Kaaoszinen haastattelussa pakanametalliyhtye Vorna

Pirkanmaalainen vuonna 2008 perustettu atmosfääristä pakanametallia soittava  Vorna julkaisi debyyttialbuminsa ”Ajastaika” kaksi vuotta sitten. Nyt ulkomaita myöten keikkaillut yhtye on julkaissut Inverse Recordsin kautta toisen täyspitkänsä, joka kantaa nimeä ”Ei valo minua seuraa”. Kaaoszine päätti ottaa sähköpostin välityksellä yhteyttä bändin vokalisti Vesa Salovaaraan ja kyseli miehen mietteitä muun muassa uudesta albumista sekä bändin tulevaisuudensuunnitelmista.

Terve! Millainen vuosi 2015 on ollut Vornan leirissä?

Vesa Salovaara: Terve! Kaikkiaan erittäin hyvä, ja kiirettä on pitänyt vuoden ensimmäisestä päivästä lähtien, minkä voi toisaalta tässä vaiheessa vuotta todeta käyneen välillä aika lailla voimillekin. Verrattain lyhyessä ajassa saatiin kuitenkin puskettua uutta albumijulkaisua, musavideota, nimikko-olutta, vajaa parisenkymmentä keikkaa – mukaan lukien ensimmäiset pyörähdykset ulkomailla – ja sanoisin, että on tässä bändinä menty muutoinkin aika paljon eteenpäin jo ihan viime vuoteenkin verrattuna.

Teiltä on tulossa ulos järjestyksessään toinen täyspitkä ”Ei valo minua seuraa”. Miten itse kuvailisit albumia? Entä miten vertaisit sitä debyyttialbumiinne ”Ajastaika”?

Vesa Salovaara: Mielestäni on onnistuttu luomaan vahva ja tunnelmapitoinen kokonaisuus, josta on saatu puristettua turhat löysät pois. Kappalemateriaali on sopivan vaihtelevaa, ja jokaisella biisillä on kokonaisuudessa oma selkeä paikkansa ja identiteettinsä.

”Ajastaika” edustaa itselleni tavallaan eräänlaista opinnäytetyötä. Se sisältää sinänsä kelpo kappaleita, mutta kyllä siitä toisaalta myös kuulee, kuinka vihreitä olimme sitä tehdessämme. Uuden albumin kanssa meillä oli jo jonkinlainen visio siitä, miltä haluttiin lopputuloksen kuulostavan, ja myös ihan kappaleiden sovittamisen tasolla on menty paljon eteenpäin. Lisäksi ”Ajastaika” sisälsi useampia jo demoajoilta asti mukana olleita veisuja. ”Ei valo minua seuraa” edustaa paremmin sitä, miltä halutaan kuulostaa juuri nyt.

Tulevan albumin biisien nimien, kuten ”Vaipunut” tai ”Hiljaiset rauniot”, perusteella luvassa ei ole kovin hilpeiden aiheiden käsittelyä. Mitä voisit kertoa albumin lyriikoista? Entä mistä yleensä ammennatte inspiraatiota lyriikoita varten? 

Vesa Salovaara: Teemojen puolesta liikutaan kieltämättä melko syvissä vesissä. Tulokulma aiheisiin on kuitenkin sellainen, että väittäisin sanoitusten olevan pohjimmiltaan ennemmin voimaannuttavia kuin pelkkää surua-murhetta-tuskaa-osastoa. Albumin lyriikat muodostavat kutakuinkin kronologisesti etenevän kokonaisuuden. Tarinan ytimessä on yhden henkilön näkökulmasta kuvattu matka mielen syövereissä kohti sisäistä eheytymistä.

Allekirjoittaneen kynästähän kaikki Vornan tekstit ovat lähtöisin. Tekisi mieli sanoa jotain hienoa, mutta myönnettäköön, että kyllähän itse kirjoitusprosessi useimmiten jonkinasteisesta ketutuksesta tahtoo alkunsa saada! Noin yleisellä tasolla luonnon helmasta saa valtavasti voimaa ja inspiraatiota, ja ihmisen pääkopan tapahtumat ja erilaiset tavat ja uskomukset ovat kiinnostaneet niin kauan, kuin muistan.

Kertoisitko albumin sävellys- ja äänitysprosessista? Erosiko tämän albumin työstäminen jollain tapaa debyyttialbuminne tekemisestä?

Vesa Salovaara: Albumin kappaleiden sävellysprosessi oli olennaisilta osin aivan samanlainen, kuin se on meillä ollut alusta pitäen sillä erotuksella, että albumikokonaisuus alkoi hahmottua aiemmin, mikä ohjasi jonkin verran sävellystyötä ja rankkasi pois tietynlaisia ratkaisuja. Ollaan siinä mielessä onnekkaita, että jokainen meistä kuudesta kykenee säveltämään kokonaisia kappaleita eikä biisimateriaalista ole koskaan ollut pulaa. Homma etenee tyypillisesti niin, että yksi henkilö työstää kappaleen enemmän tai vähemmän valmiiksi, esittää sen muulle ryhmälle, minkä jälkeen kukin kontribuoi lopputulokseen parhaan kykynsä mukaan. Kappale on valmis, kun jokainen on sen valmis allekirjoittamaan. Joskus biisit kokevat paljonkin muutoksia koko porukan käsittelyssä, toisinaan alkuperäiseen ehdotukseen ei jää juuri lisättävää.

Suurin osa äänityksistä sujui samaan tapaan kuin ennenkin, eli kaikkien laulujen ja instrumenttien äänitys hoidettiin itse kotioloissa – poislukien sellot, viulut ja akustiset kitarat, joiden äänityksiin saatiin lainattua studiotilaa, sekä rummut, jotka äänitettiin Jyväskylän Electric Fox Studiolla Tuomas Kokon ohjauksessa. Kitaroiden ja bassojen reamppaus sekä miksaus hoidettiin niin ikään Electric Foxilla, masteroinnista taas vastasi Jaakko Viitalähde ja Virtalähde Mastering. Näin ollen koko jälkituotanto hoidettiin eri käsissä kuin debyyttimme.

Olette julkaisseet tulevalta albumilta kaksi singleä, ”Jälkemme” ja ”Yksin”. Miten päädyitte julkaisemaan juuri nämä kappaleet ensimmäisenä? Kuvaavatko ne kenties hyvin albumia kokonaisuudessaan?

Vesa Salovaara: ”Jälkemme” valikoitui singleksi paljolti fiilispohjalta mutta myös siksi, että haluttiin julkaista uusi kappale ja ottaa se osaksi settilistaa ennen lokakuussa käynnistynyttä kiertuetta. ”Jälkemme” on ehdottomasti yksi levyn ns. livebiiseistä, eikä valintaa tarvinnut lopulta ihan kauheasti miettiä. Toisen singlen valinnan määritti musavideoprojekti, joka onnistuttiin saamaan pakettiin jo ennen albumijulkaisua. Omasta mielestä tällä levyllä ei ole ainuttakaan kappaletta, joka kykenisi kuvaamaan sitä erityisen hyvin kokonaisuudessaan. Sen verran tukevasti jokainen biisi seisoo omilla jaloillaan.

Olettekin jo soittaneet näitä kahta singleä keikoillanne. Miten uudet biisit on otettu vastaan?

Vesa Salovaara: Tosi hyvin. Saattaa olla osittain omankin innostuksen luomaa illuusiota, mutta on paikoin tuntunut siltä, että singleparivaljakko on uponnut porukkaan paremmin kuin vanha matsku tai jopa nimenomaan toiminut innoittajana tulemaan Vornan keikalle. Tämä on tietysti aivan mahtava juttu.

”Yksin”-singleä varten kuvattiin myös musiikkivideo. Kertoisitko hieman, mikä on idea tämän videon takana. Entä millaista oli tehdä videota?

