Kaaoszinen Isänmaan toivot – Deathkin

Kirjoittanut J.Anttolainen - 1.9.2019

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä, ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen ne ovat kohonneet nykyiseen asemaansa. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Deathkin

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Jyväskylä–Tampere-akselilla vaikuttava Deathkin on perustettu noin vuonna 2010. Silloinen, alkuperäinen kokoonpano koostui soittajista, jotka siihen aikaan hoitivat omat, oikeat paikkansa bändissä. Alkuperäisestä kokoonpanosta on yhä mukana toinen kitaristi ja rumpali, jotka myös vastaavat pääasiallisesti biisimateriaalin tuottamisesta. Kyseiset herrat ovat soittaneet yhdessä lukuisissa erilaisissa kokoonpanoissa jo vuodesta 2003, mutta vasta Deathkinin kohdalla voidaan puhua siitä, että homma on ottanut pitkiä harppauksia vakavampaan ja fokusoituneempaan suuntaan. Alun perin Deathkinin perimmäinen tarkoitus oli julistaa kuoleman, kaaoksen ja kaiken epäsovinnaisuuden epäpyhää kolminaisuutta, ja näin myöhemmin bändi on kuitenkin jättänyt rienaavamman asenteen sivuun ja keskittyneet pääosin kuoleman ja kaaoksen palvontaan. Deathkin vuonna 2019 koostuu laulajasta, kahdesta kitaristista ja rumpalista. Basistin tehtävää hoidetaan sessiojäsen-perusteisesti keikkatarpeisiin. Kaaoszine kiinnostui bändistä ja päätti kysellä vähän enemmän bändin toiminnasta ja musiikista.

”Henkilöllisyytemme on lopulta täysin irrelevantti asia bändin näkökulmasta. Tämä ei ole mikään imagovalinta.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

– Olemme päätyneet toistaiseksi tähän ratkaisuun, sillä se vaikuttaa toimivan meillä parhaiten tilanteessa, jossa ainoat potentiaaliset vaihtoehdot ovat sellaisia, etteivät he muiden kiireiden vuoksi kykene sitoutumaan niin sanottuun täysipäiväiseen jäsenyyteen. Ovi Deathkinissä on käynyt useita kertoja, osa on lähtenyt oma-aloitteisesti ja osa on potkittu pois, osa on lähtenyt ajan puutteen vuoksi, osa henkilökemioiden tai henkilökohtaisten ongelmien vuoksi. Musiikillisesti emme ole pitäneet itsellämme varsinaisesti mitään raja-aitoja vaan olemme suhtautuneet musiikkiin aina avoimin mielin. Tietty konseptimme kuolemaa ja kaaosta julistavana black metal-bändinä väkisinkin asettaa tietynlaiset raja-aidat sille, miltä musiikki joka tapauksessa kuulostaa, mutta yhtä kaikki, sen viitekehyksen sisällä olemme vapaita tekemään mitä haluamme.

– Mitä tulee eri julkaisulla olleisiin jäseniin, bändin kokoonpano on muuttunut jokaisen julkaisun välissä enemmän tai vähemmän. Ensimmäisen julkaisun jälkeen bändissä vaihtui basisti ja laulaja, toisen julkaisun jälkeen toinen kitaristi ja kolmannen julkaisun jälkeen basisti ja kitaristi. Lisäksi julkaisujen väleissä on ollut useampia jäseniä lyhemmän aikaa. Bändin keskeinen ydin (laulaja–kitaristi–rumpali) on kuitenkin pysynyt muuttumattomana jo kahdeksan vuotta. Jokainen henkilömuutos on tietty muuttanut osin bändiäkin, mutta keskeisten henkilöiden pysyessä mukana taiteellinen fokus on pysynyt koko ajan samana, eikä kokoonpanomuutoksilla ole näiltä osin ollut merkittävää vaikutusta. Jo osin tästä syystä olemme päättäneet, että emme kirjaa minnekään, keitä olemme. Henkilöllisyytemme ei ole kuitenkaan mikään tarkoin varjeltu salaisuus, ja vastauksenkin löytää pienellä etsimisellä varsin helposti, mutta henkilöllisyytemme on lopulta täysin irrelevantti asia bändin näkökulmasta. Tämä ei ole mikään imagovalinta.

