Kaaoszinen Isänmaan toivot – Chaosform

Jyväshyvää kylästä.

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä, ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen ne ovat kohonneet nykyiseen asemaansa. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Chaosform

Chaosform tulee Jyväskylästä, joka tuntuu nykyään olevan eräänlainen suomalaisen thrash-metallin kuuma keskiö. Keskiön käristyskupolin seksihelteen polttopisteeseen onkin tähän mennessä valikoitunut jo muutama yhtye, joista uusimpana edellämainittu Chaosform. Viisihenkisen setäporukan luotsi, bändin nokkamies ja selkeä diktaattori Simo Iiskola sai bändiltä demokraattisen valintaperusteen mukaisen luvan kertoa meille, kuinka satsi päälle kolmikyppisiä ikäloppuja ukkoja ovat päättäneet ruveta soittamaan death-thrash metallia. Samalla tuli vastattua Kaaoszinen kysymyksiin bändistä, musiikista, rokkihommista ja siitä, miksi Meshuggah pilasi maailman.

Kerro kauniisti ydintuhosta.

Simo: Chaosform sai alkunsa nykyisessä olomuodossaan nelisen vuotta sitten, edellisen kokoonpanon raunioista jäljelle jäi vain minä ja basistimme Korhonen. Löysin tuttavan kautta rumpalimme Pahatelan, joka oli kohtalaisen uusi ääreismetallin soittohommissa, mutta selkeän motivoitunut ja rajusti treenaava tapaus. Soittelimme kolmistaan pitkälle vuoden verran, samalla kun kirjoitin uusia biisejä, joista kaikki ”Kill for Honor” -levyllä olevat kappaleet ”Monsteria” ja ”Vulturen” pääriffiä lukuunottamatta syntyivät tuolloin – liki kolme vuotta sitten.

– Löysimme Luhtaniemen soittamaan toista kitaraa. Miehen musiikkiopiskelut ja ns. perinteisempi soittotaito toivat huomattavan määrän eloa biiseihin, sillä allekirjoittaneen tyyli on varsin suorasukainen ja brutaali. Sävelsimme ja sovitimme biisit loppuun ja rupesimme kuumeisesti etsimään laulajaa. Syksyllä 2016 löysimme jälleen tutun kautta laulamaan Hämäläisen, joka oli aiemmin toiminut mm. My Grimace -yhtyeen vokalistina. Tuolloin ei vielä sanoituksia ollut olemassa, ja alkuperäisen idean mukaan Hämäläisen niitä piti ruveta kirjoittamaan. Hän kuitenkin ilmoitti, ettei pysty ns. täysiveriseen bänditouhuun perhe- ja työkiireidensä takia, mutta studio- ja sessiomuusikon hommat kylläkin pystyy hoitamaan. Samalla sanoitus- ja sovitusvastuu siirtyi takaisin minulle.

 

”’Mulla tuntuu pahalta kun tyttöystävä jätti, joten mä vähän viiltelen itseäni.’ Se ei oikein toimi tähän pakettiin.”

 

Simo: Lähdin lomalle Thaimaahan alkuvuonna 2017, jolloin päätin kokeilla millaista sanoitus-sovitusta saisin aikaan. ”Vulture” on ensimmäinen kappale koskaan, johon olen tehnyt lyriikat. Samalla aukesivat ns. tulvaportit ja huomasin pitäväni siitä(kin) puuhasta musiikin saralla; oma perversionsa makoilla riippumatossa kirjaimelliesti palmujen alla ja kirjoittaa sanoituksia (uskonnollisesta) aivopesusta sekä sodasta.

– Toukokuussa 2017 varasimme viikon Tuomas Kokon Electric Fox Studiosille, jolloin ainoa tavoitteemme oli nauhoittaa kuuteen kappaleeseen rummut sekä aiemmin kotonani nauhoituetut kitarat re-ampilla narulle, ja ne saatiinkin ilman suurempaa draamaa purkiin. Tämän jälkeen nauhoitimme Jeren kanssa kesän aikana yksi-biisi-viikossa -tahdilla laulut purkkiin, ensin tehden ”demot”/harjoittelunauhoitukset, ja sitten vasta toisella kertaa lopulliset otot. Alkusyksystä olikin materiaali valmis miksaukseen, mutta Tuomaksen kiireiden vuoksi homma olisi venynyt pitkäksi, jopa marras- joulukuulle asti. Huomasimme samalla, että ”Void Horizon” -kappaleen C-osassa komppikitara ja rummut menevät snadisti eri tahtiin, joten kitaroihin olisi pitänyt tehdä uudet re-ampit, joten täytyi tehdä lisää työtä.

Simo: Loppuvuonna 2017 kaikkien tuttu, Herra Murphy lakeineen astui vahvasti näyttämölle, kun aloitimme korjausnauhoitukset kitaroihin – tietokoneeltani katosi kolmen kappaleen lauluotot kokonaan. Hämäläisellä ei taas ollut mahdollisuutta uusiin nauhoituiksiin ennen helmi-maaliskuuta 2018, joten täytyi vain odottaa siihen asti, että saimme tehtyä uudet nauhoitukset kappaleisiin. Varasimme ajan SN-Audio Productionsille alkukesästä 2018, ja miksaus saatiin käyntiin vasta syksyllä 2018. Elokuussa 2018 Luhtaniemi ilmoitti jättävänsä bändin ja muuttavansa pois paikkakunnalta opiskelemaan, joten olimme jälleen Korhosen ja Pahatelan kanssa kolmistaan. Aloitimme kuumeisen miehistönmetsästyksen, ja loppuvuodesta Tupamäki liittyi remmiin aktiivijäseneksi mikin varteen, toista kitaristia emme olleet vielä silloin löytäneet. Tammikuussa 2019 päätimme julkaista levyn ensin digitaalisesti, ja myöhemmin tehdä fyysisen julkaisun, samalla jatkui toisen kitaristin etsintä. Huhtikuussa viimein tärppäsi ja Lassila liittyi porukkaan toiseksi kitaramieheksi, mikä johti siihen, että Chaosform viimeinkin on nyt kokonaisella miehistöllä olemassa. Tästä syystä keikkoja ei olla heitetty yhden ainutta, koska hetkeäkään ei ole ollut tilannetta, jossa olisi saatu treenattua koko porukalla settiä valmiiksi.

– Aikaa ei ole kuitenkaan heitetty hukkaan, vaan meillä on toinen levyllinen (6-8 kappaletta) biisejä pääosin valmiina pintaviimeistelyä vailla, ja toivon pääsevämme niitä nauhoittamaan piakkoin.

”Jos haluat kuunnella balladeja, kuuntele toista bändiä. Tämä on meidän juttu.”

”Meshuggahin ”Bleed” pilasi heavy metallin.”

Simo: Ei siksi että se olisi huono kappale; päinvastoin, se on niin hyvä kappale, että kaikki alkoivat kopioimaan sitä; nykymetallissa on lähes mahdoton välttyä dyggy-dygydy-dygy-dygy-dyggydy -djenttaukselta. Samalla rytmiikka on mennyt pääosin vain monimutkaisempaan suuntaan, mikä harvoin on hyvä asia; se mitä kutsun grooveksi loistaa poissaolollaan valtaosassa modernia metallia – se jalantamppaus-/päännyökytysefekti, jota kuuntelija alkaa huomaamattaan tekemään hyvässä groovessa.

– Kuuntelijalle jää hyvin vähän tarttumapintaa musiikkiin, jonka ainoa tavoite on olla yllätyksellistä ja monimutkaista. Vaihtelevuus ja yllätykset (koukut) menettävät tosin merkityksensä täysin, mikäli musiikki on vain vaihtelevuutta ja yllätyksellisyyttä. Samoin tuntuu, että monessa (varsinkin pienessä/semimenestynessä) nykymetallibändissä on menossa trendi, jossa biisintekijät vain kilpailevat siitä, kuka pystyy tekemään vaikeimman mahdollisen kappaleen riffeineen, kappalerakenteineen, ja polyrytmeineen. Kyllähän sitä kuka tahansa pistää vain hankalaa riffiä toisen perään ja tekee biisin siten, mutta se yksinkertaisen hyvän kappaleen tekeminen on vaikeaa. Tästä hyvänä esimerkkinä pidettäköön vaikkapa Trio Niskalaukauksen ”peruskompilla jokainen kappale maaliin asti”.

