”Jostain mystisestä syystä tämä musa on omassa maailmassaan, jonne muut eivät pääse.” – Haastattelussa uutta musiikkia julkaissut Noitalinna Huraa!

Omaperäisestä rock-musiikistaan tunnettu Noitalinna Huraa! toimi alun perin 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun. Vuosia on vierinyt jo jokunen, mutta musiikki ei ole unohtunut. Noitalinna Huraan uusi ”Roskaprinssi”-EP on todellistuutta vuonna 2017, ja samalla julkaistaan uudelleen koko aiempi tuotanto CD-boksina. Lisäksi ”Kalan silmä” – ja ”Hulalalaa”-albumit saavat myös uuden vinyylipainoksen. Otimme yhteyttä Noitalinna Huraan Antti Tammelaan, Sari Peltoniemeen ja Hannu Sepposeen kysyäksemme heidän mietteitään.

Hei! Vastikään julkaistu ”Roskaprinssi”-EP sisältää neljä uutta kappaletta, jotka ovat Noitalinna Huraan ensimmäiset uudet kappaleet moneen vuoteen. Mistä saitte kipinän uuden musiikin tekemiseen ja miltä se tuntui näin pitkän ajan jälkeen?

Hannu: – Kun kesällä -15 istuimme meidän pihalla Antin kanssa skannailemassa vanhoja valokuvia ja lehtileikkeitä Svartin suunnittelemaa CD-boksia varten, nousi vakavammin esiin ajatus uusien laulujen tekemisestä. Antti lupasi kysyä Sarilta ja minä Reijolta halukkuutta lähteä mukaan. He eivät onneksemme huomanneet kieltäytyä, joten päätimme kokeilla löytyisikö vielä yhteys. Sarin laulamisella ja tekstittämisellä oli kyllä suuri innostava vaikutus.

Ensimmäisenä kokeilimme varovaisesti vanhoja äänittämättömiä lauluja ”Roskaprinssi” ja ”Liekki”. Kun sävelsin uusia lauluja, huomasin löytäväni oman Noitalinna-lokeroni helposti. Siinä auttoi kovasti vanhan Casion-soundi ja tikuttava rytmikone.

Antti: – Noitalinnan kanssa olemme edelleen hyviä kavereita ja tapaamme säännöllisesti. Esimerkiksi pääsiäiskokko on poltettu joka vuosi. Lapset tosin ovat vähentyneet kokolta, kuten “Syksyn sirkuksessa” lauletaan. Aina on soitettu ja yhtäkkisesti Sari sanoi ”kyllä”. Siitä se lähti.

Onneksi löydettiin Svart. Saimme heidät julkaisemaan vanhat levyt ja uudet biisit siihen jatkoksi. Sain AntinSkootterin ominaisuudetkin” julkaistuksi Svartin kautta Noitalinnan siivellä. Sari ja Svart ovat siis syyllisiä.

Sari: – Siitä oli ollut puhetta vuosikaudet, ja itse olin ajatellut, että tämä juttu on ehdottomasti tehty loppuun jo aikoja sitten. Kaiketi vain kyllästyin omaan jääräpäisyyteeni ja aloin ajatella, että voisihan sitä kokeilla. Vähän. Koska itse en ole muusikko, niin soittamaan en edelleenkään lähde, mutta laulujen tekeminen on joskus ihan mukavaa.

Millaista uusien kappaleiden tekeminen oli aikaisempiin levyihinne verrattuna?

Hannu: – Oikeastaan yllättävän samanlaista. Toisaalta vaivatonta ja hienoa ykseyden tunnetta soittokavereiden kanssa ja toisaalta suurta draamaa sekä väkeviä keskusteluja laulujen toteuttamisesta. Pidän kyllä siitä, että lauluja mietitään eri kulmilta eikä päästetä niitä eikä niiden soittajia helpolla!

Antti: – Kappaleitahan on kaikki kaapit täynnä. Se ei ole ongelma. Vaikeata on saada yhteinen näkemys soittotyylistä. Sarilla ja minulla on vähän erilainen musamaku kuin Hannulla ja Reijolla. Me Sarin kanssa ollaan villimpiä. Näin se on ollut aina ja niin on nytkin.

Sari: – Omasta puolestani voin sanoa, että sanoittaminen oli kai aika samanlaista kuin ennenkin, paitsi että itsekritiikkiä on vähän enemmän, mikä tekee hommasta hitaampaa ja tuskallisempaa. Äänittämistoimiin osallistuin niin vähän kuin mahdollista.

Entä miltä uudet kappaleet omasta mielestänne kuulostavat aiempiin levyihinne verrattuna? Onko musiikki samanlaista vai onko jotain eroja?

Sari: – Minusta niissä on samaa ja sitten on jotain muuta. Hyvässä ja pahassa. Ne ovat mielestäni ihan hyviä kappaleita, eivätkä ne voisikaan olla samanlaisia kuin ennen vanhaan. Me ollaan toisia ihmisiä nyt.