– Olemme toistaiseksi julkaisseet kolme julkaisua: painosmäärältään kulttistatukseen oikeuttava demo ”Deathkin” julkaistiin 2010, omakustanne-EP ”Purged by Impurity” vuonna 2011 ja täyspitkä ”Kohti Kotiani Kaaosta” vuoden 2016 lopulla omakustanteena ja vuoden 2018 alussa Hammerheart Recordsin toimesta. ”Purged by Impurity”- ja ”Kohti Kotiani Kaaosta” -julkaisujen välissä oli useamman vuoden tauko paitsi erilaisista henkilökohtaisista syistä johtuen myös sen takia, että täyspitkän osalta prosessi äänitysten alusta fyysiseen lopputuotteeseen kesti noin 1½ vuotta kaikkine säätöineen. Musiikillisesti emme ole jumiutuneet mihinkään tiettyyn ratkaisuun, vaan ilmaisu on kehittynyt julkaisusta toiseen, ja joka julkaisun kohdalla on ollut aina jonkinlaiset löyhemmät tai tiukemmat suuntaviivat siihen, millaisia ratkaisuja biisien osalta toteutetaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

– ”Deathkin” -demon kohdalla biisimateriaalista karsittiin kaikki ylimääräinen pois´, ja jokaisen biisin jokainen sovituksellinen ratkaisu on loppuun asti harkittu niin, että lopputulos olisi mahdollisimman kompakti niin, että se kuitenkin palvelee tarkoitustaan täydellisesti. Demon biisejä on hyvin harva kuullut muuten kuin keikoilla, materiaalin sisältäessä ihan kärkipään Deathkin-biisejä. ”Purged by Impurityn” kohdalla taas ohjenuorana oli se, että teemme biisimateriaalista synkempää, kierompaa ja väkivaltaisempaa kuin aiemmin ja mahdolliset vähäiset melodiantapaiset kirjoitetaan riffien sisään, eikä lopputuotteessa varsinaista lead-kitaraakaan ole kuin yhden biisin yhdessä osassa. Näin jälkeenpäin voidaan todeta, että julkaisu on varsin sisäänpäin kääntynyt kaikessa ehdottomuudessaan.

”Joukkoon mahtuu kaikenlaista tekstiä saatanallisesta johdatuksesta suuren totuuden etsintään, uskonjulistuksesta rukoukseen, kaiken luodun raiskaamisesta kaiken pyhän rienaamiseen.”

– ”Kohti Kotiani Kaaosta” -levyn kohdalla kieli vaihtui englannista suomeen, mitä olimme itse asiassa pohtineet jo aiempienkin julkaisujen kohdalla. Musiikillisesti levystä oli tarkoitus tehdä massiivinen, monipuolinen, ehkä jopa hieman progressiivinen konseptilevy, unohtamatta kuitenkaan tarttuvuutta, rullaavuutta ja kuunneltavuutta. Onnistuimme tämän levyn kohdalla toteuttamaan visiomme paria pikkujuttua lukuun ottamatta täydellisesti, emmekä todennäköisesti tule tästä johtuen ikinä tekemään KKK part II:stakaan. Työn alla olevaa seuraavaa julkaisua varten, jos sitä nyt ikinä valmiiksi asti saa, on tullut tehtyä noin kolmen levyn verran biisinraakileita, ohjenuorana on ollut nimenomaan keskittyä tekemään erilainen levy kuin edellinen, unohtamatta kuitenkaan sitä, että sen tulee kuulostaa Deathkiniltä.

– Biisit saavat alkunsa monin eri tavoin. Yleisimmin kuitenkin biisit rakentuvat niin, että kitaristimme kasailee riffeistään koostuvia biisirunkoja, joita hiotaan vähintään yhdessä rumpalin kanssa niin, että niistä tulee toimivia, hyvin rakennettuja kokonaisuuksia. Tämän päälle sitten laulajamme rakentelee laulusovitukset. Yksittäinen biisi voi muuttua tässä prosessissa paljonkin tai joskus ei ollenkaan. Sanoituksista ja laulusovituksista on vastannut pääsääntöisesti bändin laulaja, mutta KKK:lla sanoitukset olivat noin puoliksi kitaristin ja puoliksi laulajan käsialaa. Sävellys- ja sanoitustyön fokus on hyvin pitkälle keskittynyt kuoleman ja kaaoksen (anti)kosmisen singulariteetin kanavoimiseen ja tutkimiseen. Mielenkiintoisena detaljina voitaneen todeta tietynlainen jatkumo, jossa useampi eri julkaisuilla oleva biisi käsittelee pitkälti samaa teemaa hieman eri näkökulmista, puhumattakaan tietysti KKK-levystä, joka itsessään voidaan käsittää jonkinlaisena teemalevynä matkasta ja kasvusta kohti tätä kuoleman ja kaaoksen (anti)kosmista singulariteettia. Kaiken tämän osalta joukkoon mahtuu kaikenlaista tekstiä saatanallisesta johdatuksesta suuren totuuden etsintään, uskonjulistuksesta rukoukseen, kaiken luodun raiskaamisesta kaiken pyhän rienaamiseen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

– Musiikillisten vaikutteiden kohdalla on mahdotonta sivuuttaa bändejä kuten Emperor, Negura Bunget, Deathspell Omega, Marduk, Dødheimsgard, 1349, Primordial, Gehenna, Drudkh ja Urfaust. Deathkinistä löytyy varmastikin jotain näistä jokaisesta. Erilaisten, usein mietiskelyn kautta syntyneiden havaintojen, tilojen ja visuaalisten mielikuvien audialisoiminen on ehkä suurin yksittäinen inspiraation lähde sävellysprosessissa. Myös kirjat, elokuvat ja monenlainen musiikki inspiroivat omalla tavallaan luomaan jotain uutta, ei ehkä niinkään niiden pohjalta, vaan yhä niiden kautta syntyneiden havaintojen, tilojen ja mielikuvien audialisoimisen kautta. Ylivoimaisesti paras asia musiikin tekemisessä on jonkin uuden luominen.

”Kun tunnistat kylmät realiteetit, pystyt toimimaan paljon paremmin olemassa olevien raamien sisäpuolella.”

–Parhaita keikkamuistoja ovat olleet suurena musiikillisena vaikutteenamme olevan Negura Bungetin kanssa soitetut yhteiskeikat heidän viimeiseksi jääneen kiertueellaan, Turku Saatanalle VII -tapahtuma, Saarihelvetti Easterbash yhdessä Hornan ja toiseksi viimeisen keikkansa ikinä soittaneen Alghazanthin kanssa ja kaikki Kalmankantajan ja Malumin kanssa soitetut keikat näin lavan ulkopuolisen meiningin puolesta. Huonoimmat keikkamuistot ovat bändin toinen, hieman alkoholiperusteisen epätasaisuuden vuoksi vähän sinnepäin mennyt keikka sekä välittömästi Negura Bunget -kiertueen päättymisen jälkeen tapahtunut Gabriel ”Negru” Mafan poismeno. Tällä hetkellä ei ole muita keikkoja sovittuna kuin vapun tienoilla 2020 järjestettävä Karmøygeddon Festival Norjan Kopervikissa. Tarkoitus olisi kuitenkin soittaa ennen tätä keikkaa ainakin jokin tai joitakin keikkoja. Olemme aina avoimia keikkaehdotuksille Voitaisiin sanoa, että Deathkin on nimenomaan jonkin uuden luomista olemassa olevien perustusten päälle, puhutaan sitten puhtaan musiikillisesta tai filosofisesta näkökulmasta.

– Bändinä meillä on tavoitteena tehdä mahdollisimman hyvää musiikkia ja soittaa sopivissa määrin mahdollisimman hyviä keikkoja sekä kasvattaa bändimme tunnettuutta, jolloin materiaalimme saa väistämättä enemmän lisää kuulijakuntaa. Me emme tavoittele mitään tiettyjä levymyyntilukemia, emme maailmankiertueita tai mitään sellaista. Bändinä vain laadulla on meille merkitystä. Ei meitä kiinnosta tehdä tyhjänpäiväistä musiikkia, joka toistaa itseään, eikä meitä kiinnosta lähteä soittamaan keikkoja, joita kukaan ei tule katsomaan, eikä käteen jää kuin kulut. Ennemmin lakkaamme olemasta. Emme ole mitään 18-vuotiaita, joilla olisi harhaiset kuvitelmat siitä, että tämänkaltaisella musiikilla pystyisi ylläpitämään minkäänlaista elintasoa ilman sivutöitä, ellei satu käymään todella hyvä tuuri. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei toiminta olisi mitenkään kunnianhimoista, päinvastoin. Kun tunnistat kylmät realiteetit, pystyt toimimaan paljon paremmin olemassa olevien raamien sisäpuolella. Bändinä Deathkin on paitsi kunnianhimolla musiikin tekemiseen suhtautuva, syvästi filosofinen ja omilla ehdoillaan ja jaloillaan vahvasti oleva, kovia levytyksiä tuottava yhtye, myös keikoillaan tunnelmaan ja visualisuuteen paljon panostava livebändi. Deathkin on monipuolista, dynaamista ja korkealaatuista black metalia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen