Kaaoszinen toimitus on puhunut – Tässä tulevat vuoden 2023 parhaat albumit toimittajien mielestä

Vuosi 2023 oli uuden musiikin suhteen erittäin aktiivinen ja koronapandemian aikana kirjoitettuja albumeita julkaistiin edelleen varsin runsas määrä. Kaaoszinen toimittajat listasivat omia suosikkialbumeitaan vuoden 2023 osalta ja toimittajien valinnat sekä perustelut valintoihin liittyen voit lukea tästä:

Arto Mäenpää:

1. In Flames – Foregone
   Jos joku olisi vuoden 2023 alussa todennut, että In Flames tulee vastaamaan vuoden parhaasta albumista olisi todennäköisesti nauranut partaani. ”Foregone” on kuitenkin pyörinyt levylautasellani varmaan kaikista eniten mistään albumeista tänä vuonna ja se on pitkästä aikaa oikeasti erittäin hyvä ja yhtenäinen levy tältä melodeathin pioneerilta. Ilmeisesti korona sekä The Halo Effectin synty saivat Fridenin sekä Gelotten kaivamaan itsestään sen sisäisen palon ja teroittamaan tosissaan biisintekokynänsä sillä tätä albumia kyllä kelpaa kuunnella alusta loppuun vaikka monia kertoja putkeen muutaman vaisumman teoksen jälkeen.
2. Sleep Token – Take Me Back To Eden
   Pohdin kauan aikaa laitanko listani kärkeen In Flamesin vai Sleep Tokenin sillä myös ”Take Me Back To Eden” on erittäin toimiva ja monipuolinen kokonaisuus. Sleep Tokenilla on suorastaan maaginen kyky yhdistää musiikkiinsa monia eri genrejä saaden silti ne kuulostamaan ehjältä kokonaisuudelta ja väitän, että tämä bändi tullaan näkemään vielä isoilla festareilla pääesiintyjänä jonain päivänä. Worship!
3. Cavalera – Morbid Visions
   Cavaleran veljekset tekivät Nuclear Blastin kanssa sopimuksen ja laittoivat pari varhaista Sepulturan klassikkoa ulos uudelleennauhoitettuna. Sekä ”Morbid Visions” että ”Bestial Devastation” toimivat erittäin mallikkaasti uudelleennauhoitettuna ja potkivat ns. ilmat kyllä edelleen pihalle.
4. From Ashes To New – Blackout
   Mikäli diggailet vanhemmasta Linkin Parkin tuotannosta ja olet jostain syystä vielä onnistunut nukkumaan From Ashes To New:n ohitse nyt kannattaisi korjata asia ja laittaa ”Blackout” kuunteluun. Modernimman metallin / nu-metallin / vaihtoehtorockin ystäville erittäin kova albumi, josta lähtee kyllä vahva suositus.
5. Spiritbox – The Fear of Fear (EP)
   Yleensä aina listoja miettiessä EP:t on tippuneet jo hyvin varhaisessa vaiheessa pois listalta mutta ”The Fear Of Fear” on vain niin toimiva ja kompakti kokonaisuus, että se on tällä listalla pakko mainita. Spiritbox on yksi tämän hetken mielenkiintoisimmista yhtyeistä metallin saralla ja EP:ltä löytyvät kappaleet kuten ”Jaded” sekä ”Cellar Door” ovat omissa papereissani parhaimpia kappaleita modernin metallin saralla vuonna 2023.
6. Orbit Culture – Descent
   Siinä missä listan ensimmäisen puolikkaan laittaminen järjestykseen oli jokseenkin helpohkoa voisi sijat 6-10 laittaa melkein samoille sijoille. Orbit Culture on groove metalin saralla yksi mielenkiintoisimmista bändeistä sitten Machine Headin ja vaikka ”Descent” ei kokonaisuutena aivan yllä loistavan ”Nijan” tasolle osoittaa se silti OC:n olevan oikealla polulla ja matkalla kohti suurempia keikkalavoja.
7. Within Temptation – Bleed Out
   Within Temptation laittoi hieman modernimman vaihteen silmään ”Bleed Out” -albumillaan ja lopputuloksena on omasta mielestäni lähes täyden kympin metallialbumi. Levy on erittäin monipuolinen ja sen sisältö on sodan käsittelyn vuoksi valitettava ajankohtainen ja myöskin sen vuoksi pysäyttävä. Jotenkin tällä albumilla vain kuulee sen, että bändi jätti pöytään 110% sitä tehdessään ja siksi se on omissa papereissani Within Temptationin uran paras albumi.
8. Corey Taylor – CMF2
   Corey Taylorin uran toinen sooloalbumi on edeltäjäänsä ”CMFT” erittäin paljon yhtenäisempi ja vahvempi kokonaisuus. Siinä missä ”CMFT” tuntui vain olevan kokoelma erilaisia kappaleita pysyy Taylorilla ”CMF2” albumilla paremmin punainen lanka käsissä. Erittäin hyvä rockalbumi raskaamman rockin ystäville.
9. Periphery – Periphery V: Djent Is Not A Genre
   Periphery laittoi raskaamman vaihteen silmään ja julkaisi uransa raskaimman albumin. Biisit kuten ”Wildfire” sekä ”Everything Is Fine!” ovat loistavia osoituksia mihin yhtye raskaimmillaan pystyy ja taitaa ”Wildfire” olla yksi soitetuimpia kappaleita omalla soittolistallani tänä vuonna. Erittäin yhtenäinen ja raskas kokonaisuus kaikille djentin ystäville.
10. …And Oceans – As In Gardens, So In Tombs
    Sinfonista black metallia listan päätteeksi. …And Oceans osaa ko. genren erittäin hyvin ja ”As In Gardens, So In Tombs” on bändin kyvyistä loistava esimerkki. Sinfonisen black metalin ystäville ehdottomasti katsastamisen arvoinen albumi, joka ei sisällä yhtäkään heikkoa lenkkiä.

Eritysmaininnat listan ulkopuolelta:
Moonlight Sorcery – Horned Lord of the Thorned Castle
Mors Subita – Origin of Fire
Before The Dawn – Stormbringers
Bloodred Hourglass – How’s the Heart?
Insomnium – 1696
Kaunis Kuolematon – Mielenvalta
Polaris – Fatalism
Ghost – Phantomine EP
Block Of Flats – No Hope For The Hopeless
Bjørkø – Heartrot

Jani Lahti:

1. Soen – Memorial
   Soenin uudella Memorial-albumilla on niin moni asia kohdallaan ja tasapainossa, että se ei voisi iskeä enempää oman asiansa ytimeen. Vaikka olen pääasiassa vähemmän modernin ja sliipatun soundin ystävä, tämän albumin materiaali on niin tasokasta ja intohimolla tehtyä, että nk. tavanomaisemmat nyky-soundit eivät pääse häiritsemään oikeastaan missään vaiheessa.
2. Måneskin – RUSH!
   Jos täytyisi valita Italian tasokkain rock-bändi, oli mega-sukseeta tai ei, valinta olisi todennäköisesti Måneskin. RUSH! on albumina yllättävä ja päästää sisäänsä jo toisella kuuntelulla skeptisemmänkin mielen omaavan. Albumilla on kiistatta toinen toistaan hyvin ja perustellusti luotuja lyhyitä kappaleita. Kappaleiden suuresta määrästä huolimatta albumilla ei ole huonoja hetkiä, mikä tekee siitä jo itsessään ylistämisen arvoisen. RUSH! on mielenkiintoinen ja tuotannollisesti todella tasokas kokonaisuus. 
3. Metallica – 72 Seasons
   Ei ole Metallica albumia, joka ei julkaisuhetkellään kiinnostaisi. Kiinnostavinta on aina kuulla, miten yhtye on edennyt edellisestä sekä vuosikymmenten takaisista klassikkoalbumeista ja onko julkaisu perusteltua. Metallica osoittaa ”72 Seasons” albumilla jälleen, miksi se on maailman suurin metalliyhtye. Hieman kehnomman edellisen albumin jälkeen ”72 Seasons” on todella ryhdikäs tason nosto, eikä pelkästään uudet kuulijat mielessä tehty hittilevy. Pari hutiakin albumille mahtuu, mutta niiden olemassaolon voi mukavasti sivuuttaa, koska riffien, melodioiden ja sovitusten taso on jälleen sillä Metallica-tasolla, jolla se oli jo +30 vuotta sitten. Jos olet eri mieltä, niin ”You Must Burn!” kuunteluun oitis.
4. Kvelertak – Endling
   Kvelertakin uutukainen ”Endling” on monitahoisen monipuolinen Kvelertak-albumi. Melodisuus on yhtyeellä lisääntynyt tai ainakin muuttunut sitten alkutaipaleen, ja mukaan onkin tullut tipaus lisää rock n’ rollia. Silti ”Endling” albumilta löytyy myös ehkäpä Kvelertak materiaalia, jolla yhtye on eeppisimmillään. Harva osaa tehdä tällaisen kombinaation simppeliyttä ja sielukkuutta.
5. Stoned Statues – Guardian
   Tähän voisi lisätä hieman vastaavat perustelut, kuin edelliseen. Eeppisyyttä, melodioita ja erittäin kypsää ja tuoreen kuuloista metallia ja rockia. Stoned Statues erottelee viimmeistään tällä albumilla tulokas-bändin pölyt ja seisoo omillaan erittäin vahvana ja uskottavana progressiivisen, kokeilevan ja samalla helposti lähestyttävän raskaan musiikin yhtyeenä.
6. Bjørkø – Heartrot
   Todella monipuolinen kokonaisuus, vaikka albumi sisältääkin pääasiassa metallimusiikkia. Mukana Amorphis-kitaristi Tomi Koivusaaren soolo-projektilla on kuitenkin, paitsi esimerkiksi elementtejä vanhasta ”Tuonela” ja ”AM Universum” aikojen Amorphiksen tyylistä, niin myös puhdasta sinfonista metalia. Puhumattakaan death metalista, itämaisista teemoista, pop-rockista, kuin myös hieman bluesimmasta soinnista. Lopputulos on ällistyttävän hyvä ja tasainen kokonaisuus, jonka pariin palaa mielellään yhä uudelleen.
7. Corey Taylor – CMFT2
   Melko lailla jälleen hyvin monipuolinen albumikokonaisuus, josta ei tunnelmaa, vaihtelevuutta ja monenlaista herkkyyttä puutu. Ja mikä määrä hienoja melodioita ja mukaansatempaavaa energiaa! Corey Taylor teki yhtyeineen albumin, joka peittoaa alleen sitä edeltävän sooloalbumin, ja helposti myös edellisen Slipknot-albumin.
8. Danko Jones – Electric Sounds
   Kanadan Kiss teki sen taas. Yksinkertaisen hard rock-albumin, jolla hard rock keksitään tavallaan uudestaan tavalla, joka ei ärsytä. Mainioita riffejä, kivoja melodioita ja mukavia hokemia. Albumilla kompakti kesto, eikä mitään ylimääräistä. Bueno!
9. Cyhra – The Vertigo Trigger
   On sanottava, että tätä albumia saattaa sekä vihata, että rakastaa yhtä aikaa. Kallistun jälkimmäisen puolelle, sillä kokonaisuus huokuu kiistatonta osaamista musiikin tekoon, järkälemäisellä stadion-tason potentiaalilla. Vaikka en itse tällaista musiikkia tekisi, on sillä taipumus kuitenkin tempaista mukaansa ja kiistattomasti vetää kuulija kravatista puolelleen. Se on hyvän albumin merkki, kun listataan vuoden parhaita.
10. In Flames – Foregone
    Göteborgin jättiläiset teki paluun paremmille juurilleen faneja palvellen, ja rennoin elkein. ”Foregone” miellyttää vanhan In Flames-fanin korvaa monella tavalla, vaikka ihan joka hetki albumilla ei täyttä timanttia olekaan.