Hannu: – Eivätköhän ”Roskaprinssi” ja ”Liekki” kuulosta aika lailla vanhalta Noitalinnalta. ”Syksyn sirkus” ja ”Ehkä muistat” edustanevat uudempaa kulmaa. Oikeastaan en kyllä oikein osaa määritellä enkä vertailla näitä lauluja suhteessa muuhun musiikkiin. Vanhanaikaista ja uutta. Uppiniskaista ja viehkoa.

Antti: – Sarin sanoissa on rytmi ja tunnelma valmiina. Niistä tulee tällaista musaa, vaikka kuinka muuta yrittäisi. On tässä toisaalta erojakin. On vaikea tavoittaa sitä oikealla tavalla horjuvaa Velvet Underground -soittoa enää. Casiot ovat paukuttaneet meille aina vähän tarkempia rytmejä.

Kertoisitko Sari hieman uusien kappaleiden sanoituksista? Mistä ne kertovat ja mikä on inspiroinut sinua? Ovatko sanoitustesi aiheet ja teemat muuttuneet vuosien varrella?

Sari: – Ennen saatoin tehdä sanoituksen mistä tahansa. Nyt se on paljon vaivalloisempaa, koska päänsisäinen narisija muistuttaa koko ajan, että tämä ei kelpaa, tämmöistä ei kehtaa. ”Roskaprinssi” on siis vanha teksti, ja ”Liekki” on Hannun sanoittama. ”Ehkä muistat” kertoo (ei ehkä kovin yllättäen) perhesuhteista. Piti saada tehdä laulu lapsille. ”Syksyn sirkus” taas kuvaa sitä, kun maankiertäjät vanhenevat (eikä tämäkään liene yllätys).

Miten ajattelitte kuuntelijoidenne ottavan uuden musiikin vastaan?

Antti: – Ei me ainakaan tähän huomioon ollut varauduttu. Täältä marginaalista meidän huuto kuuluu hyvin muualle marginaaliin. Siellä taitaa olla paljon ihmisiä. Toisaalta isompi yleisö ei taida innostua. Liian outoa radioille.

Sari: – Ajattelin, ettei tämä kiinnosta ketään, eikä odotuksia todellakaan ollut. Tuntui kuitenkin reilulta, että uusintajulkaisussa olisi edes vähän jotain uuttakin mukana.

Hannu: – Hiukan pohdiskelin mahtaako joku vielä muistaa meidät tai löydetäänkö näitä lauluja musiikkiruuhkan seasta. Oleellisinta taisi kuitenkin olla toive siitä, että pystyisimme itse iloitsemaan uusista lauluista. Entäpä jos tässä liataankin oma pesä?

Millaista palautetta olette saaneet nyt, kun ”Roskaprinssi” on ollut julkaistuna digitaalisessa muodossa jo muutaman päivän? Vinyylipainos loppui ilmeisesti jo ennen julkaisupäivää, joten kiinnostusta näyttää ainakin löytyvän.

Sari: – Hyvää palautetta. Kukaan ei ole vielä valittanut.

Hannu: – Jo tuo vinyylipainoksen myynti aiheutti isosti iloa. Lisäksi muutamat lehtijutut sekä someviestit ovat lämmittäneet kovasti. Palautteessa on todettu Noitalinnan olevan edelleen jäljillä! Aika vähän on syytetty ”haudanryöstöstä”.

Antti: – Yllättävää kyllä vinyyli meni tosi nopeasti ennakkoon loppuun. Kaikenlaista kommenttia tulee jatkuvasti myös sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole varsinaisia ystäviä mutta jotka tunnistaa ja joita arvostaa kovasti. Hengenheimolaisuutta. Kuuntele RiitaojanEn nähnyt mitään”, kun se ilmestyy. Se kuulemma menee vähän samaan tapaan kuin “Roskaprinssi”.

Keikkoja tarjotaan moneen suuntaan. Festivaaleja pääsisi kiertämään. Ei lähdetä. Kaiketi tällainen musa puuttuu maailmasta. Sille on tilaa, jos vain päästään sopimukseen Noitalinnan uusista biiseistä.

Miksi ”Roskaprinssin” fyysinen painos on juuri vinyylinä?

Hannu: – Tämä oli Svart Recordsin ratkaisu. Ehkä lämmin kädenojennus vinyyliromantiikan alttarille.

Antti: – Vinyyli on erittäin sexy julkaisumuoto. Levyjä ei pysty julkaisemaan, jos ne hankitaan ilmaiseksi. Spotifyn kautta ei soittajalle tai levy-yhtiölle tule mitään. Isoilla tähdillä ja levy-yhtiöillä on eri tilanne digin kanssa. Vinyylikin on silti niin pientä ja kuluja tulee. Kaikilla ei toisaalta ole levysoitinta enää. CD-soittimetkin ovat kadonneet. Digi ei isoa osaa ihmisiä kiinnosta. On paljon ihmisiä, jotka kuuntelisivat myös tällaista musaa mutta joille ei ole oikeaa muotoa tarjolla. He eivät pysty kuuntelemaan meidän musaa siellä, missä he musaa haluaisivat kuunnella.

