Kaaoszinen Isänmaan toivot – Gladenfold
Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä, ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen ne ovat kohonneet nykyiseen asemaansa. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.
Gladenfold
Tässä jaksossa viemme teidät, rakkaat lukijamme, Turkuun, sillä kaupungin rikkaassa ja vivahteikkaassa musiikkiskenessä on paljon hyvää eikä kaupungin metallimusiikkitarjonta liene aivan täysin tuntematonta tämänkään juttusarjan lukijoille. Tämän kertaista hyvää teille esitellään Gladenfold-nimisen orkesterin muodossa, jonka soundi kestäisi kansainvälistäkin tarkastelua. Suomesta löytyy jo muutama power metalin genrerajojen sisäpuolella operoiva bändi, mutta tässä tapauksessa täytynee kummastella, miksi esimerkiksi Sonata Arctica soi radiossa väsyneen läpsyttelynsä kanssa ja Gladenfold on jäänyt pienemmälle huomiolle. No, se siitä. Melodiseen death metalin, power metalin ja sinfoniallisen metallin elementtejä yhdistelevä viisikko on tehnyt musiikkia jo kunnioitettavat 15 vuotta, johon mahtuu paljon kaikkea mielenkiinoista, hienoja keikkoja ja hyvää musiikkia, saatananpalvontaan epäsuorasti kytköksissä oleva juoksutapahtuma ja ennenkaikkea intohimo soittaa bändissä. Armoitettu toimittajanne näki bändin keikan sattumalta Nummirockissa, ja kiinnostus yhtyettä kohtaan heräsi. Keitä te ootte te nuoret poijjaat kun en mä tunne teitä, piupalipaupali mietti hän ja päätti ottaa bändin haastatteluun kertomaan hieman tarkemmin itsestään ja musiikistaan.
Mainos päättyy
”Ajatus bändin perustamisesta lyötiin lukkoon kuitenkin vähän tämän jälkeen, kun päädyimme Anssin kanssa juomaan kotitekoista lientä Martinsillan alle. Silloin satoi, tietenkin. Ei me juuri mitään osattu, mutta halu soittaa bändissä oli valtaisa.”
Esko: Mitäpä meissä on hirveästi tietämistä. Aika perustallaajia ollaan. Paskotaan, syödään, nukutaan, taas vähän paskotaan, tehdään töitä, välillä harvoin silitellään vatsaa ja sit nukutaan heti taas. Mutta kyllä me ollaan saatu aika hyvä paketti kasaan, näin metallimusiikin maailmassa.
Matias: Niin ja ollaan turkulainen bändi. Olemme tietysti ylpeitä siitä ja se on syytä mainita. Musiikkimme on eräänlaista power meta / melodic death metal -fuusiota. Biisit ovat yleensä eeppisiä, ja sinfonisia elementtejä on paljon. On siellä vähän myös progemausteita seassa. Edellinen levy-yhtiö käytti joskus promomateriaaleissaan termiä “Epic Melodic Death Power”. Aikamoinen genrehirviö, mutta jokainen noista neljästä sanasta kuvaa musiikkiamme aika hyvin.
Esko: Me oltiin jotain 16-17-v moppitukkia ja kova palo hevimusiikkiin oli läsnä joka hetkessä. Vuosi taisi olla 2003. Itse opiskelin musiikkia Turun Seudun musiikkioppilaitoksessa tuolloin. Jotain hämärää kautta tutustuin Anssi Lautjärveen, joka oli tietyllä tavalla kuin peiliin katsoisi. Koulun kautta tuli mahdollisuus osallistua Relax-nimiseen festariin. Kriteerinä oli tehdä oma biisi ja siis soittaa se siellä. Anssin kanssa päätettiin haastaa itsemme ja kasattiin epäilyttävä joukko ”koulukavereita” soittamaan. Mukana oli pikkuveljeni Lauri, joka oli juuri puberteettiinsa puhjennut teini. Hän sai basson. Jostain syystä itse otin haltuun rummut ja laulun, kuin Remu ikään. Saatiin oma biisi raavittua ja esitettiinkin se festareilla ihan kohtuullisella menestyksellä. Siinä keikan jälkitunnelmissa oltiin saatu jostain kaljaa ja mietittiin, että oli kyllä hienoa vetää lavalla oma biisi. Ajatus bändin perustamisesta lyötiin lukkoon kuitenkin vähän tämän jälkeen, kun päädyimme Anssin kanssa juomaan kotitekoista lientä Martinsillan alle. Silloin satoi, tietenkin. Ei me juuri mitään osattu, mutta halu soittaa bändissä oli valtaisa, eikä aikaakaan, kun jo louhittiin jonkun kaverin tutun pommisuojassa epämääräistä melusaastetta. Siitä sitten, lapsen, pienen lapsen askelin homma lähti etenemään.
Matias: Bändillä on nyt mittarissa reilut 15 vuotta, ja siinä ajassa on varmaan saman verran yksittäisiä soittajia soittanut bändissä. Vaihtuvuus oli varsin kovaa alkumetreillä, mutta kun bändin nykyinen tyyli alkoi löytyä 2010-luvun vaihteessa, niin ovikin on käynyt harvemmin. Yleensä syyt bändistä lähtemiseen ovat olleet joko kiinnostuksen lopahtaminen ja / tai ajanpuute. Alkuperäisestä kokoonpanosta on siis jäljellä enää Itälän veljekset Esko (laulu) ja Lauri (rummut). Paavali (kosketinsoittimet) tuli mukaan vuonna 2007. Matias (kitara) liittyi bändiin vuonna 2014, kun debyyttialbumi oli juuri saatu valmiiksi. Tuorein kiinnitys on Toke (kitara), todellinen Tanskan vahvistus, joka on soittanut yhtyeessä vuodesta 2017. Uutta verta tarvittiin koska Esko halusi keskittyä kokonaan lauluun ja jätti kitaran pois livehommista. Samoihin aikoihin Uutun Timo päätti jättää bändin, joten meillä ei ole tällä hetkellä virallisessa kokoonpanossa basistia. Basson varressa on ollut useampikin kaveri keikoilla tuuraamassa, mutta nyt vaikuttaa siltä, että oikea kaveri kurittamaan nelikielistä olisi viimein löytynyt.
Matias: Alkuvuosilta on kertynyt varsin mittava “demokatalogi”. Kolme EP-levyä ollaan julkaistu omatoimisesti; ”In Somno” (2006), ”Time Of Departure” (2008) ja ”Tales from Worlds Afar” (2011), ennen kuin debyyttialbumi ”From Dusk to Eternity” (2014) julkaistiin italialaisen Buil2Kill-levylafkan toimesta. Ennen EP-levyjä sekä niiden välissä julkaistiin nippu erilaisia demoja enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi. Toinen albumi ”When Gods Descend” julkaistiin tänä vuonna Reaper Entertainmentin kautta.
”Kyllä inspiraatiota ammennetaan niistä ihan peruslähteistä. Suomalaisella on aina varastossaan pohjaton kaivo sanatonta melankoliaa, joka on helppo kanavoida musiikkiin.”
Esko: Biisejä on synnytetty vessassa, koulussa, syyssateissa, työpaikalla… siellä täällä. Yleensä jokainen biisi on saanut alkunsa jossain muualla kuin kotona, kitara kädessä. Kuitenkin se, että biisi syntyy ”paperille”, vaatii yleensä sen kitaran kotioloissa ja siitä se sitten lähtee etenemään kasvavalla vauhdilla, kunnes se pitäisi tehdä täysin valmiiksi. Biisit ovat yleensä fiktiivisiä tarinoita, jotkut sankaritarinoita, jotkut ihan vain tarinoita elämästä sen mielettömyyksineen. Yleensä ujutan kappaleisiin myös vähän itseäni, ajatuksiani, kokemuksiani, omaa elettyä elämää. Niitä on toki vaikea sieltä erotella.
Paavali: Valtaosa biiseistä on Eskon käsialaa, ja mies työstääkin uutta materiaalia kiitettävää tahtia. Alkuvaiheessa biisit rakentuvat pitkälti legendaarisen Guitar Pro -ohjelman avulla ja tämän jälkeen jatkoon päässeitä biisiraaakileita ryhdytään demottamaan ja soittamaan treeniksellä. Äänitysten yhteydessä muotoutuvat yleensä myös laulumelodiat, orkestraatiot ja muut tarkempaa sovittamista ja hienosäätöä vaativat asiat. Lopulta valmiissa biisissä on tyypillisesti jokaisen kädenjälki kuultavissa tavalla tai toisella.
Esko: Kyllä inspiraatiota ammennetaan niistä ihan peruslähteistä. Suomalaisella on aina varastossaan pohjaton kaivo sanatonta melankoliaa, joka on helppo kanavoida musiikkiin. Toisaalta itseäni inspiroi milloin mikäkin. Ei ole sellaista asiaa, josta ei voisi nopeasti jonkun värssyn veivata. Voisi kuitenkin sanoa, että ei ole yhtä tiettyä linjaa jota noudatetaan, vaan biisit syntyvät sen tekohetken tunnelman mukaan. Kirjo on lopulta hyvin laaja. Itse olen nauttinut aina hyvin monenlaisesta musiikista ja se heijastuu myös musiikin kirjoittamiseen. Alkuvaiheessa tämä oli ongelmallista, koska kappaleet olivat keskenään luonteeltaan hyvinkin erilaisia, mutta kehityksen kehittyessä tietynlainen yhteys ja samankaltaisuus kappaleiden välillä on löytynyt kuitenkin siten, että niissä on edelleen edustettuna monia tyylisuuntia. Perustavaa laatua olevat vaikutteet tulevat kuitenkin varmasti musiikista, jota teininä useimmiten kuuntelin. Kikkeliheviä ja meloörinää. Se hyvänolon tunne, jonka koin, kun ensikertaa kuulin Rhapsodyn ”Symphony of the Enchanted Lands” -levyn taikka Children of Bodomin ”Hatebreederin” ei varmaan koskaan katoa. Ja sitä samaa hyvänolon tunnetta haluan myös omilta sävellyksiltäni. Minulle musiikin tekeminen on ollut ensisijaisesti tunnelman luomista, johon olen sitten yrittänyt sovittaa sopivan tarinan. Nyt se on ehkä vähän muuttunut ja välillä teen asiat jopa toisin päin. Eli kehitän tarinan, johon koitan luoda sopivan tunnelman. Käsikädessähän ne aina kulkevat.
”Loppuillasta ravintolassa oli bändien lisäksi enää paikallinen surkeahkon oloinen jengi. Kertoivat olevansa saatananpalvojia ja että heillä on kaupungin ulkopuolella teurastamo, johon he haluaisivat meidät yöpymään.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Matias: Parasta tässä on varmasti yhdessä tekeminen. Siitähän bänditoiminnassa perimmiltään on kyse. Ja oma mielipiteeni on, että musiikin tekeminen yhdessä on huomattavasti palkitsevampaa kuin yksin sooloilu. Kun itse tuon tai joku toinen tuo valmiin biisin näytille, omasta mielestäni se herää vasta kunnolla eloon, kun jokainen tuo siihen oman näkemyksen ja sovituksensa. Myös sovitusten ja äänimaisemien rakentaminen studiossa on hienoa. Meidän musiikki on kuitenkin aika kerroksellista, joten biisien sovittaminen ja miksaaminen on välillä myös yhtä helvettiä!
Matias: Tavoitteitakin on, mutta ne ovat lähinnä musiikillisia. Uusia biisejä on jo demotettu, ja bändissä vallitsee hyvä fiilis niiden suhteen. Uutta albumia siis jo luonnostellaan, ja tavoitteet kohdistuvat siihen. Tavoitteena on kehittää tulevalla levyllä bändin tyyliä ja musiikkia yhä eteenpäin toivoen, että yhä useampi korvapari sitä kuulisi.
Paavali: Keikat ovat tietysti tärkeä osa meidän tekemistä eikä mikään voita sitä fiilistä lavalla, kun yleisö on kunnolla messissä. Joitakin suunnitelmia ja keskustelua on myös kiertueiden ja ulkomaankeikkojen suhteen. Mahdollisuudet tähän ovat toki jokseenkin rajalliset, mutta tavoitteita on aina hyvä olla.
Matias: Hyviä keikkamuistoja riittää. Ensimmäisestä ulkomaan keikasta Virossa on jäänyt erityisen hyvä fiilis. Keikkapaikka tai yleisö ei ollut iso, mutta meininki oli katossa. Kohokohtia ovat myös festarikeikat, tänä kesänä soitimme Nummirockissa ja Smugglerrokissa. Ja tietysti levynjulkkarikeikat ovat aina erityisiä, kun paikalla on paljon ystäviä ja tuttuja.
Esko: Paras tai ehkä huonoin keikkamuisto juontaa juurensa ajassa kauas taakse. Oltiin kiertämässä Etelä-Pohjanmaata parin muun kohtalaisen kuolettavan kaveribändin kanssa. Pienessä rannikkokaupungissa oli keikka. Paikka oli joku paikallinen ikäihmisten tanssiravintola. Asiakaskunta keski-iältään 50+. Se järkytyksen määrä, kun alettiin raakkua lavalla! Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen ja selkä seinää vasten ollessaan kykenee yllättäviin suorituksiin. Jotkut rohkeat alkoivat valssata tuplabasarien jauhaessa kattohirsiä rikki. Kuitenkin joku tyytymätön rouva tuli hetken tauon jälkeen ahdistuneena kysymään: ”Mitä pitää maksaa, että lopetatte!” 50 euroa oli liikaa. Ei tiennyt rouva, että meidän 40 minuutin setin jälkeen tulisi vielä kaksi meitä huomattavasti brutaalimpaa bändiä lavalle.
Esko: Loppuillasta ravintolassa oli bändien lisäksi enää paikallinen surkeahkon oloinen jengi. Kertoivat olevansa saatananpalvojia ja että heillä on kaupungin ulkopuolella teurastamo, johon he haluaisivat meidät yöpymään. Hmm hmm… erityisen innostuneita tuntuivat olevan siitä, että ainakin bändikamamme pääsisivät teurastamoon turvaan. Meillä ei tietenkään ollut yöpaikkaa, mutta vaikka tarjous oli kovin houkutteleva, kieltäydyimme siitä kohteliaasti. Jengi ei kuitenkaan tuntunut ottavan kieltäytymistämme vastaan, neuvottelu siirtyi jossain vaiheessa ulos. Tapahtui jotain ja hetken päästä huomasin seuraavani bänditoverieni pakoa ympäri toria, ”saatananpalvojien” jahdatessa heitä. Päätin turvautua hätänumeroon, josta luvattiin hälyttää poliisi paikalle. Kohta puhelin soi ja konstaapeli ilmoitti olevansa yksin aika kaukana ja neuvoi ystävällisesti meitä pakkaamaan tavaramme ja lähtemään, ennen kuin ne hakevat mitään aseita tai muuta. Bändipojat olivat vielä tällöin onneksi kohtuullisessa kunnossa ja juoksivat nämä paikalliset ilmeisesti hengähdyksiin. Yksi nokkela kitaristi keksi mennä yökerhoon ja palasi tovin päästä nuoren naisen kanssa. Pääsimme yöksi paikallisen tyttöpartion luokse turvaan. Ilta taisi olla tappiollinen, mutta selvisimme vahingoittumattomina, kamat tallessa.
Matias: Syyskuun lopussa lähdemme minikiertueelle Baltiaan, luvassa on keikat Riikassa ja Tallinnassa. Sitten 11.10. soitamme kotinurkilla Turussa keikan Blind Staren kanssa, heidän kanssaan on monta yhteiskeikkaa soitettu vuosien varrella.
Gladenfold
Esko Itälä – Laulu & akustinen kitara
Matias Knuuttila – Kitara
Toke Fønskov Gerdts – Kitara
Lauri Itälä – Rumnmut
Paavali Pouttu – Koskettimet
Julkaisut
”In Somno” (EP, 2006)
”Time of Departure” (EP, 2008)
”Tales From Worlds Afar” (EP, 2011)
”From Dusk to Eternity” (2014)
”When Gods Descend” (2019)
www.gladenfold.net
www.facebook.com/gladenfold
www.instagram.com/gladenfold