Julmuuden ja melankolisuuden täydellinen fuusio – arvostelussa Deftonesin suuntaan kumartavan Loathen uutukainen ”I Let It In And It Took Everything”

Kun vuonna 2018 aloin kuunnella Loathea ensimmäistä kertaa, vakuutuin syvästi siitä, että tässä on yksi metalcoren tämän hetken kiinnostavimmista ja omalaatuisimmista yhtyeistä. Bändi edustaa nu metalcore -tyylisuuntaa yhtyeiden kuten Lotus Killer ja Void Of Vision kanssa. Nu metalcore on nimensäkin mukaisesti nu metalin ja metalcoren yhdistelmä. Tämä näkyy Loathen musiikissa niin, että Kornilta omaksutut karmivat ja dissonoivat ambienssit yhdistyvät pomppuriffeihin, karjuntavokaaleihin ja raskaisiin breakdowneihin. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että on tyylisuunnan ehdoton hallitsija.

Jos yhtyeen vuoden 2017 debyyttialbumi ”The Cold Sun” sai minut ihastumaan niin, että ostin saman tien saman kitaran kuin bändin kitaristilla, saa ”I Let It In And It Took Everything” puolestaan rakastumaan palavasti bändin sävelkieleen. Albumilla bändin soundi on aikaisempaan verrattuna huomattavasti selkeämpää niin, että kitaroista ei kuitenkaan katoa potkua ja mureutta. Iso kiitos kuuluu tuottaja George Leverille, joka on tuottanut myös yhtä tämän hetken ainutlaatuisimmista metalcore-yhtyeistä, Sleep Tokenia. Tässä on tuottaja, josta tulee vielä kuumaa kamaa metallimaailmassa.

Uudella albumillaan Loathe on selvästi kehittänyt soundiaan eteenpäin, ja esimakua siitä saatiin jo vuoden 2018 split-julkaisulla ”This Is as One”, jolla esimerkiksi kappale ”White Hot” johtaa erittäin koherentisti ”I Let It In…” -levyn maailmaan. On varsin selvää, että Kornin lisäksi massiivisena vaikuttajana Loathelle toimii vaihtoehtometallin rakastetuimpiin nimiin lukeutuva Deftones, jonka vaikute kuuluu läpi koko levyn, erityisesti kappaleissa ”Two-Way Mirror”, ”A Sad Cartoon”, ”Is It Really You?” ja ”Screaming”. Loathe esittelee albumilla itselleen aikaisemmin hieman taka-alalle jääneen puolen, joka tulee esille maalailevissa melodioissa ja kenkiin tuijottelevissa kitaravalleissa.

Nuo melodisemmat ja ilmavammat hetket toimivat hyvin kontrastina levyn toiselle puolelle, jossa bändi esittelee entistä hiotumman ja nyanssipitoisemman raskautensa. Avauskappale ”Aggressive Evolution” murskaa kuulijalta hampaat sisälle standardivirettä oktaavia alemmas viritetyillä baritonikitaroilla, joista pääsee ilmoille metalcore-riffien ja suoranaisen älämölön sekasikiöitä. Tässä kappaleessa sekä esimerkiksi ”Goredissa” kuultavat, whammy-pedaaleilla ja muilla konsteilla saadut hälyäänet vievät Kornin konseptin astetta pitemmälle tavalla, joka tuo mieleen Vildhjartan ja Humanity’s Last Breathin kaltaiset riipivyyden kuninkaalliset.

Raskautta lähestytään levyllä myös hieman toisenlaisesta näkökulmasta kuin breakdownien ja karjunnan puolesta. Esimerkiksi kappaleessa ”Heavy Is the Head That Falls with the Weight of a Thousand Thoughts” yhtye sukeltaa hetkellisesti blast beatien ja sumean tuotannon puolesta black metalia muistuttavaan maailmaan. Erilaiset hälyäänet ja tarkoin punotut äänimaisemat ovat omiaan luomaan raskasta tunnelmaa ilman, että koko ajan välttämättä paiskottaisiin ja riehuttaisiin.

Loathe on onnistunut uutukaisellaan luomaan yhden dynaamisimmista metalcore-albumeista hetkeen, ja sillä yhtye on uskaltautunut kokeilemaan uusia äänimaisemia ja tunnetiloja. On rohkeaa lähteä kanavoimaan Deftonesia, mutta on turvallista sanoa, että Loathe on onnistunut tekemään kunniaa Chinolle ja kumppaneille laulunkirjoituksellaan ja tuotannollaan. ”I let it in…” on kuin sukellus uima-altaaseen tähtitaivaan alla: raikas, tunnelmallinen ja melankolinen. Öinen uintireissu taitaa vaan tapahtua betonikengillä, sillä Loathe on myös kultivoinut breakdown-sanavarastonsa huippuunsa. Osaan jo nyt sanoa, että tässä on yksi vuoden kovimmista levyistä.

9/10

Kappalelista:

  1. Theme
  2. Aggressive Evolution
  3. Broken Vision Rhythm
  4. Two-Way Mirror
  5. 451 Days
  6. New Faces in the Dark
  7. Red Room
  8. Screaming
  9. Is It Really You?
  10. Gored
  11. Heavy Is the Head That Falls with the Weight of a Thousand Thoughts
  12. A Sad Cartoon
  13. A Sad Cartoon (Reprise)
  14. I Let It In And It Took Everything…

Kommentoi julkaisua