Kaaoszinen Isänmaan toivot – Existence Depraved
Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on enemmän metallibändejä väkilukuun suhteutettuna kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan käyttää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä, ja aivan helvetin paljon niitä pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen kohonneet asemaan, jossa ne nykyään ovat. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.
Niin se kuulkaas, rakkaat lukijat, on jälleen aika toivotella vanha vuosi ja vanha vuosikymmen muistojen kenkälaatikkoon ja ottaa ilolla vastaan uusi vuosi ja uudet bändit. Viimeisin vuosikymmen on kotimaisen metallimusiikin saralla näyttänyt, ettei metalli ole kuollut eikä jäänyt marginaaliin, josta se joskus on ponnistanut. Suurin kiitos siitä kuuluu tietenkin nuorille ja miksei vähän vanhemmillekin bändeille, jotka vakaasti jaksavat puurtaa ja kantaa metalliliiton lippuja korkealla, vaikka ne eivät koskaan tulisikaan saavuttamaan Metallican tasoista kaupallista suosiota. Kukapa sitä kaipaisikaan, kun olemme saaneet toistuvasti lukea näidenkin artikkelien kautta, kuinka se oma juttu on se paras juttu, ja muiden mielipiteillä ei ole niinkään väliä, kunhan saa soittaa ja tehdä musiikkia, joka kuulostaa omaan korvaan hyvältä. Itse ainakin henkilökohtaisesti toivon, että nuoret jatkossakin tarttuvat sähkökitaraan ja alkavat soittaa, olkoon se sitten teknisesti täydellistä ja ilman virheitä suoritettua progressiivista metallia, tahi verta ja kuolemaa täynnä olevaa paatosta, jossa hyökätään kaikkea sitä vastaan, mikä ennen oli pyhää. Tämä loppuaan kohti laukkaava vuosikymmen on luonut paljon uutta, herätellyt henkiin vanhaa sekä vahvistanut metallimusiikin asemaa kotimaisen kulttuurin kulmakivenä ja kasvattanut myös uutta sukupolvea perustamaan bändejä. Olkoon seuraava vuosikymmen vielä suosiollisempi.
Existence Depraved
Tämän vuosikymmenen viimeisen Isänmaan toivot -artikkelin kautta tutustumme melodista metallia soittavaan, tamperelaiseen Existence Depraved -orkesteriin, jonka kitaristi-laulaja Toni Tienaho perusti syksyllä 2018 alun perin sivuprojektiksi ja terapiabändikseen. Tienaho oli aiemmin tehnyt musiikkia kitaristina Crystalic-nimisen melodeath-bändin kanssa, mutta jossain vaiheessa homma alkoi tuntua työläältä: soittajia ei tahtonut löytää mistään, bändi oli pitkiä aikoja tauolla ja hommat olivat levällään kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. Oli siis tarve löytää toinen kanava ilmaista itseään ja kun ajasta saati tilasta ei ollut puutetta, päätti Tienaho ottaa hommat omiin käsiinsä ja alkaa tehdä hieman toisenlaista, rauhallisempaa ja melodisempaa musiikkia. Antaa kuitenkin miehen itsensä kertoa tarkemmin.
Toni: Kaikenlaista epäonnea tuntui olevan matkassa. Olisin voinut heittää hanskat tiskiin, mutta rupesin kuitenkin tekemään hieman toisenlaista musiikkia, kun tilaa ja aikaa oli. Kyllä se on vain ilmeisesti jonkinlainen tarve tai jopa pakkomielle säveltää musiikkia edelleen. Kyllä siinä tulee onnistumisen ja kiitollisuuden tunnetta, kun saa jotain konkreettista aikaiseksi musiikilla. Musiikkimme on sekoitus vanhan liiton meininkiä sekä uudemman aikakauden eeppisiä synasfäärejä. Melodista meininkiä, jossa aggressiivisuus on taka-alalla.
Toni: Jäseniä tässä ei vielä hirveesti ole ehtinyt olla, mutta EP:n kokoonpanolla on minun lisäkseni Arto Tissari, Crystalicin riveistä hänkin. Tässä on nyt sellainen suunnitelma, että rupeaisimme ihan keikkailevaksi bändiksi, ja tässä kasaillaankin live-kokoonpanoa parhaillaan. Rumpuja tulee paukuttelemaan Ville Aatsinki, ja toisen kitaran varteen tarttuu Matti Auerkallio, joka hoitelee myös taustalaulut. Odotan innolla, että saadaan keikkasettiä kasaan ja päästään heittämään hieman keikkaa.
Mainos päättyy
Toni: Ennen “Hectivity”-EP:tä julkaistiin kaksi sinkkubiisiä, jotka ovat siis myös EP:llä. “Hectivity” on omakustanne, ja se julkaistiin 25.10.2019. Mielenkiintoista oli se, että ensimmäisen sinkkubiisin “Endless Loop” julkaisun jälkeen meihin otti yhteyttä italialainen, kohtalaisen hyvä levy-yhtiö, joka osoitti kiinnostusta musiikkiamme kohtaan. Diiliä ei sitten kuitenkaan loppupeleissä tippunut, mutta pidän tätä kuitenkin hyvänä merkkinä, että matsku herätteli heti kiinnostusta.
Toni: Biisit saa alkunsa siitä, että rupean väsäilemään jotain runkoa joko kitaralla tai kiippareilla. Sitten teen konerummut päälle. Siinä sitten aikani väänneltyä ja käänneltyä huomaan, että kyllähän tästä biisi on syntymässä. Eihän tuohon säveltämiseen oikein mitään selkeätä kaavaa ole, mutta oon huomannut, että kyllä ne parhaat ideat tulevat, kun säveltää silloin kun on hyvä ja tasapainoinen fiilis. Jos on käyrä otsassa jo valmiiksi, niin eipä siitä mitään sitten silloin tule. Kyllä se on se ns. musiikin voima, joka inspiroi. Tarkoitan tätä yleisellä tasolla. Se on vaan niin hieno taiteenlaji ja erittäin voimakas tyyli ilmaista tunteitaan, että itselle se antaa todella paljon. Biisit kertovat aika pitkälti ihmisyydestä sekä nykymaailmasta. EP:n sanoitukset kertovat nykypäivän hektisyydestä ja siitä, kuinka ihminen saattaa ajaa itsensä äärirajoille hektisyyden pyörteissä. Tämä voi tapahtua joko ihmisen itse aiheuttamana tai sitten ulkopuolisista meitä ympäröivistä asioista tai syistä, joihin emme voi vaikuttaa.
Toni: Vaikutteista tulee edelleenkin mieleeni Chuck Schuldiner. Se ei tässä musassa kauheasti näy eikä kuulu, paitsi että mielestäni pientä Control Denied -vivahdetta saattaa olla lauluissa. Biisin tekijänä hän on vaikuttanut minuun eniten. Löysin juuri äskettäin myös uuden inspiroivan bändin nimeltä Sybreed, joka on valitettavasti jo jäissä. Mutta Sybreediä on tullut nyt kuunneltua tosi paljon, ja heidän musassa yhdistyy komeasti useampikin musatyyli, mikä on tosi kunnioitettavaa. Musan tekemisessä on parasta se, kun saat jotain konkreettista aikaiseksi kaiken säätämisen, hiomisen ja tuskailun jälkeen. Se palkitsee, kun olet saanut EP:n tai levyn valmiiksi ja ”eteenpäin” pois omista käsistä. Musiikki on myös loputon kenttä, ja siinä on hienoa se, että aina löytyy lisää treenattavaa. Aina voi myös ruveta laajentamaan omaa musikaalisuuttansa ja ottaa esimerkiksi kitaran soiton viereen laulun. Treenaamiseen on hyvä ottaa juuri tällaisia uusia elementtejä mukaan, jos joku rupeaa maistumaan puulta. Tämän uuden elementin treenaaminen voi olla joskus tuskallistakin ja tuntua ajoittain siltä, että ei tästä tule lasta eikä paskaa, mutta kyllä se sitten lopulta on aina palkitsevaa, ja se inspiroi taas eteenpäin.
Toni: Keikkamuisto… Niitä kun vielä ei ole, niin tiedän ainakin, millaista muistoa en halua. Pakko heittää Crystalicin ajoilta yli kymmenen vuoden takaa sellainen huono muisto, kun ekan levyn jälkeen oltiin pienillä festareilla keikalla ja meidän setti oli joskus puolen yön jälkeen. Siinä tuli sitten hieman otettua alkomahoolia illan mittaan ja tunti ennen keikkaa tuli tajuttua, että nyt pitää juoda vettä litroittain, jotta kuuppa vähän selkenisi. No, ekan biisin jälkeen talon tapaan keikkajärjestäjät toivat jallupullon lavalle, ja siitähän oli tietysti siemailtava hyviin tapoihin kuuluvalla tavalla. Koko bändi oli koko lailla pellit kiinni keikan ajan, ja voin omalta osaltani sanoa, että järkyttävät traumat jäi, kun ei plektralla osunut kitaran kieliin, eikä soitosta tullut yhtään mitään. Yhtä jäsentä lukuun ottamatta jäsenten T-paidatkin lensivät yleisöön ihan niin kun jollain poikabändillä.
Toni: Meidän tavoitteenamme on bändinä tulla aktiiviseksi keikkailevaksi bändiksi, joka tekee säännöllisesti levyjä. Toivottavaa myös olisi, että musiikkimme tavoittaisi ihmisiä, ja he voisivat löytää meidän musiikista jonkun jutun, mihin voisivat itse samaistua. Toivotaan, että me löydetään tähän proggikseen hyvä meininki ja hyvä harmonia jäsenten kesken, niin tämä kaikki on mahdollista. Lukijan olisi varmaan hyvä tietää meistä se, että vaikka tämä tällä hetkellä saattaa vaikuttaa joltain nykypäivän virtuaaliprojektilta, niin kyllä tässä tosissaan ollaan liikkeellä ja aidosti intohimolla höystettynä tehdään tätä juttua. Ottakaa EP haltuun kuunteluun, ja sitten siellä tulevaisuuden keikoilla törmätään!
Mainos päättyy
Existence Depraved
Toni Tienaho – Vokaalit, kitara, syntetisaattorit, ohjelmointi
Matti Auerkallio – Kitara, taustalaulu
Kimmo Kulo – Basso
Ville Aatsinki – Rummut
Julkaisut
”Hectivity” (EP, 2019)
”Endless Loop” (single, 2019)
Mainos päättyy
https://www.facebook.com/ExistenceDepraved