Kaaoszine Mystic Festivalissa: Toisena päivänä tarjolla mm. Beherit, Suicidal Tendencies sekä In Flames

Mystic Festivalin virallinen ensimmäinen oli hyvä aloittaa metalcorella, sillä Imminence aloitti päälavalla. Ruotsalainen viisikon metalcore oli varsin perinteistä tyylilajille uskollista tuuttausta. Laulaja Eddie Berg oli poikkeus pukeutumishabituksessaan, sillä mies oli tyylikkäästi laittanut puvun päälle. Viulu oli vahvasti esillä Imminencellä, sillä vokalisti Eddie Berg veti muutaman soinnun korahtelun ohella. Imminence on päivän avaaja päälavalla ja yllättävän paljon yleisöä oli saapunut seuraamaan bändin esiintymistä.

Absu vieraili taannoin Steelfestissä ja veti todella tymäkän keikan. Voidaan sanoa, että Mysticin keikka oli vielä astetta kovempi. Absun nokkamies Proscriptor oli vaihtanut roolia, sillä aikaisemmin mies hoiti laulun ohella myös rummut, mutta rummut ovat nyt jääneet ja otettu vokalistin rooli kokonaan. Mies viiletti pitkin lavaa, hyppi ja pomppi kuin keiju. Proscritorin eleet ja ilmeet kertovat miehen omistautuneisuudesta nykyiseen Absun nokkamiehen roolin. Jopa ison ”I Love Proscriptor” lakanan tekijät saivat Proscriptorilta maagisia käsimerkkejä. Nykyinen Absun rytmiryhmä koostuu täysin Zemialin kavereista, jotka hoitivat kitaran, basson ja rummut. Noin 40 minuutin pituinen setti koostui 30-vuotiasjuhlia viettävän ”Sun Of Tiphareth” levyn matskusta. Loppujen lopuksi Absu ei kerennyt vetämään yhtä pitkää settiä kuin Steelfestissä. Pari biisiä oli pudotettu pois, kuten ”Never Blow Out The Eastern Candle”. Absu oli kyllä tappavan kova läpi keikan.

Ihan koko ajan ei ole pelkkää metallia tarjolla, sillä Mystic Festivaaleilla on välillä yllättäviä buukkauksia. Eagles Of Death Metal oli yksi näistä mielenkiintoisista poikkeavuuksista. Keikan introna toimi Sister Sledgen ”We Are The Family”, jolloin bändin nokkamies Jesse Hughes astui lavalle ja otti heti yleisön haltuunsa. Mies vaikutti olevansa niin innossaan hyvästä vastaanotosta, että viiletti pitkin lavaa edestakaisin. Sen sijaan yhtyeen toinen nimekäs Josh Homme oli sen sijaan maltillisempi esiintyjä. Naispuolinen basisti Jennie Vee oli vaikuttava esiintyjä myös. Kaiken ei tarvitse olla juuri sitä metallia, kun homma rokkaa todella hyvin. Tämän Eagles Of Death Metal meille myös osoitti.

Turbonegron viimeisimmästä levystä  ”RockNRoll Machine” on kulunut jo seitsemän vuotta ja muutenkin on ollut hieman hiljaisempaa yhtyeen leirissä. Yhtye on myös tulossa Suomeen parille keikalle kesän aikana. Mysticin keikan perusteella voidaan sanoa, että Turbonegro on hyvässä tikissä. Keikka aloitettiin ”Hurry Up and Die” biisillä, joka on juuri tältä mainitulta ”RockNRoll Machine” levyltä. Nokkamies The Dukes Of Nothing on todella oiva ja värikäs nokkamies Turbonegron keulille. Luonnollisesti setissä oli liuta Turbonegron klassikoita, muun muassa ”Apocalypse Dudes”, ”Get It On”, ”City Of Satan” ja lukuisa määrä muita. ”Ass Cobra” -levyltä ”I got Erection” päätti loistavan keikan. Menkää ihmeessä katsomaan, kun Turbonegro on kulmilla:

