Kaaoszine Mystic Festivalissa: Ensimmäinen päivä tarjosi keikat mm. Exodukselta sekä Jerry Cantrellilta

Gdanskissa järjestettävä Mystic Festival oli tänä vuonna vetänyt puoleensa todella paljon suomalaisia. Tämä ei ollut mikään yllätys, sillä olihan bändikattaus todella laadukas. Myös festivaalin mainio sijainti sekä maltillinen hintataso ovat tekijöitä, jotka saivat suomalaiset liikkeelle. Monet olivat löytäneet Mystic Festivalin ensimmäistä kertaa, vaikka festaria on järjestetty jo useamman vuoden ajan Gdanskin vanhalla telakka-alueella. Mysticissä ensimmäinen päivä on perinteisesti toiminut ns. warm-up-päivänä, jolloin päälava ei ole vielä käytössä. Alueen muilla lavoilla oli kuitenkin lukuisa määrä kovia nimiä esiintymässä. Warm-up-päivä ei ole mikään turha extrapäivä, sillä esimerkiksi Exodus, The Kovenant ja Jerry Cantrell vetivät hyvät setit. Voisi kuvitella, että tämä voisi olla ihan normaali festaripäivä muiden jatkoksi.

Festari oli hyvä aloittaa sellaisella hollantilaisen vanhan liiton death/black metal -ryhmällä kuin Soulburn. Bändi on perustettu jo 90-luvun puolella, ja välillä on ollut pitkiäkin taukoja toiminnassa. Knoppitietona, että yhtyeen kitaristi on legendaarisen Asphyxin perustaja. Soulburn ei ole kuitenkaan koskaan kohonnut samaan legenda-asemaan kuin Asphyx. Festareiden pienin halli oli kuitenkin suhteellisen täynnä. Soulburn kuulosti enemmän blackin ja deathin risteymältä kuin perinteiseltä old school death metal -runttaukselta, mikä johtui laulajan ulosannista. Tulihan sieltä ensimmäiseltä levyltä ”Feeding On Angels” yksi biisi ”Crypts Of Black”.

Ranskalainen Alcest on niittänyt mainetta ja suosiota viime vuosia kovastikin, ja isommatkin keikkapaikat ovat olleet täynnä. Sinänsä hieman erikoista, että bändi oli asetettu soittamaan alkuillasta. Siitä huolimatta ranskalainen post-black metal melankolisine ja tunnelmallisine riffeineen toimi vallan mainiosti pilvisessä alkuillassa. Kun soittoaikaa on tarjolla ainoastaan 40 minuuttia, ei Alcest ehtinyt vetää kuin vaivaiset kuusi biisiä. Tästä jäi kieltämättä valju maku, mutta bändi pitää kokea oikeissa puitteissa.

Sitten italialaista death metal -paahtoa, kun Hideous Divinity aloitti klubin isolla lavalla. Nelikko tykitti menemään brutaalia death metalia seuraavat 40 minuuttia. Hideous Divinityn matsku oli enemmän modernia death metalia, sillä minkäänlaista vanhanliiton vivahdetta ei biiseissä ollut. Black metal -vivahteita oli kieltämättä mukana biisien rakenteissa. Italialaiset eivät höllänneet missään vaiheessa, vaan paahtoivat alusta loppuun kaasu pohjassa.

Sitten pitikin jo siirtyä klubin toiselle lavalle katsomaan Witch Club Satania. Tämä kolmikko on ollut viime aikoina jonkinlaisen hypetyksen kohteena, kun nimi on tullut esille eri festareiden ja keikkojen mainoksissa. Hype on toiminut hyvin, sillä klubi oli aivan täynnä. Mutta se musiikki: noh, Witch Club Satan oli totta kai black metalia. Yleisö oli selvästi kiinnostunut yhtyeen ulkomusiikillisista seikoista, ja kyllä jengi otti kuvia kiivasta tahtia. Witch Club Satanin hommasta paistoi kieltämättä tietynlaista hupaisuutta ja primitiivisyyttä. Yhtyeen musta metalli oli melkoista kaaosta, ja keikka oli enemmän teatterimaista esiintymistä eriskummallisissa vaatetuksissa. Se, miten Witch Club Satan tulee asettumaan kaikkien muiden mustempien bändien joukossa jää nähtäväksi.

Midnight on kova bändi keikkailemaan. Bändi on koko ajan tien päällä. Ei ole festaria, missä Midnight ei olisi soittanut. Oli kyseessä sitten Roadburn, Copenhell, Sonic Rites tai Mystic Festival, niin kolmikko on aina terässä ja tarjoilee aimo annoksen death/speed/punk jne. metalia tiukalla otteella. Keikka täräytettiin käyntiin ”Satanic Royalty” -kappaleella ja heti perään tuli ”Fucking Speed And Darkness”. Midnightin esiintyminen on aina vauhdikasta ja varsin energistä, eikä bändi tälläkään kertaa pysynyt hetkeäkään paikallaan, vaan sen jäsenet viilettivät pitkin lavaa. Vokalisti Athenarin rouhea ulosanti luo tietynlaisen punkahtavan vivahteen Midnightin kaahaukseen.

Tämän vuoden Mysticin line-up tarjoili niin uusia nuoria yhtyeitä kuin myös legendaarisia nimiä. Jerry Cantrell oli yksi näistä legendaarisista nimistä, joita Mysticissä esiintyi. Keikka alkoi väkevästi ”Psychotic Break” -biisillä ”Degradation Trip” -albumilta. Ei ole mikään suurempi yllätys, että Cantrellin omissa biiseissä on vahvasti Alice In Chainsmainen synkeähkö ja raskas soundimaailma. Mietitytti, että miten mies osaa ohjata biisit omaan käyttöönsä ja sitten Alice In Chainsille. Tästä huolimatta hänen omat biisinsä ovat todella väkeviä ja hienoja. Cantrellin livekokoonpanossa oli myös erillinen laulaja, vaikka Cantrellilla on hieno ääni, ja mies voisi hoitaa vokaalit kokonaan. Cantrellin setti koostui suurimmalta osin miehen omien levyjen tuotannosta. Kuitenkin, kun kyseessä on Alice In Chainsin kitaristi, oli setissä luonnollisesti mukana myös AIC-biisejä, kuten ”Rooster”. Harmi, ettei miestä ole saatu Suomeen, sillä kysyntää olisi.

Norjalainen The Kovenant (tunnettiin aikaisemmin nimellä Covenant) päätti palata keikkalavoille oltuaan telakalla aina vuodesta 2010 lähtien. Bändi oli kovassa nosteessa 90-luvun loppupuolella, mutta 2000-luvun alkupuolella homma tyrehtyi. Yhtyeen ”Nexus Polaris” on klassikkolevy mustemman metallin genressä, ja levyllä on todella hienoja biisejä. The Kovenantin keikka ei meinannut lähteä millään käyntiin, sillä teknikot väänsivät rumpujen ja kytkentöjen kanssa hyvän tovin. Tämä vei soittoaikaa pahasti, sillä sitä oli varattu 50 minuuttia. Kun bändi pääsi aloittamaan, eivät soundit olleet parhaat tai terävimmät. Itse asiassa ne olivat varsin heppoiset. Pääsetti käsitti ”Nexus Polariksen” läpisoiton ja encossa kuultiin ”Animatronic”-levyltä ”Jihad” ja ”New World Order”. Harmi, kun eivät soittaneet Babylon Zoon ”Spaceman”-coveria. Keikan alkupään säätämiset vaikuttivat koko keikkaan, mutta Nagash ja kumppanit pelastivat mitä pelastettavissa oli.

Exodus yllätti rässifanit täysin kevään aikana, kun bändi ilmoitti, että Steve Zetro Souza on siirtynyt sivuun ja tilalle palasi Rob Dukes. Monet hurrasivat miehen paluuta, kun taas monille se oli punainen vaate. Dukesin johdolla bändi suuntasi Euroopan kesäfestareille ja aloitti Mysticistä. Kiertueen aloitus ei mennyt Bay Arean thrash-veteraaneilta ihan nappiin: Kaksi lentoa peruttiin peräjälkeen, ja ilmassa leijui pienoinen riski, että keikka ei toteutuisi ollenkaan. Exodus tarjosi rapian tunnin kestäneen thrash-tykityksen. Queenin ”We Will Rock You” toimi aloitusintrona, josta keikka aloitettiin komeasti ”Bonded By Blood” -biisillä. Setti käsitti ainoastaan pari biisiä Dukesin aikakaudelta: ”Deathamphetamine” ja ”Iconoclasm”. Settiin oli lisätty pitkästä aikaa ”Brain Dead” -biisi ”Pleasure Of The Fleshiltä”. Muuten settilista oli varsin perinteinen ja sisälsi biisejä kuten ”Blacklist”, ”Piranha” ja ”Fabulous Disaster”. ”The Toxic Waltzin” alussa Holt vetäisi pätkän Slayerin ”Raining Bloodista”. Keikan päätti luonnollisesti ”Strike Of The Beast”. Dukes aiheuttaa erilaisia tunteita Exodus-fanien keskuudessa, mutta keikan aikana mies oli liekeissä ja pisti yleisöön vauhtia. Onhan kaverin äänessä erilaista nasaalisuutta kuin Zetron, joka toimii varsin hyvin tietyissä biiseissä ja toisaalta varsinkin vanhoissa kappaleissa kuulostaa varsin erilaiselta. Ei miehen veto millään tavoin huono ollut.