Kaaoszinen Isänmaan toivot – Distress Of Ruin
Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä, ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen kohonneet asemaan, jossa ne nykyään ovat. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.
Distress Of Ruin
Distress Of Ruin on yhtye, jonka tunnistaa jo soundinsa perusteella suomalaiseksi, sen kuitenkaan olematta huono adjektiivi, kun mietitään laatumääreitä metallibändille. Vuonna 2010 toimintansa aloittanut modernin melodisen death metallin yksi suurista kotimaisista tuntemattomista sai alkunsa erään black metal bändin tultua tiensä päähän. Kaikki alkoi siitä, kun Distress Of Ruinin perustajakaksikko kitaristi Riku Romppainen ja rumpali Harri Säynevirta olivat soittaneet jo tovin Aetheral -nimisessä black metal bändissä. Aetheral ei kuitenkaan kestänyt ajan hammasta, ja bändin hajottua kaksikko päättikin alkaa raivaamaan omaa musiikillista polkuaan, omilla ehdoillaan. Koska raaka black metal ei enää kaksikon pirtaan istunut ja mieli veti melodisemmille laulukunnaille, piti projektiin saada muitakin jäseniä. Pitkään ei ehtinyt vesi Pielisjoessa virrata kun bändin remmiin lyöttäytyi sävellysten pääarkkitehti, kitaristi-laulaja Simo Niiranen, jonka pöytälaatikot pursuivat melodödistä. Otimme bändin haastatteluun ja annoimme heidän itsensä kertoa hieman tarkemmin itsestään.
”Yhtyeen vokalisti on seikkaillut ulkomailla kohta vuoden, ja kun koko poppoo saadaan taas kasaan alkaa kokopitkän levyn työstäminen sekä keikkailu.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
– Silloin vuonna 2010 porukalla alettiin jammailemaan ja soittelemaan Simon silloisia biisiraakileita, joista lopulta alkoikin kehkeytymään ihan kunnollisia kappaleita. Basisti Sami Tolonen löytyi bändiin kaljanhuuruisten kekkereiden jälkimainingeissa, kun Harri avasi suunsa basistin tonttiin liittyen. Sami on sittemmin jättänyt rokkitouhut taka-alalle ja siirtynyt pitämään huolta isällisistä velvollisuuksistaan. Basistia etsiessämme koitimme paikallistaa myös laulajaa, joka lopulta löytyi internetistä Muusikoiden.net:n foorumilta Lauri Ruotsalaisen muutettua paikkakunnalle ja otettua yhteyttä laulajan pestiin liittyen. Lauri osoittautui oikeaksi valinnaksi, vaikka hänen mukaan ottamista jouduimme usempaan kertaan pohtimaan. Kokoonpanon löydettyä muotonsa treenejä lähdettiin vetämään tiuhaan tahtiin ja palo keikkalavoille alkoikin kasvaa siten, että ensimäinen live-esiintyminen olikin käsillä jo helmikuussa 2011 paikallisella nuokkarilla.
– Noin vuosi bändin kasaamisesta lähdimme veistelemään ensituotostamme Outokummun opistolle yhdessä monitaituri Ilja Koslosen (Pi Mezon, Serpenthia, Systematik Sickness Kin) alaisuudessa. Ensidemo sai nimekseen vaatimattomasti ”Demo 2011” ja samalla yhtye otti uuden askeleen kohti unelmiaan. Keikkailutahti lisääntyi tulevina vuosina ja uutta materiaaliakin alkoi syntymään enemmän kun bändinä keskityttiin yhä enemmän oma soundin löytämiseen.
Mainos päättyy
– ”Distress of Ruinin” biisit syntyvät pääasiassa kitaristi-laulaja Simo Niirasen toimesta. Biisintekoprosessi alkaa yleensä Simon omassa yksinäisyydessä, jonka jälkeen hän lähettää midihelvetin muiden tulkittavaksi. Seuraava askel on treenikämpälle siirtyminen ja rumpujen sovittaminen biisin eri osioihin. Samalla biisin rakennetta mietitään ja tehdään mahdollisia uusia sovituksellisia ratkaisuja. Biisin instrumentaalinen kokonaisuuden ollessa kasassa otetaan laulut mukaan kuvioon. Ennen varsinaista biisin äänitystä toteutetaan raakademotus, jonka aikana biisiin saattaa tulla vielä uusia ideoita. Myös varsinaisessa äänitysprosessissa biisi monesti vielä elää ja liikkuu jonkin verran. Sävellykset saavat inspiraation yleisesti luonnosta, pimeydestä, melankoliasta ja vahvoista tunteista. Joskus biisi syntyy aivan itsestään päämäärättömän riffittelyn tuloksena.
”Ilosaarirockissa omalla kotikylällä soittaminen oli ikimuistoinen hetki bändin uralla. Porukkaa oli katsomassa ja meininki aivan posketon.”
