JYTÄKESÄ GO-GO ansaitsee hypetystä

Musiikkitapahtuma Jytäkesä Go-Go järjestettiin 25–26.7. Suvilahden kentällä ja sen ympäristön rakennuksissa. Allekirjoittanut lupautui tekemään raportin tapahtumasta. Koska raportti on objektiivisuuteen pyrkivä selonteko asiasta tai tapahtumasta ja jättää lukijalle vallan muodostaa oma mielipiteensä, en voi tehdä Jytäkesä Go-Go:sta raporttia. En halua antaa pikkusieluiselle musapuritaanille tai tapahtumaan osallistumatta jättäneelle mahdollisuutta mielipiteeseen. Paatuneen paskaisen sydämeni menettäneenä voin todeta, että tämä musiikkifestivaali oli ja on kesän 2025 kohokohta. Tapahtuma ansaitsee ehdottomasti lisää näkyvyyttä.

Jo ennen tapahtumaan osallistumista pohdin, missä on pöhinä? Monipuolinen artistikattaus; uusien tuttavuuksien ja legendaaristen musiikintekijöiden paluun luulisi kiinnostavan julkista keskustelua siinä määrin, että pöhinä tapahtuman ympärillä olisi myynyt tapahtuman loppuun. Ei. Ymmärrän, että musiikkitapahtumia oli samaan aikaan muuallakin, eikä pienen Suomen ihmismäärä voi millään riittää joka paikkaan eikä tarvitsekaan, mutta missä tapahtuman hype? Tuska-hype tsek, Ruis”rock”-hype tsek, Kuopiorock-hype tsek, Provinssi jne.
Onko kyse siitä, että tapahtuma on vain taaperoikäinen? Toisaalta, tarvitaanko hypeä? Ehdottomasti tarvitaan, sillä tapahtuma on sekä musadiggarin lempilapsi että musiikista mitään ymmärtämättömälle sivistävän muistijäljen jättävä elämys. Tapahtuma sopii muillekin kuin vain pienen piirin hifistelijöille. Tapahtuma tarvitsee ja ansaitsee positiivista pöhinää ja näkyvyyttä selvitäkseen seuraavillekin ikävuosille.

Musiikin lisäksi tapahtumassa oli monta hyvää TOIMIVAA käytännön asiaa. Äänentoisto ja lavojen asettelu. Yhtyeiden kuunteleminen oli miellyttävää ja soitto sujui ilman äänimiesten sekoilua tai laitteiden prakaamista. Kuuntelija pystyi nauttimaan yhden lavan esityksestä ilman, että toiselta lavalta kantautui kaikuja. Tapahtuman aikataulut mahdollistivat sen, että halutessaan kävijä pystyi tutustumaan kaikkiin esiintyjiin.

Kävijä sai lippurahoillensa vastinetta maksamansa valuutan edestä. Jytäkesä Go-Go:n ehdoton vahvuus onkin aikataulujen suunnittelu ja aikatauluissa pysyminen. Tapahtuman vetonaulojen eli päälavan starojen, kuten Demolition 23, Absoluuttisen Nollapisteen, Turbonegron ym. sijaan tämän tapahtuman ytimessä tuntuikin olevan pienempien lavojen artistit – joten tapahtuman järjestäjälle iso kiitos onnistuneesta aikataulujen suunnittelusta ja niiden toteutuksesta. Kävijä pääsi nauttimaan kolmen pienemmän lavan – GO-GO-lavan, Tiivistämön ja Jytälavan – esiintyjistä, eikä halutessaan joutunut tekemään Sofian valintaa esitysten välillä, kuten usein muilla festivaaleilla.

Tapahtumassa oli 18 vuoden ikäraja, koska koko alue toimi anniskelualueena – ihanaa! Aikuisten ihmisten tapahtuma, jossa halutessaan sai liikkua virvokkeen kanssa kuin vapaan maan kansalainen, eikä ahtautua anniskelualue-karsinaan kärsimään. Mikäänhän ei aiheuta niin paljon närästystä, kuin jatkuva pingpong-pallottelu anniskelualueen ja festivaalialueen välillä. Nyt tätä turhaa ekskursiota ei tarvinnut suorittaa, joten yhtään keikkaa ei tämänkään takia jäänyt näkemättä.

