Kaaoszinen Isänmaan toivot – Everture

Hei Kokko! Kokoo koko Kokkola!

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom jaAmorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä, ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen ne ovat kohonneet nykyiseen asemaansa. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Everture

Kuva: Henri Korhonen

Keski-Pohjanmaan maakuntakeskuksenakin tutuksi tullut Kokkolan kaupunki on tämänkertaisten sankariemme kotikunta. Vaihtoehtometalliaan tai modernia melodista metalliaan kansalle tarjoileva Everture on vastikään julkaissut uuden singlen, tehnyt keikkaa ja tulee soittamaan Kaaoszinen demokisan voittajana Nummirockissa. Onkin aika tutustua tähän bändiin hieman tarkemmin. Mennään siis suoraa asiaan.

Matti: Tarkkaa genreä on vaikea määritellä, kun biisien välilläkin voi olla paljon eri fiiliksiä, mutta selkeät vaikutteet vuosituhannen vaihteen Göteborg-metallista, metalcoresta ja alternative-metallista on havaittavissa. Jokaisen jäsenen musiikkimaun ja soittotaustan myötä musiikissa on vaikutteita sieltä täältä, esimerkiksi rummuissa on kuultavissa power metal -fiilistä ja bassolinjat ovat värikkäämpiä mitä monesti tällaisessa musiikissa on totuttu kuulemaan. Bändin tyyliä voisi lyhyesti kuvailla sanoilla soljuvaa, melodista, raskasta, energistä ja toiveikasta.

Kaiken alku

Olli: Lukiosta valmistumisen jälkeen 2015 jäin ilman opiskelupaikkaa, mikä tarkoitti väistämätöntä välivuotta Kokkolassa. Edellinen bändini eli hiljaiselo,a ja minulla oli nippu omia biisejä, joita halusin päästä soittamaan. Niinpä päätin aloittaa uuden projektin laittamalla muusikoiden.net-sivustolle ilmoituksen. Omat biisini olivat ottaneet suuresti vaikutteita Sonata Arcticasta ja Nightwishistä, joten ilmoituksessa hain porukkaa soittamaan tämäntyylistä musiikkia.

Matti: Minulla oli pitkään ollut haaveena oikean bänditoiminnan harjoittaminen. Yläasteella tuli kokeiltua kavereiden kanssa, mutta tuntui, että olin ainoa, jota bänditoiminta kiinnosti vakavasti. Opiskeluvuodet ja armeija menivät lähinnä biisejä näpertäen, ja koitin sieltä täältä etsiä tilaisuutta aloittaa bändiä, mutta koskaan ei tärpännyt, kunnes sitten törmäsin Ollin ilmoitukseen kesällä 2015.

Olli: Sovittiin Matin kanssa miitti ja käytiin soittelemassa Nightwishiä ja minun omia biisejä. Matilla oli silmä muurautunut lähes umpeen allergiaoireiden takia. Sen lisäksi Matti unohti kaikki plektransa kotiin Kälviälle, eikä hänellä ollut autoa. Plektroja käytiin etsimässä myös kotoani tuloksetta. Sen jälkeen taas suunnattiin musiikkiliikkeeseen, joka oli kiinni ,koska oli sunnuntai. Treenit soitettiin kolikolla. Tällä duolla soitettiin vielä parit treenit ennen Oskun liittymistä. Ja homma toimi.

Oskari: Olin kaverillani viettämässä saunailtaa. Seurassamme oli muuan Matti, jonka kanssa olimme olleet nuorena bändikerhossa. Kysyin Matilta, että soittaako hän vielä kitaraa tai onko hänellä bänditoimintaa nykyään. Matti kertoi käyneensä soittamassa erään kokkolalaisen Olli Vuotin kanssa ja että he olivat etsimässä muita jäseniä bändiin. Kysyin Matilta, että tarvitsetteko toista kitaristia. Matti lupasi kysyä Ollilta. Pian tämän keskustelun jälkeen tällä porukalla vuokrattiin ensimmäinen treenikämppä.

Olli: Ensimmäisten treenien jälkeen Oskulla tuli suuri motivaatio biisien tekemiseen. Uusia ideoita syntyi todella kovaa tahtia ja vaikutteet oli selkeästi Bullet for my Valentinesta, In Flamesista ja All That Remainsista. Näistä biiseistä alkoi muodostua bändin suunta, ja omat biisini jäivät taka-alalle.

