Kaaoszinen Isänmaan toivot – Hukutus

Tammmpere.

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom jaAmorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä, ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen ne ovat kohonneet nykyiseen asemaansa. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Hukutus

Kuva: Susanna Raitamaa

Kuoloa, mustia mielikuvia, sekopäistä melua ja kohkaamista. Epäpyhiä astraalitason mielipuolisia havaintoja ja ankaraa paahtoa. Näiden kaoottisten ainesten alkulähteiltä on kasattu tamperelainen metallibändi Hukutus. Bändi on alun perin synnyttänyt itsensä tämän maailman tasolle jo vuonna 2011, mutta debyyttinsä bändi julkaisi vasta 2018. Henkilökohtaisen khatarsiksen tiimoilta kaoottisesti kumpuava levy ei kuitenkaan avaa yhtään enempää bändin historiaa tai maailmaa, vaan aiheuttaa lähinnä lisää kysymyksiä. Hukutuksen mystiseen maailmaan mahtuukin siis paljon asiaa, mutta mistä bändin musiikissa on kyse? Keitä nämä alastomina metsissä juoksentelevat miehet ovat? Otimme bändin jäsenet haastatteluun ja kysyimme asiaa bändin laulaja Aoghorilta sekä kitaristeilta Tamas’lta ja Opakaj’lta.

”Älä anna värikkään ulkokuoren huijata, korein kala on usein se myrkyllisin.”

Aoghori:  Hukutus on heviä, jossa lilluu mustan eri sävyjä. Keksin alun perin termin ”transmutating metal”, koska määritelmiä keksiessä menee hermot. Vihtahousulla on monia teitä kuljettavaksi. Mene mökille, sammuta valot, katsele tähtiä ja pistä levy soimaan. Älä anna värikkään ulkokuoren huijata, korein kala on usein se myrkyllisin.

Tamas:  Toisin sanoen Hukutus on rujon kaunista.

Tamas:  Bändihommat lähti käyntiin siten, että Opakaj’n kanssa oltiin pyöritty pitkään samoissa musiikkipiireissä, muttei oltu kertaakaan päädytty samaan bändiin. Oltiin töissä samassa työpaikassa ja käytiin usein erämaamökillä saunomassa ja fiilistelemässä. Välillä mökille otettiin soittovehkeet mukaan ja pikkuhiljaa ajatus uudesta bändistä alkoi viritä.

Aoghori:  Hukutus on alun perin Opakaj´n ja Tamasin proggis, johon ajauduin 2011 mukaan yhteisen bändihistorian myötä. Osalla meistä oli ollut hiljaisempaa bändirintamalla, joten alun perin kipinä lähti ihan vaan halusta tehdä pitkästä aikaa musiikkia. Konsepti ja tyyli kestivät oman aikansa muotoutua, eikä meillä ollut sinänsä mikään kiire, joten menihän siinä tovi ennen kuin saimme jotain konkreettista pihalle.

”Romantisoitu kuva röökiä ja punkkua imevästä taiteilijasta on ainakin meikäläisellä jo vähän karissut. Edellä mainittu fiilistely on kyllä mahtava laji, mutta jos haluaa luoda jotain uutta, niin ei muuta kuin lenkille ja aivoille happea, niin alkaa uutta matskua syntyä.”

Opakaj:  Musaa alettiin tehdä ryhmityksellä Aoghori (laulu), Tamas (kitara) ja Opakaj (kitara). Alkutaipaleella mukaan tuli myös kolmas kitaristi, KnaitsirK. Tällä porukalla pidettiin ensimmäisiä treenejä, joissa pyrkimys oli saada ehyitä biisejä läjään, ei niinkään kuulostaa valmiilta bändiltä. Kun levyn ensimmäiset äänitykset olivat tulossa ajankohtaisiksi, kööriin kiinnitettiin sessiojätkiksi Egokillsin rumpali Vilho ja bassoon Akakapusa. KnaitsirK väistyi soittohommista Hukutuksen graafiselle osastolle ja levyä varten alettiin treenata viisikkona. Me halusimme perinteisen bändisoitannan lisäksi soundiimme syvyyttä ja usvaa, ja pyysimme ensimmäisiin äänityssessioihin mukaan syna- ja muljutaiteilijat Faari:n ja hrv.320:n. Täällä porukalla äänitettiin biisit “Nadiirit”,Ave Mariana” ja “Tapa Itse”.

Sessioiden jälkeen Akakapusa vakiintui Hukutuksen varsinaiseksi jäseneksi ja atmoksen ruuvaajaksi löytyi muljuvelho Tsuuk. Tällä kuusikolla äänitettiin levyn toiset ja kolmannet sessiot. Levyn valmistuttua aloimme aktivoitua liveä varten ja pestasimme uudeksi rumpaliksi Rehlivnaj’n. Kokoonpano pysyi kasassa aina viime vuoteen asti, kunnes tuli tarve etsiä uusi rumpali. Nykyisin kokoonpanomme on siis Aoghori, Opakaj, Tamas, Akakapusa, Tsuuk ja vielä nimeämätön uusi rumpali. Hukutukseen vaikuttaneita taiteilijoita on siis kaikkiaan 11.

Aoghori:  Äänityssessioista julkaistiin ensin 2015 ”Nadiirit” videon kera, sitten ”Metsä ja yö” vuonna 2017 ja ”Koitus” hieman ennen ”Oksitosiini” -levyn julkaisua 2018. Sinkkujen oli tarkoitus paljastaa eri puolia bändin tyylistä ja nähdäkseni tässä onnistuttiinkin, koska palaute oli hyvin vaihtelevaa. Pitkä julkaisuväli ei ollut mitenkään suunniteltua. Aikataulut vain venyivät muiden kiireiden takia, ja levylle yritettiin myös etsiä järkevää julkaisijaa jonkin aikaa. Lopulta päädyimme julkaisemaan ”Oksitosiinin” 2018 kaverien oman lafkan (My Fate Music) kautta, vaikka harkitsimme kyllä muitakin tahoja.

Kuva: Kristian Kangasniemi

”Älä odota mitään ja pelkää kaikkea.”

Opakaj:  Useimmiten sävellys saa alkunsa mieleen putkahtavasta melodian pätkästä, jonka hyräilen muistiin ja jatkan siitä kun pääsen kitaran ääreen. Usein virikkeenä on myös vahinko, esimerkiksi väärin otettu sointu, joka inspiroi jatkamaan vieraasta lähtöpisteestä eteenpäin. Musiikin tekeminen on myös paljon sitä, että jaksaa raahautua instrumentin ääreen ja alkaa soittaa. Jos vaan venailee uskomattomia sävellyksiä ilmestyväksi, niin siinähän venailee. Romantisoitu kuva röökiä ja punkkua imevästä taiteilijasta on ainakin meikäläisellä jo vähän karissut. Edellä mainittu fiilistely on kyllä mahtava laji, mutta jos haluaa luoda jotain uutta, niin ei muuta kuin lenkille ja aivoille happea, niin alkaa uutta matskua syntyä.

Aoghori:  Pääsävellysvastuu on Opakaj´lla ja Tamasilla. Oma roolini on fiilistellä aihioita ja ohjailla niitä tarpeen mukaan sellaisiin suuntiin, joiden koen palvelevan parhaiten bändin konseptia ja visiota. ”Oksitosiinin” kappaleet ovat nykysilmin katsottuna riekaleinen päiväkirja vuosien takaisesta päänsisäisestä hullunmyllystä, josta olen jo nyt onneksi ponnistanut ylöspäin. Siellä on kaikenlaista. Pakkomielteeni kauhuelokuviin, okkultismiin, kansanuskomuksiin ja kuvainraastamiseen. Eli retrospektiivissä melko tyypillinen prosessi vahvemman Itsen kasaamiseksi, katsomalla silmiin omaa pimeää puoltaan, Varjoaan ja Paholaista. Tulevaisuuden varalle on ideoita, mutta ne tulevat varmasti eroamaan ”Oksitosiinista”, vaikka muotokieli säilyisikin samantyylisenä. Älä odota mitään ja pelkää kaikkea.

Suurimmat inspiraation lähteet musiikin tekemiseen tulee suomalaisen luonnon ja omien juurien kautta. Omat vaikutteensa tuo myös kauhu, kasaritoiminta, Saatana, seksuaalisuus, voima, kunnia, maskuliinisuus, feminiinisyys, kuoleman kohtaaminen. Dödheimsgard, Burzum, Glenn Danzig ja Misfits.

Tamas:  Kyllä, inspiraatiot löytyy suomalaisestas karusta ja kauniista luonnosta.

Kuva: Susanna Raitamaa

”Keikoilla on alettu saavuttamaan oikeanlainen, dissosiatiivinen tunnelma, mitä nyt välillä on lentänyt tuhkaa silmiin.”

Aoghori:  Parasta tässä bändissä soittamisessa on se, kun oikeasti saa väristyksiä oman bändin musiikista. Jalat maassa mennään ja ainakin tähän mennessä on edetty asia kerrallaan. Me ollan jo vanhoja ukkoja jotka haluaa vaan pitää hauskaa. Seuraavaksi varmaankin pyritään luomaan uutta musiikkia.

Tamas:  Kyllä, parasta on varmaankin se, kun saa hyvällä porukalla olla yhdessä ja luoda uutta musiikkia. Tavoitteena on myös soittaa hyviä keikkoja ja viihtyä. Paras keikka mitä ollaan soitettu oli Hukutuksen ensimmäinen koko bändin veto Tukholmassa, missä ehdittiin paremmin tutustua toisiimme. Huonoa muistoa ei olekaan.

Aoghori:  Ekalla keikalla, joka Hukutuksen kanssa soitettiin, oli vähän konsepti hakusessa ja paskat housuissa. Mieleenpainuvin reissu oli ehdottomasti Tukholman-keikka, joka meinasi käydä ihmisten terveydelle. Suunta on ollut koko ajan nousujohteinen ja keikoilla on alettu saavuttamaan oikeanlainen, dissosiatiivinen tunnelma, mitä nyt välillä on lentänyt tuhkaa silmiin. Nyt ei ole sovittuna uusia kujeita, mutta kyllä Hukutus lavoille palaa taas lähitulevaisuudessa.

Hukutus
Aoghori – Laulu
Opakaj – Kitara
Tamas – Kitara
Akakabusa – Basso
Tsuuk – Syntetisaattorit ja muljuvelhoilu

Julkaisut
”Nadiirit” (single, 2015)
”Metsä ja Yö” (single, 2017)
”Koitus” (single, 2018)
”Oksitosiini” (2018)

http://hukut.us/
Instagram
Facebook
Soundcloud
Bandcamp
Levykauppa ÄX

Kommentoi julkaisua