Erityismaininnat listan ulkopuolelta:

Thy Art Is Murder – Godlike
Killhall – Skullsplitter
Crypta – Shades Of Sorrow
Immortal – War Against All
Kypck – Prestupleniya protiv Chevlovechestva
Alice Cooper – Road
Warmen – Here For None
Stam1na – X

Tia Salmela

1. Moonlight Sorcery – Horned Lord of the Thorned Castle
   Ei hirveästi tarvinnut miettiä, mikä albumi ansaitsee sijan numero yksi omalla listalla. Kotimainen melodista black metalia veivaava yhtye Moonlight Sorcery pisti syksyllä ulos debyyttialbumin, jossa kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Blast beatit raikaavat ja synkät melodiat imevät kuuntelijansa syvemmälle albumin kiemuroihin. Vaikka “Horned Lord of the Thorned Castlea” onkin tullut aika paljon pyöriteltyä, edelleen saa olla ihmeissään sen upeudesta samalla tavalla kuin ensimmäisellä kuuntelukerralla.
2. Mors Subita – Origin of Fire
   Juuri kun luulin, ettei Mors Subita voi enää laittaa paremmaksi, julkaisevat he “Origin of Firen”. Albumi sisältää brutaalia mättäystä ensimmäisestä raidasta viimeiseen, ja niskalihakset joutuvat kunnolla töihin. Varmasti ainakin “Blackout”, “Blood Eagle” ja “Regenerate” ovat tulleet jäädäkseen Mors Subitan keikkalistoille.
3. …And Oceans – As In Gardens, So In Tombs
   Albumivuosi 2023 käynnistettiin heti synkistelyllä, kun alkuvuodesta päivänvalon näki …And Oceansin “As in Gardens, So in Tombs”. Albumi sisältää jykevää black metalia, jota kuitenkin ojennetaan kauniilla tumman sävyisillä sinfonioilla. “As in Gardens, So in Tombsissa” yhtye myös yhdistelee sujuvasti …And Oceansin alkuaikojen elementtejä edellisen albumin soundiin luoden upean kokonaisuuden. Kuka tästä nyt ei pitäisi?
4. Kalmah – Kalmah
   Myös suometallin ruhtinas Kalmah tarjosi uutta musiikkia tälle vuodelle yhtyeen omaa nimeä kantavan albumin muodossa. Vaikka “Kalmah” sisältää tuttua ja turvallisen kuuloisia kappaleita, yhtään puuduttavaa rallia ei täältä löydy. Koko albumi on timanttia timantin perään – ja kyllähän Kalmah nyt toimii aina!
5. Before The Dawn – Stormbringers
   Yksi tämän vuoden kohokohtia on ehdottomasti Before The Dawnin paluu – ja millä tavalla yhtye tulikaan takaisin! Vaikka miehistössä onkin tapahtunut muutoksia, biisit kyllä tunnistaa Before The Dawniksi. Uudelta kokoonpanolta myös taittuu yhtyeen vanhempi tuotanto varsin mallikkaasti, mistä saatiin todistusaineistoa kesällä festareilla ja etenkin toukokuussa Lahden Sibeliustalolla järjestetyllä paluukeikalla. Kuitenkaan täysin vanhaan BTD:hen ei ole paluuta, mutta joskus muutos on hyvästä. Seuraavaa albumia odotellessa!
6. Arkona – Kob
   Arkona on edellisillä albumeillaan onnistunut ilahduttamaan omalla mystisyydellään – eikä “Kob’” ole poikkeus. “Kob’” sisältää tanssahtelevaa folk-juhlaa synkällä mörköilyllä varustettuna. Vaikka sanoista ei ole mitään hajua, ei se menoa haittaa!
7. Bloodred Hourglass – How’s the Heart?
   Uutta musiikkia saatiin tänä vuonna myös mikkeliläiseltä Bloodred Hourglassilta. “How’s The Heart?” sisältää edeltäjäänsä verrattuna enemmän melodisempaa materiaalia, mutta liiaksi sitä ei ole vedetty. Ei tältä yhtyeeltä voi odottaa kuin vahvaa albumia!
8. Insomnium – 1696
   Insomniumin “1696” on jälleen yksi erittäin onnistunut Insomnium-albumi. Tuttuja Insomnium-elementtejä löytyy sieltä sun täältä, ja kauniiden kappaleiden synkkyys on käsinkosketeltavaa. Tämä moniulotteisia biisejä sisältävä albumi on parhaimmillaan, kun sen kuuntelee alusta loppuun kynttilän valossa kera lasillisen erittäin hyvää viiniä.
9. Kaunis Kuolematon – Mielenvalta
   Kaunis Kuolematon tarjosi uudella albumillaan jälleen liudan synkkiä, vahvoja ja kauniita kappaleita. Synkät sävelet tanssahtelevat upeasti ja iskevät suoraan sieluun. “Mielenvalta” on kokonaisuutena vain niin häkellyttävän upea.
10. Sigyn – Dehumanized
    Tänä vuonna debyytti pitkäsoiton julkaissut Sigyn julistaa melodisen death metalin ilosanomaa Northerin hengessä. “Dehumanizedin” herkemmät balladit toimivat loistavasti, ja tilutuskin muistuttaa 2000-luvun alun melodisen death metalin kultavuosia. Mielenkiinnolla seuraan, mihin Sigynin tie tästä kehittyy.

