Jotain todella mahtavaa ja yksinkertaista – arviossa Candlemassin “Sweet Evil Sun”

Kirjoittanut Jani Lahti - 17.11.2022

Ruotsalaisen doom metalin legenda Candlemass on saanut julkaisuvalmiuteen jo kolmannentoista studioalbuminsa, joka kantaa nimeä “Sweet Evil Sun”. Kesällä 2022 Suomessakin nähty raskas ja jylhä laulu- ja soitinyhtye oli elementissään paitsi live-tilanteessa mutta myös tuoreella, nyt julkaistulla albumillaan. Yhtye soittaa tarkemmin sanottuna niin sanottua epic doom metalia, mikä kuuluu etenkin kappalerakenteiden viipyilevyydessä ja vaihteluissa sekä vokalisti Johan Längqvistin voimakkaan melodisessa ulosannissa. Längqvist, joka oli Candlemassin alkuperäinen sessiovokalisti 1980-luvulla, päätyi takaisin yhtyeen kelkkaan vuonna 2018, ja tuotannollinen jälki etenkin vokaaleiden osalta onkin varsin vakuuttavaa.

Albumilla kytee rakkaus omaa genreä kohtaan, ja ulosanti on todella mahtipontista ilman turhia kikkailuja. Tunnelma edellä kulkevat kappaleet ovat raskaita ja jylhiä sekä loppuun asti mietittyjä kokonaisuuksia, joista tulee niiden synkeydestä huolimatta jopa hyvälle tuulelle. Albumin avaava “Wizard Of The Vortex” on sen komeudesta ja mahtavasta kitarasooloilusta huolimatta lähinnä alkusoittoa komealle kokonaisuudelle. Kaikesta kuulee, että yhtye on elementissään ja todellakin tietää, mitä se tekee ja mitä sen ei tule tehdä. Albumilla on tunnelmia hempeydestä aina siihen pääasialliseen, lähes oopperamaiseen dramaattisuuteen, mitä avausraita alleviivaa heti kättelyssä.

Kappaleissa on koukkuja ja korvakarkkia, ja albumilla kuultava materiaali pakottaa ennen kaikkea keskittymään siihen, mitä siltä kuuluu. Riffit ovat rokkaavia, joista hyvänä esimerkkinä voi pitää ainakin albumin nimiraitaa “Sweet Evil Sunia” sekä kolmantena ja neljäntenä kuultavia “Angel Battlea” ja “Black Butterflya”. Mukana on myös sitä kuuluisaa Black Sabbath -vaikutetta, jota ilman genren musiikkia ei voisi edes kunnolla toteuttaa.

Albumin ehdoton kulmakivi on “When Death Sighs”, jonka hidas tempo ja mystinen tunnelma iskee kaikessa eeppisessä polveilevuudessaan sieluun asti. Kappaleessa on melodiaa ja tarttumapintaa, eikä vähiten kertosäkeistössä mukana vierailevan Avatarium-vokalisti Jenn-Ann Smithin ansiosta. Vieraileva vokalisti tuo mukanaan juuri sopivasti diversiteettiä albumin tunnelmaan. Kappaleen surumielinen melankolia ja melodiat takaavat myös sen, että käsillä on genren uusi klassikko tai vähintäänkin pienoinen hitti.

Kauas ei jää myöskään heti seuraavana kuultava “Scandinavian Gods”, jossa vokalisti Längqvist pääsee revittelemään kunnolla jylhää raspiaan kitaroiden antaessa kaikessa viipyilevyydessään myös kuulijalle tilaa hengittää ja tunnelmoida. – Ja  ennen kaikkea takoa nyrkkiä ilmaan. Albumin pisin kappale, yli seitsemänminuuttinen “Devil Voodoo” rokkaa edellistenkin tunnelmointien edestä välillä akustisestikin onnistuneen harkitusti kohti albumin viimeisiä korvakarkkeja. “Crusify” albumin kolmanneksi viimeisenä vaihtelevan eeppisenä rallina on myös jotain sellaista, ettei sitä voi olla mainitsematta erikseen. Kyseessä on jämerä kappale, josta niin Iron Maiden kuin vaikkapa varhainen Soundgarden saattaisi olla kateellinen.

”Sweet Evil Sun” saattaa olla eeppiseen doom metaliin perehtymättömälle kovempi pala purtavaksi mutta on todettava, että kyseessä on albumi, jossa on harvinaista potentiaalia saattaa uusia kuulijoita genren ja etenkin Candlemassin pariin. Albumia kuunnellessa ei tule vastaan yhtään varsinaisesti huonoa kappaletta, eikä mukana ole edes oikeastaan yhtään tylsää hetkeäkään. Albumilla riittää fiilisteltävää ja nautiskeltavaa, mikäli sille vain suo aikaa. Jokaisella kappaleella on paikkansa ja mahdollisuutensa olla eri kuuntelukertojen uusi lemppari. Voi hyvinkin olla, että Candlemass on taikonut uransa ja vuoden parhaimpien äänitteiden joukkoon kuuluvan albumin.

Kappalelista:

  1. Wizard Of The Vortex
  2. Sweet Evil Sun
  3. Angel Battle
  4. Black Butterfly
  5. When Death Sighs
  6. Scandinavian Gods
  7. Devil Voodoo
  8. Crucified
  9. Goddess
  10. A Cup of Coffin