Miltä aiempien levyjenne uusintajulkaisujen herättämä kiinnostus on tuntunut? Minkä uskotte olevan syynä siihen, että musiikkinne innostaa vielä nykypäivänäkin?

Sari: – Mukavaltahan se tuntuu, mutta vaikea sanoa syytä. Varmaan meidän musiikki liittyy ihmisillä joihinkin elämänvaiheisiin ja elää osana niitä muistoja.

Antti: – Se on hämmentävää. Sanat ovat ainakin yksi syy. Ne ovat niin pro. Tekniikka on Sarilla aina ollut 100-prosenttisesti hallussa. Lisäksi ne ovat maailmassa, missä muut eivät liiku. Sarin laulutapa on myös yksi syy. Hän osaa hienosti liikuttaa ääntään ajassa ja rytmissä aivan pienten sekunnin osien varassa. Lasten Hautausmaan Kristiina Vaara käsittelee melodiaa vähän samaan tapaan kuin Sari. Jostain mystisestä syystä tämä musa on myös omassa maailmassaan, jonne muut eivät pääse.

Hannu: – Meidän Anttia on kiittäminen uutterasta yhteydenpidosta Svartin kanssa. Ilman sitä ja Svartin rohkeaa näkemystä nämä uusintajulkaisut eivät olisi olleet mahdollisia. Ainakaan vielä nyt.

Noitalinnan trendittömyys, roso ja eräänlainen kauneus lienevät osasyitä meidän mahdolliseen kulttimaineeseen. Sarin tekstit ja puolikapinalliset soitto- ja sävelratkaisut saattavat myös miellyttää valtavirtaan kyllästyneitä. Kiinnostus vanhoihin ja uusiinkiin julkaisuihimme on tuntunut pikkasen yllättävältä ja tietysti ilahduttavalta. Että jotkut vielä muistaa. Oi.

Olet Antti julkaissut viime aikoina musiikkia myös omalla nimelläsi. Voisitko kertoa hieman näistä kappaleista?

Antti: – Olen pitänyt Sarin sanoihin sävellettyä musiikkia yllä kaikki nämä vuodet. Viimeisimpänä Antti-nimellä on tehty “Skootterin ominaisuudet”. Siinä soivat okariinot ja maamoottori ryskää. Jotkut kuulee sen animena. Multa on tulossa skootteri-trilogia. Seuraavassa osassa – Chinito – on pääosassa tyttö ja skopa. Sari muuten laulaa remu-espanjalla siinä pari säkeistöä Chinitolle. Ry Cooderilta löytyy myös Chinito. Viimeisessä osassa Tytöstä on tullut mummo ja hän ajaa edelleen skopalla. Chinitoa ei enää ole.

Musta Köksä on tehnyt kolme levyä. Niistä voisin mainita esimerkiksi “Mustan variksen”. Se kertoo pojasta, joka jäi metsään. Itse ajattelen, että se on Noitalinnan miksaajalle ja piilojäsen Juhalle tehty laulu.

Aiotteko soittaa keikkoja lähitulevaisuudessa?

Hannu: – Ei.

Sari: – Nope.

Antti: – Koko ajan on ilmoitettu, ettei keikoille lähdetä. Silti tarjouksia on tullut ja tulee. Sääli. Olisi hienoa olla lavalla näiden tyyppien kanssa. Kesäksi festivaalikiertue. Minä olen elossa keikalla. Luulisin Hannunkin olevan valmis jonkin verran keikkailemaan Noitalinna Huraankin kanssa. Mutta emme me ole lähdössä keikalle.

Aiotteko tehdä vielä lisää uutta musiikkia?

Sari: – Kyllä varmaan, mutta mitään kiirettä tai paineita ei ole.

Antti: – Meillä on uutta musiikkia jo sävellettynä ja osittain treenattunakin. Bändi vain ei ole päässyt sopuun sovituksista. Jos sopu löytyy, niin tulee levy.

Hannu: – Uusia sävellyksiä on mulla ja Antilla varmaan jo tuplalevyn verran. Jonain päivänä taas tuikkaamme casion tulille.

Kiitoksia ajastanne! Haluatteko sanoa vielä jotain tämän haastattelun lukijoille? Sana on vapaa.

Hannu: – Täydellinen CD-boksi koko Noitalinna Huraan vanhasta tuotannosta ilmestyykin vasta 3.3. eikä 17.2., kuten aiemmin oli ilmoitettu. Ruuhkaa Svartin päässä, mikä ei sinänsä ole ihme heidän väkevän julkaisuvauhdin huomioiden.

Antti: – Meillä on paljon vanhoja demoja kaseteilta tallessa. Mietimme, otammeko ne mukaan juuri julkaistuun boksiin. Emme ottaneet. Päätimme, että laitamme jonain päivänä ne kaikki nettiin jonnekin puolisalaiseen paikkaan. Ne löytää se, joka osaa etsiä.

Kommentit

Yksi kommentti

  1. Ei Super8, mutta video.

    https://youtu.be/-6wRPYNk7l4