Kaaoszinen Isänmaan toivot – Divine Apocalypse
Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä, ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen ne ovat kohonneet nykyiseen asemaansa. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.
Divine Apocalypse
Kurikasta kotoisin olevan Divine Apocalypse -nimeä ylpeästi kantavan bändin toiminta otti alkusysäyksen herran vuonna 2016, kun perustajajäsenet Antti ja Saku halusivat jammailla yhdessä. Molemmilla oli takataskut täynnä riffejä, jotka suorastaan vaativat jatkokehittelyä kokonaisiksi biiseiksi asti. Molempien yhteinen mielenkiinnon kohde oli mikäpä muukaan kuin metalli, ja kova polte soittaa bändissä. Kun Sampsa otti bassonsa mukaan poikien treeneihin, alkoi oikeiden, omien biisien teko Sakun tekemästä biisistä. Tuolloin vielä triona toiminut bändi soitteli yhdessä ensin Metallicaa ja Iron Maidenia. Kun soitto kulki, alettiin soittaa ensimmäistä omaa kappaletta. Sen nimi oli ”Circle”. Se oli piste, jolta ei ollut paluuta, sillä siitä alkoi Divine Apocalypsen tarina, johon tutustumme tänään hieman tarkemmin.
Mainos päättyy
”Soittamisessa on erityisen hienoa se, että metallimusassa on hyvä meininki aina, kun sitä soittaa. Tulee hyvä fiilis, kun saa soittaa sellaisia biisejä mistä pitää.”
Tuolloin vielä ylä-astetta käyvien Sakun ja Antin kova polte soittaa bändissä ja tehdä asiat heti alusta asti oikein johti pian siihen, että apuun haluttiin ammattilaisia: tarkemmin sanottuna pitkän linjan muusikko Mika Polvisalo, jonka kanssa bändi tekee yhä yhteistyötä. Samaan aikaan kaksikon tiet erosivat bassoon värvätyn Sampsan kanssa. Sampsan poistumisen myötä Antti ja Saku värväsivät bändiinsä toisen asteen opintojaan suorittavat Janin ja Emilian. Jani tarttui bassoon ja Emilia koskettimiin tuoden mukanaan tuulahduksen klassisen musiikin maailmasta. Tällä kokoonpanolla soiteltiin vuoden verran. Janin ja Emilian valmistuttua toisen asteen opinnoista ja armeijan ja jatko-opintojen ollessa heille ajankohtaisia kokoonpano hajosi. Juho ja Aaro liittyivät bändiin vuoden 2017 loppupuolella, kun nuorten koulussa järjestettiin talvikonsertti, eikä bändillä ollut esiintymistä varten sopivaa kokoonpanoa. Keikan lähestyessä kokoonpano piti saada nopeasti kokoon ilman sen suurempia pohdintoja. Se keikka soitettiin, ja kokoonpano on pysynyt yhdessä niistä ajoista aina tähän päivään saakka.
Bändin musiikki saa alkunsa siten, että Antti, Saku tai Juho tuo bänditreeneissä esille riffin tai biisi-idean. Jos se on kaikille mieluinen, alkaa kappaleen varsinainen sävellys ja työstö. Kappaleet kertovat siitä, mitä Saku on kulloinkin paperille raapustanut. Saku valitsee sanoitusten aiheet biisien tunnelman mukaan.
Musiikin tekemistä maailmasta
Saku: Biisimme kertovat muun muassa vihasta, pelosta, ihmissuhteista ja ilmastonmuutoksesta. Myös kappaleen tunnetila vaikuttaa paljon siihen, millaiset sanat ja laulumelodiat kappale loppujen lopuksi saa. Vaikutteita omaan musiikkiin tulee haettua niin metallista kuin muistakin musiikkityyleistä. Kuuntelen metallin lisäksi paljon myös rap-musaa ja poppia, joista tulee poimittua välillä tiettyjä elementtejä myös omaan musiikkiin esimerkiksi laulumelodioiden muodossa. Omaan soittityyliin ovat eniten vaikuttaneet Children of Bodom, Gojira, Slipknot ja Killswitch Engage. Muiden bändien keikat yleisöstä käsin sekä omat keikat lavalta käsin ovat usein niitä bändissä soittamisen inspiroivia hetkiä, jolloin soittamisen ilo ja fiilis ovat huipussaan.
