Jyrki Linnankivi – Kulkurin Valssi

Kirjoittanut Terhi Skippari - 5.3.2017

Jyrki Linnankiven, tunnetummin Jyrki 69:n, ensimmäinen kirja ”Kulkurin valssi” on lukijalle mielenkiintoinen kurkistus suurkaupunkien rockgenren sisäpiireihin ja niiden menneisiin aikoihin.

”Kulkurin valssi” ei ole elämäkertateos eikä keskity piirtämään henkilökuvaa Linnankivestä, vaan se kertoo pääasiassa hänen kohdalleen osuneista kohtaamisista ja tapahtumista yksittäisten lyhyiden tarinoiden kautta.
Yksittäiset tarinat on jaoteltu tapahtumakaupunkien mukaan, ja ne on yllättävän hyvin nidottu yhtenäiseksi paketiksi. Alkuun vuosilukujen poukkoilu epäloogisessa järjestyksessä aiheutti vähän hämmennystä, mutta lukiessa kirjaa eteenpäin selveni, että kirjassa onkin ilmeisesti edetty tarinankerronnallisessa järjestyksessä eikä tuijoteltu vuosilukuja, mikä osoittautuukin hyväksi ratkaisuksi.

Kirjassa ei alleviivata Linnankiven olevan yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia rock-muusikoita, vaan hänen yhtyeensä The 69 Eyes ja The 69 Cats mainitaan vain silloin tällöin sivulauseissa. Pääpaino on tarinoiden elävässä kuvailussa, kertoja voisi olla kuka tahansa. – Tämäkin vain positiivisena huomiona. Itse en tarttunut kirjaan sen takia, että olisin Linnankiven yhtyeiden suuri fani, vaikka niistä toki pidänkin, vaan minua lähtökohtaisesti kiinnostavat erilaiset ihmiset ja persoonat. Vaikka kyseessä ei ole elämäkertateos, jossa suoraan kerrottaisiin ja keskityttäisiin siihen, millainen muusikko tai ihminen Linnankivi on, kertoo kirja kuin kirja kuitenkin aina jotain myös sen kirjoittajasta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Kulkurin valssi” oli virkistävää luettavaa, sillä harvemmin, jos koskaan, on tullut luettua rock-tähdiltä muita kuin elämäkertakirjoja. Kirja antoi uudenlaista ja kiinnostavaa näkökulmaa, se oli kiinnostava matka suurkaupunkien rock-kulttuuriin ja rock-elämään yleensäkin, ja ennen kaikkea se sisälsi mielenkiintoisia tarinoita erilaisista sattumuksista ja ihmisten kohtaamisista vuosien varrelta.

8½/10

Kirjoittanut: Terhi Skippari

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy