Kaaoszinen Isänmaan toivot – Orbiter

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen kohonneet asemaan, jossa ne nykyään ovat. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Orbiter

Raskaita riffejä pienellä twistillä. Doomia kirpeän sitruksisen puraisun sävyttämänä. Esoteriaa, tunnetta ja unenomaisia maisemakuvauksia. Orbiter on bändi, jonka viidestä jäsenestä löytyy kolme fyysikkoa ja yksi taiteilija. Esoteeriset teemat ja psykedeelien värittämät melodiat ovat tämän bändin kovinta ydintä, joka saa voimansa jäsentensä summasta ja diversiteeteistä. Helsingistä kotimaan kiertoradalle vuosien 2014 ja 2015 aikana laukaistu kiertolainen on jossain stoner/doom/psychedelic-genrejen välimaastossa ja ympärillä häärivä doom-orkesteri, jonka alkutaipale käynnistyi varsin nopeamman soitannan merkeissä, mistä inspiroituneena BPM-laskurin hakattua itsensä rikki bändi kääntyi doomahtavamman ilmaisun puoleen. Muutaman ensimmäisen toimintavuotensa aikana bändi julkaisi muutaman singlen, joiden tyylisuunta määrittää soundia edelleen. Nyt ensimmäisen EP:n julkaisun ollessa niin sanotusti nurkilla päätimme ottaa bändin haastatteluun ja kysyimme keikkailusta, Spinal Tap -hetkistä, biisien tekemisestä ja siitä, mitä horisontissa tai sen takana näkyy. Tämän haastattelun saat lukea osittain englanniksi, sillä bändin laulajan kotimaa on Saksa ja luonnollisesti sen indoeurooppalaisen germaanisen kielen länsihaarasta löytyvä englannin kieli taipunee kotimaan kouluja käyneen lukutaitoisen ihmisen aivoissa helpommin ymmärrettävään muotoon kuin, no, esimerkiksi saksa.

”Kyllä me siitä lähdetään, että 15-vuotiaana opettelin soittamaan kitaraa harjoittelemalla Black Sabbathin ja Metallican riffejä, ja samojen perusasioiden äärellä tässä edelleen viime kädessä ollaan.”

Carolin: I joined Orbiter in April 2019. I used to have another band, but things weren’t exactly moving forward and we barely released anything or had gigs, even though we came up with a lot of good stuff. The initial idea was that we would expand our band and recruit new musicians, so we wrote an add, but then my former bandmate all of a sudden called off and suggested we go on a break. I was a bit sad, because I had such a high drive to make music and to get it out there. So, I spontaneously decided to write my own add looking for a band. That’s how the guys from Orbiter took contact with me. I was really impressed by their music, since I am quite prone to progressive song structures and slow tempo. I have never tried singing in a heavy metal band before, but I loved the idea and challenge. I was wondering, though, if my voice could possibly compete with three low tuned guitars, heavy riffs and punchy drums. Also, the songs were sung formerly in quite a low pitch – a rather low pitch for a girl, but I anyway pretty much enjoy singing on the lower end and mid-range. And later on I heard that I was actually the only girl who auditioned for Orbiter who was able to sing the songs in that original pitch. Well, that made it easy to adapt to the old songs and start writing on new ones without the guys having to change their tuning. So auditioning went pretty well, and I immediately got good along with the guys. It was quite a surprise for me that after auditioning I was supposed to get an answer the following day, but instead I got a message 5 minutes after auditioning, asking if I wanna be the new singer of Orbiter. So yeah, it was love on first sight from both ends I guess.

