Kaaoszinen Isänmaan Toivot – Filthy Crook

Kirjoittanut J.Anttolainen - 25.10.2021

Oulun kaupungin brändi ja slogan tulevaisuuteen on ”Valovoimainen Oulu”. Se sisältää paljon ”pitovoimaa”, ”vetovoimaa” ja ”elinvoimaa”

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen kohonneet asemaan, jossa ne nykyään ovat. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Filthy Crook

Mitä yhteistä on Sentencedillä, Filthy Crookilla, Cannibal Corpsella ja Lamb Of Godilla? Edellä mainituista kaksi viimeistä eivät tiettävästi ole lähtöisin Oulusta, mutta toisen tiedetään siellä kyllä soittaneen. Tähän artikkeliin tavoitimme kyseisen kaupungin oman Filthy Crook -nimisen bändin, jonka musiikkiin kyseiset bändit ovat antaneet vaikutteita ja toimineet esikuvana. Kaksi EP:tä ja muutaman demon julkaissut bändi vastasi nöyrähkön toimittajan kysymyksiin, joten lukekaatten alta miten raivoisan likainen death metal syntyy ja miten bändi on kehittynyt alkuajoistaan tähän päivään.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Syksyllä 2018 paletti alkoi olla kasassa, ja pian oltiinkin jo ensimmäisellä keikalla ikinä. Jäälin Bumerangissa!”

”Niin kuin varmaan monen muunkin yhtyeen, tämänkin bändin perustaminen lähti liikkeelle märän illan päätteeksi. Se oli vuotta 2017 kun yhtyeemme alkuperäinen laulaja Ville Lehtoranta ja meidän basisti Joni ”Jänis” Saarela istuivat vuosien tauon jälkeen sattumalta samaan pöytään Oululaisessa lähiökuppilassa ja tuli musiikkihommat puheeksi. Jänis oli juuri jättänyt taakseen paikallisen punk -poppoon eikä Villen ja rumpali Jarno Väyrysen tällöinen orkesteri ollut oikein vakiinnuttanut musikaalista suuntaansa. Siinä sitten miehet tekivät alustavia suunnitelmia ja lupailivat palata asiaan yhdessä soittamiseen liittyen.

Pian oltiinkin jo Villen, Jarnon ja Jäniksen toimesta muodostamassa täysin uutta Filthy Crook -nimistä yhtyettä. Kaikki oltiin jo monet vuodet
soiteltu “autotalliproggiksissa” ja heti otettiinkin sitten tavoitteeksi tällä porukalla päästä oman tuotannon saattelemana lavoille. Ketään ei
enää se reeniksellä covereiden sahaaminen jaksanut kiinnostaa ja paljon pistettiinkin paukkuja heti alussa säveltämiseen ja sanoittamiseen. Pian saatiin värvättyä tähän mukaan kitaristi Joni Mettovaara, joka taas löysi silloisen työpaikan intranetin esittelyn kautta bändihommiin kiinnostuksensa ilmaisseen toisen kitaristimme Jaakko Sepposen. Syksyllä 2018 paletti alkoi olla kasassa, ja pian oltiinkin jo ensimmäisellä keikalla ikinä. Jäälin Bumerangissa!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Tämä meidän nykyinen kokoonpano on ollut voimassa vuoden 2020 keväästä, kun Ville Lehtoranta lähti bändistä henkilökohtaisista syistä oikeastaan heti meidän ensimmäisen “From Filth to Filth” EP:n julkaisun jälkeen. Kyllä Ville sitä eroa jo väläytteli siinä vuoden 2019 nauhoittelun aikana, joten ei se täysin puskasta tullut. Onneksi saatiin nopeasti porukkaan mukaan meidän kotikyliltä tuttu Nico Jämsä vetämään voksuja. Ollaan muutoinkin valtaosa toisillemme tuttuja teinivuosien kaveri- ja vihasuhteista. Osa porukasta ei voinut sietää toisiaan silloin 10-15 vuotta sitten. Toisaalta se on myös nykyään tosi puhdistavaa. Ollaan osattu paiskata kättä ja eipä tarvitse treeneissä mitään esittää, kun kaikki tietää millaisia kusipäitä oikeesti osataan olla.

Ollaan tähän mennessä saatu ulos pari sekalaista demoa ja kaksi EP:tä. Kummatkin EP:t ”From Filth to Filth” (2020) ja ”Love Eternally” (2021) on tehty omakustanteisesti. Äänittäjäksi, miksaajaksi ja masteroijaksi sekä myös jälkimmäiselle EP:lle tuottajaksi valikoitui Eemeli Bodde (Mors Subita, Detset). Eemeli oli meille luonnollinen valinta yhteistyökumppaniksi, kun tunnettiin jo metallipiireistä aiemmin ja oltiin kuultu että osaa hyvät soundit taikoa!

”Se kait siinä musiikin tekemisessä parasta onkin, kun voi vaan ihan vapaasti tehdä semmoista, mistä itse tykkää. Saa ne tunteet ja ajatukset
syljettyä ulos. Mukava tietenkin, jos joku muukin tykkää ja onhan meillä kyllä onneksi ollut keikoilla väkeäkin.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Love Eternallyn jälkeen meitä lähestyi levy-yhtiöksi esittäytynyt taho sopimuksen kanssa, mutta ei meidän tarvinnut montaa kertaa paperia lukea, että päätettiin jättää sen soppari väliin. Käytännössä oltaisiin maksettu promootiosta omakustannelevyllemme. Meillä kaikki saa heitellä ideoita biiseille ja kappaleet sitten viimeistellään porukalla kuntoon reeniksellä, mutta onhan siellä toki muutama kaveri, joka enemmän on noita biisejä kirjoittanut. Jaakko on todennut, että joskus hällä sävellykset lähtevät hyvänkuuloisesta riffistä tai biisin osasta kuten kertsistä. Yksi hedelmällinen tapa säveltää biisejä on ollut myös ottaa Jäniksen tai Jämsän tekemiä sanoituksia esille, jolloin biisille helposti muodostuu rakenne ja tietynlainen fiilis joka sanoista heijastuu musiikkiin. Jänis taas lähtee yleensä liikkeelle jostain fiiliksestä joko kirjoittamaan sanoja
puhelimeen talteen tai tapailemaan akustisella jotain karkeaa kappaleen pohjaa. Aika paljon se on kirjoittanut makaabereja rakkauslauluja, niinkuin Carl Tanzlerin tarinaa Love Eternallyyn tai mielenterveysongelmista, eronnut psykiatrinen sairaanhoitaja kun on.

Suurimmalla osalla meistä on laaja skaala vaikutteita eri metalligenreistä, mutta yksi tärkeimpiä vaikuttajia lienee Lamb of God,
joka on kyllä iso yhdistävä tekijä kaikkien bändin jäsenien kesken. Esimerkiksi Jaakolla tulee vaikutteita sitten myös paljon perinteisemmän
death metallin puolelta, bändejä voisi luetella paljonkin mutta mainittakoon nyt Death, vanha Sentenced ja vaikkapa Cannibal Corpse. Myös black metallin puolelta pystyy ammentamaan tähän musiikkiin jotain tietynlaisia synkkiä fiiliksiä. Jänistä taas välillä tuntuu inspiroivan
ysärin tanssihititkin, kun kappaleiden rakenteita ja sointukuvioita seuraa.

Se kait siinä musiikin tekemisessä parasta onkin, kun voi vaan ihan vapaasti tehdä semmoista, mistä itse tykkää. Saa ne tunteet ja ajatukset
syljettyä ulos. Mukava tietenkin, jos joku muukin tykkää ja onhan meillä kyllä onneksi ollut keikoilla väkeäkin. Kyllä se livenä esiintyminen on kuitenkin tämän suola. Rahaahan me ei tällä tehdä koskaan. Jatkossakin ois tavoitteena tehdä musiikkia josta me pidämme ja jota itse tykkäämme soittaa. Vielä kun keikat saataisiin taas tasaisesti jylläämään ja ehkä lähdettyä käymään taas kauempana Oulusta pikku kiertueilla tai festareilla. Eikä sekään tietenkään haittaisi, jos joku jossain joskus innostuisi meitä jollain sopimuksella sponsoroimaan täyspitkän tekoon. Kappaleita olisi kyllä ja tulee kokoajan lisää.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Paras tapa saada meistä ja meidän musiikista käsitys on tulla keikoille. Me tykätään pitää esiintyessä hauskaa ja ottaa yleisöä mukaan. Meidät myös kyl useammin löytää siel kapakin puolelta himmailemasta, kuin mitä bäkkäriltä. Saa tulla kuuntelemaan ja repiin hihasta jos meidän mukavan raskas keskitempoine groovaavaa death metalli toimii. Ja me nyt kuitenkin tykätään vetää aiheet ja kappaleiden tunnelma ihan tästä meidän omasta arjesta eikä mässäillä kuolemalla ja eritteillä sen enempää, kuin mitä fiilis vaatii, jos semmoiselle ei syty.

Keikoista puheen olen, huonoin keikkamuisto lienee Oulusta Kokardiklubilta Hiukkavaarassa eräässä kolmen bändin iltamassa. Siellä
ei toiminut sitten yhtään mikään. Ääniä ei meinattu saada kuulumaan vehkeistä ja muutenkin homma oli vähän sellaista meininkiä että sinne
osa jengistä tuli viime tipassa paikalle ja aikataulut meinasivat kusta totaalisesti. Onneksi hyviä keikkoja on tullut soitettua myös ihan mukavasti. Parhaiksi muistoiksi pitänee nostaa ehkä lyhyt Lapin rundi joka tehtiin Rovaniemelle ja Kemiin ja Oulun Hevimessa vedetty
Tuska-Torstai kisan alkuerä, joka voitettiinkin. Sen jälkeen oli hetken erityisen hyvä fiilis ja pöhinä etelän suuntaankin, vaan sitten tuli
korona ja pilasi jatkomahdollisuudet.

Mutta kyllä tämä tästä. Seuraavan kerran meitä voi nähdä 30.10. Club Laboratorio, Kaijonharju, Oulussa

Sitä odotellessa kannattaa ottaa haltuun meidän some ja aiempi matsku!”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen