Juhlat jatkuvat uusintajulkaisulla – arviossa Klamydian Älpee
Viime vuonna tasavuosiaan juhlinut Klamydia on vuosikymmenten aikana julkaissut hurjan määrän levyjä ja vielä uskomattomamman määrän biisejä. Aina omilla ehdoillaan operoinut ryhmä aloitti levytysuransa lyhyemmillä kokonaisuuksilla, mutta vuonna 1990 ilmestyi turkulaisen Free Animals-yhtiön kautta ensimmäinen kokopitkä nimeltään ”Älpee”. Levy sisälsi 20 (osittain sinkuiltakin tuttua) rallia, joista kävi hyvin selväksi yhtyeen huumoripitoinen lähtökohta, mutta viitteitä kyvyistä vakaviinkin aiheisiin saatiin yhdessä alkuaikojen hienoimmassa biisissä ”Pienet mainosvalot”.
”Älpee” julkaistiin aikanaan ainoastaan vinyylinä, mutta myöhemmin herrojen oma yhtiö julkaisi uusintapainokset sekä LP:nä, kasettina että CD:nä. Vinyylistä viimeisin painos on vuodelta 1992, joten keräilyarvo on vuosien varrella noussut suuresti. Nyt Backstage Rock Shop Oy on lähtenyt paikkaamaan tuota aukkoa, ja rumpali Rikun vintiltä löytyneiden alkuperäisten nauhojen myötä levy on saanut osakseen uudelleenmasteroinnin miksauksen pysyessä alkuperäisenä. Painosmäärä on 500 kappaletta, ja 160 gramman numeroitu vinyyli on saatavissa ainoastaan Backstage Rock Shop Oy:n kautta.
Levyn kannet on onnistuttu ihastuttavalla tavalla saattamaan alkuperäistä henkeä kunnioittaen tämän päivän tietoihin. Jopa itse levyn labelit ovat pidetty samanlaisina kuin alkuperäisessä julkaisussa.
Mainos päättyy
Levyn avaava ”Miehet matkalla” saattaa hieman arastellen bändin maailmaan, mutta toisena soiva ”Vartiotoimistoon” ottaa tiukalla otteellaan luulot pois. Kappaleen teksti heiluttaa jämäkästi pilkkakirvestä, ja biisi on saatu kuulostamaan siltä, että nyt oikeasti ottaa päähän. Sanat ovat silti monimuotoisemmat ja hienolla tavalla vinoilevat kuin pelkkä suora haukkuminen. Tämä on kerrassaan upea kappale, joka herätti ilmestyessään 13-vuotiaan mielessä oivalluksen, että asioita voi sanoa näinkin.
”Kroklund pojkar” on mainio osoitus yhtyeen kyvystä esiintyä kansainvälisillä kielillä, ja nuorena hilpeyttä herätti erityisesti ”Pelle kakkade på R-kioskin pönttö” -lause. ”Mopolla suohon” -biisiin voinee jokainen kyseisen moottoriajoneuvon omistanut samaistua. Oli muuten mukava kuulla viime syksynä tätä biisiä livenä pitkästä aikaa. ”Lappuliisa” on sinällään hyväntahtoista ja varsin elämänmakuista suunsoittoa. Huomiota herättävät sovitukselliset ratkaisut kuten pa-pa-pa-taustalaulut, joissa on rikkautta ja ajatuksellista kykyä pelkkää suoraa punkrunttausta enemmän. Kappaleissa on huomattavia vilahduksia siitä, että yhtyeellä on näkemystä ja mahdollisuuksia pidemmällekin uralle.
”I law yuu” jatkaa yhtyeen loistokasta vieraiden kielten käyttöä. ”Laulattaa taas” -biisissä on jännän synkkä tunnelma, vaikka sanat eivät sellaista lainkaan kuvaile. Yhtyeen alkuaikojen kenties suosituin ja toivotuin kappale ”Kemppainen” on tylyydessään ja vihaisessa intensiivisyydessään aivan omaa luokkaansa. Kappaleen teho oli aikanaan niin kova, että jopa muuten konservatiivisia arvoja kunnioittava äitini antautui mukaan laulamaan kertosäettä. ”Pippalot” on historiallinen pala ollessaan ilmeisesti yhtyeen ensimmäinen kappale konsanaan.