Alexander: Hommahan lähti siitä, kun Tuomas ja minä soitettiin Saturnalia-nimisessä bändissä, joka operoi ihan rock-tontilla, vahvasti ysäri-alternativesta ponnistaen. Samassa bändissä soitti rumpuja Johannes Susitaival, joka sittemmin on myös Orbiteria tuottanut. Saturnaliaa vaivasi se ongelma, että meiltä räjähtelivät laulajat kuin rumpalit Spinal Tapilta konsanaan, joten lopulta pistettiin pillit pussiin keväällä 2014. Vähän aikaa soitettiin kolmestaan ”mahdollisimman vittumaista” crossover thrash -möykkää triossa nimeltä Cobra Commander, joka sekin pistettiin jäihin muutaman kuukauden jälkeen. Tuo Cobra Commanderin lyhyt olemassaolo oli mulle kuitenkin sikäli hyvin merkittävä ajanjakso, koska silloin huomasin ensimmäistä kertaa elämässäni olevani jollain tapaa keskeisessä biisintekoroolissa. Tuossa kohtaa päätettiin sitten Tuomaksen kanssa, että soittokemia ja jaetut ajatukset musiikista ovat sen verran kohdallaan, että vuoden lopussa pistettiin uusi bändi pystyyn. Pyydettiin siihen mukaan Sami, jonka kanssa olin soittanut vuosien ajan Ural-nimisessä bändissä 2000-luvulla, sekä yhteinen kaverimme Jere. Bändin nimihän ei toki alussa ollut Orbiter, tämä keksittiin vasta paljon myöhemmin, vaan minun ehdotuksestani toimittiin aluksi nimellä The Tuomas Talka Travelling Blues Experiment. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan kelvannut muille pidempiaikaiseksi ratkaisuksi – ihme tyyppejä!

Tuomas: Bändi perustettiin alkujaan Alexanderin (tekstissä toisinaan lempinimellä Allu) kanssa syksyllä 2014 edellisten proggiksien raunioille. Meillä oli siinä aiemmin Saturnalia-niminen rock-bändi, johon aikoinaan liityin basistiksi. Allu siis soitti siinä jo kitaraa. Sitten bändi hajosi alkuvuodesta 2014, ja pistettiin siinä vielä hajonneen pumpun rumpalin ja Allun kanssa sellainen jonkinlainen möykkäprojeki käyntiin. Saatiin pari biisinraakiletta työstestyä ja hauskasti myös paljon myöhemmin Orbiterin singlenä julkaistu ”Anthropocene”, toki melko erilaisena sovituksena. Rumpalilla ei sitten enää kesän lopulla ollut aikaa meille, kun sen toisella bändillä alkoi mennä sen verran hyvin, levytyssopimuksia sun muita. Hän sitten lähi ilman sen suurempaa draamaa, hyvissä väleissä ollaan edelleen, tuottanut ja alkupuolella myös äänittänyt meidän kaikki biisitkin myöhemmin. Siinä sitten hetken Alexanderin kanssa mietittyä todettiin, että kyllä tässä vaan edelleen on musiikkia tehtävä, ja haettiin Allun vanha ystävä Sami rumpuihin. Heillä oli yhteistä bändihistoriaa jo vuosien takaa. Sitten melko piakkoin siinä vuoden 2014 lopulla haettiin meidän yhteinen ystävä Jere toiseksi kitaristiksi massivoimaan saundia ja samalla toki siksi, että Alexanderin olisi helpompi laulaa, koska noihin aikoihin vielä hoiti vokalistin pestiä myös. Black Sabbath -vaikutteet oli alusta asti vahvasti läsnä musiikissa, mutta sitten vasta sanoisinko noin vuoden yhdessä soittamisen jälkeen selkeämpi genre alkoi löytyä doom metalin ja psykedeelisen rockin parista.

Alexander: Bändin kokoonpano on pysynyt hyvin stabiilina alusta asti, eli perustajajäsenet ovat edelleen mukana. Huomasin alussa päätyneeni laulaja-kitaristin rooliin, vaikka mulla ei ole ollut mitään suuria kunnianhimoja olla oman elämäni James Hetfield. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua siltä, että haluaisin keskittyä puhtaasti olemaan oman elämäni Dave Navarro ja luovuttamaan laulajan pestin eteenpäin. Pitkään kestäneiden koelaulujen jälkeen Tuomas löysi Carolinin yhteystiedot ja pyysi tätä treeneihin. Heti kättelyssä oli selvää, että hän on etsimämme tyyppi. Carolin teki debyyttinsä bändissä nyt julkaistussa ”Bone to Earth” -singlessä.

Tuomas: Tuossa edellisessä kysymyksessä kävinkin jo läpi kaikki alkuperäisjäsenet. Tuossa kokoonpanossa jatkettiin hyvän aikaa, mutta melko pian alkoi itse kunkin päässä pyöriä skenaarioita, että voisi etsiä ihan täysin lauluun omistautuvaa solistia. Etsinnät sitten aloitettiin kesällä 2018, ja siinä kävi muutamia laulajia koittamassa, mutta kukaan ei oikein tuntunu vakuuttavan. Palikat loksahti kunnolla vasta kohdilleen seuraavan vuoden keväällä, kun Carolin kävi huhtikuun lopulla koelauluissa. Se olikin heti niiden treenien jälkeen selvää, että halutaan hänet laulajaksi, ja vaikka hänellä oli ilmeisesti kysyntää lukuisiin projekteihin niin valitsi meidät primäärivaihtoehdokseen ja tällä kokoonpanolla nyt mennään.

Alexander: Ensimmäisen parin kolmen vuoden aikanahan bändin toiminta ei ollut mitenkään superaktiivista, vaan enemmänkin yhteisestä ilosta soittamista. Tuona aikana kuitenkin julkaistiin omakustanteisesti pari sinkkua, ”Oneironaut” (2016) ja ”Gravity” (2017), josta tehtiin musavideokin. Pikkuhiljaa nälkä kasvoi syödessä, ja alettiin keikkailla ja julkaistiin kolmas sinkkumme ”Anthropocene” (2019) myös seiskatuumaisena vinyylinä, koska vinyylihän on paras formaatti. Kyseinen julkaisu tehtiin splittinä erinomaisen Roadog-yhtyeen kanssa. Heti siihen perään alettiin sitten työstää debyytti-EP:tämme, nyt julkaistavaa ”The Delugea”, ja tämän prosessin suht alkupuolella Carolin liittyi mukaan. Näin jälkikäteen katseltuna ensimmäiseen sinkkuumme ”Oneironautiin” olen sikäli tosi tyytyväinen, että siinä oli oikeastaan jo heti kättelyssä mukana kaikki ne elementit, jotka meidän musiikkiamme edelleen määrittävät, vaikka muoto ehkä olikin vielä hieman karkea.

Tuomas: Alkuaikoina tehtiin ihan treenisäänityksinä meidän kolme ekaa singleä, joissa Alexander lauloi. Nämä ovat: ”Oneironaut” (2016), ”Gravity” (2017) ja ”Anthropocene” (2019). Nyt Carolinin kanssa äänitettiin kesällä ja syksyllä Espoon Soundwell Studiossa neljän biisin EP nimeltä ”The Deluge”. Se julkaistaan tammikuun 29. EP:n eka single ”Bone to Earth” tuli marraskuun 28. Nämä ovat kaikki itse julkaistuja.

”Generally my lyrics writing can be quite surreal and abstract. I draw inspiration from own experiences, hardships, dreams, journeys and pondering about the world and otherworldly creatures or phenomenon.”

Carolin: Sometimes we compose by just jamming at the band practice place. Then we also have some sort of core writing and composing team, which consists of Tuomas, Alexander and me. We usually meet up at my place and jam, write lyrics and go through new ideas. I work really intuitive and get easily inspired by riffs. So once Tuomas or Alexander start playing something new, I start singing or making sounds. Usually I just let words or phrases pour out of my mouth which are often triggered by the mood of the composition. Those which flow nicely with the melody I scribble in my notebook and then later develop the song text radiating from those. Our latest single ”Bone to Earth” was inspired by the duality of human nature, which is self-destructive and yet longing for wisdom. The lyrics play with images of a dystopian future scenario where the Anthropocene would come to an end if humans won’t come to their senses, resulting into nature striking back and realigning its elements. Generally my lyrics writing can be quite surreal and abstract. I draw inspiration from own experiences, hardships, dreams, journeys and pondering about the world and otherworldly creatures or phenomenon.

Alexander: Biisit lähtevät vaihtelevissa määrin Tuomaksen ja minun kynästä. Aihioita jammaillaan sitten treenikämpällä. Usein ideat saattavat lentää roskakoppaan pitkällisenkin soittelun jälkeen, kun taas toisinaan on selvää heti kättelyssä, että tässä on sitä jotain. Sävellystyö on kaikkea muuta kuin suoraviivaista – usein saattaa olla niin, että pidän jotain ideaa ihan paskana ja taistelen sitä vastaan, mutta lopulta se osoittautuukin aivan erinomaiseksi. Joskus käy myös niin, että kun yksi soittelee jotain omasta mielestään täysin yhdentekevää, niin toinen tarttuu siihen ja toteaa, että soitapa tuo uudestaan! Uutena elementtinä sävellystyössä on Carolin, joka luo laulumelodioita, joita en itse ikinä olisi keksinyt. Välillä käy niin, että kun Caro esittelee lauluideansa, niin koko biisi muokataan uusiksi niiden perusteella. Lyriikkapuolella oma tulokulmani on alusta asti ollut vahvasti eskapistinen: kirjoitan mieluummin H.  P. Lovecraftin unimaailmassa matkustamisesta tai mustaan aukkoon sukeltamisesta kuin ihmissuhteista tai politiikasta. Me työstetään myös paljon lyriikoita yhteistyössä Carolinin kanssa. Carolta syntyy tajunnanvirtana todella makeita fraaseja ja säkeitä, joita me sitten yhdessä jäsennellään valmiimpaan muotoon.

Tuomas: Alkuaikoina biisejä syntyi ihan treeniksellä jammaillessakin mutta useimmiten nykyisin niin, että minä (toisinaan Allukin) nappaan kotona kitaran kouraan (vaikka basisti olenkin) ja alan työstämään jotain riffejä sen pohjalta, minne sormet sattuu otelaudalla osumaan. Sitten, jos sieltä tulee jotain järkevän kuuloista, niin otan sen puhelimella talteen, ja sitten sitä jalostetaan treeniksellä. Usein sen huomaa kyllä alle puolessa tunnissa, että onko tänään sellainen päivä, että syntyy potentiaalisia biisin aihioita vai kannattaako kitara jättää nurkkaan. Pro tip: Rolandin Microcubesta kun valitsee MIC-kanavan ja iskee gainit täysille niin saa ihan yllättävän ok:t fuzz-saundit, terveisin ”En omista muuta kitaravahvistinta saati kunnon säröpedaaleja”. Biisien lyriikkapuolesta voi kertoa enemmän Allu ja Carolin, koska minä en niihin juurikaan puutu.

Carolin: I grew up to a wide range of music since early childhood. My dad is a music reviewer and has introduced me to all kinds of different music genres, and he went to a lot of concerts with me. I started singing around the same time I first started talking as a child. I am inspired by progressive and psychedelic rock bands of the 60’s and 70’s, especially the early works of Pink Floyd, King Crimson and The Beatles. I also like to drift and drown in the melancholy and storytelling of Radiohead, Nick Cave, Tom Waits, David Bowie and Leonard Cohen. In the heavy rock and doom metal genre, I find the vocal performances of Windhand, Messa, Bent Knee, Dresden Dolls and Lingua Ignota extremely impressive and inspiring.

Alexander: Kyllä me siitä lähdetään, että 15-vuotiaana opettelin soittamaan kitaraa harjoittelemalla Black Sabbathin ja Metallican riffejä, ja samojen perusasioiden äärellä tässä edelleen viime kädessä ollaan. Tosin on kyllä sanottava, että varsinkin nykyisin palaan näistä kahdesta ennen kaikkea ja edelleen aina Black Sabbathin äärelle hakiessani inspiraatiota. Myös Sleep ja Kyuss sekä uudemmista doom-bändeistä Monolord ovat olleet suuria vaikutteita. Sleepin ”Dopesmokerissa” on ehkä maailman paras kitarasoundi, ja Matt Pike on kaikin puolin ihana ihminen. Led Zeppelin on tärkeä esikuva, ja etenkin ”Led Zeppelin IV” pitää sisällään sellaisen valon ja varjon kirjon, josta on hyvä hakea mallia. Mun kaikkien aikojen suosikkibändi on Jane’s Addiction, ja oman pään sisäinen visio onkin yhdistää myös tuota taiderockia tähän perinteisempään Sabbath/doom-ilmaisuun. Lyriikkapuolella haen inspiraatiota kirjallisuudesta, esim. H. P. Lovecraft, Robert E. Howard ja Clark Ashton Smith ovat pitkäaikaisia suosikkeja, 70-luvun tieteis- ja fantasiaelokuvista (erityismainintana Ralph Bakshin Wizards!), tähtitieteestä ja avaruudesta sekä kuvataiteesta. Varsinkin Arik Roperin taide on hyvin tunnelmallista ja inspiroivaa.

Tuomas: Black Sabbath se toki siellä aina taustalla kummittelee ja Iommin yksinkertaisen kaunis näkemys riffien suhteen. Melkolailla alusta asti Sleep ja Electric Wizard ovat jossain määrin vaikuttaneet bändin musiikkiin myös. Stoner rockin puolelta Kyuss vaikutti varsinkin Orbiterin alkutaipaleella aika paljon, mutta viime aikoina on ennen kaikkea ammennettu 2000-luvun doom-bändeistä kuten Church of Misery, Conan, Messa ja ennen kaikkea Monolord. Se, mikä sitten inspiroi, niin onkin vähän monitahoisempi juttu. Toisinaan tuollaiset ihan hyvin tehdyt perus doom-jutut inspiroi, jos siellä on vaan jotain pientä rytmikoukkua tai vastaavaa. Sitten toisinaan inspiroivaa tavaraa löytyy sellaisista projekteista, joissa on lähdetty ennakkoluulottomasti etsimään jotain aivan uutta ja yhdistelemään erilaisia genrejä. Yksi viime vuosien mielenkiintoisimmista löydöistä on esim. Lingua Ignota. Todella väkevää ja osittain myös doom-henkistä musiikkia, mutta silti täysin mahdotonta kategorioida.

”One fun fact is that three of my bandmates are physicists and I am an artist. So one might think that’s quite a wild opposing mix, but we all get surprisingly well along not just as band mates but also as friends.”

Tuomas: Musiikin tekemisessä parasta on ennen kaikkea kaikenlainen tekeminen ja se, että näkee työnsä tulokset. Keikkojen soitto, se, että saa studiotyöskentelyn, miksauksien ja masterointien jälkeen viimein sen fyysisen vinyylin kouraan ja se oma työ on siihen painettuna fyysiseen muotoon.

Carolin: Music is probably one of the most powerful and touching things I know in life. And singing can go really deep and resonate far but also feel cleansing inside and near. So I guess connecting on a profound truthful level with a lot of people and with yourself at the same time is one of the most giving things in music making. I also enjoy the social aspect of making music, that you are working towards a common goal in a team where everyone shares their strengths and the same passion for music. And then, of course, the whole process starting from being lost and clueless in the beginning, then experimenting and shaping tracks and wrapping it all up on a record and on stage, which then can be enjoyed by others. It’s quite an exciting and versatile journey.

Alexander: Parasta varmaan on se flow-tila, johon parhaimmillaan pääsee yhteissoitossa. Musiikki virtaa sormista kuin itsestään, ja kaikki loksahtaa paikoilleen kaikilla soittajilla. Ja sitten se fiilis, kun kuukausien työn jälkeen lopulta pääsee kuuntelemaan omaa musiikkiaan vinyyliltä, että se on todella olemassa tässä maailmassa, on vertaansa vailla.

Alexander: Kyllä tässä on jo katse horisonttiin ja ensimmäiseen pitkäsoittoon sekä ennen kaikkea laajempaan keikkailuun. Livenä soittaminen on yksi tärkeimmistä syistä, miksi olen ylipäänsä lähtenyt tekemään musiikkia, ja pidempien rundien tekeminen mulle just nyt aivan ykköstavoitteita. Yhtyeenä pyritään sitä kohti, että Orbiter vakiinnuttaisi nimensä genren sisällä sekä Suomessa että kansainvälisesti ja että seuraava levy ilmestyisi sitten jo levy-yhtiön kautta. Ja aina mulla raksuttaa takaraivossa se ajatus, että jokaisen julkaisun on oltava edellistä parempi ja että yhteissoitto on asia, joka voi aina kehittyä vielä tiukemmaksi. Elämäntavoitteena Roadburnissa soittaminen.

Tuomas: Orbiterin tavoitteena on keikkailla mahdollisimman paljon ja hioa livekuntoa timanttiseksi. Selkeänä tavoitteena näen myöskin, että mahdollisesti jo ”The Deluge” -EP:tä seuraava julkaisu saataisiin jonkin levy-yhtiön kautta. Lisää keikkailua, ja vakiinnutetaan itsemme kotimaisen doomin kartalla. Tavoitteena on myöskin keikkailla ulkomailla, ja toki kirkkaimpana mielessä siintää myös legendaarinen Roadburn. Hieman pidemmän aikavälin tähtäin on ehdottomasti siellä.

Carolin: One fun fact is that three of my bandmates are physicists and I am an artist. So one might think that’s quite a wild opposing mix, but we all get surprisingly well along not just as band mates but also as friends. I would say the guys are more mathematical and systematic when it comes to making music, and I am more intuitive and experimental in my approach, but that makes a great and strong combo. I am also a singer in two other band projects, one is an electro techno duo where I sing in German and the other is an electro indie band. We haven’t released anything yet.