Juho: Itse olen saanut eniten vaikutteita varmaankin Panteran tuotannosta. Inspiraatiota saa siitä, kun löytää uuden hyvän bändin tai hyvästä livekeikasta. Musiikin tekemisessä parasta on se, että saa tehdä omanlaista materiaalia; sellaista musaa, josta tykkää, ja musan tekeminen on rentoa puuhaa. Soittamisessa on erityisen hienoa se, että metallimusassa on hyvä meininki aina, kun sitä soittaa. Tulee hyvä fiilis, kun saa soittaa sellaisia biisejä mistä pitää.
Antti: Inspiraatiota voi saada vaikka mistä. Joskus käy niin, että alan hyräillä jotain melodiaa tai riffiä, ja siitä aletaan sitten tekemään isompaa tuotosta. Riffin tyyliin vaikuttaa yleensä sen päivän tunnetila tai halu tehdä tietynlaista materiaalia. Melodiset ja syvälliset riffit luodaan yleensä päivinä, jolloin ajatellaan jotain omaa elämää mullistavaa, kun taas aggressiiviset riffit saavat useimmiten alkunsa jammailuista.
Aaro: Itse saan vaikutteita erilaisilta bändeiltä kuten Children of Bodom, Five Finger Death Punch, Slipknot ja Avenged Sevenfold. Myös muiden ”pienempien bändien” esiintyminen ja musiikki inspiroivat. Oman musiikin tekeminen on itsellä vielä alkuvaiheessa, mutta tulevaisuudessa biiseissä tullaan kuulemaan myös minun ideoitani. Yhdessä soittaminen, keikoilla riehuminen ja itse esiintyminen on parasta.
Antti: Parasta bändihommissa on se, että saa tehdä omaa juttua sellaisten ihmisten kanssa, jotka tykkäävät saman henkisestä musasta. Parasta musiikin tekemisessä on ideat ja erilaiset oivallukset biiseihin. Myös bändiläisten erilaiset mieltymykset tuovat syvyyttä biiseihin, ja ne luovat bändille ja sen biiseille oman soundin.
Saku: Parasta bänditouhuissa on yhdessä tekeminen ja se, että tehdään mukavaa juttua hyvällä porukalla. Keikoilla on mahtavaa riehua ja soittaa itse tekemäänsä musaa yleisölle, joka näyttää nauttivan siitä. Omien biisien tekemisessä mukavaa on se, kun onnistuu luomaan kappaleen, joka kuulostaa mahtavalta, ja jota on mukava soittaa.
Mainos päättyy
Keikkapaikkojen syvään päähän
Juho: Paras keikkamuisto on varmasti se, kun soitettiin YaRockSM 2019 -tapahtumassa. Yleisö oli siellä todella hyvin mukana, ja tunnelma oli hyvä. Saatiin pitti pyörimään ja soitettiin encorekin. Huonoa keikkamuistoa on sitten vähän vaikeampi keksiä.
Antti: Parhaat muistot ovat SOUNDS 2018 -tapahtumasta, joka oli bändin pisin keikkareissu. Matka Mikkeliin oli mahtava, saatiin kaupungin tukemana käyttöön linja-auto, jolla kahden kurikkalaisbändin voimin matkattiin Itä-Suomeen. Paikan päällä esiintymispuitteet olivat mahtavat. Itse keikka meni hyvin ja saatiin ammattilaisilta rakentavaa palautetta, joka on auttanut kehittämään bändiä parempaan suuntaan.
Mainos päättyy
Aaro: Bändille jo perinteeksi muodostuneet esiintymiset Kurikan yhteiskoulun konserteissa ovat jättäneet aina hyvän fiiliksen. Erityisesti mieleen on jäänyt viime talven talvikonsertti, jossa meininki oli hulppea, ja soitto kulki hyvin. Soitettiin coverina Mokoman ”Kuollut, kuolleempi, kuollein” ja saatiin kehuja jopa biisin kirjoittaneelta Marko Annalalta.
Saku: Bändin toiseksi pisin keikkareissu tehtiin Jyväskylään, jonne matkattiin tutun tila-autolla. Siellä soitettiin vanhalla veturitallilla, joka oli muutettu nuorisotilaksi. Keikka oli mahtava ja saatiin vietyä omia biisejä jyväskyläläisten metallimusiikin fanien kuultavaksi. Meidän kanssa soitti paikallinen Wrath of Persecution, joka toi iltaan thrash metalia, josta Jyväskylä on tunnettu.