17.07. Seinäjoki, FI – Vauhtiajot         

25.07. Helsinki, FI – Jytäkesä Go-Go

Turbonegro tsekkaus veti tällä kertaa pidemmän korren, joten Nile oli pakko uhrata. Seuraavaksi oli syytä valmistautua ajoissa Beheritin keikkaan klubilavalla. Muutama sana klubista, ettei se ole mikään pari sadan hengen klubi, vaan sinne mahtuu reippaasti 1500 henkeä. Jengiä alkoi pakkautumaan hyvissä ajoin ennen kuin Beherit nousi lavalle. Viime vuonna samassa klubissa soittanut Blasphemy saa vain uneksia vastaavanvalaisesta yleisömäärästä. Kun Beherit aloitti, mesta oli aivan täynnä. Keikka aloitettiin ”Black Arts”, joka jälkeen tulikin ”Tireheb” intro. Lavan valaistus oli varsin rajattu, sillä sininen spotti valaisi lähes tulkoon läpi keikan. Tietysti savua oli joka paikassa. Yleisö oli täysin haltioissaan ja suorastaan nautti Beheritin niin raaemmasta, kuin eteerisemmästäkin black metallista. Onhan Beherit kovassa vedossa ja kysyntä on kovaa, joten ei ole ihme, että paikat ovat täynnä.

Tällä kertaa Suicidal Tendencies jäi osittain väliin Beheritin vuoksi. Tämä ei toisaalta kaduttanut, sillä oli mielenkiintoista huomata, kuinka suurta ns kulttisuosiota Beherit nauttii ja miten bändi myytti on kasvanut kaikkien vuosien aikana. Suicidal Tendencies ennätti todistamaan tovin. Bändi oli tehnyt varsin erikoisen ratkaisun, sillä yhtye kiertää Metallican kanssa ristiin rastiin Pohjois-Amerikkaa, mutta yhden tauon kohdalla Suikkarit tekivät juuri Mystic Festivaaleille pistokeikan ja palasivat takaisin valtameren toiselle puolelle. Ainakaan väsymyksestä ei ollut merkkiäkään havaittavissa lavalla, kun ikinuori Mike Muir viilettivät pitkin poikin lavaa. ”Possessed To Skate” biisin ajaksi Mike Muir värväsi nuoria yleisöstä, jotka olivat pääsääntöisesti alle parikymppisiä. Kun biisi alkoi, nuoret aloittivat hurjan pittauksen lavalla. Jos tällainen meno olisi tapahtunut Suomessa, olisi järjestysmiehet perinteisesti innokkaasti työntämässä lavalta pois. Heti perään tuli ”I Saw Your Mommy” ja meno vain yltyi lavalla. Bändi ja yleisö heittivät keskenään useamman kerran yläfemmoja. Se mitä ehdin todistamaan Suikkareita, settilista käsitti pääsääntöisesti vanhoja klassikkokipaleita. Niistä yhtye toki tunnetaankin parhaiten.   

Kuin Suikkarit olivat lopettaneet, alkoi yleisömassa vähitellen valua päälavan suuntaan, kun In Flames oli aloittamassa omaa keikkaansa. Bändihän kävi muutoksen kokoonpanossa, kun rumpali Tanney Wayne poistui yhtyeestä ja tilalle oli pestattu myös Behemothissakin tuurannut, Jon Rice.  Keikka aloitettiin ”Pinball Mapilla”, jonka jälkeen tulikin uudempaa matskua, kun ”Foregone” levyltä esitettiin biisi ”The Great Deceiver”. Settilista käsitti kappaleita yhdeksältä eri levyltä, mutta ei kuitenkaan 90-luvun tuotoksilta. In Flames oli niin takuuvarma nimi ja lavaesiintyjä, ettei heikompaa lenkkiä ole yhtyeen esiintymisessä. Vokalisti Anders Friden tuttuun tapaan sanaili nasevia fraaseja ja kehoitti yleisöä aktiivisemmin crowdsurffailemaan. On varsin selvää, että kitaristi Chris Broderick nauttii In Flamesissa olostaan. Miehen soitto ja lavapreesenssi oli vapautunutta. Jossain vaiheessa esiintymistä oli myös yhtyeen maskotti Jesterhead hilattu roikkumaan lavan kattoon. Vaikka yhtyeen kokoonpano on vuosien saatossa mennyt uusiksi, In Flames on raivannut tiensä monien suurten festareiden pääesiintyjäksi.