Kaaoszine Copenhellissa: Perjantai tarjoili Machine Headin väkevän paluun festarilavoille
Festareiden kolmas päivä tarjosi paljon mielenkiintoisia bändejä ja Kerry Kingin haastattelun hänen kauhuelokuvafanituksestaan. Päivä aloitettiin legendaarisella Uriah Heepillä. Vaikka bändin soittoaika oli puoli kahden aikaan iltapäivällä, oli yleisö löytänyt ajoissa paikalla, eikä Mick Boxin ja kumppaneiden tarvinnut soittaa tyhjälle alueelle. Keikka aloitettiin viime vuonna julkaistun ”Chaos And Colors” -levyn kappaleella ”Save Me Tonight”, eikä mennyt aikaakaan, kun siirryttiin jo vanhaan materiaali, sillä ”Rainbow Demon” oli jo setin alkuvaiheessa. En ehtinyt kuunnella Uriah Heepia kuin keikan puoliväliin, mutta nyky-Uriah Heep kuulosti uljaalta bändiltä, jossa moderni soundi yhdistyi hyvin klassikkobiisien kanssa. Mick Box oli aurinkoisella päälla ja vaikutti nauttivan keikasta.
Tässä vaiheessa oli siirryttävä kuuntelemaan Kerry Kingin haastattelua. Copenhellin yhtenä teemana oli tänä vuonna kauhuleffat. Paikalla oli tanskalaisia näyttelijöitä, ja myös legendaarinen kauhukirjailija Stephen King oli paikalla. Stephen Kingin paneelituokio jäi pahasti väliin, mikä sapettaa edelleen todella paljon.
Kerry King on kauhuleffojen suurkuluttaja, ja hänellä oli mielipide useista ”klassikkoleffoista”. Perinteiset leffat kuten HellRaiser, Evildead ja Halloween ovat olleet ensimmäisiä leffoja, joita King on aikoinaan katsonut, eikä hän ollut elokuvien uusintaversioiden erityinen ystävä. Yhtenä pelottavimpana näkemänään elokuvana King piti Exorcistia, jonka hän kertomansa mukaan näki jo teini-iässä. Kysyttäessä nyttemmin kovasti esillä olleesta Midsommaren-elokuvasta ei Kingillä ollut tietoa kyseisestä pätkästä. Hän luotti asiassa enemmän vaimonsa näkemykseen, jonka mukaan elokuva ei ollut kovinkaan vaikuttava. Paneelikeskustelut olivat hyviä, kun vieraaksi oli saatu alansa nimiä.
Ei kulunut kuin rapia tunti siihen, kun Kerry Kingin oma bändi asteli kakkoslavalle. Viisikko tykitti tiukalla otteella Kingin uuden levyn biisit läpi. Setissä oli mukana kolme Slayer-coveria: ”Disciple” ja keikan loppuvaiheessa kuullut ”Raining The Blood” ja ”Black Magic”. Mark Oseguada on oikea laulaja tulkitsemaan Kingin ja Slayerin biisejä, sillä hänen äänensä on raaka. Hän myös käyttää enemmän huutotekniikkaa laulaessaan Kingin ja Slayerin biisejä kuin Death Angelissa säilyttäen kuitenkin oman tunnistettavan tyylinsä. Demmelin ja Kingin kitarointi toimi, ja entinen HellYeah-basisti hoiti hommansa.
Dropkick Murphys on suomalaisille tuttu bändi radioaalloilta, sillä bändin irkkupunkkirokki soi epäsäännöllisen säännöllisesti parilla rokahtavammalla radiokanavalla. Se sopisi hyvin myös jollekin suomalaiselle rokimmalle festarille, mutta kuten monet muut bändit kiersi sekin Suomen kaukaa. Dropkick Murphysin iloinen kelttipunkahtava musa oli piristys muiden bändien joukossa. Sen menevät biisit ja hyvä meininki lavalla tarttui myös yleisöön. Bändi veivasi tunnin ajan hyvällä meiningillä, ja myös suomalaisten hyvin tuntema biisi ”Rose Tattoo” soitettiin.
Taas oli tehtävä valinta kahden bändin kohdalla: Madball ja Slaughter To Prevail soittivat samaan aikaan, eikä kahden lavan väliä ollut mahdollista sukkuloida. Lavojen välillä on jonkin verran matkaa, ja väkeä oli sen verran paljon paikalla, että bändien soittoaika olisi mennyt väkipaljoudessa. Valinta kohdistui Slaughter To Prevailiin, sillä bändi on ollut tapetilla monissa yhteyksissä. Jekaterburgista Floridaan siirtynyttä ryhmää on syytetty erilaisista poliittisista ihannoinneista bändin kieltäessä väitetyt syytökset.
Slaughter To Prevailin deathcore oli todella tyrmäävän brutaalia. Bändi asteli lavalle maskit päälle, mutta ne heivattiin pois muutaman biisin jälkeen. Bändin nokkamies Alex Terrible hyppäsi yleisön sekaan ja pisti porukkaan kirjaimellisesti vauhtia. Muusikon toimesta yleisö laitettiin kahteen reunaan, mistä biisin alkaessa muodostui wall of death, minkä jälkeen alkoi circle pitin kuntopiirijuoksu Terriblen pistäessä porukkaan yhä enemmän vauhtia. Kauempaa katsottuna pitti oli varsin nopeatempoinen. Slaughter To Prevail oli taatusti kakkoslavan brutaalein yhtye, ja se mätti menemään biisiä toisensa perään. Coverina tuli Rammsteinin ”Du Hast”, mutta se oli saanut deathcoremaisen soundin.
Machine Head oli kolmannen päivä pääesiintyjä. Robb Flynnillä oli pitkästä aikaa kiireinen festarikesä, sillä bändi ei ole kiertänyt eurooppalaisilla kesäfestareilla vuosiin. Machine Head tekee väkevää paluuta muutenkin, sillä se on ollut useimmilla festareilla pääesiintyjän paikalla. Ilmeisesti se pyrkii takaisin siihen suosioon, joka sillä oli ennen kuin ovi alkoi käydä yhtyeessä. Yhtye aloitti vahvasti, kun heti alkuun tulivat ”Imperiumi” ja ”Ten Ton Hammer”. Yleisön seassa näkyi ensimmäistä kertaa ten ton hammerin muotoisia ilmapalloja, joita oli yllättävän paljon. Muuten yleisö oli perinteisesti innolla mukana, sillä jengi crowdsurffaili joukolla, ja pitit pyörivät. Ennen Machine Headin alkua olivat tummat pilvet kerääntyneet uhkaavasti festarialueen ympärille, ja lopulta taivas repesi, ja vettä alkoi sataa vimmalla. Yleisö lähti karkuun ja etsimään sadesuojia, mistä huolimatta Machine Head veti varsin tiukan setin. Settilistaa oli mielestäni hieman muunneltu sitten Mysticin, sillä esimerkiksi ” The Blood, the Sweat, the Tears” oli pudonnut pois, ja tilalla oli ”Is There Anybody Out There?”. Bändin nykyinen kitaristi Reece Scruggs on lunastanut paikkansa yhtyeessä. Valitettavasti myös Machine Head sivuutti Suomen tällä kertaa.
