Kaaoszinen Isänmaan toivot – Darkfjeld

Vantaan synkät pellot.

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä, ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen ne ovat kohonneet nykyiseen asemaansa. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Darkfjeld

Vuoden 2018 talven tuiskeessa ja synkissä illoissa alkunsa saanut Darkfjeld edustaa artikkelisarjamme nuorta ja mahdollisesti tuntemattominta kaartia. Vantaalta ponnistava Darkfjeld koostuu nuorista kiukkuisista miehistä, jotka kirjoitushetkellä ovat vielä alaikäisiä, toista kitaristiaan lukuunottamatta. Toimintavuosien vähyydestä huolimatta bändin vyön alle on ehtinyt kertyä jo muutama keikka ja ensimmäinen levytyksensä. Koska tämänkaltaiset asiat luonnollisesti kiinnostavat allekirjoittanutta toimittajaa, oli vähintään pakonomainen tarve ottaa Darkfjeld haastatteluun ja kysyä hieman enemmän bändin toiminnasta ja musiikista.

”Yksi meidän suurimmista tavoitteista on tuoreen ja nuoren energian tuominen musiikkigenreen, jota dominoi lähinnä keski-ikäiset ukot.”

Kalle: Aiemmasta bändistä erottuani etsin uutta bändiprojektia ja löysin nopeasti samalla aaltopituudella toimivan henkilön. Harjoiteltuamme jonkin aikaa kävi kuitenkin selväksi, ettei projekti oikein toiminut. Onneksi törmäsin kyseisen henkilön kautta Veiniin ja aloimme soittelemaan 2017 joulukuussa. Etsittiin rumpalia jonkun aikaa ja päädyttiin sitten ottamaan toi pikkuveli (Aleksi) kannuihin. Aleksi oli kans samaan aikaan aloittanut soittamaan Niilan ja Samuelin kanssa eräässä toisessa bändissä. Kevään puolella meillä olikin jo täysi kokoonpano ja materiaalia demon verran. Ja tällä kokoonpanolla ollaan toimittu siitä lähtien.

Veini: Idea bändistä tuli joskus vuoden 2017 joulukuussa, kun tapasin Kallen. Tapasin Kallen itse asiassa toisen kaverini kautta (sama kaveri Kallen aikaisemmasta projektista) ja kävi ilmi, että äijähän asuu melkein mun naapurissa. Soiteltiin sitten kerran kahdestaan ja sävellettiin siinä samassa jo eka biisi. Huomattiin, että kyllähän tää homma toimii ja ajateltiin hakea jäseniä muusikoiden.net -sivustolta. Sitten uutenavuotena hengasin vanhan kaverin Niilan kanssa, ja tuli idea, että voisihan hän tulla meille örisemään. Niilalta homma nimittäin oli hoitunut ennenkin.

Niila: Minä ja Samuel tavattiin Veini joskus kesällä 2017. Samuelin kanssa oltiin oltu samalla luokalla jo ensimmäiseltä luokalta asti. Me alettiin soittelemaan yhtä aikaa Samuelin yläkerrassa. Silloin soittelin lähinnä kitaraa, ja örinähommat ei vielä kiinnostaneet.

Samuel: Mulla ja Niilalla oli pieni bändiprojekti kasassa, ja kuumeisesti yritettiin löytää rumpalia, kaikki muu oli jo kasassa. Pitkän etsinnän jälkeen mnetistä meille löysi tiensä Aleksi, ja todettiin enempää miettimättä hänet sopivaksi. Loppujen lopuksi tästä ei sitten kuitenkaan tullut mitään enempää, vaan kuihtui kasaan. Mä liityin viimeisenä Darkfjeldiin, ajankohtana kevät 2017. Oltiin hengailemassa ulkona isolla porukalla (mukana oli kaikki bändin jäsenet, Niila ja Allu siis jo liittyneinä) ja keskustelu siirtyi bändiasioihin. Veini tiesi, että mulla ei ollut kunnon bändiä, ja pyysi siis soittamaan. Tästä lähtien ollaan samalla kokoonpanolla porskutettu.

Darkfjeldiksi nimetty yhtye treenasi 2018 kesän aktiivisesti. Bändin ensimmäinen demo ”In The Name Of Faith” äänitettiin treeniksellä ja julkaistiin 4. elokuuta bandcampissä. Saman vuoden joulukuussa bändi meni äänittämään EP:n ”Divide Et Impera” Helsingin Konalaan, CBH Recordingsin studiolle.

Veini: CBH Recordingsin Juho Karenko otti meihin yhteyttä oikeastaan jo ennen kuin koko bändi oli edes kasassa ja tarjoutui tekemään meille demon heti, kun se meille vaan sopi. Tällainen kädenojennus tuli aivan yllätyksenä ja erittäin positiivisena sellaisena. Päädyttiin kuitenkin tekemään eka demo treeniksellä, mutta pian sen jälkeen sovittiin EP:n äänitykset CBH:lla. Tuo kahden päivän äänityssessio joulukuussa on ainakin omasta mielestä lämpimin bändiin liittyvä muisto tähän mennessä. Juho myös miksasi ja masteroi tuotoksen, ja se julkaistiin 12.5.2019 Spotifyssa.

 

”Että terveisiä vaan keikkamyyjille, nuorillakin olisi tarjottavaa.”

