Birminghamin punk-ylpeys G.B.H. Helsingin On The Rocksissa 10.9.2022 (kuva: Mikko Nissinen)

”Jumala varjelkoon kuningasta!” – G.B.H. juhlisti nelikymppistä klassikkoalbumiaan On The Rocksissa

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 12.9.2022

’82 punkin, katupunkin ja hardcore punkin edelläkävijäksi mielletty brittiyhtye G.B.H. jyräsi Helsingin Rautatientorin kupeessa On The Rocksissa lauantaina syyskuun 10. 2022. Yhtyeen kiertueen teemana oli 40 vuotta täyttänyt debyyttialbumi, ”City Baby Attacked By Rats”. Noin kuusikymppisistä alkuperäisjäsenistään, vokalisti Colin Abrahallista ja kitaristi Colin ”Jock” Blythista ja vuonna 1980 yhtyeeseen liittyneestä basisti Ross Lomasista koostuva G.B.H.:n etulinja yhdessä vuonna 1994 bändiin liittyneen rumpalin, Scott Preecen kanssa ovat käytännössä olleet ’82 punkin selkeäpiirteisin ruumiillistuma. Siinä missä muiden hardcore-veteraanien kokoonpanoissa ovet ovat vuosien varrella käyneet kuin saluunassa konsanaan, G.B.H.:n miehistö on pysynyt yhtä poikkeusta lukuunottamatta samana alusta asti.

Kesäkuussa 1982 ilmestynyt, yhtyeen menestyksekkäimmäksi albumiksi osoittautunut ”City Baby Attacked By Rats” ei ainoastaan herättänyt innostusta tikkutukkapiireissä, vaan nousi ilmestymisensä aikaan brittien albumilistan sijalle 17. Tämä ilmiö on ainutkertaista hardcore-julkaisujen kohdalla, minkä lisäksi G.B.H. on vuosikymmenten varrella innoittanut myös thrash metalin kokonaisvaltaista, genretyypillistä muotoutumista. Huolimatta yhtyeen ilmeisestä vaikutuksesta Metallicasta Slayerin ja Celtic Frostin kautta Kreatorin ja edelleen toimintarockin päälliköiden, The Hellacoptersin kautta lukemattomiin räminäorkestereihin, on yhtyeen livetoimitusten luonne pysynyt työläisetiikan ja estetiikan mukaisesti koruttoman nöyränä. G.B.H.:n missio edelleenkään ole mikään muu kuin pistää optimaalisen raskaana äänivallina kiitävät biisit konstailemattomasti halki, poikki ja pinoon, ja uutta työn alle.

Yhtyeen keulahahmon ominaisuudessa Abrahall ei ole vuosien varrella kadottanut astettakaan habituksellista viileyttään eikä asenteellisuuttaan. Mustaan asukokonaisuuteen; nahkatakkiin, pillifarkkuihin, saappaisiin ja tiikeriprintti-T-paitaan sonnustautunut keulamies takoi mikkiständin jalkaa lavan pintaan ja mylvi biisin toisensa jälkeen yläviistoasentoon käännettyyn mikkiin puolittain ständiin nojaillen puolittain siinä roikkuen. Sillä välin yhtyeen muu miehistö tyytyi kaikessa antaumuksellisuudessaan maanläheisempään ja eleettömämpään lavapresenssiin.

Yhtyeen juhlakiertueen Helsingin keikka käynnistyy härkävaunun lailla päälle rynnivällä, uudempaan tuotantoon kuuluvalla oodilla yhtyeen kotipaikkakaupungille, ”Birmingham Smiles”. Biisin päätteeksi Abrahall tervehtii helsinkiläisyleisöä kotimaansa monarkian vallanvaihdolle punk-henkisesti vinoillen: ”Hello! God Save The King!” Tämän jälkeen päästään asiaan. Ajanhampaan tai oikeammin ajan hegemonian eniten kaluamaa ”Slut”-biisiä lukuunottamatta Mikonkadun On The Rocksissa kuullaan koko Clay Recordsin 40 vuotta sitten julkaisema klassikkoalbumi kokonaisuudessaan.

Nykyaikaisilla soundeilla ja vuosikymmenten varrella herrojen tiukaksi parkkiintuneella soittovarmuudella 23 verrattain lyhyen ja ytimekkään biisin setti kaahataan maaliin tunnissa ja vartissa, varmaotteisesti ja pirunmoisella höökillä. Hyvillä ja tanakoilla livesoundeilla albumin biiseistä saa myös kouriintuntuvamman otteen levyn ohuen romuluisesta miksaukseen verrattuna. Mitään ylimääräistä matkassa ei ole, eikä sen koommin siitä mitään olennaista jää puuttumaankaan. Bändi soittaa erittäin hyvin ja antaumuksella, eikä pitkän päivätyöuran raaemmansorttisen punkin parissa viettäneellä nelikolla kyllästyminen tai väsymys näkynyt missään.

Juhla-albumin materiaalin lisäksi setti koostui täsmä-biiseistä; olennaisista alkuaikojen singlevalinnoista ja avausbiisin mukaisesti vuonna 2017 julkaistun, yhtyeen viimeisimmän studioalbumin, ”Momentumin” kappaleista. Ensinmainituista esimerkkeinä mainittakoon ”Give Me Fire”, ”City Baby’s Revenge” ja presidentti Putinille sotatoimiensa ansiosta ryhdikkäänä keskusormennäyttönä Abrahallin omistama ”Generals”. Encoren ja keikan päätti puolestaan ryhdikäs kumarrus Lemmy-vainaalle jämäkästi rouskuttaneen Motörhead-coverin ”Bomberin” tahtiin.

Jos jotain maan pinnalle palauttavaa keikasta voisi sanoa, ei se allekirjoittaneelle tarjonnut enää sitä samaa ”vau!-elämystä” kuin mitä vuonna 2010 Tavastialla, kun yhtye löylytti lauteet kuumiksi ennen alkupunkin tärkeimpiin kuuluvan The Damnedin astumista lavalle. Tästä huolimatta miltei ääriä myöten täyteen pakkautunut On The Rocksin alakerta sai haluamansa, ja syystä tyytyväisenä myhäilevää punk-kansaa oli ilo nähdä keikan jälkeen valumassa pois klubin kellarista baarin puolelle tai kotimatkalle. Vielä vuonna 2022 Birminghamin katu-uskottavimpien bändien joukkoon kuuluva veteraaniryhmä oli todistanut statuksensa ansaituksi. Tätä hommaa tehdään pieteetillä ja ennen kaikkea terveellä ylpeydellä. Todettava se taas on. G.B.H. on rautaa! G.B.H. on kuningas!

G.B.H.On The Rocksin keikan livesetti:

  1. Birmingham Smiles
  2. Time Bomb
  3. Sick Boy
  4. Slit Your Own Throat
  5. Am I Dead Yet?
  6. Wardogs
  7. Maniac
  8. Gunned Down
  9. I Am The Hunted
  10. Prayer Of A Realist
  11. Passengers On The Menu
  12. Heavy Discipline
  13. Boston Babies (Slaughter and the Dogs -cover)
  14. Bellend Bop
  15. I Never Asked For Any Of This
  16. Generals
  17. No Survivors
  18. Fifty What?
  19. Momentum
  20. Give Me Fire
  21. City Baby Attacked By Rats
  22. City Baby’s Revenge
  23. Liquid Paradise (The Epic)
  24. Bomber (Motörhead-cover)

https://open.spotify.com/album/6ZzIjYclPtkNk8JG29IU0t