Ensimmäiset huomioni albumia kuunnellessani kiinnittyvät bluesahtavaan mutta repivään rock-soundiin. Yhtyeellä on selvästi rytmi veressä, sillä  jalkani alkavat polkea kappaleesta toiseen ja pää nyökkäillä kuin huomaamatta. Toisena huomio kohdistuu vokalisti-kitaristi Ace Markin karkeaan ja paikoin rääkyvään ääneen. Se sopii mainiosti yhteen muhkeiden ja murakoiden riffien kanssa.

Takiaisen lailla tarttuva nimikkokappale on varma pelinavaus Juniper Inc:iltä. Tahtia hidastetaan hieman aloitusraidan jälkeen, kun vapaaksi päästetään häijyhenkinen ”Catch-22”. Sen jälkeen vauhtia kasvatetaan ”Ironheadillä”, joka on kunnianosoitus Harrikan vastaavan nimiselle pyörälle ja sen selässä syntyvälle vapauden tunteelle. ”Ironheadin” kaahailusta on hyvä pulahtaa ”Deep Blue Sean” värikkääseen kantrisoundiin. Kappale on niin tarttuva hytkytys, että jos hampaissasi on paikkoja, putoavat ne viimeistään tämän kappaleen soidessa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Juniper Inc.:issä on yksi erikoinen piirre. Yhtyeen soundi herättää nimittäin paljon yhtäläisyyksiä monen bändin suuntaan: aluksi bongasin yhtymäkohtia Dr. Feelgoodin ja ZZ Topin suuntaan. Sen jälkeen mieleeni putkahtivat niin Motörhead kuin Peer Günt. Varmaan joitain muitakin yhtyeitä voi pongahtaa mieleen ”Boneshakeriä” kuunnellessa. Mielleyhtymät eivät kuitenkaan kieli kopioimisesta vaan enemmänkin samanhenkisyydestä. Juniper Inc.:stä löytyy samanlaista rock ’n’ roll -henkisyyttä kuin edellä mainituista yhtyeistä, ja se, jos mikä, on vain hyvä merkki.

Juniper Inc.:in kolmas pitkäsoitto on täysverinen rock-albumi. Siitä huolimatta yhtye ei ole tyytynyt tykittämään kaikkia kappaleita samalla otteella vaan levyltä löytyy variointia. Esimerkiksi ”Good Girls With Bad Habits” on tiukka kolme ja puoliminuuttinen kappale, kun taas ”Midnight Women” kuulostaa ZZ Top -pastissille. ”Nowhere Train” on vastaavasti ripeäliikkeinen ja southern rock -vivahteinen kappale. ”Shadow Blues” heittää nimensä mukaisesti ilmoille rytmikkään bluesrock-kappaleen, josta ei puutu tunnetta. Päätösraita ”Shotgun” paljastuu levyn lopussa surumieliseksi balladiksi, jonka äänimaisema on vangitseva.

Maailmaan mahtuu paljon keskinkertaisia albumeja, joilla on muutama loistava tai hyvä kappale, mutta muu albumi uupuu tasapaksuksi. Juniper Inc.:in uutukainen ei todellakaan lukeudu tuohon kastiin, sillä ”Boneshaker” on monipuolinen ja hienosti toteutettu äänite. Kymmenen kappaletta sisältävä albumi on korkealaatuinen levy, jolla on rockin kaipaamaa rosoisuutta ja asennetta. Levyllä on myös uskallettu olla luovia. Siitä johtuen ”Boneshaker” ei kuulosta itseään toistavalta saati tylsältä vaan päinvastoin: ”Boneshaker” on ehdottomasti tämän vuoden paras rock-albumi, joka on tullut minua kuluvana vuonna vastaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

9/10

1. Boneshaker
2. Catch-22
3. Ironhead
4. Deep Purple Sea
5. Mean Old Dog
6. Good Girls With Bad Habits
7. Midnight Women
8. Nowhere Train
9. Shadow Blues
10. Shotgun

Juniper Inc. Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy