Julkkistoimittaja Kai Merilältä englanninkielistä aikuisrokkia

Tunnettu viihdetoimittaja Kai ”Kaitsu” Merilä on julkaissut monen yllätykseksi musiikkia. Merilän musiikillinen puoli on ollut varsin piilossa julkisuudelta, mutta hän ei ole kuitenkaan musarintamalla uusi tulokas. Merilällä on keikkakokemusta laulajana ja soittajana runsaan 40 vuoden ajalta. Hän on esimerkiksi säveltänyt ja sanoittanut kappaleita mm. Juhamatin, Janne Hurmeen ja Turkka Malin levyille.

Merilän juuri julkaistu uusi melodinen aikuisrock-kappale ”Do You Still Love Me” syntyi hänen 25-vuotishääpäivänsä tunnelmissa.

– Tein kyseisen biisin vaimolleni Sarille 25-vuotishääpäivän lahjaksi. Sitten sen kuuli monitaituri Ilkka Kylmäniemi ja homma karkasi käsistä. Viimeisen silauksen biisiin antoi Lordin ex-rumpali Kita, eli Astalan Sampsa omassa äänitysstudiossaan. Tomi Salakari teki hyvän videon idealla, että poikaporukka tapaa toisensa pitkästä aikaa soitinliikkeessä ja alkaa jammailla. Biisin sanomana on se, että jokainen pitkässä avioliitossa oleva henkilö miettii varmasti jossain vaiheessa, rakastaako kumppani minua vielä. Biisi on ylistys pitkälle rakkaudelle. Ei siinä sen kummempaa, Merilä kertoo.

Merilä ylsi vuonna 1995 MTV3:n Kiitorata-laulukilpailun finaaliin ja pääsi kahdella esittämällään laululla, ”Unessain” ja ”Taas tunnen sen”, mukaan ohjelman kokoelma-albumille. Kyseiseen kilpailuun ilmoittautui lähes 3000 hakijaa, joista mukaan valittiin kasetilla lähetettyjen laulujen perusteella 12 esitystä. Finaalin kuuden osallistujan joukossa olivat Merilän lisäksi mm. sittemmin tähtikaartiin noussut Nylon Beat -duo sekä Anna Eriksson.

Vuonna 1997 Merilä voitti MTV3:n 40-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyn Juhlatähti-laulukisan.

– Minulle tarjottiin tuolloin levytyssopimuksia, mutta iskelmämusiikki ei tuntunut omalta. Sitä oli kiva tehdä muille, mutta meikäläisestä ei iskelmälaulajaa saisi lekallakaan, Merilä kertoo

Aiemmin vuosina 1988-1990 Merilä lauloi myös tukholmalaisen Hiroshima-heviyhtyeen jäänteille kasatussa Wild Child -bilebändissä Ruotsissa. – Se oli minulle todellinen keikkailun korkeakoulu. Soitimme pimeissä yökerhoissa, prätkäklubeilla ja ravintoloissa lähes seitsemänä yönä viikossa. Jossain oli aina bileet.