Ilona Pakarinen

1. VV – Neon Noir
   Ville Valo pisti heti alkuvuodesta riman tavoittelemattomiin korkeuksiin julkaisemalla ensimmäisen sooloalbuminsa ”Neon Noir”. Tämän sielua lämpimästi syleilevän albumin kappaleet ovat kulkeneet mukanani läpi koko kuluneen vuoden, ja ei tarvinnut paljoa päätään vaivata tämän vuoden albumien listaykköstä miettiessä. Valo on soittanut kaikki albumin instrumentit alusta loppuun itse – Ihailtavaa kunnianhimoa. Tämä albumi on rakkaus.
2. HOST – IX
   Paradise Lost -yhtyeestä tutun kitaristin Greg Mackintoshin mielikuvituksen ja luovuuden tuotos koreilee listan hopeasijalla. Sijoituksestaan huolimatta ”IX” on kuitenkin täyttä kultaa. HOSTin musiikissa kuuluu rohkea ennakkoluulottomuus rakkaudesta musiikkiin. Tämä kaikki yhdistettynä Nick Holmesin karismaattiseen ääneen ja vuosikymmenten yhteistyöhön, parivaljakko sai aikaan jotain ennenkuulumattoman persoonallista ja sydäntä läikähdyttävää.
3. Katatonia – Sky Void Of Stars
   Katatonia hemmotteli fanejaan alkuvuodesta 2023 julkaisemmalla uuden uljaan albumin ”Sky Void Of Stars”. Albumin julkaisun tienoilla keikkayleisöä hemmoteltiin myös yhtyeen keikoilla Suomen kamaralla. Tuore albumi teki jälleen kerran selväksi kuinka yhtyeen musiikilla on vankkumaton paikka sydämessäni. Allekirjoittanut fanityttö hykerteli onnesta albumin julkaisusta seuraavana päivänä Helsingin kulttuuritalolla kuulleessaan tuoreen albumin kappaleita vanhojen klassikoiden joukossa.
4. Atlases – Between The Day & I
   Usein ajatellaan, että vain ehjä voi olla kokonainen, mikä rinnastetaan usein täydellisyyteen. Atlasesin ”Between The Day And I” – albumi osoittaa, että rikkinäinenkin voi kaikessa riipivyydessään ja kauneudessaan olla täydellinen. Yhtye on ottanut uudella albumillaan kokeilevan ja ennakkoluulottoman harppauksen kohti napakampaa tulkintaa. Oman lisänsä suurten kontrastien kanssa leikittelyyn tuo kolmen laulajan käyttö, syntetisaattorit ja häikäisevä kyky maalata erilaisia tunnelmia musiikin keinoin. 
5. In Flames – Foregone
   Täytyy tunnustaa, että en ole ollut kovin innossani In Flamesin tuotannosta sitten ”Sounds Of The Playground Fadingin” jälkeen…. Kunnes ”Foregone” nosti tämän kokeneen metalliyhtyeen tuhkasta feenix-linnun lailla, tuoden yhtyeen musiikkia lähemmäs alkujuuriaan.  Albumin kappaleista ”Pure Light Of Mind” nousi varmasti yhdeksi tämän vuoden soitetuimmaksi kappaleeksi omalla soittolistallani tämän vuoden aikana.
6. Kaunis Kuolematon – Mielenvalta
   Kaksitoista vuotta sitten perustettu Kaunis Kuolematon näyttää ”Mielenvalta”-albumillaan, miten yhtye on mennyt eteenpäin varmalla otteella. Yhtyeen vahvuus on Mikko Heikkilän omaperäinen tulkinta yhdistettynä Olli Suvannon tiukkaakin tiukempaan örinälauluun. Vokalistit tukevat toisiaan viemättä kummastakaan pois viimeiseen hiottua särmikkyyttä. Albumi on moniulotteinen olematta millään tapaa täyteen ahdettu. ”Mielenvallasta” huokuu luottamus rehelliseen soittamiseen antaen jokaiselle soittimelle oman tilansa. Albumi on samanaikaisesti moniulotteisen vahva ja haavoittuvan kaunis. 
7. Myrkur – Spine
   Myrkurin tuore albumi on kuin keijupölyä, jonka melodioihin haluaa uppoutua yhä uudelleen ja uudelleen. Albumi saa aikaan illuusion ajattomuudesta, joka saa mielen kevenemään hetkeksi maailman murheista. ”Spine” on kaunis, jopa eteerinen, kokonaisuus, joka onnistuu puhuttelmaan ja saamaan aikaan voimaannuttavan tunteen.
8. Bloodred Hourglass – How’s The Heart?
   Bloodred Hourglass on yhtye, jonka alkutaipaleen tuotanto on ollut itselleni erittäin lähellä sydäntä. Kuitenkin toisen albumin jälkeen yhtye vajosi jo kuultuihin sudenkuoppiin ja hukkui mielestäni massaan. Yhtyeen tuore albumi ”How’s The Heart?” olikin vallan pirskahtelevan iloinen yllätys, sillä albumi näytti sen mitä olen jäänyt vuosiksi kaipaamaan. Yhtye on löytänyt oman persoonallisen otteensa ja mennyt eteenpäin.  ”How’s The Heart?” kätkee sisälleen jotain mystistä nostalgiaa 90-luvun metallikappaleiden melodioista, joista en ihan pääse perille. Ehkäpä juuri tässä mystisyydessä piilee se liima, joka on saanut minut takertumaan uudelleen yhtyeen musiikkiin. 
9. Insomnium – Songs Of The Dusk – EP
   Viime aikoina hyvin tiuhaan julkaisuja tuottanut Insomnium komeilee listalla ansaitusti. Viimeistään ”Songs Of The Dusk” -EP näytti minulle, että jopa kokenutkin yhtye voi uudistua. Erityisesti tämän metallimusiikin suurkuluttajan mieltä lämmittää Jani Liimataisen vokaaliosuudet. Niissä on jotain uniikkia ja sympaattista herkkyyttä, joka istuu Insomniumin melankolisiin melodioihin kuin nenä päähän.
10. Aino & Hajonneet – Kuluneita Kaikuja
    Tämä on levy josta tulee hyvä mieli. Yhtyeen soundissa on jotain samaa mitä supersuosioon nousseen suomalaisyhtye PMMP:n alkuaikoina. Kuitenkin tämä kaikki on tarpeeksi kaukana valmiiksi pureskellusta pop-soundista, ja yhtye soundaa juuri sopivaa rosoisuutta ja vokalisti Aino Laakson tulkinta huokuu tämän päivän ”Girl Power”-asennetta. 

Erityismaininnat listan ulkopuolelta:
Blink 182 – One More Time
Butcher Babies – Eye For an Eye / ’Til the World’s Blind
Saasta – Black | Death | Doom -EP

Mikko Nissinen

1. Nyrkkitappelu – Ongelmanuorten sävellahja
   Albumi on kotimaisen punk rockin kentällä riemastuttavimpia uutuuksia pitkään aikaan. Pienistä puutteistaan huolimatta “Ongelmanuorten sävellahja” on kirkkaasti vuoden kotimainen albumi, eikä ainoastaan valtavirran rajamailla keikkuvan punk rockin kategoriassa.
2. Musta Paraati – Tavastia 2015
   Vaikuttava surutyö hoituu Herra Ylpön tulkitsemalla live-äänitteellä kuin velkasaneerauksen partaalla olevalta, bisnesnälkäiseltä hautaustoimistolta konsanaan. Koko yhtyeen uran varrelta valitun materiaalin parhaita paloja on turha alkaa erottelemaan kokonaisuudesta. Sen verran vakuuttavaa ja verevää kolketta nykyaisilla studiotekniikalla toteutettuna albumin anti on kautta linjan.
3. The Damned – Darkadelic
   ”Darkadelicissa” yhdistyvät yhtyeelle vanhastaan tuttu piruileva ilkikurisuus ja vuosikymmenten tuoma näkemyksellisyys ja kokemus. Tällä kertaa veteraanipunkit eivät onneksemme tyydy pelkästään vanhojen tekemistensä mallintamiseen vaan paiskaavat tiskiin kaksitoista mitä hienoimmilla ja melodisimmilla koukuilla varustettua, murean sofistikoituneesti rockaavaa biisiä. Näistä periaatteessa jotain poikkeusta lukuun ottamatta jokaisen voisi julkaista erikseen onnistuneena singlelohkaisuna. Toisaalta, eihän se olisi enää ”punk”.
4. Triumph Of Death – Resurrection of the Flesh -live 2023
   Tom G. Warriorin viime vuonna naftaliinista kaivama, alkukantainen Hellhammer-tuotanto sai vihdoin arvoisansa uusiokäsittelyn Triumph Of Death -nimen alla tehdyllä maailman-kiertueella. Raakaa, synkkää, ilkeää, myrkyllistä proto-thrashia optimaalisen hyvillä soundeilla toimii ja tappaa niin talossa kuin puutarhassa.
5. Takh – Takh
   Belgialainen, melodramaattista post-rockia loihtivan nelikon debyyttialbumi vaatii levylautasella pari kierrosta ennen kuin sen hienot ja monisyisen tummat sävyt kaivautuvat kuulijan tajuntaan. Sitten kun se lopulta tapahtuu, ollaan lähellä ekstaattisen mielentilan saavuttamista.
6. Cattle Decapitation – Terrasite
   Kyseessä on vuoden vahvimpia äärimetallilevyjä, jolta ei rujoa kurmotusta eikä groteskia ilmeikkyyttä puutu. Tässä yhdysvaltalaisen tehonyrkin paketissa on kaikki mitä hienosti toimivalta ja grindcoren sekaiselta dödikseltä sopii toivoa Herran vuonna 2023.
7. Surgent – Surgent
   Baltialaista musiikkiperinnettä virolaisyhtyeen otteissa edustaa tinkimätön itsensä haastaminen ja musiikin elegantisti aaltoileva voimallisuus. Täsmällisillä soittosuoritteilla ja venkoilevan raikkailla, piristysruiskeina toimivilla äkkivääryyksillä Surgent onnistuu pitämään kuulijan varpaillaan miltei koko 49-minuuttisen tutkimusmatkan nykyaikaisen, kokeellisen metallimusiikin mahdollisuuksiin.
8. Xysma – No Place Like Alone
   Välivuosikymmenet ovat tehneet turkulaisille kotimaisen vaihtoehtoräminän pioneereille pelkästään hyvää. Paluualbuminsa on tyylikäs ja  salakavalasti koukuttava, perinteistä laajalti ammentava mestariteos. Sen voi myös lukea hyvällä omallatunnolla erääksi yhtyeen vahvimmista albumikokonaisuuksista.
9. Vapaa Maa – Äiti systeemi
    Yhteiskunnan voimallinen puristus pakottaviin roolimalleihin inhimillisyyden kustannuksella ja yksilöiden kohtalokas ajautuminen omien valintojen ulottumattomiin ovat vahvasti Vapaan Maan lyyristen teemojen keskiössä. Samalla yhtye on onnistunut tekemään uusimmasta pitkäsoitostaan erään kuluvan vuosikymmenen säväyttävimmistä kotimaisista punk rock-äänitteistä.
10.  Jaaw – Supercluster
    Lontoolaisnelikon debyyttialbumi, “Supercluster” sisältää kahdeksan rautaisannosta, joista asialle vihkiytyneen on vaikea olla pitämättä. Jo kolmatta vuosikymmentä menettelevien albumien jatkumossa pääbändinsä Therapy?:n kanssa rimpuillut Andy Cairns onnistuu “Superclusterilla” albumimitassa ensimmäisen kerran todenteolla sitten menneen vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen puolivälin.

Erityismaininnat listan ulkopuolelta:
Kaija Kärkinen & Ile Kallio – Elävänä – Sellosali 3.9.2022
Rattus – Rikki
Mount Mary – Diamonds of a Fool
Mr. Phylzzz – Fat Chance
Helmet – Left
Matti Esko – Puumala – Sipoo
Phil Campbell & The Bastard Sons – Kings Of The Asylum
Cavalera – Morbid Visions
Metallica – 72 Seasons
Memoriam – Rise To Power

Enni Lahtinen

1. Polaris – Fatalism
   Australian lahja modernille metalcorelle julkaisi syyskuussa uransa kolmannen studioalbumin, joka omissa kirjoissani on vuoden ylivoimaisesti kovin noteeraus. Yhtye otti albumilla harppauksen uudelle tasolle, sementoiden samalla itsensä genren kärkinimien joukkoon. Fatalism on alusta loppuun hengästyttävän erinomainen, ja albumilta löytyvä “Dissipate” on mielestäni kirkkaasti vuoden paras yksittäinen kappale.
2. Ghost – Phantomine
   Rakkaasta naapurimaastamme kajahti jälleen Grammy-ehdokkuuden arvoisesti, kun Ghost jatkoi perinnettään julkaisemalla Impera-albumisyklin lopulla cover-EP:n. Tällä kertaa Ghostauksen kohteeksi pääsi viisi klassikkokappaletta, ja vaikka albumilla ei kuulla yhtäkään Ghostin alkuperäiskappaletta, on sen soundi silti pesunkestävää Ghostia. Erityismaininnan ansaitsee myös albumin erinomainen tuotanto.
3. Sleep Token – Take Me Back To Eden
   Sleep Tokenin nousukiito on ollut räjähdysmäinen, eikä tämän albumin perusteella tarvitse arvailla, miksi. Autotunella väritetty pop yhdistyy yhtyeen tuotannossa äärimetallin vaikutteisiin aivan, kuin ne olisi luotu toisilleen. Albumi kestää – jopa kaipaa – useita kuuntelukertoja, sillä uusia kerroksia kuoriutuu alituiseen.
4. Katatonia – Sky Void of Stars
   Listan toisena länsinaapurin edustajana maininnan ansaitsee atmosfäärisen metallin pioneeriyhtye Katatonia. Yhtyeen 12. studioalbumi on hämyisyydessään erittäin Katatoniamainen – paitsi jos kuuntelit yhtyettä 20 vuotta sitten sen death-doom aikoina. Näistä muistona on enää lyriikoiden tematiikka, mutta omasta mielestäni nyky-Katatonia toimii moitteetta. Yhtye kävi albumin tiimoilta myös keikalla Suomessa, ja vaikka tällä kertaa missasin esiintymisen, on bändi ehdottomasti omalla must-see listallani.
5. Måneskin – Rush!
   Måneskinin maailmanlaajuinen dominointi ei tunnu hellittävän millään. ”Rush!” ansaitsee paikkansa vuoden albumien listalla jo siksi, ettei vastaavaa sensaatiota rock-musiikin saralla ole nähty aikoihin. Albumi ei ole yhtyeen diskografian paras, mutta se on tervetullut tuulahdus klassista, bändivetoista rockia.
6. The World Alive – Hard Reset
   Albumilla kuuluvat selkeästi yhtyeen pitkä ura ja monipuoliset vaikutteet. Kaikki tämä on saatu yhdistettyä harmoniseksi kokonaisuudeksi, joka tuntuu samaan aikaan tutulta ja täysin uudelta. Bändi on itse kuvaillut levyä eräänlaiseksi uudeksi aluksi, ja ainakin allekirjoittanut on tämän lausunnon pohjalta erittäin innoissaan tulevasta.
7. Asking Alexandria – Where Do We Go From Here?
   Yhtye on viimeisimmillä julkaisuillaan tehnyt erinäisiä kokeiluja, vaihtelevalla menestyksellä. Nyt otettiin kuitenkin askel takaisin bändin juurille, perinteisemmän metalcore-soundin pariin. Albumi edustaa yhtyeen tuotannon raskaampaa ääripäätä, ja tuntuu, että sen myötä yhtye löysi taas selkeämmin suuntansa.
8. Chelsea Grin – Suffer in Heaven
   Deathcore on ollut kiistämättä yksi vuoden kuumimmista trendeistä. Chelsea Grinin tupla-albumin ”Suffer in Hell/Suffer in Heaven” toinen osa on genressään vuoden onnistuneimpia kokonaisuuksia.
9. Holding Absence – The Noble Art Of Self Destruction
   Holding Absencen post-hardcore tyyli nostaa esiin muistoja 2000-luvun alun emocoresta. Nousujohteista uraa tehnyt yhtye on lähtöisin Walesista, mistä on kautta aikojen noussut suuria alternativebändejä. Tämän albumin perusteella Holding Absence on tunkeutumassa tuohon nimekkääseen joukkoon.
10. Cascets – Reflections
    Cascets on listan tuorein yhtye, ja täydellinen esimerkki summaamaan musiikkivuoden omalta osaltani; metalcore tuntuu tekevän tulemistaan uuden aallon muodossa, ja sen saralla on valtava määrä bändejä, joilla on kaikki tarvittava nousemaan seuraavaksi Bring Me The Horizoniksi. Cascets on suhteellisen lyhyestä urastaan huolimatta onnistunut löytämään oman soundinsa, ja Reflections antaa viitteitä erittäin valoisasta tulevaisuudesta.

John Wins

1. Foo Fighters – But Here We Are
   Vuosi Taylor Hawkinsin ja Daven äidin kuoleman jälkeen Foo Fighters muutti tuskan ja surun kauniiksi ja koskettavaksi albumiksi, joka on yhtyeen paras teos Wasting Lightin julkaisun jälkeen.
2. Mammoth WVH – Mammoth II
   Wolfgang Van Halenin toinen levy ei ainoastaan osoita hänen laulunkirjoituksellista vahvuuttaan, vaan tuo myös lisää metallia ja melodiaa albumille, joka kuulostaa bändiltä, vaikka sen on äänittänyt vain yksi (erittäin lahjakas) henkilö.
3. Shereign – Ghost Diaries
   Tämän suomalaisen yhtyeen debyytti ei vain sekoittele jotain power- ja melodisen death metallin väliltä, vaan tuo mukanaan myös modernin soundin ja monia mielenkiintoisia sanoituksia. Long May Shereign!
4. Angra – Cycles of Pain
   Vuosikymmen sen jälkeen kun Fabio Lione liittyi bändiin, he julkaisivat heidän parhaan levyn italialaisen laulajan kanssa. Albumi puhuu elämästä ja kuolemasta brasilialaisen musiikin ja heavy metallin sekoituksella, jonka vain Angra osaa tehdä.
5. Stam1na – X
   Lemin poikien kymmenes albumi ei ainoastaan kunnioita jokaista edellistä albumia, vaan tuo parasta, mitä Stam1na osaa tehdä: mieleen jääviä melodioita, ajatuksia herättäviä sanoituksia ja maan parhaan heavy metallin voiman.
6. Within Temptation – Bleed Out
   Viimeisen kolmen vuoden aikana julkaistujen useiden singlejen jälkeen, koko albumi julkaistiin vihdoin, eikä se tuottanut pettymystä. Aktivismista ja maailman kriiseistä puhuvat sanoitukset olivat paikallaan ja osoittavat, että Within Temptation on parempi kuin koskaan.
7. Stoned Statues – Guardian
   Bändin toinen albumi tulee vain vuosi debyytin jälkeen ja tässä lyhyessä ajassa on jo havaittavissa paitsi evoluutiota, myös se, että suomalainen trio on ehdottomasti valmis valloittamaan maailman rock-metallillaan.
8. Starbenders – Take Back the Night
   Punkin, glamin ja hard rockin sekoitus palaa kypsempänä tällä Atlanta-kvartetin uudella albumilla, joka puhuu rakkaudesta, seksistä ja peloista tavalla, jolla vain Kimi Shelter osaa laulaa niistä.
9. Fall Out Boy – So Much (for) Stardust
   Muutamien kokeellisten ja ei niin mielenkiintoisten albumien jälkeen Fall Out Boy palaa viimeisen vuosikymmenen parhaalla albumillaan. Upeita laulumelodioita, provosoivia sanoituksia ja vuoden 2023 parasta emo-musiikkia.
10. Soen – Memorial
    Albumi toisensa jälkeen he onnistuvat julkaisemaan uuden teoksen joka on edellistä parempi, ja ”Memorialilla” ruotsalainen Soen ylittää itsensä jälleen synkemmällä levyllä, mutta pysyen silti runollisena ja toiveikkaana.

