Kaaoszinen Isänmaan toivot – Ritual Of Terror

Vesanto – vain 64 kilometrin päässä Kuopiosta!

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä, ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen ne ovat kohonneet nykyiseen asemaansa. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Ritual Of Terror

Sarjamme 85. osa vie meidät tänä armoitettuna alkutalven sunnuntaina kohti Vesantoa, pohjoisemmasta Sisä-Savosta löytyvää, väkiluvultaan pientä, mutta ylimaallisen metallista kuntaa. Kautta aikain Vesanto on tunnettu musiikkipitäjänä, josta kielii jo vaakunasta löytyvä nuottiviivasto. Paikkakunnalla on järjestetty myös Sahansoiton SM-kilpailut. Tuosta pienestä, musikaalisesta kunnasta löytyy yhteisön nuorisotilojen synkistä saleista rivinsä kasannut bändi nimeltään Ritual Of Terror. Sahaa soittamattomien nuottiveikkosten melodista death metalia soittava yhtye, joka muuten aloitti väkevällä black metal -vivahteella, perustettiin vuoden 2017 syksyllä, ja siitä asti se on tuutannut musiikkia maailmalle lyhyehkön mutta kiivaan olemassaolonsa aikana jo kahden EP:n verran. Kolmen nuoren herran ja yhden nuoren neidon muodostama yhtye onkin varsin lupaavalla soundilla ja kappalemateriaalillaan saanut myös Kaaoszinen toimituksessa tästä artikkelisarjasta vastaavan entiteetin kiinnostumaan bändistä, joten luonnollisesti pyysimme jäseniä kertomaan meille, mistä Ritual Of Terror ahdistustaan ammentaa.

Eetu: Sehän oli silloin koululla, kun Toikkasen kanssa saatiin idea, että perustetaan bändi ihan vaan, koska miksei?

Viljami: Sitten pyysimme nopealla aikataululla vahvistukseksi Luttisen bassoon ja Haataisen syntikkaan täydentämään kokoonpanoa.

Paavo: Mähän en siis osannu sillon soittaa vielä ollenkaan, mutta Villu ja Pennanen pyyti mua jamittelemaan meidän paikallisessa nuorisotilassa. Osasin soittaa vaan pari biisiä, ja niitä me sitten alkuun jamiteltiin joku 45 minuuttia.

Henriikka: Mulla ei ole jostain syystä kovin vahvoja muistikuvia siitä, miten olen päätynyt mukaan tähän touhuun… Pennanen muisteli, että nuorisotiloilla pitkän aikaa juteltiin koko porukalla siitä, miten hienoa bändin perustaminen olisi, ja näin Ritual of Terrorin kokoonpano oli kasassa.

Viljami: Perustettiin bändi, kun rupes kyllästyttämään muitten biisien soittaminen. Piti sitten kokeilla, millaista ois kerranki oman materiaalin soitto.

Henriikka: Kokoonpano on pysynyt koko meidän vielä lyhyen taipaleen ajan samana, ja luulisin sen pysyvän samanlaisena jatkossakin. Itse pianistina päädyin syntikan taakse, Eetu soittaa rumpuja, Paavo bassoa, ja Viljami hoitaa kitaran ja laulun. Tällä porukalla on siis myös taiteiltu nauhalle kaikkien julkaisujemme sisältö.

Viljami: Meidän molemmat EP:t, sekä ”Eternity of the Lost Soul” että ”Land of the Serpent Sun”, ovat itse julkaistuja ja äänitettyjä. Erkka Närhi meillä on ollut auttamassa äänityksessä ja miksauksessa, ja tukea ollaan saatu paikalliselta nuorisotoimelta, jonka tiloissa äänitys hoidettiin. Seuraava levytys äänitetään Sonic Pumpilla joulukuussa 2019. Seuraavalle julkaisulle pyrimme ensisijaisesti etsimään jonkun nimekkäämmän julkaisijan, koska emme hetkeen pääse promoamaan itseämme keikoille armeijan takia.

Henriikka: Biisit saa alkunsa Villun sävellyksistä, eli ensimmäinen syntyvä asia on kitarariffit. Niiden ympärille sitten Pennanen ideoi rumpujen sovitukset, ja minä parhaani mukaan luon syntikalla toivottua tunnelmaa ja hyviä melodioita.

Viljami: Paavo laittaa vaihtobasson tulille, ja kaikki voittaa.

Henriikka: Sanoitukset kirjoittaa joko Viljami itse tai sitten minä, minkä jälkeen laulaja itse sovittaa sanat suuhun sopiviksi. Biisien aiheissa esiintyy mm. kuolemaan, luontoon, luonnon ilmiöihin ja elämään yleensäkin liittyviä teemoja.

Viljami: Säveltäminen on kuitenkin pitkäaikaista puuhaa, ja kaikki riffi-ideat eivät kuitenkaan päädy edes muiden jäsenten korviin. Ei suurinkaan osa. Ryhdymme aina tekemään parempaa levyä verrattuna edellisiin julkaisuihin, ja se nostaa tasoa pikkuhiljaa.

Pennanen: Suurimmat vaikutteet omaan soittoon on tullut Lamb Of Godin, Wintersunin, Gojiran, Meshuggahin ja Panteran tuotannosta. Tulee myös kuunneltua jonkin verran muun muassa jazzia, räppiä ja poppia, joten jotain vaikutteita sieltäkin on tullut.

Paavo: Vaikutteita ja inspiraatiota tulee norjalaisesta bläkkiksestä ja death metalista.

Viljami: Mua inspiroi bändeistä muun muassa Wintersun, Mastodon ja Opeth. Suomen kauniista luonnosta ja esimerkiksi talvesta tulee myös ammennettua ajatuksia biiseihin. Todella fiilispohjalla tulee kappaleita väännettyä. Välillä ei tapahdu mitään viikkoihin, mutta kun inspiraatio iskee, sen tietää. Ja silloin yleensä syntyy samaan aihioon enemmänkin riffejä.

Henriikka: Itse en kovin tietoisesti hae vaikutteita mistään, mutta aika lailla kaikista genreistä tulee väistämättä inspiroiduttua, koska kuuntelen musiikkia paljon ja monipuolisesti. Palasia omaan soittoon tulee siis vähän sieltä ja täältä lähtien Opethista ja Amorphiksesta päätyen Stam1nan kautta perus listapoppiin, rockiin ja klassiseen musiikkiin.

Viljami: Parasta on kuulla valmis tuotos levyllä. Itse pyrin tekemään musiikkia, josta itse pidän ja jota voisin kuunnella, vaikka se olisi jonkun muun bändin tekele.

Henriikka: Siisteintä musiikin tekemisessä on se kaikki (loputon) kehittyminen, sovittaminen, säätäminen ja työmäärä, mikä valmiin teoksen takana piilee. Lisäksi parhaita juttuja on soittamiseen uppoutuminen niin, ettei mielessä liiku mitään, ja soitto tulee ns. selkäytimestä. Parhaimmillaan se on hyvinkin rentouttavaa puuhaa.

Eetu: Parasta on ehdottomasti itsensä ilmaisu ja se, kun oppii joskus jonkin siistin uuden jutun ja lopulta kuulee nauhalta, että se toimii biisissä. Ja totta kai hyvien tyyppien kanssa on kiva soittaa just sellaista musaa, josta diggaa.

Paavo: Mukavata, kun voi tehä biisejä, joista itekin pitää. Saa tehä ”rautaisten musiikkialan ammattilaisten” kanssa töitä joka vitun ikinen päivä. Eli siis seurahan tässä parasta on.

