilmaa niin, että soittimet ja sävyt erottuvat toisistaan. Siihen tarvittiin Teemun ammattitaitoa tuottamisen osalta.

Luulen, että sellainen yleisö, joka rakastaa 90-luvun soundia vaikkapa Faith No Moren, Pearl Jamin ja Fleetwood Macin tyyliin, tulee pitämään myös meistä. Peilaamme edellä mainituista vaikutteista mutta omalla tyylillä. Tarkoituksena on löytää Ginger Evilin oma, tunnistettava soundi. Tapamme tehdä musiikkia on hyvinkin kollektiivinen. Minä ja Tomi pistämme niin sanotusti luurangon käyntiin ja hahmottelemme demon, mutta lopullinen versio muodostuu kaikkien yhteistyöstä. Toni saa rumpalina tuoda oman sisältönsä, ja Ella on sitten se meidän melody maker, joka huolehtii myös lyriikoista yhteistyössä meidän lyriikka-apureiden kanssa. Jokainen tuo sen oman luovan panoksensa ja intuitionsa mukaan. Sopasta syntyy se persoonallinen tatsi, jota olisi muuten varmaan aika vaikea tuottaa.

Jos ajatellaan tuoreen albumin biisejä, mikä niistä on sinulle se kaikkein rakkain?

Todella hankala kysymys! Minulla on yksi suosikki. En tosin tiedä, onko se se kaikkein rakkain. ”Whispers” on tietyllä tavalla vähän erilainen, ja siitä tuli todellinen yllätys. Se on avara, leijuva, kaunis mutta voimakas. Se on maaginen kappale, joka sisältää sellaista musikaalisuutta, jota en uskonut meistä lähtevän.

Jos suosittelisit yhtä ainutta biisiä levyltä, olisiko se myös ”Whispers” vai jokin muu?

Kannattaa lähteä heti ensimmäisestä biisistä eli ”Rainmakerista” liikkeelle. Se on suunniteltu niin, että se polkaisee koko albumin käyntiin. ”Rainmaker” oli myös meidän ensimmäinen singlemme, ja sille tehtiin myös video. Kappale esittelee Ginger Evilin yhdessä paketissa ja tuo meidän soundiamme hyvin esille. Kyseessä on voimakas rokkibiisi, jossa on seassa myös herkempiä elementtejä. Mutta sitten, kun menee levyllä eteenpäin, käy ilmi, että meillä on aika paljonkin polkuja.

Levyltä löytyy jotain tuttua myös suomenkielistä rokkia kuunnelleille eli cover-versio J. Karjalaisen ”Keihäänkärki”-biisistä. Miten se valikoitui mukaan?

”Arrowhead” oli ihan puhdas sattuma, eikä mitenkään suunniteltu. Olin vaimoni kanssa kesällä vuonna 2023 katsomassa Helsingin Allas Sea Poolilla J. Karjalaisen keikkaa. Keikka oli loistava ja jätti hyvän fiiliksen pitkäksi aikaa. Sitten pari päivää myöhemmin olin liikkeellä Helsingin keskustassa, ja yhtäkkiä Jukka käveli kadulla ohitseni. Totta kai oli pakko pysäyttää hänet ja kiittää keikasta. Jukka oli itsekin fiiliksissä hyvin menneestä keikasta ja juteltiin hetkisen ajan. Olin juuri saanut sähköpostiini ehdotuksen Frontiersilta levytyssopimuksesta ja mainitsin siitä Jukalle. Hän heitti heti tiukan vastapallon ja kysyi, mitäs jos me tehtäisiin jokin hänen biisinsä coveriksi levylle?

Eihän siihen voinut vastata muuten kuin mikä ettei – on kunniatehtävä, kun itse maestro ehdottaa! Saimme vapaat kädet valita haluamamme biisin. Tehtiin bändin kanssa äänestys, jossa jokainen sai valita kolme omaa suosikkiaan J. Karjalaisen tuotannosta. ”Keihäänkärki” löytyi sitten jokaisen listalta.

Kerroimme tuottaja Teemu Aallolle asiasta, ja ajatuksena oli tehdä hieman erilainen versio alkuperäiseen verrattuna. Originaali on kuitenkin täydellinen sellaisenaan, eikä haluttu lähteä matkimaan sitä suoraan. Päädyimme balladinomaiseen lähestymistapaan. Se onnistui todella hyvin ja toimme biisiin uutta näkökulmaa jopa niin, että tarinan kertoja on nyt nainen.

Sanat tulivat Jukalta ja hänen tekstittäjäystävältään Anu Jaantilalta. Sovituksen puolesta oli alusta saakka mielessä, että mukaan täytyy saada sello. Siihen tuli idea Nirvanan Unplugged-keikan David Bowie -coverista. Haettiin sitten sitä, miten se istuisi sovitukseen. Sehän istui tosi hyvin. Kirsikaksi kakkuun saatiin vielä Apocalyptican perustajajäsen Max Lilja soittamaan kyseiset sello-osuudet. Jani Tanskasen ohjaama video kuvattiin kolmessa eri lokaatiossa Raaseporin linnassa, Porkkalanniemessä ja Käpylän kirkossa.

Ginger Evilin jäsenistöllä on paljon kokemusta musiikkibisneksestä. Minkä vinkin antaisit aloittavalle artistille tai bändille?

Oman kokemukseni pohjalta korostan, että tärkeintä on itse musiikki, ja kaikki se krumeluuri ympärillä on toissijaista. Kaikki lähtee kuitenkin liikkeelle musiikista, ja siihen pitää keskittyä. Kun laitettiin Tomin kanssa ensimmäinen oma bändi pystyyn teini-ikäisinä vuonna 1986, treenasimme viisi kertaa viikossa. Omia biisejä pitää tehdä ahkerasti alusta asti, kokeilla ja hakea omaa juttuaan muista välittämättä. Täytyy tehdä töitä todella paljon mutta hyvällä fiiliksellä.

Jos pyytäisin sinua kuvailemaan Ginger Eviliä kolmella eri sanalla, mitkä sanat valitsisit?

Rock-bändi, aitous ja intuitio.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää Kaaoszinen lukijoille?

Levy tuli ulos 14. helmikuuta, joten käykää kuuntelemassa se! Kuunnelkaa se kerran, toisen ja vielä kolmannenkin. Uuteen musiikkiin pääsee parhaiten sisälle, kun antaa sille reilusti mahdollisuuden. Albumi on tehty niin, että se aukeaa, kun sitä kuuntelee, vaikkei heti aluksi tuntuisikaan siltä. Toivon, että mahdollisimman moni teistä löytäisi levyn ennemmin tai myöhemmin! Käykää keikoilla ja erityisesti klubikeikoilla! Ne ovat kuitenkin bändeille se kaikkein tärkein mesta, jossa pääsee keskustelemaan musiikilla yleisön kanssa. Meillä on levynjulkkarit 28. helmikuuta Kulttuuritalon uudella KULT-klubilla. Siellä pääsee heti kokemaan koko levyn livenä – ja livenä koettuna se nousee aina ihan uuteen potenssiin! Kannattaa siis tulla katsomaan.

Kokoonpano:

Ella Tepponen – laulu  
Tomi Julkunen – kitara
Veli Palevaara – basso  
Toni Mustonen – rummut

Tutustu bändiin lisää näistä linkeistä: viralliset sivut, Facebook, Instagram, YouTube