Erityismaininnat listan ulkopuolelta:
Rytmihäiriö – Surmacore
Luis Mariutti – Unholy
Hugo Mariutti – The Last Dance
Katatonia – Sky Void of Stars

Päivi Närvänen

1. The 69 Eyes – Death of Darkness
   Vaikka listaamani albumit eivät missään paremmuusjärjestyksessä olekaan, niin tässä on kuitenkin se ehdoton ykkössija. Helsingin vampyyrit loivat itsensä uudelleen ja albumi on täynnä tuttua meininkiä, mutta uudistuneella twistillä. Pitkäsoitto ei sisällä ensimmäistäkään heikkoa lenkkiä ja kestää kuuntelua kerta toisensa jälkeen. Tästä levystä voi syystäkin olla ylpeä.
2. Transworld Identity – Seven Worlds
   Tässä on kasarin kaikuja tyylikkäästi nykypäivään päivitettynä! Vanhan kunnon 80-luvun hard rockin suurena ystävänä tämä pitkäsoitto todella osui ja upposi. Albumi on täynnä hyväntuulista rokkia ja purkan lailla päähän jääviä melodioita.
3. Uniklubi – 8
    Tältä levyltä löytyvä ”Hiipivä hulluus” oli yksi kuunnelluimmista biiseistäni tänä vuonna, joten siinä lienee jo perusteluita tarpeeksi. Albumi on vahva, tasapainoinen kokonaisuus ja esittelee hienosti aikuistuneen bändin.
4. VV – Neon Noir
   Vanhana HIM– ja Ville Valo -fanina tämä albumi kiinnosti kovasti jo etukäteen. Ensimmäisen kuuntelukerran perusteella meinasi iskeä hienoinen pettymys, enkä tuntunut saavan siitä oikein mitään irti, mutta pitkäsoitto aukeni paremmin ajan kanssa. Erityismaininta nimikkobiisille sekä ”The Foreverlostille”. Tämän parissa kelpaa tunnelmoida kerta toisensa jälkeen.
5. Temple Balls – Avalanche
   ”No Reason” ja ”Trap” -sinkut kuultuani mielenkiinto tulevaa albumia kohtaan oli varsin korkealla. Enkä joutunut pettymään, sillä sen verran kova pitkäsoitto sieltä sitten ilmestyi. Jos hard rock kuuluu sinun suosikkigenreihisi, niin ota tämä levy kuunteluun!
6. Block Of Flats – No Hope For The Hopeless
   Yksi vuoden kovimmista esikoisalbumeista. Erityisnostona tältä levyltä ”Lake of Fears”.
7. The Rolling Stones – Hackney Diamonds
   Totean tähän vain ehkä hieman kliseisesti, että vierivä kivi ei sammaloidu. Jo veteraani-ikään ehtineet rokkarit näyttävät esimerkkiä nuoremmilleen, miten homma hoidetaan.
8. Frail – Stand by Me in the Storm
   Erittäin vahva paluulevy, johon on paketoituna monia eri tyylejä sekä tunteita. Albumi on mainio esimerkki musiikin parantavasta voimasta ja kyvystä viedä eteenpäin elämän kääntöpuolissa.
9. Rasvamaksa – Muutakin kuin muisto
   Erittäin miellyttävän kuuloinen debyyttialbumi. Vaikka punk ei olisi juuri sinun juttusi, niin kuuntele silti tämä levy – eri tyylejä löytyy aina metalliin saakka.
10. Kormus – Episodi 4: Kuka ajaa?
    Kormus edustaa nuoremman polven manserokkia, ja pitää lippua tyylikkäästi korkealla. Albumi on täynnä letkeää rokkausta ja hauskoja riimittelyjä.

Erityismaininnat listan ulkopuolelta:
Tanna – Kohtalon tuulet
The Abbey – Word of Sin
Aino & Hajonneet – Kuluneita kaikuja
Late_Lokakuun – Lokakuun ensimmäinen
Scythe Of Sorrow – Raven’s Cry of Despair
Coochilla – Master Groover EP
Anthony Rausku – Mental Image
Dyecrest – Once I Had A Heart
Doghouse Band – Pugilism Illustrated
IKINÄ – Ikinä
Wake Up Frankie – Thrashrockin’ Beats

