Kaaoszine Copenhellissa: Limp Bizkitin nostalgia villitsi yleisöä torstaina

Copenhellin toinen päivä oli ohjelmaa täynnä, kun lavoille kiipesivät Mr Bungle, Biohazard, Cradle Of Filth ja Tanskan ylpeys Pretty Maids. Päivän yllätys oli Limp Bizkitin nu metalin vahva paluu.

Mr Bungle on nykyään melkoinen all star -ryhmä. Rummuissa on Dave Lombardo, toisessa kitarassa soittaa Scott Not Ian, ja Mike Patton löytyy mikin varresta. Kun kokoonpanossa oli mukana mainitut muusikot, oli Mr Bunglen musa välillä aika thrash-paahtoa. Ei ollut myöskään mikään yllätys, että keikalla soitettiin Slayerin ”Hell Awaitsin” aloitusriffit ja S.O.D:in ”Speak English Or Die” hieman modifioituna ”Speak Danish Or Die”. Lisäksi soitettiin muun muassa Spandau Balletin cover. Patton otti keikalla tulkinnanvaraisesti kantaa paidassaan lukevalla tekstillä ”I Am not Gay but $20 is $20”. Hän oli piirtänyt tussilla myös erilaisia kuvioita nahkaansa. Sinänsä hassua, että Anthraxin muusikot soittelevat tällä hetkellä eri bändeissä ja projekteissa, ja Anthrax on ollut telakalla jo pitemmän aikaa. Ainakin Scott nautti Mr Bungle -kavereiden ja alkuperäisen Mr Bungle kitaristin Trey Spruance kanssa soittamisesta. Sääli, ettei bändiä saatu Suomeen.

Biohazardilla on ollut kiireinen festarikesä, sillä pari viikkoa aikaisemmin bändi hyppyytti Mysticin yleisöä, ja nyt oli vuorossa Copenhell. Biohazard on keikoillaan vauhdikas ja todella toimiva livebändi. Se sai myös yleisöön vauhtia, sillä yleisöä kiipesi lavalla Biohazardin pyytämänä. Settilista oli rakennettu juuri sopivaksi festareita varten. New Yorkin hardcore-jätti esitti muun muassa biisit ”Urban Discipline”, ”Wrong Side of the Tracks”, ”Five Blocks to the Subway”, ”Punishment” ja Bad Religionin ”We’re Only Gonna Die”. Evans piti jälleen perinteisen palopuheensa siitä, miten kaikkien on huolehdittava toisistaan. – Jälleen yksi bändi, joka on kiertänyt pari viime vuotta Euroopan festareita, mutta Suomi on jäänyt pahasti väliin.

Rage Against The Machinen kitaristi Tom Morello lähti omalle soolokiertueelleen, kun RATM:n paluusta ei tullut yhtään mitään. No, keikka oli hyvin pitkälti Morellon kitarointia ja jammailua. Päälava oli ehkä turhan iso paikka kyseiselle jamittelulle, ja pienempi lava olisi sopinut paremmin. Morellohan ei ole vokalisti, ja vokaalit hoiti toista kitaristin tonttia hoitanut muusikko. Morello soitteli lukuisia covereita kuten yllättäen MC5:n ” Kick Out the Jams”. Ei ollut yllätys, että RATM-biiseistä tuli medley-tyyppinen kooste, jossa oli biisejä kuten ”Bulls On Parade”, ”Guerilla Radio” ja ”Bullet in the Head”.

