Jyväjemmarit rokkasivat Kuopion Puikkarissa – Steve’n’Seagulls päätti Suomen-kiertueensa

Suomalainen mainetta ja mammonaa niittänyt Steve ’n’ Seagulls päätti Suomen-kiertueensa loppuunmyydyssä kuopiolaisessa Puikkarissa. Yhtye ei jää kuitenkaan lepäämään laakereilleen vaan jatkaa keikkailua Euroopan suunnassa vielä tänä vuonna. Kuopiossa bluesgrassin ihmettä oli savolaisten lisäksi tullut katsomaan varmasti moni muukin, sen verran erikoisesta ja viihdyttävästä orkesterista on kyse. Niille, jotka eivät ole yhtyeen musiikista tietoisia, kerrottakoon, että yhtye tekee omia väännöksiä niin Metallican ja AC/DC:n kuin perinteisempien kansanmusiikkiartistien, kuten Gary Mooren kappaleista. Yhtyeen varustuksiin lukeutuvat perinteisen akustisen kitaran, rumpujen ja kontrabasson lisäksi muun muassa banjo, mandoliinit sekä kantele.

Puikkari tarjosi yhtyeelle ison salin, jossa yleisö oli ahtautunut niin tiskien edustoille, tanssilattialle kuin lavan eteenkin. Itse todistin yhtyeen soittamista parin metrin päässä lavasta, ja olo oli kuin sillillä suolapurkissa. Ilma oli sankkaa ja huppari lämmitti turhankin hyvin, mutta eipä yhtyekään päässyt lavalla palelemaan. Steve ’n’ Seagullsin tullessa lavalle yleisö otti sen vastaa hurrauksin. Muodollisuudet hoidettiin tervehdyksellä ja sen jälkeen matkattiin Amerikan kautta Englantiin, ja tämän matkan varrella kuultiin Gun’s N Rosesia, AC/DC:tä sekä tietenkin Metallicaa. Kun kappaleita oli soitettu vajaa kourallinen, huomasi Pukki kontrabassossaan olevan äänentoisto-ongelmia. Tähän yhtyeen päälaulaja-kitaristi/mandoliininsoittaja Remmel totesi: ”Tästä varmaan selvitään Pukin puolen tunnin ähräämisellä.” Onneksi banjonsoittaja Herman paikansi vian nopeammin ja bileitä päästiin jatkamaan.

Remmel lauloi pääasiassa yhtyeen kappaleet, vaikka useampi jäsen oli taustalaulajana mukana. Herman taas laulaa luritti pari Metallican kappaletta miellyttävällä matalalla äänellään. Myös rumpali Puikkonen johti Foo Fightersin ”Pretenderin”, joka oli myös mukavaa kuunneltavaa. Puikkonen esitti myös tiukan rumpusoolon, kun yhtyeen muiden jäsenten piti hengähtää rumpusetin takana nojatuoleissa. Steve ’n’ Seagullsin esiintymistä oli ilo seurata – yhtyeen jäsenet ovat muusikontaitojensa lisäksi täysiverisiä show-miehiä. Heidän ei tarvitse turvautua liekinheittimiin ja isoihin taustatauluihin, joissa näkyisi traktoreiden kuvia. Yhtye luottaa täysin lavakarismaansa sekä ottamaansa yleisökontaktiin. Eikä voi kiistää, etteikö harmonikansoittaja Hiltusen paikoitellen vakavaa ja ilmeilevää naamataulua olisi hauska seurata.

Steve ’n’ Seagulls julkaisi tänä syksynä uuden kiekon ”Brothers In Farms”, jolta yhtye soitti aimo tukun kappaleita. Ehkä koveroinnit Offspringin ”Self-Esteemistä” ja Deep Purplen ”Burnistä” jäivät parhaiten mieleen, koska bändi ei esittänyt näiltä yhtyeiltä muita kappaleita. Keikan lähestyessä loppua bändi teki pakollisen tuulikaapissa käymisen eli poistui lavalta hetkeksi, jotta voisi aloittaa encoren. Orkesteri soitti vielä Metallican ”Seek & Destroyn” ja päätti keikkansa Gary Mooren ”Over The Hills And Far Awayhin”. Keikka oli kestoltaan lähes puolitoista tuntia, ja koko ajan kuuma, savuinen, hauska ja hikinen. Niin yleisöllä kuin varmasti bändilläkin oli hyvä mieli keikan jälkeen. Mikäli et ole koskaan todistanut Steve ’n’ Seagullsin keikkaa, niin suosittelen vahvasti – vaikka jokainen cover-kappale ei olisi entuudestaan tuttu, ei se haittaa. Bändin musiikkiin on helppo päästä sisälle eikä esitystä voi olla katsomatta hymyilemättä.

Steve’n’Seagulls Facebookissa

Raportti: Aleksi Parkkonen

Kuvat: Lassi Niskanen