Ruokaakin oli. Casa Moron marokkolainen katukeittiö, japanilaista katuruokaa tarjoava RikiYaki, thai-ravintola Pumpui, kasvisruokaan keskittyvä Rebl Eats, Jytäburger by Roslund, Jytäpizza sekä Jytätaco. Kaikilla kojuilla oli tarjolla vähintään yksi vegaaninen vaihtoehto.

Entä se paljon puhuttu, käytännössä tapahtumissa lähes toteutumaton esteettömyys. Jytäkesä Go-Go oli onnistunut myös tässä. Fyysinen, digitaalinen ja sosiaalinen ympäristö sekä tapahtuman kaikki palvelut oli suunniteltu ja toteutettu niin, että mahdollisimman moni pystyi käyttämään niitä. Alueelle oli rakennettu pää- ja Jytälavan eteen matala katsomokoroke liikuntarajoitteisille ja korokkeelle oli ramppi. Festivaalialueelta löytyi myös inva-bajamaja ja alueen sisätiloista löytyivät inva-wc:t. Alueella oli helppo liikkua.

Jytäkesä Go-Go mainitsi tapahtuman verkkosivuilla, että “pyrkii olemaan tapahtuma, jossa kaikki sitoutuvat omalla toiminnallaan luomaan yhdenvertaisen, kunnioittavan ja avoimen ilmapiirin”. Sitä se todellakin oli. Kaksipäiväisessä musiikkitapahtumassa en kertaakaan kohdannut epäasiallista ördäämistä, perseen kähmimistä tai häiritsevää puhetta, todistanut tappeluita tai lanssin paareilla potilaita. Myös pitit ja crowd surfing sujuivat hyvässä hengessä. Näin siis totetui myös sosiaalisen ympäristön esteettömyys, joka toisilla festareilla jää vain markkinointistrategian alaviitteeksi.

Summa summarum. Old school punkin ja festivaalin ehdottomasti parhaan sing-along yhtyeen Nyrkkitappelun innoittamana toivotan teille tavan tallaajat ja silmäätekevät someinfluensserit sekä median edustajat, jotka ette raahanneet persettänne paikalle pöhisemään: “Keikatkaa Hjallisen purjevene ja seilatkaa helvettiin!”

Toisaalta pärstäkertoimien ja VIP:ien sijaan tämän tapahtuman pääasia pysyi piristävästi puhtaasti musiikissa! Siitä siis iso HYPE HYPE HYPE! Ok, te jotka valitsitte olla muualla, saatte vähän maistiaisia ilman maksumuureja tai yhteisyökumppaneita. Tule ensi kerralla, niin saat enemmän eikä tarvitse tuntea FOMOA!

Perjantaina:

Räjäyttäjät räjäytti. BOOM! JätkäJätkät kiimaisen hauska. Flippipuisto sykädytti. Demolition 23, c’mon Michaelin huuliharppu ja Suiciden soolot, RIZZ. The Ultra Bimbos garagen riffit pelmahtivat liekeistä hiljaiselon tuhkasta. Lala Salaman yhteislaululla tuli onnenkyynel tai hikipisara, not sure, mutta ihanan lämmin tunnelma Tiivistämöllä. Turbonegro lopetti illan erektioon. OFC.

Lauantaina:

Nyrkkitappelu pisti mimmit lavan eteen, koska nehän kaiken lopulta maksaa, tietäjät tietää tän. SUR-RUR oli niin vaihtoehtoista, että välillä DELULU, toisaalta pitäähän sitä välillä omia ajatuksia pölyttää. Absoluuttinen Nollapiste vanha tuttu kvartetti, ihan SIGMA keikka. Damn Seagullsin soitto oli korville ensin kova ICK, mutta onneksi vola laski ja keikka oli ihan UWU. Jarkko Laitinen ja Väärä Rahan slaavivibojen ja romanimusiikin röyhkeys oli kaiken ruplan WÖRTTI. J. Karjalainen, NGL, oli ihan LEGIT. Endstand oli IHQ, vaikka välispiikit alkoivat hieman hipoa CRINGEÄ. Tarviiks maailmaa pelastaa jokaisen spiikin aikana? Saimaan Matin sävellykset eivät petä koskaan ja ISTG solistien tulkinnat niin vahvoja, että vibes. Paljon jäi mainitsematta, mutta olisit ollut paikalla.