Kaaoszinen isänmaan toivot – Palesloth

Joen Suu.

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä, ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen ne ovat kohonneet nykyiseen asemaansa. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Palesloth

Joensuulainen Palesloth on stoner/sludge-metallibändi, jonka fanikunnan kolme jäsentä arvioi tähtimäärällä 5/5. Tarkemmin sanottuna kyseessä on viisihenkinen bändi, jonka taival on kestänyt jo kymmenisen vuotta. Vuonna 2018 bändi sai valmiiksi debyyttilevynsä, joka osui myös Kaaoszinen silmiin saaden osakseen ihan hyvän arvosanan. Aluksi pelkkänä cover-bändinä uraansa aloitellut yhtye onkin kasvanut kahden veljen peräkammariprojektista isommaksi, ihan oikeaksi bändiksi. Antakaamme bändin kuitenkin itse kertoa, miten homma toimii, ja miten nykyhetkeen on tultu.

Paleslothin historia kantaa pitkän ajan taakse. Ensimmäinen bändin esiaste lienee ollut olemassa jo silloin, kun veljekset Samuli ja Joonas Myller innostuivat 2000-luvun alkupuolella tarttumaan kitaraan ja rumpukapuloihin osittain oman isänsä musiikillisen harrastuneisuuden ja painostuksen vuoksi. Kaksikko on soittanut keskenään käytännössä aina, ja teoriassa sen visio bändistä on elänyt kauan sen mukana. Alkusysäys varsinaiselle bänditoiminnalle lähti kuitenkin Joonaksen ja Simo Puustisen (nykyisin Decrowned-bändin kitaristi) yhteisistä musisoinneista, joihin liittyi hyvin pian mukaan myös Samuli. Vuosien 2007-2008 aikana Palesloth oli kasvanut sen verran, että veljesten ja Simon lisäksi bassoa hakkasi Arttu Laakkonen. Tuomas Lautanen hyppäsi ensimmäisen kerran bändin vokaaleihin samoihin aikoihin. Tuolloin kaikki bändin jäsenet olivat vielä saman kylän alueelta Kiihtelysvaarasta.

– Käytiin aikaisemmin kaikki samaa peruskoulua, joten sitä kautta tunnettiin toisemme ja musiikilliset mieltymyksemme, joten oli loogista, että ajauduttiin yhdessä saman katon alle fiilistelemään instrumenttien kera. Taisi touhu tuolloin olla vielä enemmänkin covereiden soittamista kuin omien biisien sahaamista. Mahtoi meillä olla kolme omaa biisiä ja muuten soiteltiin Slayer-, Kreator– ja Sepultura-osastoa. Rässipainotteisesti lähdettiin siis liikenteeseen!

Hommat eskaloituivat kuitenkin ajan saatossa sen verran, että porukka alkoi sinkoilla omiin suuntiinsa osittain erimielisyyksien takia mutta myös osaltaan opintokiireiden ja työkiireiden myötä. Myllerin veljekset jäivät jälleen pitkäksi toviksi soittelemaan keskenään, mikä oli varmasti se suurin alkusysäys sille, että rässin sahaaminen sai jäädä, ja he alkoivat keskenään vääntää enemmän sellaista, joka tuntui omalta.

Aikaa vierähti taas vuosia. Vuoden 2017 loppuun mennessä bändi oli saanut taas uutta verta ja lihaa joukkoonsa. Tällä kertaa veljesten lisäksi bassoa työsti Jaakko Saavalainen, ja toiseen kitaraan hyppäsi veljesten isän humppabändissä vaikuttava Jani Pulkkinen. Biisejäkin oli siunaantunut seitsemän kipaletta, jotka olivat kutakuinkin valmista kauraa pientä hieromista lukuun ottamatta. Alkuperäinen visio oli, että Samuli hoitaisi kitaran lisäksi vokaalit, mutta bändi päätyi kuitenkin kysymään, vieläkö Tuomas Lautasta kiinnostaisi lähteä kokeilemaan.

– Tuomasta kiinnosti, ja pitkälti sillä tiellä ollaan, ja samalla poppoolla ollaan yhä jatkamassa toimintaa. Hyvin pian biisien isojen linjojen varmistuttua hypättiin vuoden 2018 alkupuolella Joensuun GURU-studioon äänittämään ensimmäistä täyspitkää. Koko homma tehtiin omakustanteisesti, digitaalijakelussa avitti Samsara Records. Paleslothin ensimmäinen täysipitkä ”The Burden of Existence” julkaistiin 1. päivä kesäkuuta vuonna 2018.

– Pähkinänkuoressa Paleslothin biisit saavat usein alkunsa Samulin ja Joonaksen keskinäisistä ideoinneista. Koko ensimmäinen levy on Samulin ja Joonaksen kädenjälkeä lukuun ottamatta Janin kitarasooloja. ”The Burden of Existence” -rieskan punainen lanka kulkee vahvasti ihmisyydessä. Tietynlaista inhorealismia, ihmisyyden peili, draaman kaari kulkee kutakuinkin siemensyöksystä kohti helvettiä.

– Emme ole kauhean mielellään halunneet määritellä itseämme kovin tiukasti mihinkään genreen. Jäsenten musiikilliset idolit sekä suurimmat vaikuttajat löytyvät kuitenkin vahvasti tuolta stoner/sludge-metallin syvistä syövereistä, ja olemme pyrkineet ammentamaan noista sfääreistä mahdollisimman paljon omaan tekemiseen unohtamatta kuitenkaan sitä halua toteuttaa omaa juttuamme.

– Tavoitteenamme on keikkailun lisäksi saada mahdollisimman tehokkaasti uutta materiaalia pihalle. Istutaan parhaillaankin studiossa tätä haastattelua kirjaillessa. Ensimmäinen albumi oli tietynlainen ”wrap-up” pitkän ajan historiaa, joka oli aika saada yksiin kansiin ja ulos luolastaan. Nyt on hyvä keskittyä tyylimme kehittämiseen uuden materiaalin muodossa. Toistaiseksi ei olla vielä Joensuuta kauemmaksi keikkailtu, mutta tähän mennessä jokainen keikka on ollut hyvä ja ikimuistoinen kokemus. Yleisöltä on tullut ”high fivejä” ja energiastamme on pidetty, mikä on ollut toki iloinen yllätys. Varsinaisia huonoja kokemuksia ei ole vielä vastaan sattunut. – Toivotaan, että sellaisiakin tulee, kaikki on kotiin päin!

Seuraavan kerran Paleslothin möyrintää pääsee kokemaan livenä 23. päivä maaliskuuta Joensuun La Barressa.

Palesloth
Tuomas Lautanen – vokaalit
Joonas Myller – rummut
Jaakko Saavalainen – basso
Jani Pulkkinen – kitara
Samuli Myller – kitara/laulu

Julkaisut
”The Burden of Existence” (2018)

facebook.com/paleslothofficial

instagram.com/paleslothband

Kommentit