Jyrinää pinnan alta – Uneven Structuren massiivinen ”La Partition”

Kirjoittanut Samuel Järvinen - 20.4.2017

Kahden hyvin onnistuneen djent -klassikoksi nousseen julkaisun jälkeen ranskalaisella Uneven Structurella on edessään tehtävä – mitä tarjota kuuntelijoille loistokkaiden tunnelmien, kokeellisten kappaleiden, päällekkäin lukkiutuvien polyrytmien ja voimakkaiden melodioiden lisäksi, jotka bändi on jo tehnyt melkein liiankin tutuksi. ”La Partition” ottaa suunnan jo edellisen ”8” -EP:n viitoittamalle tielle, jossa rouheiden groove -osuuksien, dynaamisen arkkitehtuurin ja teknisen osaamisen ydintä kehitetään entisestään kohti kypsyneempää ja hienostuneempaa tulkintaa.

Tällä albumilla mureat kitarat yhdistyvät tahdit lommoille lyöviin villeihin rytmeihin ja vaarallisen levollisiin ambient -tunnelmointeihin – tämä kaikki on jo tuttua, mutta kaikki soitetaan täsmällisesti ja uudella, paljon tuoreemmalla soundilla, joka pyristelee pinnalle pois jo infektion lailla levinneestä djent -trendistä kohti omaperäisempää ja elovoimaisempaa ilmaisua. Uneven Structure kuulostaa ”La Partitionilla” yhdistelmältä Tesseractia, Texturesia, Heveiniä ja jopa hieman Karnivoolia ja Toolia. Avaustrio ”Alkaline Throat”, ”Brazen Tongue” ja ”Crystal Teeth” on kakofonian, hälyn ja hallitun kaaoksen törmäystä hukkuvan pyristelyyn kahden maailman välillä. ”Alkaline Throat” kohoaa kuin pinnan alta kasvattaen itseään aluksi korvissa suhisevana kohinana, jossa on kaikuja menneestä. Kun pää nousee pinnan alta haukkomaan happea, isketään kehiin jo ”Februus” -debyytillä tutuksi tehtyä villiä rytmiikkaa, jota sitoo yhteen vain laulaja Matthieu Romarinin taivaita tavoitteleva lauluääni ja verkkona toimiva melodinen kitaratyöskentely.

Hektistä aloitusta tasoittaa avauskolmikon sisäänkääntyneempi, zenimpi osa ”Crystal Teeth”, jossa sykkivä basso yhdistyy potkivaan bassorumpuun transsinomaista rytmiä väreilevänä koneistona, jonka päälle rakennetaan hillittyjä ja hallittuja melodioita, joissa on jopa hieman alternative -kaikuja. Lumoavimmillaan ja transsiin vajottavimmillaan liikutaan ”Incubessa”, joka poikkeaa huomattavasti bändille tutusta tyylistä vaatien aikaa kasvaa ja kietoutua kokonaisuuteen. Kappaleen pari ”Succube” pyrkii täydentämään aikaisempaa jälleen totutusta poikkeavalla koostumuksellaan, jossa kuin veden alla soitetut kirkkourut rakentavat kuplivan virran, joka kätkee alleen sykkivän ja pahaenteisen melodiakudoksen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Hengähdystä tarjoavat levyn muutama lyhyt ja rauhallinen instrumentaali, jotka toimivat ikään kuin siirtyminä eri osioiden välillä sallien kuulijalleen levänneet korvat uuden pyörteen kohtaamiseen. Levyn päättävä kolmikko ”The Bait”, ”Our Embrace” ja ”Your Scent” ovat kenties koko albumin sisäänpäin kääntyneimmät ja mystisimmät kappaleet, jotka vaativat kuulijaltaan todella paljon. Samalla ne ovat helposti levyn lyijyisimmät osat. Kolmikko kasvaa aloituksensa rauhallisuudesta, auringonpimennyksen omaisesta maagisesta tunnelmasta kohti mannerlaattojen yhteen törmäystä lopulta muuttuen supernovaksi juuri albumin loppuun. Kolmikko on vuoroin raskas, räjähtävä ja energinen ja vuoroin taas hiljainen, rauhallinen ja kutsuva. Bändi pelaa hyvin dynamiikalla, jossa jokainen huippu tasoitetaan kontrastina toimivilla puhtailla kitaroilla ja miellyttävän pehmeällä soundilla. Sen jälkeen nostatetaan jälleen yksi vuori maan sisästä kuulijan hämmästeltäväksi.

”La Partition” ei ole mikään helppo levy omaksua ja sisäistää hetkessä. Se vaatii kuulijaltaan todella paljon keskittymistä ja armoa, mikäli sen haluaa kuulla sellaisena kuin on tarkoitus. Eeppiset hetket seuraavat toisiaan hitaampien ja mystisten suvantojen muodostaessa salakavalasti jo seuraavan osion perustuksen. Tietyllä tapaa albumi kangistuu hieman omaan suuruuteensa eikä varsinaisesti yksittäisiä kappaleita nouse levyltä kovin muistettavaksi ”Crystal Teethin”, ”Incuben” ja ”Brazen Tonguen” lisäksi. Kaaoksessa piilee tällä levyllä sekä sen energia että kuoppa sille, jolle on vaikeaa hengittää näin raskailla ja aaltoilevilla vesillä. Kappaleet muodostavat selkeitä kolminaisuuksia ennemmin kuin yhtä läpikotaisin tasapainoista linjaa ja se onkin helpompi jäsentää eri ”näytöksinä” ison näytelmän sisällä. Levy on massiivinen ja tarjoaa paljon kuunneltavaa ja nautittavaa pitkäksi aikaa. Kuitenkin jatkuva hektisyys ja raskaat äänivallit saattavat helposti puuduttaa kuulijaansa ja sen tietää olevan ohi vasta, kun merestä noussut valtava muodostelma putoaa oman painonsa vuoksi takaisin syvyyksiin jättäen pinnalle kellumaan hämmästyneen kuuntelijan.