”Pienet mainosvalot” kolahti kaltaiseeni herkässä iässä olevaan maailmantuskaa potevaan rokkariin. Tämä kappale sisältää myös laulullisia sovitusratkaisuja, joita ei välttämättä heti huomaa mutta jotka ovat kuitenkin olennainen osa biisiä. Erityisesti ”Vain lasia muovia, ei mitään aitoa / Kun yksi hajoaa, se arkeen alas korjataan / Suuret mainosvalot, pienet ihmiset” ja ”Pääoma korjaa vahingon / sielu kätkee sirpaleet / ja mainosvalot loistaa” -lyriikat nousivat herkän miehen ajatuksissa suureen arvoon.
B-puolen avaava ”Onneton onnekas” on hauska kuvaus pihtarista nimeltä Onnetar. Kertosäkeen haaveilu on yleistä. Lieneekö muuten Veikkaus napannut biisistä idean mainossloganiin ”Unelmointi on puoli voittoa”. ”Pyöräfiksari” on Klamydialle myöhemminkin tutuksi tullut tapa kertoa tarinoita eri ammattikunnan henkilöistä, ja tätä linjaa jatkavat lappuliisan ohella myös ”Sitarin vaksi” ja ”Onneton automekaanikko”. Jälkimmäisessä biisissä jatkoa saavat myös henkilöiden nimet, joita vuosien varrella mahtuu bändin diskografiaan melkoinen määrä. Joskus on ollutkin ideana kerätä talteen koko henkilögalleria, mutta se vaatii useamman illan tarkan tutkinnan.
”Mäki haluun rock-tähdex” on riemastuttava kuvaus kyseisen roolin eduista sekä varjopuolista. ”Eturivi on kuin ala-asteen välitunti” -oivallus pätee moniin keikkoihin tänä päivänäkin. ”Buleen”-kappaleesta opin termin ”kermaperseet”, jota kieltämättä nuorena itsekin ahkerasti viljelin ulkopuolisuuden tunteissani. ”Jaspi mäkky”, ”Takametsien tarzan” ja ”Juntti paavo” ovat monelle tuttuja hahmoja ja tapahtumia elävästä arkielämästä. ”Kuuban miehet suomessa” on kokonaisuudessa musiikillisesti omalaatuinen ja erilainen huomionherättäjä levyn päätökseksi. Samalla se myös nappaa kolmella minuutillaan levyn pisimmän biisin tittelin.
Levyllä on erityinen paikka sydämessäni, ja on eräänlainen kulttuuriteko saattaa vinyyli jälleen ihmisten saataville ilman talouteen osuvaa kolahdusta. Yhtyeessä viehätti tämän levyn julkaisun aikaan ryppyotsaisen ja yhteiskunnallisen paasauksen puuttuminen. Viehätystä herätti myös omintakeinen tapa sekoittaa huumoria ja aitoja vitutuksen tunteita. Levy on tietynlaisessa primitiivisyydessään aivan relevanttia kamaa tämänkin päivän maailmassa ja uusintajulkaisu tärkeänä palana suomalaisen musiikin historiaa puolustaa ehdottomasti paikkaansa.
Mainos päättyy
8/10
Kappaleet:
A-puoli:
Miehet matkalla
Vartiotoimistoon
Kroklund pojkar
Mopolla suohon
Lappuliisa
I law yuu
Laulattaa taas
Kemppainen
Pippalot
Pienet mainosvalot
B-puoli:
Mainos päättyy
Onneton onnekas
Pyöräfiksari
Sitari vaksi
Onneton automekaanikko
Mäki haluun rock-tähdex
Buleen
Jaspi mäkky
Takametsien tarzan
Juntti paavo
Kuuban miehet suomessa