Vesa Salovaara: Video tukee, seuraa ja täydentää kappaleen ja lyriikoiden tarinaa. ”Yksin” on tärkeä käännekohta albumikokonaisuuden tarinassa, mutta voi sitä tulkita myös itsenäisenä: videossa ja kappaleessa on kyse eheytymisestä, itsensä löytämisestä, uuden ajan alusta ja vanhan lopusta. Tarinan hahmo on onnistunut murtautumaan mielensä kahleista ja tulemaan sinuiksi varjopuoltensa kanssa. Hän on irtautunut menneestä, riippumaton, aidosti yksin ja valmis yrittämään syvyyksistä takaisin pintaan määrittämään itsensä uudelleen.

Arttu (Järvisalo, kitara) on niin sanotusti alan miehiä, mikä mahdollisti sen, että meidän ei tarvinnut etsiä täysin ulkopuolista työryhmää. Arttu toimi itse videon ohjaajana ja toisena leikkaajana/editoijana, ja loputkin ryhmästä löytyi tavallaan sisäpiiristä. Video tehtiin todella pienellä porukalla, mikä luonnollisesti tarkoitti aika helvetillistä työkasaumaa. Todella antoisa projekti kaikkinensa, ja ollaan tyytyväisiä lopputulokseen, mutta ottaa varmaan aikansa, ennen kuin ryhdytään moiseen uudelleen.

Entä mitä on odotettavissa tulevilta levynjulkkarikeikoiltanne?

Vesa Salovaara: Musiikki on joka tapauksessa parasta elävänä, ja vähemmän yllättäen luvassa on ainakin tuoretta kappalevalikoimaa. Uskaltaisinpa myös väittää, että ollaan syksyn jäljiltä varsin kovassa live-kunnossa. Jos biisit maittavat levyltä, niin lupaan, että ne tulevat potkimaan livenäkin. Joulukuun julkkarikeikoista pakko mainita myös, että jos astetta folkimpi ja reippaampi metalli Korpiklaanin/Finntrollin hengessä miellyttää, kannattaa tulla paikalle tsekkaamaan myös ruotsalainen Grimner, joka on ensimmäistä kertaa Suomessa. Loistavia veikkoja ja mieltä ylentävä meininki.

Onko teillä tulevien keikkojen lisäksi jo jotain muita suunnitelmia tulevaisuuden varalle? Entä missä näet Vornan viiden vuoden päästä?

Vesa Salovaara: Suunnitelmia on aina, mutta nähtäväksi jää, kuinka moni näkee päivänvalon! Ainakin uuden musiikin työstämiseen ryhdytään todennäköisesti heti, kun pahin kiire hellittää, ja sen suhteen on paljonkin visiota. Toivon, että viiden vuoden päästä ollaan yhä onnistuttu tasapainoilemaan arjen ja musiikin välillä ja jatketaan oman näköistämme touhua eteenpäin tällä samalla porukalla, joka meillä on ollut alusta saakka.

Suuret kiitokset haastattelusta ja onnea tulevan levyn sekä keikkojen kanssa! Haluaisitko näin lopuksi vielä sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille?

Vesa Salovaara: Kiitos samoin! Käykää itseänne kiinnostavien bändien keikoilla, kuunnelkaa hyvää musiikkia ja tukekaa bändejä/artisteja aina, kun voitte, jos koette, että heidän tuhansien tuntien työnsä ja tuhansien eurojen investointinsa vajaan tunnin mittaisen elämyskiekon tai esiintymisen eteen on teille jonkin arvoista. Se on todennäköisesti pieni askel teille kohti henkilökohtaista konkurssia, mutta merkittävä askel bändille matkalla vapauteen pohjattoman velkavankeuden ikeestä kohti sen uuden elämyksen tuottamista juuri Sinulle!

Haastattelu: Eveliina Torniainen

Bändi Facebookissa