Juva Rokkaa @ Juva Camping 29.-30.06.2018

Idyllisessä savolaisessa maalaismaisemassa sijaitsevaa Juvan kuntaa voitaneen vaatimattomasta väkiluvustaan huolimatta kutsua eräänlaiseksi Suomi-rockin metropoliksi. Menneiden vuosikymmenten varrella järjestetyt musiikkitapahtumat Juvan Kaarihallilla ja Hotelli Juvassa, sekä 2000-luvun Puustock -festarit haalivat esiintyjikseen kaikki Suomi-rockin suurnimet Hurriganesia ja Hanoi Rocksia myöten. Näin 2010-luvulta tarkastellen monet asiat ovat noista ajoista muuttuneet: Kaarihallin keikat ovat ollutta ja mennyttä, Hotelli Juva kuollut ja kuopattu, Puustock enää muisto vain. Juvan rock-sydämen syke ei ole kuitenkaan hiipunut – Puustockin viitoittamaa festivaalien tietä jatkoi ensin Metsä Rokkaa, joka sittemmin siirtyi syrjään uuden, kaksipäiväisen Juva Rokkaa -nimeä kantavan festarin tieltä.

Vuonna 2018 Juva Rokkaa järjestettiin jo kuudetta kertaa. Juva Campingin ympäristössä järjestettävä tapahtuma kokoaa tyypillisesti yhteen paitsi entisiä ja nykyisiä paikkakuntalaisia, myös paljon lomalaisia sekä turisteja kauempaakin. Eräs Juvan rokkitapahtumien tyypillinen piirre on myös se, että niiden ajankohdalle sattuu aina hyvä sää; tosin tänä vuonna oli ilmeisesti aika sille kuuluisalle säännön vahvistavalle poikkeukselle, sillä viikonlopulle luvattiin sadetta ja kovaa tuulta. Saavuinkin festarialueelle miettien mielessäni, että teinkö suurenkin virheen jättäessäni kumisaappaat kotiin. Touko-kesäkuun ennätyshelteet ja kuivuus olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä, sillä nurmikenttä pysyi molempina päivinä hyvänä sadekuuroista huolimatta.

Festariportit avattiin perjantai-iltana klo 18. Paikalle ryntäsi heti paljon nuorisoa, sillä tapahtuman starttasi suosittu rap-duo JVG. Koko perjantai-ilta oli pyhitetty kevyemmälle musiikille ja suuren yleisön suosikeille, mikä on varsin järkevä ratkaisu jo lipputuloja ajatellen. JVG:n lisäksi Evelina edusti nykynuorison musiikkimakua, kun taas illan myöhemmät esiintyjät Kaija Koo ja Juha Tapio houkuttelivat myös varttuneempaa väkeä paikalle. Näin raskaaseen musiikkiin keskittyvän median edustajana en tässä analysoi perjantain esiintyjiä sen tarkemmin, mutta mainittavan arvoista on, kuinka JVG nosti heti yleisössä tunnelman kattoon koleasta säästä huolimatta. Kyllähän siinä hymynkare nousi huulille, kun sekä yleisö että lavalla riehuva duo huusivat yhteen ääneen ”kyllä täällä tarkenee”. Mitä sitten, jos lämpöasteita onkin vain juuri ja juuri 10; bileet pystyyn vain, niin johan tarkenee.

Lauantain rock-painotteisempi päivä käynnistyi klo 14. Myös lauantain ensimmäisiksi esiintyjiksi oli buukattu nuorison suosikkeja. Tubettajana tunnetuksi tullut Arttu Lindeman sai kunnian avata päivän, mutta voi – yleisöä saapui paikalle vain kourallinen. Kenties huonohko sää sai nuoren miehen fanit pysymään kotona, tai ehkä illan heviäijiä pursuava artistikattaus sai heidät lannistumaan. Toisena esiintyvä Ellinoora aloitti samaten varsin pienen yleisön edessä. Nainen kuitenkin taikoi settinsä aikana auringon esiin pilvien takaa, jolloin ihmisiä alkoi valua paikalle ihan mukavasti.

Rokki-illan aloitti Teräsbetoni -yhtyeestä soolouralle ponnistanut Jarkko Ahola. Ahola esittikin pääasiassa omaa soolotuotantoaan, mutta kuultiinpa setissä yhdet Elvis– ja Queen-coveritkin. Erityisesti Queenin ”I Want It All” vaikutti olevan yleisön mieleen, eikä se omaankaan korvaani huonolta kuulostanut. Aholan soolotuotanto taas on ihan kelpo rock-jamittelua, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuvaa muutoin kuin miehen kukkoilevan falsetin osalta. Ja kuultiinhan setissä lopulta hieman Teräsbetoniakin. Noin puolivälissä settiä ilmaantunut sadekuuro sai osan yleisöstä vetäytymään olutteltan suojaan, mutta viimeistään encorena soitettu medley, jossa kuultiin muun muassa otteet hittikappaleista ”Missä miehet ratsastaa” sekä ”Taivas lyö tulta”, sai ihmiset jälleen intoutumaan lähemmäs lavaa.

Seuraavana esiintymisvuorossa oli yhtye, jota henkilökohtaisesti odotin illalta eniten: Ruoska. Tästä juvalaisesta yhtyeestä lienee mahdotonta kirjoittaa vertaamatta sitä erääseen tiettyyn saksalaiseen industrial metalin jättiläiseen. Ruoskan soundi, habitus sekä laulaja Patrik Mennanderin ilmeet ja jopa veden sylkeminen tuovat niin vahvasti mieleen Rammsteinin ja Till Lindemannin, että ajatukset ajautuvat ristiriitaan: tämä on joko aivan hemmetin siistiä tai aivan hemmetin naurettavaa. Juvalainen metalliyleisö otti kuitenkin odotetusti Ruoskan avosylin vastaan – onhan yhtye Juvan oma ylpeyden aihe musiikin saralla. Ja kovan setinhän Ruoska tarjosi. Erityisesti vuonna 2006 julkaistun ”Amortem”-albumin single ”Mies yli laidan” tarjosi minulle henkilökohtaisista syistä aikamoisen nostalgian aallon.

Klamydia asteli Ruoskan lämmittämille lauteille auringon painuessa hiljalleen mailleen. Tähän väliin on mainittava, että lauantain sää oli kokonaisuudessaan yllättävän hyvä. Illan viimeinen sadekuuro tuli juuri Klamydian setin aikana, mutta sekin häipyi nopeasti laulaja Vesku Jokisen näytettyä uhkaavaa keskisormea kohti taivasta. Itse yhtyeestä ei ole sen kummempaa sanottavaa: hyvää punk-viihdettä ja yleisö tykkäsi. Lordin edesmenneelle rumpalille, Tonmi Lillmannille omistetun ”Rakas hullu” -kappaleen aikana koettiin jopa harras hetki, kun laskevan auringon säteet paljastuivat puiden takaa valaisten festarikansaa.

Illan ylivoimasesti suurimman yleisömäärän keräsi mikäpä muukaan, kuin Popeda. Yhtye esiintyy Juvalla vuosi toisensa jälkeen, mutta sen suosio ei näytä hiipuvan. Oli mukava huomata, kuinka Popeda kokosi sekä vanhat että nuoret hittiensä ääreen. Edessäni oleva nuorisojoukko hyppi ja sinkoili niin rajusti ympäriinsä, että hyvä etten jäänyt alle. Crowdsurfing-yrityksiäkin nähtiin, mutta ne tukahdutettiin heti järjestyksenvalvojien toimesta. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava meno, yhtyeen ei tarvinnut panna tikkua ristiin saadakseen yleisön mukaan.

Juva Rokkaan viimeinen esiintyjä oli Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Harmillisesti yleisömäärä väheni huomattavasti Popedan jälkeen, mutta ainakin ensimmäisten rivien yleisö jaksoi vielä puida nyrkkiä ilmaan. Liekö tuo eturivien energia sitten johtunut ilmaisista makkaroista, jotka jaettiin lähimpänä lavaa oleville. Eteläsavolaiset juuret omaava Timo Rautiainen tarjosi poppoineen kunnon metallimeininkiä, ja eteläsavolainen yleisö heittäytyi menoon kiitettävästi mukaan. Etenkin illan toiseksi viimeinen kappale ”Surupuku” sai eturivissä aikaan varsin mukavannäköistä päiden ja hiusten liikehdintää.

Kokonaisuudessaan Juva Rokkaa -festareille kokoontui tänä vuonna 6500 kävijää: 3000 perjantaina ja 3500 lauantaina. Vaikka festari onkin pienimuotoinen, se vakuuttaa uskottavuudellaan. Pitkän linjan promoottori Vesa Kontiainen onnistuu vuosi toisensa jälkeen tuomaan sekä kevyemmän että raskaamman musiikin eturivin artisteja tähän muuttotappiosta ja syntyvyyden laskusta kärsivään kuntaan. Vaikka Juvan kunta joskus kuolisikin kuntaliitosten myötä, yksi asia on varmaa: rock ei täältä hevillä häviä. Ei ainakaan niin kauan kuin Kontiaisessa henki pihisee.

Teksti: Sandra Hänninen
Kuvat: Inka Pasanen