”Me ollaan nuorta verta täynnä oleva bändi, joka haluaa tuottaa omaa materiaalia ja nauttii musiikin soittamisesta.”
Nuoret ja nälkäiset
Antti: Tavoitteena on saada näkyvyyttä ja kuuluvuutta Suomessa ja tuottaa omaa musiikkia ja tuoda se esille. Tämä on myös harrastus, jota saa harrastaa hyvien kavereiden ja taitavien soittajien kanssa. Me ollaan nuorta verta täynnä oleva bändi, joka haluaa tuottaa omaa materiaalia ja nauttia musiikin soittamisesta. Bändi on täynnä hauskaa väkeä, ja bänditreeneissä lentää poikkeuksetta hyvä läppä. Tulevaisuudessa tullaan tekemään paljon hienoja asioita!
Aaro: Tavoitteena on tietenkin kehittyä omassa soitossa basistina mahdollisimman taitavaksi ja tehdä paljon omaa materiaalia ihmisten kuultavaksi. Tehdään Vlogia YouTubeen bänditreeneistä ja musan ulkopuolisistakin asioista, joiden kautta näkee hieman enemmän sitä, minkälaisia tyyppejä bändissä soittaa, ja millaista läppää treeneissä lentää.
Juho: Saada kuuluvuutta ja näkyvyyttä bändille, etenkin kotimaassa. Muihin bändeihin tutustuminen on mukavaa, ja omia verkostoja on hyvä kehittää. Tulevaisuuden suunnitelmissa voisi siintää myös LP. Meillä on hyvä meininki keikoilla. Nykyään monet nuoret bändit eivät valitettavasti panosta tarpeeksi live-esiintymiseen. Meillä keikoilla riittää kuitenkin energiaa.
Saku: Omien verkostojen kehittäminen ja oman musan kehittäminen entistä paremmaksi on isoimpina asioina mielessä. Isompien lavojen soittaminen, festarikeikat ja klubikeikat, sekä kovan luokan studiossa äänittäminen ovat hyviä tavoitteita, joita kohti koetetaan tehdä kovasti töitä. Omaa materiaalia tulee lisää koko ajan. Bändin tulevaisuuden tavoitteet ovat korkealla, ja on kova halu päästä soittamaan isommille lavoille. Pidetään yllä Suomen asemaa melodisen metallin suurmaana!
Antti: Divine Apocalypsen musiikki on suhteellisen raskasta ja menevää, omanlaistaan. Ollaan otettu vaikutteita useista bändeistä, esimerkkeinä Children of Bodom, Arch Enemy ja Amon Amarth. Joskus riffi tai kappale voi syntyä muistosta tai tunnetilasta, ja se on vain vietävä loppuun asti valmiiksi biisiksi.
Aaro: Jep, soitetaan semmoista menevää, melodista metallia. Musiikista on mahdollista löytää myös thrashin sekaisia vaikutteita. Musiikki on sellaista metallia, josta tykkään itse eniten.
Juho: Jos pitäisi jotenkin kuvailla, niin meidän musiikki on melko raskasta metallia. Tykkään meidän musassa paikoin esille tulevista raskaista Pantera-riffeistä ja melodisista Laiho-likeistä. Örinälaulut siihen päälle ovat myös erittäin jees.
Saku: Raskaat riffit ja death metalin maailmasta tulevat kitarakuviot ovat kantava voima meidän musiikissa. Bändin musiikissa yhdistellään elementtejä niin death metalin kuin metalcorenkin maailmasta, ja on tehtailtu monenlaisia biisejä. Bändin jäsenillä on paikoin varsin erilaisiakin mieltymyksiä metallimusiikin suhteen, mutta bändin oma musiikki on sellaista, jota kaikki pitävät parhaana. Vaikutteita löytyy siis monesta suunnasta. Haku Päällä -festivaalit lauantaina 13. päivä heinäkuuta Kurikassa on tällä hetkellä ainut varmistettu keikka. Syksylle ollaan kuitenkin suunnittelemassa useita keikkoja – toivottavasti mahdollisimman monelle sellaiselle paikkakunnalle, jossa bändi ei ole vielä aikaisemmin ollut.
Divine Apocalypse
Saku Lintala – kitara & Laulu
Antti Hautala – rummut
Aaro Kurikka – basso
Juho Kurikka – kitara
Divine Apocalypsen Youtube -kanava