Samuli: Olin muuttanut Kärsämäeltä Kokkolaan opintojen perässä. Teki mieli soittaa jossain porukassa covereita tai omia biisejä, ja oma silloinen bändini oli Kärsämäellä. Katselin sitten, löytyisikö mitään soittoporukkaa Kokkolast,a ja törmäsin Matin ilmoitukseen Muusikoiden.netissä. Kävin katsomassa, mikä oli meininki ja pian tehtiinkin jo demoja omista biiseistä.

Kuva: Mauri Niskala

Bändi muodostuu

Oskari: Olin töissä ja sattumoisin törmäsin Anssi Kelan Martin-haasteeseen, jossa tuli tehdä coveri jostain Kelan uuden levyn biisistä. Ajattelin, että se olisi hauskaa. Ehdotin muille, että osallistumme, ja se kävi kaikille. Aikaa oli rajallisesti ja olimme vielä aika amatöörejä. Tämän myötä kokoonnuimme ensimmäistä kertaa kokoonpanolla, joka myöhemmin tulisi olemaan myös bändin nykyinen kokoonpano.

Olli: Bändistä puuttui laulaja, ja Kokkolassa hyvät vokalistit ovat todella hakusessa. Vanha lukiokaveri Jere tuli mieleen ensimmäisenä. Kysyin, olisiko kiinnostusta lähteä tällaiseen hommaan mukaan, ja Jere suostui muistaakseni heti. Biisiksi valikoitui ”Huomaatko mitä sait aikaan” -kappale, josta tehtiin oma versio todella lyhyellä aikataululla. Ei voitettu, mutta kisan myötä Anssi Kelasta jäi meille pysyvä hyvän onnen maskotti. Kappaleesta tehdyssä videossa meillä oli mukana tulostettu kuva Anssi Kelasta, joka milloin oli kiinni jonkun selässä tai basarikalvossa. Tämä kyseinen kuva on edelleen tallessa treenikämpällä. Kuva löytyy myös ”Benighted”-sinkun musiikkivideolta. Seuraavat puoli vuotta treenailtiin biisejä ilman laulajaa ja samalla mietittiin bändille nimeä. Ideoita oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta yksikään ei oikein toiminut. Epätoivo meni välillä niinkin pitkälle, että käytettiin band name generatoria. Lopulta Oskari keksi bändin lopullisen nimen, Everture. Nimi on väännös sanasta ’overture’, eikä sanoista ’ever-adventure’ kuten välillä luullaan.

Olli: Keväällä 2016 tuttuni kysyi, että kiinnostaako meitä käydä soittamassa yksi coverkeikka. Koska meillä ei vieläkään ollut laulajaa, päätettiin turvautua meidät jo aikaisemmin vakuuttaneeseen Jereen. Keikka oli siis ensimmäinen tällä kokoonpanolla.

Keikka meni läpi kunnialla, ja sen jälkeen alkoi laulajan etsintä. Muutamia kokelaita laulatettuaan bändiä alkoi vaivata epätoivo, kunnes Jere löysi sattuman kautta Facebookista ilmoituksen, jossa bändi etsii vokalistia. Kyseessä oli tuttu bändi, jonka riveissä Jere oli laulanut ennenkin. Elettiin vuotta 2017 ja Jeren taito ja motivaatio vakuutti siinä määrin, että pian sen jälkeen käytiin ottamassa uudet promokuvat ja alkoi ensimmäisten demojen teko.

Matti: Puhdas laulu on selkeästi isommassa roolissa mitä yleisesti tämän päivän metallissa, huuto-osuuksia suinkaan unohtamatta. Niiden tullessa esiin ne aukeavat isona kontrastina puhtaalle laululle kun eivät ole isoimmassa roolissa biiseissä. Joka soitin hoitaa oman tonttinsa tyylikkäästi ja tarkoituksenmukaisesti. Biisit ovat hyvin tarkasti mietittyjä, ja monesti saatammekin käyttää paljon aikaa muutamien yksittäisten nuottien kanssa, mikäli kaikki ei toimi täydellisesti yhteen. Tarkkaan mietittyjen koukkujen ja kerrosten myötä biisit kasvavat niiden edetessä, mikä lähestulkoon pakottaa kuuntelemaan kappaleet loppuun asti ja pistämään uudestaan soimaan sekä herättää mielenkiinnon siihen, mistä biisit kertovat.

Kuva: Mauri Niskala

For Tomorrow” -demo tehtiin syksyn aikana ja julkaistiin 13. lokakuuta 2017. Kappale äänitettiin bändin treenikämpällä, mutta tällä kertaa toteutus oli sen verran hyvä, että monet biisistä pitäneet erehtyivät luulemaan sitä viralliseksi julkaisuksi. Vuodenvaihteessa julkaistiin vielä toinenkin demo, ”Adamant”. Kolmas sinkku on myös jo valmiina, mutta sen julkaisuajankohtaa ei ole vielä päätetty. Kaikki kolme sinkkua on äänitetty ja julkaistu omakustanteisesti, ja ne löytyvät kaikista suosituimmista streamauspalveluista sekä Youtubesta.

Matti:For Tomorrowin” äänitysten aikoihin kokoonnuimme yhdessä Amarillon kaljaterassille laatimaan toimintasuunnitelmaa vuodeksi eteenpäin. Suunnittelimme, että talven aikana pitäisi saada vähintään yksi keikka, mieluiten kaksi, ja näin kävikin. Suunnittelimme myös, että minkälaisia julkaisuja tulemme tekemään, ja päätimme, että keväällä aloitamme tekemään ensimmäistä virallista sinkkua. Tämäkin Ollin tekemä ennustus osui naulan kantaan, vaikka muut olivatkin malttamattomia aikataulujen suhteen.

Olli: Ensimmäinen keikka tuli hoidettua parissa minuutissa soittamalla vain yksi puhelu. Keikka oli Kokkolalaisessa Corner’s Pubissa 17.2.2018 ja seuraava West Coast Billiardissa 2.3.2018.

Oskari: Kaikki tuttuni olivat pitäneet bänditoimintaamme pelkkänä lapsellisena puuhasteluna. Näistä tutuista keikalla olevat olivat kuitenkin hyvin iloisesti yllättyneitä, kun asia tuli todettua vääräksi.

Olli: Keikan miksasi silloinen työkaverini Olli Tainio, jonka studiolla päädyttiin tekemään seuraavat sinkkujulkaisut. Pääsimme tutustumaan bändikilpailujen syvään päähän osallistumalla Tuska-Torstai-kilpailuun, jossa kävimme myös tänä vuonna. Pääsimme äänestyksistä mukaan, mutta emme edenneet finaaleihin. Kisoista tarttui mukaan paljon kontakteja, joiden kanssa ollaan nykyäänkin yhteydessä säännöllisesti. Everturen ensimmäinen oikea sinkku ”Benighted” äänitettiin huhtikuussa 2018. Sen myötä saatiin myös ensikosketus musiikkivideon toteuttamiseen. ”Benighted” julkaistiin kuitenkin vasta 30. elokuuta. Tämä sinkku lähetettiin myös Kaaoszinen demonurkkaan, jonka kautta saatiinkin slotti vuoden 2019 Nummirockiin. Lähettäessämme biisiä arvosteltavaksi emme edes tienneet osallistuvamme johonkin kilpailuun, joten voitto oli erittäinkin positiivinen yllätys ja sopii täydellisesti meidän kesän aikatauluihin. Bändi on muutenkin nyt hyvässä nosteessa.

Olli: Suunnittelemme parhaillaan debyyttialbumin äänittämistä ensi syksylle. Biisimateriaali levylle on 90 % valmiina. Levyn teema, biisijärjestys ja fiilis on selvillä, mutta osa biiseistä kaipaa vielä viimeistelyä sieltä täältä. Levyä on lähdetty tekemään sillä ajatuksella, että ulosanti kokonaisuutena on niin laadukas ja yhtenäinen kuin pystytään tekemään, joten levylle ei ole vain koottu jokaista valmistunutta biisiä järjestyksessä, vaan ollaan valikoitu livesetistä parhaiten toimivaksi havaitut biisit pohjalle ja sävelletty niiden ympärille uusia biisejä. Itseasiassa levylle suunnitelluista biiseistä vain 5 on tätä haastattelua tehdessä käynyt livesetissä, joten ainakin omasta puolestani voin sanoa, että meidän paras anti on vasta edessä, ja odotan innolla, että pääsemme työstämään näitä biisejä. Parhaillaan teemme levyn biiseistä demoja ja etsimme albumille julkaisukanavaa. Levyä emme aio julkaista omakustanteisesti, vaan selvitämme meille parasta diiliä, kunnes löydämme sopivan. Albumi olisi luonnollisesti tarkoitus julkaista myös fyysisenä painoksena, jota on toivottu jo nykyisistäkin sinkuista.

Kuva: Sami Eräluoto

Inspiraation lähteillä

Matti: Uskoisin, että jokainen biisi, jotka olen koskaan tehnyt, lähti alunperin jostain yksittäisestä riffistä tai melodiasta. Yleensä inspiraation lähteenä on ollut oma alitajunta ja fiilikset, ja käytän paljon aikaa niiden linkittämiseen idean kanssa. Kun se on tehty, niin sävellys etenee hävittäjän vauhdilla, ja täytyy enää muuntaa ne fiilikset sanoiksi, jotka samalla sopivat musiikin jäsentelyihin. Jos kyseessä on toisen tekemä biisi, niin voin tehdä niihin hyvät sanat vasta, kun biisiin on jonkinlainen syvä yhteys.

Matti: Uusin sinkkumme ”Rightly Accused” on ainut poikkeus, sillä inspis tuli vasta riffi-idean jälkeen eteeni, ja se tuli ulkoisesta lähteestä, nimittäin Vikings-sarjan Flokista, vaikka biisi ei juuri mitenkään hahmoon liity. Sen lisäksi biisin rakenne ei olisi tullut valmiiksi ilman Jeren avustavaa sävellystyötä. Lead-riffin tein jo 2015 ollessani soittelemassa armeijan taukotiloissa kitaraa. Se pysyi mielessä seuraaviin lomiin asti, ja vaikka en omistanut seitsemänkielistä kitaraa silloin, niin tiesin haluavani siihen alle oikein matalan ja raskaan säestyksen, joten on tämänkin biisin kannalta onni, että minä ja Oskari hommattiin alkuvuodesta 2016 seiskat. Ideantynkä siirtyi Guitar pro -tiedoston muodossa omaan pöytälaatikkooni, kunnes keväällä 2017 työttömänä innostuin jatkamaan kesken jäänyttä Vikingsin 1. kautta. Eräässä kohtauksessa viikingit ovat juuri hyökkäämäisillään brittien saarilla jonkun luostarin siviilien kimppuun ja Flokin katseessa oli jotain, mikä sai minut pysähtymään ja miettimään; syntyi karkea suomenkielinen runonpätkä, joka myöhemmin hiomisen jälkeen päätyi biisiin: ”I found a weakness that still dwells in me, that in the others I also see. So observant to it while they’re not. For that I’m strong.”

Matti: Tuosta teemariffistä oli muutenkin aina tullut semmoinen kirves kädessä -meininki mieleen. ”Kirves kädessä” toimikin työstönimenä biisille, ja esiintyypä kirves lyriikoissa ja singlen kannessa. Niinpä säveltelin hyvinkin nopeasti suhteellisen laadukkaan raakileversion biisin rakenteesta, ja näytin ihan huvikseni muille bändin jäsenille, sillä en uskonut sen sopivan Everturen musaan vielä siinä vaiheessa. Olin hieman jumissa rakenteen täydellisyyden hakemisen kanssa. Jere keksi myöhemmin heittää pari elintärkeää ideaa tiedostoon. Muutaman niistä kai hylkäsin tai muutin, mutta pari riffiä, filliä ja stemmaa, jotka halusin Jeren ideoista säilyttää, tekivät taas tietä omalle inspiraatiolleni ja biisi oli pian valmis. Ei mennyt kauaakaan, kun testattiin “Kirvestä” livenä, ja pian kokoustettiinkin tulevista julkaisuista ja todettiin, että ”Rightly Accused” on varmin ratkaisu toiseksi singleksi.