Alexander: Doom with a twist of lemon! Meidän musiikissa yhdistyy raskas riffittely toismaailmalliseen, eteeriseen psykedeliaan ja esoteerisiin lyriikoihin. Vaikka Sabbathista ponnistetaankin, niin me on pyritty Orbiterissa löytämään oma, ainutlaatuinen ilmaisumme, koska tätä doomia veivaa maailmassa niin monta bändiä mennen siitä, mistä aita on matalin. Bändissä löytyy monenlaista muusikkoa, jotka tuovat kukin vaikutteita monelta eri suunnalta bändin musiikkiin. Esimerkiksi rumpalimme Sami on vahvasti funk-miehiä, ja tämä tuo yhteissoittoon ihan toisenlaista tulokulmaa kuin perinteisemmän hevirumpalin kanssa veivaaminen. Muutenkin olen aina sanonut, että Sami on salainen aseemme.

Tuomas: Orbiter on lyhyesti sanottuna galaktisten tuhojen möyrinnän ja toismaailmallisten tähtisumuvaellusten dynaamista pohjautuen perinteiseen ja perinpohjaiseen riffittelyyn. Bändissä on sisällä melko paljon musiikillista diversiteettiä, ja bändin jäsenet ovat vähän sieltä ja täältä ympäri Suomea ja Carolin alkujaan Saksasta. Musiikillisesti meillä jokaisella on hyvinkin erilaisia vaikuttimia ja kiinnostuksenkohteita, ja tällä kokoonpanolla voisi syntyä tosi monenlaisia täysin eri musiikkityylejä soittavia projekteja. Carolinilla jotain sivuprojekteja onkin (hän saa kertoa niistä lisää, jos kertoo), mutta itselleni nykyinen stoner-doomia soittava Orbiter on tosin ainoa tavoitteellinen projekti. Jos olisi rajattomasti aikaa, voisin kuvitella tekeväni myös jotain kokeellisempaa metelöintiä tai jotain black/death metalia.

Alexander: Mitään aivan totaalisia Spinal Tap -hetkiä ei ole vielä tullut, mutta lähelle päästiin soittaessamme Tampereella. Esiintyviä bändejä oli kolme kappaletta, ja maksavia asiakkaita oli muistaakseni puolen tusinaa. Samana arki-iltana Tampereella oli kuulemma seitsemän (7!) keikkaa, joten yleisöstä oli ilmeisesti kova kilpailu. Paras keikkamuisto on Lappeenrannan Hoi Sie -klubilta, jossa olohuoneen kokoiseen soittotilaan oli pakkautunut kymmeniä ihmisiä. Yleisö oli upeasti mukana, mikä loi huikean tunnelman ahtaassa tilassa.

Tuomas: Aloitetaan huonoimmasta ja otetaan se paras sitten loppuun, niin jää parempi mieli. Elikkäs huonoin on ehdottomasti yksi vuoden takainen torstaikeikka eräässä tamperelaisessa baarissa, joka nyt jää nimeltä mainitsematta. Ensinnäkin showtime oli 22.30. EI YHTÄÄN MITÄÄN JÄRKEÄ. Yleisöäkään ei oltu saatu juuri houkuteltua paikalle, ja yleinen soittofiiliskin oli sinä iltana hieman kateissa. Noh se siitä. Siirrytään siihen parhaimpaan: se oli samaisen keikkarupeaman aiempi veto Lappeenrannan Hoi Siessä. Soitettiin siellä Deadneckin ja Färsaarten kanssa (keikka tosin peruuntu, kun aristin työvälineet olivat epäkunnossa). Väkeä oli talon täydeltä ja meininki yleisestikin tosi hyvä ja miljöö varsin tunnelmallinen hämärine valaistuksineen. Myöskään mitään esiintymislavaa ei ollut, vaan huoneen nurkassa soitettiin samalla tasolla yleisön kanssa. Todella intiimi ja voimakas soittokokemus, sanoisin!

Orbiterin voi nähdä seuraavan kerran livenä:
6.2. Lepakkomies, Helsinki
10.4.2020 Ravintola Cactus, Helsinki w/ TBA
4.4. Puotila UG, Helsinki
10.4. Ravintola Cactus, Helsink

13.6.2020 Henry’s Pub, Kuopio w/ Thermate

Orbiter
Carolin Koss – Laulu
Alexander Meaney – Kitarat
Jere Remes – Kitarat
Tuomas Talka – Basso
Sami Heiniö – Rummut

Julkaisut
”Oneironaut” (single, 2016)
”Gravity” (single, 2017)
”Anthropocene” (single, 2019)
”The Deluge” (EP, 2020)

BandCamp
Facebook
SoundCloud
Instagram
YouTube