Viljami: Sanoisin, että bändin tavoitteena on kehittyä koko ajan ja tehdä sellaista musiikkia, josta me ite tykätään. Pyritään vähitellen isoille lavoille soittamaan, ja tavoitteisiin voisi myös laskea mielenkiintoisten alan ihmisten tapaamisen.

Eetu: Omien verkostojen rakentaminen, ja jonain päivänä itsensä elättäminen soittamalla. Itsensä tyrkyttäminen isompien bändien lämppäriksi voidaan myös laskea tavoitteeksi. Meistä pitäisi tietää se, että jos et seuraavaa levyä pysty kuuntelemaan, missaat jotain eeppistä. Musiikillinen kehitys on vielä huikeampaa kuin ”Eternitystä” ”Land of the Serpent Suniin”, joten luvassa on tykitystä kerrakseen. Olkaahan valmiina! Ollaan aika rentoa porukkaa, ja Pennasen johdolla reeniksellä on paskavitsibattle aina menossa. Keskittymiskyvyn loppumisen ja sopivan hetken reenien lopetukseen tietää siitä, että meno menee älyttömäksi härväämiseksi, joten ei ole treenejä ilman naurua nähty tällä porukalla. Musiikin lisäksi siis mahdollisimman ”huonot” jutut on lähellä sydäntä, ja niitä pitää kertoa treeneissä mahdollisimman paljon, ettei niitä sitten tungeta musiikkiin ollenkaan. Meitä yhdistää siis musiikin lisäksi sopivasti kieroutunut ja välillä aika mustakin huumorintaju.

Viljami: Melodista, eeppistä ja tunnelmallista death metaliahan tämä on. Musiikissamme on hyvin vahvat melodiat ja se on raskasta, mutta tunteellista. Sitä voisi paikoitellen kutsua jopa visuaaliseksi.

Henriikka: Musiikkimme on ainakin kehittynyt huomattavasti, kun kaikille on tullut lisää kokemusta. Teknisempiäkin juttuja alkaa vähitellen löytymään seasta, ja kokonaisuutena biisit ovat harkitumpia.

Paavo: Musiikkimme on hienoa, ja yrittää ainakin olla eeppistä death metalia.

Eetu: Semmosta, noh… Synkkää eeppistä melodeathia. Sitähän me soitetaan. Wintersun– ja ysäri-Dimmu Borgir -vaikutteet kuuluu joissain biiseissä.

Viljami: Bändin paras ja huonoin keikkamuisto löytyy yhdestä paketista: Helsingissä keikalla oli kyllä hyvä meininki, ja pitti pyöri vauhdilla tyyliin viidessä biisissä. Huonointa siinä oli, että jäätiin pahasti tappiolle reissusta. Ei tätä hommaa toki rahan takia tehdä, mutta silti jäi vähän ikävänä muistona mieleen tämä.

Henriikka: Keikalla oli tosiaan vähemmän porukkaa kuin kotipaikkakunnan paikallisessa baarissa soitetuilla keikoilla, mikä ei varsinaisesti mieltä ylentänyt sekään. Kuitenkin kokonaisuutena ihan hauska reissu.

Henriikka: Tulevia keikkoja ei ole valitettavasti tiedossa lähiaikoina. Bändin jätkiä kutsuvat valtiolliset velvollisuudet armeijan muodossa, joten se hidastaa keikkailutahtia merkittävästi.

Viljami: Keikkapyyntöjä toki otetaan vastaan minne vaan ja tullaan paikalle, jos suinkin lomat sattuu kohdilleen ja päästään.

Ritual Of Terror
Viljami Toikkanen – Kitara & vokaalit
Eetu Pennanen – Rummut
Paavo Luttinen – Basso
Henriikka Haatainen – Koskettimet & vokaalit

Julkaisut
”Eternity Of The Lost Soul” (EP, 2018)
”Land Of The Serpent Sun” (EP, 2019)

https://www.instagram.com/ritualofterror/
https://www.facebook.com/
https://ritualofterror.bandcamp.com/

Kommentoi julkaisua