 

Veini: Biisien syntymiseen ei ole mitään tiettyä prosessia, monesti ideat saa alkunsa kun kuulee jotain uutta bändiä ja siitä saa inspiraation, ottaa kitaran käteen ja keksii riffin. Joskus niistä syntyy ihan killerijuttuja. Sanoitusten tekemisestä en erityisemmin pidä, mutta varsinkin alussa piti itse niitä väsäillä ennen kuin sitten Niila laulajana innostui tekemään ne itse. Biisit kertovat yleensä ihmisten ja ihmismielen hyväksikäytöstä tai uskonnoista. Kirjoitan tekstini aika punk-asenteella. Pidän kyllä kompleksistakin runoilusta, mutta omissa teksteissäni keskityn ehkä enemmän sisältöön kuin ulkoasuun. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, eikä koiteta mielistellä ketään.

Niila: Biisien kirjoittelusta oon pääasiassa hoitanut vaan sanoituksia. Yleensä tulee inspiraatiota jostain aiheesta, ja kirjoittelen ylös vaan mitä päähän tulee. Myöhemmin sovitan sanoja jollekin Veinin laittamalle kitaraäänitykselle. Sanat kertoo yleensä jostain ongelmista, kuten ihmiskunnan epäkohdista, ylimielisyydestä tai vaikka terrorismista.

Veini: Uudet, tuoreet bändit ja nuorten bändien energia on ehkä yksi suurimmista inspiroijista, samoin tietynlainen skeneen kuulumisen tunne, joka on syntynyt mm. Velmun tarjoaman treenikämpän ja keikkojen kautta. Näin on päässyt tutustumaan paikallisiin bändeihin, ja tietynlainen kilpailu totta kai inspiroi tekemään aina paremmin.

Samuel: Itselle aika hyvänä sääntönä ois tehdä aina jokaisella tavalla edellistä parempi julkaisu. Biiseistä on tullut pikku hiljaa haastavampia, mikä myös omalla tavallaan edistää jäsenten välistä synergiaa, kun yritetään saada kaikki täydelliseksi. Tämä siis inspiroi ylittämään itsensä.

Veini: Omaan korvaan kuulee joka riffissä tosi paljon eri vaikutteita, mutta tiivistetysti ehkä sanoisin musamme nappaavan eniten At The Gatesin ja Deathin faneille. Alussa tarkoituksena oli tehdä jotain blackened deathia, mutta sittemmin musamaku on hieman muuttunut, ja sitä kautta musiikki on mennyt ehkä suoraviivaisempaan suuntaan ja Dissection-melodiat ovat alkaneet pikkuhiljaa väistyä turpaanveto-riffien tieltä.

Niila: Tälleen ihmisenä joka ei sävellä musiikkia bändissä voi sanoa, että kyllä se musa on aika lailla groovahtavaa äärimetallia. Tällaista palautetta on tullut saatua muiltakin. Ennen bändiin liittymistä ajattelin kuvioiden olevan aika lailla black metallia, mutta tässä tilanteessa nykyinen tuotanto on miellyttävämpää. Pääsee vähän pomppimaan. Paras keikkakokemus on tähän mennessä ihan ekalta keikalta Riihimäeltä. Vaikka yleisöä oli alle kourallinen, meno oli todella kova. Toka keikka oli merkittävä, sillä pääsimme soittamaan Vernissa Mosh Festissä. Samalla festarilla soittivat mm. Rytmihäiriö ja Torture Killer. Oltiin opening act ja meidän setti alkoi ikävästi, kun huomattiin toisen kitaran olevan täysin epävireessä. Yleisön mielestä kuitenkin meni hyvin.

Samuel: Parasta musiikissa ja sen tekemisessä on ehdottomasti onnistuneen livekeikan heitto, aivan mahtava tunne. Toisena yhtä suurena uuden levyn julkaisu. Tähän sisältyy myös studiolla vietetty laatuaika.

Veini: Se on se fiilis, kun saa jonkun biisin valmiiksi, se on itsessään jo erittäin inspiroivaa. Sitten kun sen saa vielä treenattua bändin kanssa tiukaksi, tulee vain erittäin tyytyväiseksi.

Niila: Panteran livejä tuli katseltua aikoinaan hyvin paljon, ja sellaista energiaa haluaisin tavoitella jonakin päivänä.

Aleksi: Parasta tässä bändissä ja musiikin tekemisessä on livenä soittaminen, ja se fiilis kun bassotaajuudet jytisee sisäelimissä asti. Itsensä ilmaisu ja se, että saa luoda jotakin omaa, on myös todella tärkeää. Halutaan soittaa paljon livekeikkoja ja kerätä fanikuntaa. Halutaan myös tutustua muihin bändeihin ja kuulua skeneen. Yksi meidän suurimmista tavoitteista on tuoreen ja nuoren energian tuominen musiikkigenreen, jota dominoivat lähinnä keski-ikäiset ukot. Tärkein juttu jonka meistä voi tietää, on varmaankin meidän ikä. Olemme kaikki vielä alaikäisiä Kallea lukuunottamatta. Kaksipiippuinen juttu, keikkojen saaminen on pitkälti mahdotonta monessa paikassa, mutta toisaalta nyt on hyvin aikaa treenata ja etsiä omaa soundia. Että terveisiä vaan keikkamyyjille, nuorillakin olisi tarjottavaa.

Darkfjeld
Veini Laakso – Kitara
Kalle Kansanaho – Kitara
Aleksi Kansanaho – Rummut
Samuel Taukojärvi – Basso
Niila Andersin – Laulu

Julkaisut
”In The Name of Faith” (demo, 2018)
”Divide Et Impera” (EP, 2019)

https://www.instagram.com/darkfjeld/
https://darkfjeld.bandcamp.com/

Kommentoi julkaisua