Joulukuun hyytävä avaus – John Smith Rock Frozen, perjantai

Jyväskylässä nautittiin viime viikonloppuna raskaista soundeista John Smith Rockin merkeissä, tosin jäätävän kylmissä tunnelmissa. Onneksi tämä ei näkynyt Paviljongin sisätiloissa, kun festariväki juhli iloisissa merkeissä musiikista nauttien.

Illan ensimmäisenä artistina oli itselleni uusi tuttavuus, Horizon Ignited. Ilta jyrähti käyntiin raskaissa merkeissä, kun Kouvolasta kajahti ilmoille vahvaa melodista death metalia väritettynä mukavilla metalcore mausteilla. Juteltuani kahden mukavan herrasmiehen kanssa narikoilla, ymmärsin, että muukin yleisö vakuuttunut bändistä. Kommentteinaan he kehuivat erityisesti bändin tuoretta soundia, energiaa ja laulajan taitoa. Yleisökin oli hengessä mukana, ja vaikkei pittejä vielä tässä kohtaa iltaa näkynyt, on varmasti selvää, että Horizon Ignited on päätynyt illan jälkeen monen soittolistoille – Oiva startti raskaalle viikonlopulle.

Toisena lavalle asteli Lost Society, ja voi pojat mikä spektaakkeli se olikaan! Jyväskylä, bändin kotikaupunki otti kasvattinsa avosylin vastaan, ja pitti pyöri mukavan tahdikkaasti ensi metreistä saakka. Olen aina pitänyt Lost Societyn live-esiintymistä erittäin viihdyttävänä ja energisenä, eikä tämäkään keikka ollut poikkeus. Samy Elbanna piti useita välispiikkejä, kasvatti pittejä, ja kuin uhosi yleisöä wall of deatheihin. Lost Society edustaa erityisesti nuoremman festariväen makua freesillä soundillaan, ja kylläpä muutaman muun kävijän kanssa juteltuani tuli selväksi, että Lost Society oli se bändi, jota tänään tultiin varta vasten katsomaan. Keikan jälkeen bändiä jututettuani kysäisin, miltä tuntuu olla kotikylällä esiintymässä, ja vastaus ei yllättänyt: fiilis oli ehdottomasti katossa, ja uutta musiikkia on heidän mukaansa odotettavissa ensi vuonna. Jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisissa tunnelmissa tämä kovassa nosteessa oleva metalcore-ilmestys mittelee ensi vuonna tähän aikaan.

Sittenpä oli vuorossa Geoff Tate. Queensrychen ”Operation Mindcrime” albumin kuuluisa progeääni veti soundiltaan komean keikan, jossa Geoff Taten ääni todella pääsi oikeuksiinsa. Soundi oli miellyttävän tumma ja pehmeä, ja yleisö keskittyi selkeästi nauttimaan Geoffin äänestä. Tämä oli loistava tauotus illan muuten kovatahtiselle tykitykselle, ja osoitus siitä, kuinka hyvin Taten ääni kantaa, kuin jo legendana itsessään. Itse nautin keikasta paljon, ja pidin siitä, kuinka hyvin bändi komppasi Tatea. Teknisesti lahjakas, pehmeä ja jopa intiimi keikka oli täydellinen valinta perjantain lineupille, keskelle iltaa.

Voi Stam1na, älä ikinä muutu. Itse odotin perjantai-illalta Lemin lahjaa metallimusiikille eniten, ja eivätpä he tälläkään kertaa tuottaneet pettymystä livesoundin osalta. Kun ”Sudet tulevat” soi, oli pitti niin väkivaltaisen riemukas, että energia tuntui suorastaan käsinkosketeltavalta. Stam1na on ollut aina vitsikäs livenä, ja yleisö nautti siitä, kuinka bändi osasi nauraa itselleen. Suoranainen naurunremakka syntyi bändin kommenteista koskien keski-ikäisyyden saavuttamista. On sanomattakin selvää, että Stam1na tuntee yleisönsä, ja nauttii keikkalavoilla olemisesta. Heidän karismansa lavalta todella välittyy yleisöön, ja oli ilo nähdä, miten pitissä pyörittiin keikan alusta loppuun saakka energisissä merkeissä.

Illan viimeisenä artistina lavalle asteli monen odottama Amaranthe, ja minkäs muunkaan, kuin David Hasselhoffin ”True Survivorin” tahdissa. Ilta sai ansaitsemansa päätöksen taidokkaalla performanssilla, josta ei puuttunut mitään. Pyrotekniikka teki debyytin, samoin kuin ensi kertaa livenä soitettu Amaranthen uutuuskappale, ”Insatiable”. Amaranthe on syystä monen festarikävijän suosikki – bändin tekninen soundi ja yleisöä hellivä livepresenssi piti huolta siitä, ettei John Smith Rock Frozenin ensimmäiseltä päivältä jäisi kukaan kylmäksi. Eihän tässä voinut muuta kuin jäädä ilolla odottamaan, mitä lauantain line-up toisi tullessaan.