Oskari: Inspis lähtee liikkeelle itellä yleensä siitä, että tunnen jostain syystä yhtäkkiä pakottavan tarpeen päästä kitaran varteen. Sit alan soittelemaan ihan vaan riffejä sen koommin asiaa ajattelematta. Joissakin saatan nähdä suurempaa potentiaalia; nämä yleensä kirjoitan ylös ja jalostan mahdollisimman toimivaksi kaikilla instrumenteilla. Sen jälkeen analysoin mahdollisen biisin rakenteen ja fiiliksen ja sen, mikä osa biisiä jo tehty riffi tulee olemaan, ja sen jälkeen alan kirjoittaa biisiä sen ympärille. Yleensä kuitenkin rakenne saattaa kirjoitusvaiheessa muuttua niinkin radikaalisti, että jo tehty riffi ei enää sovikaan valmiiseen biisin, jolloin menen vaan biisin ehdoilla ja jätän riffin pöytälaatikkoon odottamaan sopivaa hetkeä.

Kuva: Sami Eräluoto

Jere: Biisit saa alkunsa jostain yksittäisestä riffistä, joka syntyy alitajuisesti jostain kuulemastani biisistä. Lyriikoihin yleensä pätee sama sääntö. Kirjoittamani lyriikat kertovat yleensä aina ihmisen erilaisista tunteista ja niiden ristiriidoista sekä nykyajan ilmiöistä.

Matti: Ympäröivä maailma ja omat fiilikset inspiroi varmaan eniten. Tämä ei ole mikään fakta, mutta tykkään ajatella asian niin kuin J. R. R.Tolkien aikanaan kollegalleen eräässä kirjeessä kertoi. En usko keksineeni mitään. Ideat ovat aina olleet olemassa, ja minä vain tuon ne esiin. Inspiraatiohan voi iskea ihan missä vain!

Oskari: Omat vaikutteet tulevat selkeästi Göteborg-metallin puolelta sekä melodisen metalcoren puolelta – sieltä, mistä oma metallin kuuntelu on tosissaan lähtenyt käyntiin. Eniten inspiroivana biisinkirjoitusmielessä koen oman senhetkisen fiiliksen ja tunnetilan sekä asiat, mitä mietin ja pohdin sillä hetkellä. Samalla olen huomannu,t että esimerkiksi töissä tasainen humina esim. sähkömoottorista stimuloi mieltä kehittämään pään sisällä melodioita ja rytmityksiä, jotka valitettavan usein myöskin jäävät työpäivän päätteeksi unholaan, mikäli en pääse heti laittamaan ideaa ylös.

Olli: Parhaimmat ideat tulevat itsestään eikä väkisin tekemällä. Ne pitää vain saada omasta päästä ulos. Omalla kohdalla pää alkaa vilistä uusia biisi-ideoita esimerkiksi kävelemällä luonnossa. Muutamia kertoja on saanut juosta keskeltä metsää kotiin Guitar Pron ääreen, että saa siellä syntyneet ideat talteen. Olen myös todennut valmiiden tekstien pohjalta säveltämisen itselleni hyväksi tavaksi, sillä lyriikka ei ole vahvuuksiani. Monesti saatan keksiä biisin rungon kokonaisuudessaan jo pelkän tekstin lukemisen jälkeen.

Olli: Mulle musiikissa on tärkeää se eri kerrosten luoma syvyys lisäämällä eri soittimia. Harvoin tyydyn tekemään musiikkia pelkälle kitara-basso-rummut-kokoonpanolle; koen sen yleensä jopa tylsäksi. Vähintään pari raitaa syntikoita tai jotain muuta tulee aina siihen ohelle. Oma musamaku pyörii siellä melodisen metallin ympäristössä, mutta myös tämän päivän metalcoresta löytyy paljon mielenkiintoisia soundeja. Everturessa nämä elementit näkyvät hillitysti, biiseistä saattaa löytyä taustalta erilaisia syntikkapädejä tai urkua. Stemmoja myös äänitetään paljon, sillä Jeren kliinisoundi on niin hyvä, että olisi väärin olla ottamatta kaikkea siitä irti. Lyriikan kirjoittamisesta sen verran, että iloiset asiat eivät ole kovinkaan inspiroivia. Musiikki on enemmänkin s,e mihin kanavoidaan pahaa oloa.

Jere: Itseäni inspiroi uudet näkökulmat sekä voimakkaat tunne-elämykset. Näitä molempia voi löytää kuuntelemalla paljon erilaista musiikkia. Lyriikat syntyvät yleensä omista kokemuksista, vaikka sitä ei edes biisiä kirjoittaessaan välttämättä huomaa.

Samuli: Parhaat inspikset tulee soittaessa. Silloin tällöin ryhdyn vain soittelemaan satunnaisia ”mitä sylki suuhun tuo” -tyyliin ja keksin kaikenlaista. Musiikillinen inspiraatio soittoon tulee metallimusiikista aina hevistä melodeathiin.

Kuva: Mauri Niskala

Keikkamuistot on hyviä muistoja

Matti: Parhaana ehkä se, kun Cornersissa 2018 bändin ensimmäisellä virallisella keikalla soitin ihan paska jäykkänä keikan alkusetin, eikä itse päässyt fiilikseen lopussakaan. Siitä huolimatta täysi tupa halusi kuulla vielä encorenkin jälkeen lisää. Huonoin varmasti se, kun coverkeikalla 2016 jostain selittämättömästä syystä unohdin ja tietämättäni skippasin neljä tahdillista illan tärkeimmästä kappaleesta. Onneksi Osku pelasti tilanteen ja biisi jatkui kertsiin ilman sen suurempia hämmennyksiä.

Oskari: Pahin keikkamuisto on siltä samalta coverkeikalta, missä Matti soitti neljä tahtia etuajassa ja katto mua, että mitä sä teet eikä tajunnut ollenkaan koko tilannetta. Jälkeenpäin tuo on hauska juttu, joka on sattunut kaikille varmasti joskus, mutta se tuntui siinä hetkessä maailmanlopulta, koska kyseessä oli ensimmäinen keikkani ikinä. Mikkiständin kaataminen ja kamojen keräily lattialta biisin aikana oli myöskin ihan mielenkiintoinen kokemus. Tollaset jutut on niitä, jotka tekee live-esiintymisestä mielestäni mielenkiintoista ja aitoa. Pääasia, että yleisö nauttii. Sen sijaan ehdottomasti parhain keikkamuisto, näin moshpitien ystävänä, oli tietenkin saada ensimmäinen pitti pyörimään.

Olli: Kaikennäköistä pientä tohelointia tapahtunut kyllä joka keikalla. Matin mainitsema coverikeikka oli kyllä melkoista säätöä ja tuntui silloin huonoimmalta keikaltani ikinä, vaikka yleisö tykkäsikin kovasti. Ekalla virallisella keikalla tuli oltua liian humalassa ja soitettua paljon virheitä vain sen takia; tämä tuli korjattua heti seuraavalla keikalla. Yksi ankeimpia muistoja liittyy kuitenkin 2018 Tuska-Torstaihin, kun soundcheckin jälkeen tiputin vahingossa osan symbaaleistani soundcheckin jälkeen ja itse keikan aikana yksi symbaaliteline kaatui maahan ja osa symbaalista vääntyi. Loppuilta kului miettiessä ,että kuinka paljon rahaa saa käyttää uusiin symbaaleihin yhden keikan takia, mikäli ne halkeavat hiusmurtumien takia, mutta onneksi samat pellit ovat edelleen käytössä! Parhaimpia muistoja on viime talvena Sociksessa vedetty keikka. Ensimmäisiä kertoja ikinä oli paineita nousta lavalle, kun jalkakipujen takia tuplabasarien hakkaaminen ei oikein treeneissä onnistunut. Adrenaliinin voimalla keikka tuli kuitenkin vedettyä moitteettomasti, ja sekä bändillä että yleisöllä oli hyvä meininki. Ensimmäisen Cornersin keikan jälkeen fiilis oli myös todella hyvä, kun lähes kolmen vuoden työstämisen ja hajoilun jälkeen saatiin se oma tuote vihdoinkin yleisön kuultavaksi.

Jere: Itselleni parhaita keikkakokemuksia on tähän mennessä olleet talven Sociksen keikka sekä West Coast Metal Night. Mitä enemmän olemme keikkoja tehneet, sitä paremmaksi ovat kokemukset muuttuneet.

Samuli: Paras keikka taisi olla Socis, joka mainittiin jo pariin otteeseen, sekä Pääsiäisjamit Seurahuoneen Ullakolla. Huonoin keikka oli itselleni West Coast Metal Night. Oikea käteni oli pahasti jumissa, ja soittaminen meni todella vaikeaksi loppua kohti eikä onnistunut yhdessä biisissä juuri lainkaan. Tämä tietenkin vei fiiliksen keikasta kokonaan. Muistakaa kitarasoitinten soittajat lämmitellä sekä venytellä niitä käsiä!

Musiikin tekemisen parhaudesta

Matti: Onko parasta musiikin tekemisessä ase ohimolla? Ei, vaan se itse musiikki eli ne biisit.

Olli: Se itse matka, mikä biisin teossa käydään läpi, oli kyse omasta sävellyksestä tai jonkun muun tekemästä biisistä. Tästä syystä aikanaan myös kiinnostuin äänituotannosta, kun pala kerrallaan pääsee luomaan kappaletta raakileversiosta lopulliseen muotoon, jota sitten voi kuunnella hyvällä fiiliksellä, kun on saanut kappaleen eloon.

Oskari: Parasta musiikin tekemisessä on mielestäni se, kun saat biisin valmiiksi ja ensimmäisen kerran kuulet valmiin kokonaisuuden. Ja varsinkin se, jos biisi herättää sisällä aidosti sen tunteen, minkä olet biisiä kirjoittaessa jo halunnut tuoda esille, olkoon se sitten ilo, suru, viha, mikä tahansa. Keikkailu on sitten asia erikseen – se on upea fiilis, kun joku muu innostuu tästä meidän jutusta.

Jere: Keikkojen jälkeen heti seuraavaksi parasta musiikin tekemisessä on ne hetket, kun jokin oikein inspiroitunut biisin osa syntyy, olkoon se sitten hyvä osio sävellyksessä tai hyvät lyriikat.

Kuva: Joachim Kiviniemi

Samuli: Se, kun palaset loksahtelevat biisissä paikoilleen ja kokonaisuus toimii.

Matti: Minulla on ollut 11-vuotiaasta asti haaveena edetä jonkinlaisella bändiuralla niin pitkälle kuin kaninkolo vie. Tässä voi saada vielä vaikka mitä hyvää aikaan.

Oskari: Tavoitteenahan itselläni on kasvattaa bändiä isommaksi, päästä isommille lavoille ja festareille ja julkaista useampia albumeita. Luultavasti en olisi tyytyväinen edes maailman isoimman bändin titteliin, koska siitä ei voi enää oikein edetä. Toinen tavoite itselläni on antaa ihmisille samoja voimakkaita tunne-elämyksiä, mitä itse saan musiikista.

Olli: Kyllähän sitä tuli jo ala-asteiässä unelmoitua rocktähteydestä, vaikkei sormet taittuneet soittamaan edes E-mollia kitaralla. Oli onni, että seiskaluokan musiikintunneilla pääsin koskemaan rumpuihin joihin syttyi heti palava intohimo. Parin vuoden päästä siitä soitin ensimmäistä kertaa festareilla. Paljon on tullut tehtyä ja soitettua ja vielä ollaan kaukana siitä rocktähdeydestä, mutta Everture tuntuu siltä kokoonpanolta, millä saadaan aikaan vielä vaikka mitä. Tavoitteet tuntuvat kaikilla olevan samat siinä, ettei pysytä vain soittamassa treenikämpän uumenissa vaan koitetaan saada se oma musiikki kuuluviin ammattimaisella tavalla.

Jere: Bändin eteneminen on itsellekin tärkeä tavoite, mutta sen lisäksi haluan myös antaa kokemuksia muille ihmisille musiikin tekemisen ja sen esittämisen kautta.

Samuli: Mitäköhän tähän pitäisi sanoa. Totta kai kaikki tähtää huipulle. Olen toki tyytyväinen, jos keikkoja riittää ja on yleisöä, joka tulee meitä varta vasten katsomaan. Seuraavan kerran meidät voi nähdä Nummirockissa.

Everture
Jere Kuokkanen – laulu
Matti Hautakangas – kitara
Oskari Niskala – kitara & huuto
Samuli Kielenniva – basso
Olli Vuoti – rummut

Julkaisut
”Benighted” (single, 2018)
”Rightly Accused” (single, 2019)

Youtube-kanava
Facebook
Instagram

Linkki kuviin

Kommentoi julkaisua