Jussi Hakulinen palaa levytysrintamalle – arvostelussa ”Ensilumi”-single

Suomen tunnetuimpiin lauluntekijöihin kuuluva Jussi Hakulinen palasi viime kesänä Porisperessä keikkalavalle uuden Likaiset Legendat-yhtyeen kanssa ja nyt paluu uuden materiaalin puitteissa tapahtuu myös levyrintamalla. Yli kymmenen vuotta on kulunut edellisestä ”Tähtipölyä”-levystä ja uudesta musiikista ensimaistiaiset antaa single ”Ensilumi”. Huolimatta siitä, että saatan olla hieman jäävi Hakulisen musiikin merkitessä kovin paljon elämässäni, niin paluu on mielestäni komea.

”Ensilumi” on kappaleena hyvin omaleimainen ja se saavuttaa huikean tunnelman, josta on aluksi vaikea jäsennellä itselleen kokonaisuutta, sillä kappaleen rakenne toimii täysin omilla ehdoillaan välittämättä niin sanotuista perinteisistä kappaleiden rakenteista. Biisissä ei esimerkiksi ole kertosäettä, mutta se on mielestäni tässä osuva ratkaisu. Kappale pakottaa palaamaan äärelleen uudestaan ja uudestaan ja se on kuin aarrearkku, joka jatkaa antamistaan ja uuden löytämisen huomiota kerta kerran jälkeen.

Jo ensimmäisistä tahdeista lähtien biisin tunnelma on hyvin elokuvamaisella tavalla realistinen ja surullinen viulumelodia kuljettaa kuulijaa hyvin visuaalisten mielikuvien äärelle. Päävastuun kappaleen vokaaleista ottaa Jussin tytär Ellinoora, joka on kyllä erittäin oiva valinta tulkitsemaan biisiä. Hänellä lienee verenperintönä äänen luontainen melankolia ja hänen äänensä elää ja hengittää biisin tekstiä niin vahvasti, että kenellekään tuskin tulisi mieleen kyseenalaistaa tekstin tunteen aitoutta. Minusta on hienoa, että edelleen löytyy lauluntekijöitä suomenkielisen kevyen musiikin saralta, jotka uskaltavat tarttua välillä makaabereilta tuntuviin aiheisiin ja luoda niistä aseista riisuvaa kauneutta. Itselleni teksti aiheuttaa hyvällä tavalla kylmiä väreitä ja suurta tunnekuohua. Itseäni kosketti suuresti varsinkin lause, jossa laulettaessa ensilumesta rakennetusta lyhteestä todetaan, että ”vaan hehku sen hiipuu kuten kaikki mihin hellyyttä tunnen”.

Kuulosta ristiriitaiselta, mutta biisin olemus on samaan aikaan mahtipontinen ja iso, mutta silti tunnelma pysyy kaikessa hiipivyydessään ikään kuin minimalistisena. Ainakin siihen asti, kunnes biisin puolessa välissä tempo nousee ja loppua kohti biisi on kuin myrsky, joka jatkaa voimistumistaan, kunnes on jäljellä enää lopun hiljaisuus haihtuvine lapsen äänineen.

Teksti sekä sävellys toimivat täydellisesti symbioosissa ja rumpali Antti Mäkisen ja kitaristi Simo Pirttimaan tekemän hienon sovituksen myötä kappaleen henki on kaikin puolin vangitseva ja pysäyttävä. Kappale on tunnemaailmaltaan niin suuri, että kappaleen päätyttyä olo on surullisessa kauneudessaan tyhjä. Tämän myötä aistit hakeutuvat kuuntelemaan kappaleen uudestaan alusta ja kyse ei todellakaan ole kertakäyttöisestä muovista, vaan kappale kyllä kestää kuuntelua.

Singlellä on lisäksi kuultavissa kaksi biisiä aiemmin mainitulta Porisperen keikalta. ”Särkynyt enkeli” ja ”Parrasvalot” ovat molemmat Hakulisen kynästä olevia alun perin Yön levyttämiä klassikoita ja huolimatta siitä, että tyyliltään erilaisia, niin Likaiset Legendat käsittelyssä ne soivat niin mutkattomasti, että kokonaisuus on hyvin yhteneväinen. ”Särkynyt enkeli” svengaa vaivattomasti eteenpäin ja soiton riemu sekä energia ovat vahvasti läsnä. Hakulisen laulu soi biisissä niin kuin se olisi aina soinut.

”Parrasvalot” kertoo Hakulisen spiikin mukaan myös luopumisesta ja mahtipontinen biisi saadaan livenä toteutettua vallan mainiosti Ellinooran kanssa laulettua duettoa myöden. Jokainen biisin kuullut tietää sen tunnerikkauden ja täytyy kehaista, että bändi soi kyllä erittäin komeasti. Tämä ei lainkaan vähennä tulevien keikkojen odotusta ja ”Ensilumi”-biisin myötä odotukset tulevalle kokopitkälle nousevat kyllä hyvin korkealle.