– Sävellys saattaa saada alun myös inspiroivasta tekstinpätkästä. Biisit saavat inspiraatiota tietty myös muusta musiikista ja omien suosikkibändien tuotoksista. Lyriikat ovat pääasiassa vokalisti Ruotsalaisen käsialaa. Aiemmin lyriikoista vastasi säveltäjä Niiranen, mutta sittemmin hän on siirtynyt keskittymään enemmän sävellyksiin. Lyriikat syntyvät monivaiheisen prosessin tuloksena. Ensimmäiset raakileet syntyvät julkisten kulkuneuvojen takapenkeillä, kävelylenkeillä, hiekkalaatikoilla sekä luontopoluilla. Raakileiden pohjalta Lauri alkaa rakentamaan mielenmaisemaa, jota hän tahtoo lyriikoillaan tulkita. Maisemaan sisältöön vaikuttavat niin kirjat kuin elokuvatkin, tosielämän tapahtumia unohtamatta. Tarinat ovat usein monikerroksisia ja kuorrutettuina erilaisin elementein. Lyriikoiden teemoissa vahvasti paistavat psykologia, spiritualisuus, ihmisyys sekä mystiikka. Viimeisimmässä vaiheessa mielenmaisemat ottavat muotonsa demonauhoitusten muodossa, jolloin lopullinen flow alkaa löytää paikkansa.
Mainos päättyy
– Meidän musiikille uran merkkipaaluina voidaan pitää syksyllä 2012 saatu Joensuun Popmuusikot ry:n jakama ’Hyvä Jätkät’– kiertopalkinto, joka jaetaan vuosittain ansioituneelle pohjoiskarjalaiselle yhtyeelle, sekä maaliskuussa 2013 päivänvalon nähnyt kovalla intensiteetillä työstetty ”Predators Among Us” –EP. Tämän julkaisun vastaanotto oli erityisen positiivinen ja saman vuoden toukokuussa yhtye nappasi voiton Ilosaarirockin ja Sanomalehti Karjalaisen RokIt-kisasta ja päätyi soittamaan Ilosaarirockiin. Ilosaarirockissa omalla kotikylällä soittaminen oli ikimuistoinen hetki bändin uralla. Porukkaa oli katsomassa ja meininki aivan posketon. Harvoin sitä on jotain keikkaa noin paljoa jännittänyt. Vokalistimme Lauri joutuikin halailemaan wc-pönttöä jännityksen ja pitkäksi venyneen illanvieton vuoksi useampaan kertaan. Keikkareissut ylipäätään ovat yhtyeelle retkiä, joiden vuoksi koko touhua jaksaa painaa, vaikka aina ei tuntuisikaan siltä, että homma toimii kuin tuulenvire. Parhaimmillaan keikkailu on voimaannuttavaa, energisoivaa sekä täysin arjesta irrottavaa. Yhtyeen uralle mahtuu toki tapauksia, jolloin henkilökemiat ovat niin sanotusti olleet koetuksella. Eräällä Helsingin keikkareissullamme rumpalimme unohti valtaisan peltilaukkunsa kotia ja jouduimme raaapimaan rummuiksi keikalle kasaan mitä käsiin saimme lainattua. Keikka menikin niin sanotusti penkin alle, kun rumpalin setistä uupui ¾ oleellisista työkaluista. Sittemmin liikuteltavat tavarat on tullut tavaksi tarkastaa useampaan kertaan.
– Viimeisimmän ”Insigths”-EP:n julkaisun myötä ollaan bändinä nostettu itsemme uudelle tasolle. ”Insights” soi upeammin, harkitummin ja kaikinpuolin ammattimaisemmin. Yhtyeen soundi on saanut lisää kerroksia sekä näinollen myös tarttumapintaa. Kuuntelija joutuu pyöräyttämään levyn useampaan kertaan, mutta monipuoliset sävellykset sitä joskus vaativat. Yhtyeen vokalisti on seikkaillut ulkomailla kohta vuoden, ja kun koko poppoo saadaan taas kasaan, alkaa kokopitkän levyn työstäminen sekä keikkailu. Heitämme muutaman tarkkaan valitun keikan prosessin lomassa. Edellisen julkaisumme myötä koettiin, että bändi on nyt löytänyt oman suuntansa musiikilleen ja tätä visiota lähdemme nyt toteuttamaan entistä intohimoisemmassa mittakaavassa.
Distress Of Ruin
Lauri Ruotsalainen – Vokaalit
Simo Niiranen – Kitara & vokaalit
Harri Säynevirta – Kitara
Riku Romppanen – Rummut
Sami Tolonen – Basso
Julkaisut
”Demo 2011” (demo, 2011)
”Predators Among Us” (EP, 2013)
”To Become Feathered” (single, 2016)
”Insigths” (EP, 2017)
