Kaaoszinen Isänmaan toivot – Chronoform
Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom jaAmorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä, ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen ne ovat kohonneet nykyiseen asemaansa. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.
Chronoform
Kauhajoki on tunnettu paikkakuntana metallimusiikin ystävien keskuudessa todennäköisesti parhaiten Nummijärvellä sijaitsevan leirintäalueen yhteydessä järjestettävän festivaalin vuoksi. Nyt emme kuitenkaan keskity enempää tuohon juhannustapahtumaan vaan paikalliseen metallimusiikkia soittavaan Chronoform-nimiseen yhtyeeseen.
Mainos päättyy
Bändi perustettiin vuoden 2013 keväällä nimellä Veil. Veil oli alunperin vain ”Veil”-niminen kappale, jonka bändin jäsenet Vänni ja Aapo olivat tehneet. Ajatuksena oli kasata bändi, joka osaisi soittaa tuon kappaleen, ja joka ehkä myöhemmin voisi tehdä lisää samanhenkistä musiikkia. Tuon haaveen toteuttaminen vaati kuitenkin enemmän kuin kaksi ihmistä, joten bändin kasaaminen vaikutti tavoiteltavalta asialta. Loogisin vaihtoehto oli kasata bändi paikallisten kavereiden kesken.
Kauhajoella asuneen nuorison aika kului maalaiskunnassa kuten odottaa saattaa: Kitaristin paikalle värvätty Niko-Petteri keulitteli vielä jäteastianvihreällä MBK Nitrollaan ja ajeli Mazdallaan lämmitystolppien päälle. Toiseksi kepittäjäksi löytyi lukion käytäviltä Eero. Bassoon löytyi tatskojen tekemisen kautta Juha-Matti, ja alkuperäisen laulajan saappaisiin astui Aki hyvin pian Juha-Matin liittymisen jälkeen. Innokkaat nuoret miehet perustivat bändin ja haaveilivat paikkakunnan suurimmalla festivaalilla esiintymisestä.
Otimme bändin jäsenet haastatteluun ja kysyimme soittamisesta ja siitä, toteutuiko tuo kaukaiselta tuntuva festariunelma.
Tällä hetkellä bändissä soittaa laulajaa lukuun ottamatta alkuperäinen kokoonpano. Niko-Petterin taival Chronoformissa on kaksiosainen, sillä Chronoformin siihen aikaan innokkain fani Niko-Petteri värvättiin ensin Aapon korvaajaksi vuoden 2014 marraskuussa. Siinä pestissä menikin vajaa pari vuotta, minkä jälkeen hommat vaihtuivat jälleen Aapon hoidettaviksi. ”Sky High” -EP äänitettiin siis kokoonpanolla Aki, Eero, Niko-Petteri, Juha-Matti ja Vänni. Aki siirtyi sivuun laulajan tontilta syyskuussa 2017. Ennen eroaan Aki oli ehtinyt jo ottaa yhteyttä vanhaan tuttuun, laulukokemusta muualla kerryttäneeseen Niko-Petteriin. Reilun vuoden irtioton jälkeen oli paluu haaskalle taputeltu.
– Siitä asti ollaan menty tällä kokoonpanolla, ja homma toimii. Meidän debyytillä, ”From the Void” -levyllä kuullaan siis Niko-Petteriä laulajan tontilla, mutta muuten kokoonpano on alkuperäiseen miehitykseen verrattuna sama. Vuonna 2015 alkukeväästä äänitetty ”Sky High” -EP oli ensimmäinen kosketus Chronoformiin studiosaundeilla. EP laitettiin heti valmiit miksaukset saatuamme Spotifyn putkeen julkaisupäivällä “heti nyt nopeesti vaan”. Meni muutama päivä, ja EP meni läpi. Sen jälkeen ei ollutkaan harmainta aavistusta siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Markkinointi oli siis täysin olematonta niin ennen kuin jälkeen julkaisun. Siitä alkoi liiankin pitkä tyhjäkäynti niin keikkarintamalla kuin yleisesti bändinä toimimisessa. Treeniksellä käytiin, mutta konkreettisia tavoitteita ei ollut. Vuonna 2017 alettiin potkia toisiamme perseille. EP:n mokista opittiin, ja joulukuussa 2017 äänitettiin rummut tulevalle ”From the Void” -albumille. FTV:ltä on nyt julkaistu kolme sinkkua, joista 28. päivä joulukuuta 2018 päivänvalon näki kaiken alku ja juuri ”Veil”, jota seurasi 12. päivä helmikuuta levyn nimikkoraita ”From the Void” ja viimeisimpänä 26. päivä maaliskuuta biisi nimeltä ”Conquer”. Loppulevyn julkaisuaikataulu on vielä hieman auki, mutta montaa kuukautta siihen ei enää mene.
”Kukaan ei tule sanomaan, että ei noin voi tehdä. Porukka kannustaa tekemään omaa juttua täysillä.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
– Lisähuomiona bändin alkuaikoihin voisi kertoa, että Vänni, Niko-Petteri ja Juha-Matti muuttivat vuoden 2015 alkupuoliskolla samaaan kämppään Kauhajoella. ”Sky High” -EP:n äänityksistä sisuuntuneena oli tarkoitus säveltää lisää materiaalia ja pöhistä muutenkin aktiivisesti musiikin ympärillä. Hommahan levisi käsiin melko totaalisesti, ja talossa vietetyn puolen vuoden aikana se saikin kutsumanimen ”Loossi”. Loossissa keskipisteeksi muodostui lopulta lähes jokaviikonloppuiset juhlat, joissa pyöri melkoinen määrä tuttuja. Musa jäi vähemmälle, kunnes Loossi haudattiin elokuussa 2015. Sen jälkeen inspiraatio alkoi taas löytyä, liekö johtunut yhdessä juhlitun ajan puuttumisen aiheuttamasta tyhjiöstä vai jostain ihan muusta. Loossi kasvatti lähinnä bändin sisäistä yhteishenkeä, ei niinkään soitto- tai biisinkirjoitustaitoja. Kaikkien sanoin: “Ei ikinä enää, mutta hetkeäkään en vaihtaisi.”
Vänni: Biisit säveltyvät siten, että keksin yleensä ensin jonkin rungon kuten pääriffin tai sointukierron. Sen jälkeen kasaan ympärille erilaisia osia siinä järjestyksessä, kuin ne sattuvat tulemaan. Sitten viilaan rakenteen alustavasti kuntoon, kuuntelen Guitar Pron soundeja siihen asti, että pää räjähtää ja totean, että ”kuunnelkaas muutkin mitä on saatu aikaan”. Usein muut lisäävät omat mausteensa soppaan esimerkiksi kitaraliidien ja harmonioiden ja uusien riffien muodossa.
– Sanoituksellisesti pyrin myös ensin keksimään sen ydinidean, joka pulpahtaa mieleen yleensä ihan yhtäkkiä jonkinlaisen korunomaisen muka-syvällisen lauseen muodossa. Sen jälkeen lyön teeman lukkoon ja aloitan kirjoittamisen. Loput sanoista tulevat melko helposti, en ole tainnut käyttää omiin sanoituksiini levyllä paria, kolmea tuntia enempää aikaa. Teen myös alustavat sovitukset, joita pakotan Niko-Petterin seuraamaan lähes orjallisesti.
Mainos päättyy
Juha-Matti: Yleensä biisit saavat alkunsa yhdestä riffistä, joka pyörii päässä, tai sitten rankasta kuumeesta kuten ”Subatomic”. Pääasiassa yhden riffin eteen ja taakse sovitellaan tavaraa joko tietokoneella tai sitten kitaralla kopeltamalla. Usein välttävät kitarointitaidot aiheuttaa sen, että Guitar Prolla väännetyt biisit ovat yli-inhimillisiä, eikä niitä pysty soittamaan, joten ne päätyvät kitaristien raadin kautta muokattavaksi. Lopulta valmiissa biisissä onkin toisinaan vain osa alkuperäisestä ideasta pitkän jalostuksen jälkeen. Monesti biisi ei myöskään ole kerralla valmis, vaan se saattaa hautua kauemminkin, ja sen pariin palataan usein.
– Sanoitukset lähtevät usein siitä, jos jokin vituttaa rankasti, tai sitten vain esimerkiksi tiukan kuuloisesta fraasista kuten Vännillä. Myös mielikuvituksen rajojen venyttäminen tuottaa joskus villejä, kuulijan omalla tavalla tulkittavia sanoituksia aiheesta kuin aiheesta.
Niko-Petteri: Kitaraan tarttuu aina silloin, kun on jokin tietty tunnetila. Yleensä se on itselle vain henkilökohtaista terapiaa, josta sitten syntyy jotain biisin riekaleita. En minä koskaan saa valmiiksi, mutta ei se haittaa.
Aapo: Riffi-ideoita pyörii päässä aina, kun on tekemässä jotain rutiininomaista. Parhaat ideat iskee yleensä suihkussa, jolloin tulee kiire päästä kirjoittamaan kaikki muistiin. Kitara kädessä yksittäisiä ideoita yhdistelemällä jalostuu myöhemmin kokonaisia biisejä.
Eero: Yleensä riffi-ideat tulevat jonkin toisen yhtyeen kappaleen kuuntelemisen jälkeen, vaikka idea ei usein edes liity kovinkaan paljoa kuunneltuun biisiin. Ideat hakataan Guitar Prolle, ja joskus riffejä yhdistelemällä sitten sorvaantuu enemmän ja vähemmän Chronoformin kuuloinen kappale. Sanoitukset ja laulun sovitukset allekirjoittanut jättääkin sitten fiksummille.
Vänni: Kuuntelen paljon Jenkkien suuntaan kumartavaa modernimpaa metallia. Lisäksi indie, räppi ja akustinen meininki toimivat aika hyvin. Vaikutteita ammennan kuitenkin eniten juuri tuon jenkkimetallin suunnalta lisäten siihen oman melankolisen twistini. Biisien ja sanojen kirjoitukseen löytyy inspiraatiota niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä jälkimmäisten ollessa kuitenkin ehkä dominoivampia. Kun tuntuu paskalta, aloittaa kirjoittamisen ja kohta sitä huomaakin moshaavansa yksin kaiuttimien ääressä korvasta toiseen leveä hymy naamalla. Tai vaihtoehtoisesti aloittaa iloisena ja lopuksi harmittaa, kun ei tullutkaan tehtyä sitä seuraavaa ”Sweet Child O’Mineä”.
Juha-Matti: Pitkä dödö plus lyhyempi bläkkistausta aiheuttaa jonkin verran sitä, että yksinkertaiset ja melankoliset sahausriffit aiheuttavat tuotteliaan fiiliksen. Nykyään musiikkimaku ja vaikuttajat menevät enemmän modernimpaan ja äärimmäisempään suntaan, mutta monimutkaisempien riffien lisäksi tutut kuviot ovat silti usein lähellä sydäntä. Vuodenaika myös vaikuttaa siihen, minkälaista riffiä päässä pyörii tuotettavaksi. Hetki sitten, syvemmällä talvella sahausfiilistä pönkitti mustempi Dödsrit, ja nyt kevätauringon lämmittäessä suurimmat inspiraatiot aiheuttaa teknisempi Shadow Of Intent. Toki myös rap sekä trance on lähellä sydäntä, tosin niistäkin ne hieman progressiivisemmat tuotokset.
”Musiikin tekeminen aidosti ja suurella sydämellä on helvetin hauskaa hommaa, varsinkin, kun kaikki ovat äärimmäisen motivoituneita ja samanhenkisiä.”
Niko-Petteri: Vaikutteet ja inspiraatio tulevat kaikesta siitä, mikä tuntuu syvemmällä kuin nappikuulokkeiden tärinä korvakäytävässä.
Aapo: Kuuntelen paljon jenkkimetallia teknisemmästä päästä, math rock. Ruotsimetalli, ei kuitenkaan Göteborg vaan progressiivisemmat pumput kuten Meshuggah ja Vildhjarta. Vaikutteita myös muista genreistä kuten elektronisesta musiikista ja klassisesta. Saan paljon inspiraatiota uuden kuulemisesta. Arvostan bändejä, jotka eivät pelkää kuulostaa erilaiselta.
Eero: Suurimmat vaikutteet olen lähes aina ottanut suomimetallista tai lähinnä Stam1nasta ja Mokomasta. Olen kasvanut niiden parissa, ja ne iskevät tänäkin päivänä luvattoman kovaa. Myös jenkkiprogemetallibändit ovat itselle kovia juttuja, ja ne pyörivät omissa kuulokkeissani non-stoppina. Inspiraation saan musiikkia kuuntelemalla ja katselemalla eri bändien live-vetoja YouTubesta.
Vänni: Mikä on parasta musiikin tekemisessä? No, vapaus, yhteisö ja keikat. Kukaan ei tule sanomaan, että ”ei noin voi tehdä”. Porukka kannustaa tekemään omaa juttua täysillä. Ja onhan livenä nyt ihan uskomatonta päästä soittamaan. Sellaista euforiaa ei saa pullosta. Itse myös kaihdan esimerkiksi urheiluhommia, sillä omien kokemusteni perusteella siellä lähdetään heti kampittamaan toista ja kettuilemaan jo ennen kuin oikeasti edes tiedetään, kumpiko on parempi. Musahommissa en ainakaan vielä ole törmännyt moiseen, vaan yleensä keikalle mentäessä muut bändit ottavat meidät avosylin vastaan ja kaikista tulee kavereita.
Juha-Matti: Musiikin tekemisessä pätee meikälle sama kuin muussakin taiteessa eli luomisen vapaus, tunne jonkin saavuttamisesta ja sen lisäksi tunne siitä, että jotakin on aina saavutettavissa. Vankka yhteisöllisyys pätee myös meidän bändin kohdalla, mikä on itselle tärkeää. Jossakin bändissä olen ollut yläasteelta lähtien, mutta Chronoform on nyansseineen selkeästi ammattimaisin ja mahtavin syntytarina, jossa olen saanut olla mukana. Tällaisia kokemuksia on vaikea hakea muualta. Ylipäätään musiikin tekeminen aidosti ja suurella sydämellä on helvetin hauskaa hommaa, varsinkin, kun kaikki ovat äärimmäisen motivoituneita ja samanhenkisiä. Eikä toki voi unohtaa keikkailun hienoutta ja sieltä saavutettavia kokemuksia.
Niko-Petteri: Musiikki on sellainen asia, että ilman sitä ei meissä varmasti henki pihise, ja jos pihisee, niin heikonlaisesti. Sen kanssa on kasvanut ja tuntenut suurimmat onnistumisen ja vapauden tunteet. Kun hyppää lavalle, tuntee elävänsä – ja mies pääsee eroon kahleista monella tapaa. Sitä tekee, kun muu ei hirveästi kiinnosta, eikä niitä tuntemuksia saa muualta.
Aapo: Parasta on se itsensä toteuttaminen ja kehittäminen. Ja onhan se mahtava tunne, kun kuulee jonkun tykkäävän tekemästäsi biisistä.
”.. humalainen vapaalla ollut taksikuski nosti Eeron rinnuksista ilmaan ja kyseisestä tapahtumasta juttua tehnyt toimittaja sekoili varastaen meille korvamerkatun Jaloviina-pullon.”
Eero: Itselleni ei löydy juuri sitä yhtä parasta asiaa ja sitä, miksi musiikin tekeminen on niin kivaa, on vaikea selittää. Yhteisöllisyys, uuden oppiminen, hauskanpito, ajatusten nollaus, omien ideoiden jalostaminen ja niin edelleen ovat asioita, jotka tulevat päällimmäisenä mieleen.
– Suurimpana tavoitteena meille bändinä on nyt se, että debyyttilevyn julkaisun jälkeen aletaan hakea keikkaa täydellä teholla. Unelmanahan ovat tietysti Keski-Euroopan ja Jenkkien suuret, huikeat, maailmankuulut, EEPPISET konserttisalit. Tavoitteena pidetään tällä hetkellä kuitenkin sitä, että keikkamäärä lisääntyisi huomattavasti ja löytäisimme kuulijakuntaa. Live-esiintymisten varmuuden rakentaminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja olisi sääli hukata hyvää draivia juuri, kun kaikki tuntuu natsaavan hyvin.
– Me kuitenkin tehdään tasan sellaista musiikkia, mitä tykätään itse kuunnella. Meidän biiseissä kuuluu teknisyyden ja groovaavan, suoraviivaisemman tyylin parhaat palat fiilistelyä unohtamatta. Tarkoituksena ei ole pyrkiä olemaan överitekninen kuten esimerkiksi Periphery tai överi ylipäätään kuten Aversions Crown. Toisaalta ei haluta jäädä soittamaan pelkkiä pitkiäkään sointuja. Äärimetalliahan tämä kuitenkin kai on, joten aika raskaalla jalalla mennään.
– Parhaita keikkamuistoja bändinä ovat varmaan Nummirockeista vuosilta 2015 ja 2017. Kauhajokisina olemme kaikki nuorina ihastellen ihmetelleet Nummirockia ja salaa haaveilleet, että josko tuonne pääsisi jonakin vuonna. Homma konkretisoitui hieman myöhemmin, ja leirielämän kyllästäminä ollaan päästy useampaankin otteeseen hyppäämään Nummen lavalle. Huonoja muistoja ei juuri ole. Erikoisimmat muistot ovat kuitenkin eräästä tapahtumasta, jossa humalainen vapaalla ollut taksikuski nosti Eeron rinnuksista ilmaan ja kyseisestä tapahtumasta juttua tehnyt toimittaja sekoili varastaen meille korvamerkatun Jaloviina-pullon. Kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin, Eeron paidassa on edelleen napit tallessa (ompelun jälkeen), ja Jallu palautui meille nopeasti.
– Kun tulet meidän keikalle, et varmasti jää kylmäksi. Yhdyit sitten meidän iloon ja fiilikseen tai tulit vain kuuntelemaan keikkaa biisit edellä, meillä on tarjota tiukka paketti molempia. Keikoilla kieli on sopivasti poskella, mutta pääasiassa meillä on kuitenkin musiikki ja siitä ammennettu fiilis, ei pissa-kakkahuumori. Suomen metallikentällä meidän musiikki on aika lailla modernista päästä, ja termin “moderni metalli” kuuleminen saattaa olla monelle potentiaaliselle kuulijalle jo ennen itse musan kuulemista oksennusrefleksin aiheuttava tekijä. Siksipä pyydetäänkin: tulkaa tsekkaamaan keikka tai kuunnelkaa biisejä. Joskus parhaat asiat löytyvät sieltä, mistä niitä vähiten odottaa löytävänsä!
Chronoform
Juha-Matti Järvenpää – basso
Eero Mäkiranta – kitara
Aapo Hakamaa – kitara
Niko-Petteri Westerholm – vokaalit
Vänni Panula – rummut
Julkaisut
”Sky High” (EP, 2015)
”From The Void” (2019)