– Toinen ääripää yksinkertaisuuteen onkin sitten nykyinen suomiräpäytys, jossa kappaleet tuntuvat olevan tasoa ”lastenlauluja siideristä”. Eräs toinen nykyaikaisen metallimusiikin heikko kohta on sitten wanhan liiton huru-ukot, jotka tekevät vain ja ainoastaan täsmälleen samoja old-school thrash/black/death -biisejä, kuin mitä tekivät 30 vuotta sitten, uskaltamatta tuoda mitään uutta pöytään.

Simo: Pyrin tietoisesti yhdistämään näitä ominaisuuksia: täysiä turpaan hyvällä groovella. Meillä yhdistyy Slayer -mallin sahausthrash nykyaikaiseen soundimaailmaan matalalle viritettyine kitaroineen, death ja black (enemmän bläkyä uusissa biiseissä) tyylin riffittely, sekä matala growl-laulu. Wanhan liiton meininki taas kuuluu siinä, että kertosäkeet on biiseissä se isoin ja tärkein juttu, ja ne pyrimme pitämään mieleenpainuvina ja tunnistettavina; biisi on onnistunut silloin, jos ensimmäistä kertaa sen kuuleva pystyy laulamaan viimeisessä kertsissä mukana. Sanoitusten on tärkeä myötäillä musiikkia temaattisesti.

– Kuvailisin musiikkiamme voimakkaaksi ja energiseksi mieluummin kuin aggressiviseksi, joten samalla sanoitusten tulee olla voimakkaista aiheista. ”Mulla tuntuu pahalta kun tyttöystävä jätti, joten mä vähän viiltelen itseäni.” Se ei oikein toimi tähän pakettiin, joten ne klassiset aiheet toimivat aina: sota, kuolema, ydintuho, ja muu sellainen mukava. I’d consider English my second native tongue, so it’s more than natural for me to write in English. Furthermore, English tends to sound (or more specifically one can choose such words) more harsh/brutal/sharp, than our native tongue with its long vowels which makes Finnish more of a lyrical language.

Simo: Tulevaisuus, kuten varmasti kaikilla bändeillä, tavoitteemme on kiertää maailmaa ja tienata miljoonia. Realistisesti kuitenkin tätä tehdään vakavana harrastuksena, josta työnteolla ja sinnikkyydellä poikii jotain suurempaa. Toinen levy on lähitulevaisuudessa näkyvillä, toivottavasti tällä kertaa äänitys- ja miksausprosessi ei kestä kahta vuotta! Pääasiallinen paketti pysyy samana, mutta kaivamme uusia tuulia mukaan, ehkä vähän sitä melodeathia pariin biisiin…? Livehommia ruvetaan miettimään, kun ollaan saatu uudet miehet ajettua lopullisesti sisään ja hiottu
muutama uusi biisi mukaan valmiiksi.

– Olemme saaneet jossain määrin kritiikkiä siitä, että ”koko ajan mennään täysillä”. Kyllä, niin me tehdään. Jos haluat kuunnella balladeja, kuuntele toista bändiä. Tämä on meidän juttu.

Chaosform
Hämäläinen – Vokaalit
Luhtaniemi – Kitara
Iiskola – Kitara
Pahatela – Rummut
Korhonen – Basso

Julkaisut
Vulture” (single, 2019)
”Kill For Honor” (2019)

http://www.chaosformband.com/

https://www.facebook.com/Chaosform.band/

https://chaosform.bandcamp.com/

https://www.instagram.com/chaosformofficial/

Kommentoi julkaisua