Hammerfall ja Cradle Of Filth oli onnistuttu sovittelemaan päällekkäin. Hammerfall veivasi perinteistä heviä toisella isommalla lavalla, kun puolestaan pitkän linjan britti (voiko enää sanoa black metal) Cradle Of Filth aloitti hetkeä myöhemmin. Filthin settilista oli koottu yhdeksältä eri levyltä. Dani Filth totesikin, että bändin debyyttilevy ”The Principle of Evil Made Flesh” täyttää pyöreitä vuosi eli 30 vuotta, minkä kunniaksi vedettiin levyn nimibiisi ”The Principle of Evil Made Flesh”. Toinen miellyttävä yllätys kuultiin, kun bändi soitti ”From the Cradle to Enslave” -EP:n nimibiisin. Lisäksi bändi soitti esimerkiksi kappaleet ”Cruelty Brought Thee Orchids” ja ”Dusk And Her Embrace”.  Ei voine väittää, etteikö Cradle Of Filth olisi kova live-yhtye. Kuusikko veti tarkasti ja tiukasti. Yhtyeen kokoonpanokin on varsin vakiintunut, kun sekä basisti että kitaristi ovat olleet koko lailla kymmenen vuotta kokoonpanossa. Rumpali on ollut kokoonpanossa vielä heitä kauemmin, mikä on edesauttanut sitä, että homma toimii tarkasti. Kolmannen biisin aikana tapahtui yllättävä sähköjen pätkiminen, ja keikka hiljeni muutamaksi sekunniksi. Bändi ei sitä tosin edes huomannut.

Jos Offspring veti oman settinsä aikana yhden oman festaripäivänsä isoimmista yleisömääristä, veti Limp Bizkit keveysti festareiden suurimman yleisön. Hieman hämmentävää, että nu metal on tehnyt melkoisen comebackin ja vanhat 90-luvun ja 2000-luvun alun nu metal -yhtyeet ovat kokeneet uuden renesanssikauden. Limp Bizkitin jäsenet saapuivat lavalle yksitellen Lynyrd Skynyrdin ”Sweet Home Alabaman” siivittämänä. Viimeisenä lavalle tuli Fred Durst. Hän oli vetänyt päälleen keltaisen työmiehen takin ja yli-isot shortsit. Kun Durst köpötteli edestakaisin lavalla ja sanoi jotakin yleisölle, oli kymmenien tuhansien yleisö aivan myyty. Meno oli yleisössä todella riehakas ja vauhdikas. Järjestysmiehillä oli hikinen ilta, sillä crowdsurffareita valui katkeamattomana jonona turva-aidan yli. Bizkitin setti oli puhdas nostalgiatrippi nu metalin kultakaudelle, sillä keikan aikana kuultiin kaikki bändin tunnetuimmat biisit kuten ”My Generation”, ”Nookie My Way” ja ”Rollin”. Yhtye oli sämplännyt sekaan myös Whamin ja Panteran ”Walkin”, mihin Durst totesi, että mikäli joku ei diggaa Panterasta, voi hän poistua alueelta. Keikka päätettiin kappaleeseen ”Break Stuff”. Näin kovaa paluuta ei monikaan varmasti osannut odottaa bändiltä, ja Kaaoszinen vanhan liiton hevin portinvartijat näkevät taatusti painajaisia. 

Kun Limp Bizkit sai hoidettua settinsä loppuun, kipusi viereiselle lavalle pitkän linjan tanskalainen hard rock/heavy -yhtye Pretty Maids. Bizkitin lopetettua alkoi yleisö vaeltaa pois. On hämmästyttävää, etteivät tanskalaiset jääneet fanittamaan oman maansa pitkän linjan yhtyettä. – Jopa heitä, joilla näkyi olevan Judas Priestin paitoja, näkyi poistuvan alueelta. No, tilanne oli samanlainen pari vuotta sitten, kun Iron Maiden lopetti. Jengi rupesi poistumaan alueelta, vaikka Mercyful Fate aloitti viereisellä lavalla. Pretty Maidsia jäi kuitenkin (onneksi) seuraamaan varsin iso yleisö. Vokalisti Atkins on vuosia taistellut syövän kanssa, ja tilanne on ilmeisesti stabiloitunut, sillä bändi on aktivoitunut jälleen lavoille. Pretty Maids pääsi yllättämään, sillä viisikko oli todella hyvässä vireessä. Soundit olivat niin hyvät ja todella tykit, ettei heti meinannut edes tunnistaa 80-luvun vanhoja biisiä. Atkinsin liikkeistä toki huomasi, että hänen syöpähoitonsa ovat olleet kovat. Laulajan ääni oli sen sijaan varsin hyvässä kunnossa. Oli hieno kuulla bändin vanhoja biisejä kuten ”Back To Back”, ”Red Hot And Heavy” ja ”Future World”. Vanhan liiton heviporukka; nyt on oletettavasti viimeisiä mahdollisuuksia tsekata Pretty Maids, eikä sitä kannata missata.