Jumalaare, ne tosiaan soitti Popedaakin! – Costello Hautamäki & Rock ’n’ Roll Boys Mikkelissä 9.12.2023

Joulukuisena lauantai-iltana tuiskutti lunta taivaan täydeltä, kun suuntasin Mikkelin keskustassa sijaitsevaan Wilhelm Public Houseen. Onneksi tuolla hetkellä soittopaikan ovella ei ollut jonoa ollenkaan, ja pääsin näin ollen kävelemään suoraan sisälle. Saavuin paikalle vajaan puoli tuntia aikaisemmin, kuin soiton oli määrä alkaa. Katselin hieman hämmentyneenä ympärilleni, sillä tuohon aikaan paikalla ei ollut kuitenkaan vielä kuin kourallinen ihmisiä. Tilanne muuttui onneksi pian, ja muitakin rokinnälkäisiä kuulijoita saapui paikalle.

Wilhelmissä bändi-iltoina soitto soi klo 22, eikä tämäkään ilta tehnyt tuttuun kaavaan mitään poikkeusta. Kellon ollessa viittä vaille kuulutettiin janoisille kehotus käydä hakemassa vielä baaritiskiltä viime hetken tankkausta, koska bändi saapuisi lavalle pian. Lähdin tässä vaiheessa etsimään sopivaa paikkaa lavan edustalta, josta seurata keikkaa. Wilhelm Public House on keikkapaikkana melko pieni, joten asiassa ei kannata paljoa viivytellä.

Kauaa ei tarvinnut odotella, kun Costello Hautamäki rokkipoikineen saapui lavalle odottavan yleisön halki. Bändi sisältää Costellon lisäksi hänen omaa jälkikasvuaan eli rumpali Jimi Hautamäen ja basisti Alex Hautamäen. Toisena kitaristina puolestaan toimii Sampsa Rättäri. Nämä nuoremman polven artistit ovat varmasti monille tuttuja esimerkiksi jo toimintansa päättäneen Rockwallin riveistä.

Tällä kertaa en ollut tutustunut settilistaan etukäteen oikeastaan ollenkaan muutamaa biisiä lukuunottamatta, koska halusin pitää illan kulun itselleni yllätyksenä. Tiesin toki, että luvassa on Costellon soolotuotantoa sekä luonnollisesti myös Popedan biisejä, mutta että mitä kaikkea – sitä sain etukäteen vain arvailla. Bändin saavuttua lavalle soitto laitettiin saman tien napakasti käyntiin ”John Holmesilla”, ja kappale oli kieltämättä erittäin mainio aloitus!

Ja koska ilta aloitettiin Popedalla, oli hyvin luontevaa jatkaa samalla linjalla suoraan matkalle Alabamaan. Setti vaihteli niin Popedan hittien kuin Costellon oman soolomateriaalin välillä sopivassa suhteessa. Välillä kuultiin myös jotain aivan muuta. Ja mitäpä keikka olisikaan ollut ilman ”Kun mies unelmoi” -biisiä, joka oli tottakai omistettu kaikille yleisön naispuolisille jäsenille.

Rokkikansa sai kuullakseen myös ns. numerobiisejä, eli ”20 vuotta sikana” sekä ”Kakskytä centtiä”. Näiden jatkoksi olisi teemaltaan luonnollisesti sopinut myös ”4711”, jota myönnän hieman odottaneeni. Tätä ei kuitenkaan kuultu, mutta täytyyhän jotain jättää myös seuraavaan kertaan. Kuulijoille tarjoiltiin myös ihka uusia kappaleita, kuten ”K-kaupan Sanna” sekä ”Kermat päältä”. Viimeksi mainitun kerrottiin kuuluvan setin eroottiseen osioon, jota edusti myös perään kuultu ”Kovan pojan blues” – joka saattaa olla monille tunnetumpi nimellä ”Hei mennään nus*ii”.

Olen itse seurannut useamman vuosikymmenen Costellon uraa niin Popedan riveissä kuin muutenkin, ja luonnollisesti myös keikoilla on tullut käytyä lukuisia kertoja. Tätä kokoonpanoa en tosin vielä aikaisemmin ollut livenä todistanut, mutta meininki miellytti itseäni erittäin suuresti. Keikka oli sopiva sekoitus trubaduurimeininkiä ja tiukasti yhteen hitsatun bändin soittoa. Pidän itse kovasti siitä, että artisti kertoilee kappaleiden välissä niihin liittyviä tarinoita. Tällä kertaa Costello kertoi muun muassa tarinan siitä, milloin ja missä soitti ensimmäisen keikkansa Mikkelissä ja tällainen triviatietohan on aina kiinnostavaa.

Costellolla itsellään on toki vuosikymmenten mukanaan tuoma kokemus, mutta nuoresta iästään huolimatta myös Alex Hautamäki, Jimi Hautamäki ja Sampsa Rättäri ovat ahkeran keikkailun myötä rutinoituneita artisteja. Vaikka mainitsen tässä sanan rutiini, niin en todellakaan tarkoita sillä mitään negatiivista. Lavalta suorastaan huokui bändin toimiva kemia ja hyväntuulisuus välittyi yleisöön saakka.  

Tuntui, että encoret tulivat aivan liian nopeasti – sen verran mukaansa tempaava keikka oli ja aika kului kuin siivillä. Ensimmäisenä kuultiin yksi omista Popeda-suosikeistani eli ”Repe ja Lissu”, jonka jälkeen oli aika illan vihoviimeisen biisin. Keikka päättyi melkoiseen biisipotpuriin, jonka aikana kuultiin pätkiä niin Hurriganesin ”Get Onista” aina Juice Leskisen ”Heinolassa jyrää”- ikisuosikkiin. Jälkimmäinen tosin kuultiin asiaankuuluvasti muodossa ”Mikkelissä jyrää”.

Rundin nimi on varsin ytimekkäästi ”Jumalaare, nehän soittaa Popedaakin!”. Eli vaikka viime syyskuussa Pate Mustajärvi siirtyikin eläkkeelle Popedan keulilta, bändin musiikki pysyy ja soi jatkossakin. Costello vihjasi keikan loppupuolella, että ensi kesänä nähdään taas. Jään siis mielenkiinnolla odottamaan, mitä tämä lupaus pitää sisällään. Odotan myös jo tietoa siitä, miten ja millä tavalla Popedan tarina jatkuu tästä eteenpäin. Lisää tietoa on Costellon aikaisempien sanojen mukaan odotettavissa heti uudenvuodenpäivänä. Itselläni on toki oma ajatus siitä, miten toivoisin bändin jatkavan – katsotaan, osunko siinä lähellekään totuutta.

Settilista:

1. John Holmes
2. Matkalla Alabamaan
3. Pakko saada BMW
4. Pullo viiniä käy
5. Märkä betoni
6. Öljytyt lanteet
7. Kaasua, komisaario Peppone
8. K-kaupan Sanna
9. Tampere
10. Kun mies unelmoi
11. 20 vuotta sikana
12. Kakskytä centtiä
13. Tahdotko mut tosiaan
14. Lihaa ja perunaa
15. Kersantti Karoliina
16. Punaista ja makeaa
17. Kermat päältä
18. Kovan pojan blues
19. Sukset/Rappiolla
20. Kuuma kesä
21. Repe ja Lissu
22. Encorepotpuri