Progressiivisella metallilla ei ole jostain syystä Suomessa ollut kovin suurta asemaa koskaan. Progen kuuntelijoita toki löytyy paljon, ja tämä näkyy uusienkin bändien kohdalla yllättävän innokkaina faneina, jotka käyvät ahkerasti keikoilla. Tämä kuitenkin pätee lähinnä ulkomaalaisiin nimiin: Dream Theater, Opeth, Leprous ja Haken esimerkiksi vetävät aina väkeä, mutta jostain syystä meillä ei ole ylitsepursuavaa määrää kotimaisia progeilijoita.

Siksi on aina ilo huomata, että Suomessakin osataan tehdä laadukasta progressiivista metallia. Tamperelainen Joviac ei välttämättä edusta moderneinta mahdollista progea, mutta yhtyeen musiikki on laadultaan huippuluokkaa, ja pärjäisi mittelyssä monelle suuremmallekin yhtyeelle. Edesmenneen I/O -yhtyeen laulaja-kitaristi Viljami Wenttolan johtaman yhtyeen taidokasta AOR-musiikin ja progressiivisen metallin fuusiota päästiin ihastelemaan jo vuonna 2017 julkaistulla debyyttialbumilla, mutta tuoreella ”Here And Now” -levyllä Joviac hyppää valtaisan harppauksen eteenpäin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Here And Now” on sähköä pursuava fuusio suuria melodioita, kitaravetoista rockia, koukeroisia ja mutkikkaita sivupolkuja sekä virtuoosimaista soittoa. Albumin soundimaailmaa esittelevän intron jälkeen kuultava ”Straws” edustaa levyn simppeleintä antia, mutta ei missään nimessä huonolla tavalla. Kyseessä on suuri pop-kappale, joka tuntuu kanavoivan Europen, Journeyn ja Van Halenin olemusta ripauksella Von Hertzen Brothersia. Välillä Lordin ”Would You Love A Monsterman” -kappaleen sävelraameista muistuttava kappale pistäisi minkä tahansa 80-luvun hard rockia epätoivoisesti yrittävän bändin polvilleen. Jos kappaleessa pitäisi väkisin jotain korjata, niin sen rumpuraitaa voisi notkistaa ja elävöittää hieman, sillä tuollaisenaan se on kenties vähän monotoninen.

Levyn nimikkokappale on innostava fuusio Dream Theateria ja kasariheviä tavalla, jota kovin moni ei ole lähtenyt kokeilemaan. Moni lähtisi tässä kohtaa varmasti kikkailemaan kaikkea mahdollista aina tahtilajien jongleerauksesta otelauta-akrobatiaan, mutta Joviac kulkee sen sijaan kappale ja tunnelma edellä. Biisi kehittyykin emotionaalisesti uskottavalla tavalla, jossa teknisemmät suoritukset tukevat melodista ja dynaamista kudosta kuin sähköisistä impulsseista rakentunut selkäranka.

Modernimpaa progea sivutaan hieman esimerkiksi kappaleessa ”Decay”, joka tuo paikoitellen mieleen hieman Maratonin, 22:n, Voyagerin ja myös esimerkiksi Musen. Kappaleessa leikitellään hieman myös lattarihenkisillä ideoilla, joka lisää pientä variaatiota albumin väripalettiin. ”Black Mirror” puolestaan on boogie rockin ja Toto-kertosäkeiden ilahduttavasti poukkoileva pyörremyrsky, joka on ytimeltään kuitenkin selkeästi samassa linjassa Joviacin eetoksen kanssa.

Rakkaalle 80-luvulle palataan kappaleissa ”Crossfire” ja ”Fade Into Light”, jotka ovat kevyimmästä päästä levyllä. Jälkimmäinen kappale toimii levyn päättäjänä, ja siinä on selvästi tavoiteltu hieman samaa kuin esimerkiksi Hakenin 80-luvulta ammentavan ”Affinityn” päätöskappaleessa ”Bound By Gravity”, joskin mielestäni Joviac osasi tehdä paremman ja perustellumman kokonaisuuden oman albuminsa viimeisestä raidasta.

”Here And Now” on äärimmäisen taidokkaasti rakennettu yhdistelmä 80-lukua ja progea ilman, että sorrutaan kummankaan elementin liialliseen painottamiseen. 80-luvun estetiikkaa ja soundimaailmaa tavoitellessa sorrutaan usein liioittelemaan kaikkea niin, että lopputulos on kuin karikatyyri, joka vanhenee nopeammin kuin aikakausi itse. Joviac sen sijaan osaa haalia musiikkiinsa juuri ne elementit, jotka pysyvät tuoreina, ja jotka kuulostavat hyvältä kitaravetoisen metallin ja rockin kanssa. Toisinaan yhtye saattaa jäädä hieman liian pitkäksi aikaa maalailemaan ja mehustelemaan näitä äänimaisemia, ja tietty käsitys suunnasta, variaatiosta ja loogisesta jatkumosta katoaa, ja jää liikaa yhtäkkisten siirtymien harteille. Tätä ei onneksi kuitenkaan esiinny mitenkään liikaa tai häiritsevästi.

Upeita melodioita, taidokasta soittoa ja hyvää tuotantoa tärkeämmäksi ja keskeisemmäksi elementiksi levyllä nousee kuitenkin niinkin yksinkertainen asia kuin aitous ja rehellisyys. Joviacista kuulee, että levy on tehty sydämellä, ja että musiikki kuulostaa tältä juuri siksi, että siihen on vuodatettu rakkautta ja intohimoa. Vaikka se kuulostaakin yksinkertaiselta asialta, se ei ole ollenkaan aina näin kaikkien bändien kohdalla. ”Here And Now” on vakuuttava ja innostava albumi, joka huokuu euforiaa ja elämäniloa. Levyn loputtua on vaikeaa pyyhkiä hymyään pois, ja juuri sellaisen tunteen musiikin pitäisikin saada aikaan.

8½/10

Kappalelista:

1. Intro
2. Straws
3. Black Mirror
4. Here And Now
5. Decay
6. Crossfire
7. Fade Into Light