Jesse Kärkkäinen

1. Avatar – Dance Devil Dance
   Oma suhtautumiseni Avatariin on vuosien ajan ollut jyrkän kielteinen, mutta tämän kesän Tuskassa tapahtui jotain. Bändin esiintymisen myötä yhtyeen tuotannolle tuli annettua mahdollisuus ja käsistähän se lopulta lähti. Loppuvuoden ajan Avatarin albumit ovat keikkuneet säännöllisesti tehosoitossa ja samassa rytäkässä kuunteluun päätyi myös tänä vuonna ilmestynyt “Dance Devil Dance”. Ja mikä levy se onkaan! Erityisesti albumilta löytyvä hittiveto “The Dirt I’m Buried In” on potkaissut niin tajuttoman lujaa, että kappale nousi listoillani vuoden soitetuimmaksi yksittäiseksi biisiksi. Jo se, että kyseinen veto löytyy tältä albumilta, on riittävä syy nostaa kiekko vuoden parhaimmaksi julkaisuksi.
2. Moonlight Sorcery – Horned Lord of the Thorned Castle
   Tästä ei melodinen black metal parane! Moonlight Sorceryn debyyttialbumi on parhaimpia mustan metallin kiekkoja, joita on pitkään aikaan tullut vastaan. Erityisesti albumilta löytyvä huippubiisi “Yönsilmä” on jotain käsittämättömän upeaa. Kyseessä saattaa hyvinkin olla yksi hienoimpia black metal -kappaleita, joita on koskaan tehty.
3. In Flames – Foregone
   In Flames palasi juurilleen uutuusalbumillaan “Foregone”. Lopputuloksena on mainio levykokonaisuus, jonka myötä kenenkään tuskin tarvitsee enää kyseenalaistaa yhtyeen tekemisiä. “Foregone” on se albumi, jota In Flamesin seuraajat ovat yhtyeeltä odottaneet vuosikausien ajan.
4. Angus McSix – Angus McSix and the Sword of Power
   Älyvapaata ja tarttuvaa voimametallia huumorilla höystettynä. Gloryhammerista pihalle lentänyt vokalistikurko Thomas Winkler ei antanut vastoinkäymisten lannistaa, vaan jatkoi Angus McFife/Six -saagaa omin päin uuden kokoonpanon voimin. Ja hommahan toimii mainiosti! Toivottavasti jatkoa on luvassa.
5. Chamelion – Legends & Lores
   Chamelionin loppuvuodesta ilmestynyt debyyttialbumi “Legends & Lores” tarjoaa Rhapsody-henkistä metallipoljentaa, joka leikittelee onnistuneesti power metal -kliseillä. Hyvän voimametallin perässä ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, kyllä sitä kotimaassakin osataan!
6. Voivod – Morgöth Tales
   Voivod on yhtye, jonka musiikkiin olen turhaan yrittänyt päästä sisälle useiden vuosien ajan. Ongelma korjaantui yhtyeen tänä vuonna julkaisemalla albumilla “Morgöth Tales”, joka sisältää uudelleen äänitettyjä versioita bändin huippukipaleista. Vaikka monelle moiset uusintaversiot voivat olla pyhäinhäväistys, tarjosivat ne itselleni portin bändin tuotantoon, jota onkin tämän myötä tullut luukutettua kiitettävän paljon.
7. Aavikko – Sound of Muysic
   Kuuntelulistoille mahtui myös jotain metallimusiikin ulkopuolelta. Aavikon elektroninen musiikki saa aina hyvälle tuulelle sekä tanssijalan vipattamaan. Bändin uusin kiekko on huikea levy täynnä upeita tunnelmia ja mainioita kappaleita, joista erityisesti “Space Disco Muysic” on ollut luvattoman kovassa tehokuuntelussa. Aavikko on hyvä valinta, jos metallimusiikin vastapainoksi kaipaa jotain muuta kuunneltavaa.
8. Rytmihäiriö – Surmacore
   Gambinan huuruinen “Surmacore” ei ehkä ole Rytmihäiriön vahvimpia albumikokonaisuuksia, mutta seasta löytyy sen verran monta huippubiisiä, että paikka vuoden parhaimpien levyjen listalla on ansaittu. Erityisesti sanoituspuolella ollaan älyttömän kovassa vedossa. Kuunnelkaa vaikka rymistelyt “Moottoroitu irtopää” sekä “Viinamäen valioliiga”, niin ymmärrätte, mikä tässä viehättää.
9. Enslaved – Heimdal
   Jylhiä tunnelmia ja rosoista synkkyyttä sisältävä “Heimdal” oli alkuvuoden kovin uutuus. Enslaved onnistuu vangitsemaan ilmaisuunsa jotain niin lumovoimaista ja alkukantaista, että musiikki kietoo mystisellä tavalla pauloihinsa. “Heimdal” ei ole täydellinen levy, mutta sen väkevä tunnelma pitää tiukasti otteessaan. Kuuntelutärppinä voi suositella erinomaista “Caravans to the Outer Worlds” -biisiä.
10. The 69 Eyes – Death of Darkness
    The 69 Eyes ei ole omia suosikkibändejäni, mutta yhtyeen tuoreinta täyspitkää tuli kuunneltua ilmestymisensä aikoihin suhteellisen paljon. Tasavahva kokonaisuus, josta löytyy myös useita täsmähittejä. Mieltä lämmittää erityisesti Pako New Yorkista -leffalle ja sen päähahmolle kunniaa tekevä “Call me Snake”.

Teemu Esko

1. …And Oceans – As in Gardens, So in Tombs
   Sinfonisen ja industrial-vaikutteisen black metalin kotimainen pioneeri …And Oceans on hämmentävän hyvässä kunnossa nykyään. 90-luvun loppupuolella uransa aloittanut yhtye osoitti merkittävää elinvoimaa jo edellisellä paluulevyllään ”Cosmic World Mother” (2020), mutta uusin tuotos on onnistunut ylittämään korkean riman kaikilla osa-alueilla. Jos tämä albumi olisi ilmestynyt 90-luvulla, se olisi jäänyt historiankirjoihin ajattomana klassikkona. Vuonna 2023 se kuulostaa sitäkin ihmeellisemmältä. Suurena industrial black metalin fanina on myös hienoa kuulla, että kone-elementit ovat löytäneet tiensä takaisin yhtyeen musiikkiin.
2. Moonlight Sorcery – Horned Lord of the Thorned Castle
   Jos …And Oceansin uutukainen edustaa sinfonisen black metalin pioneeria elämänsä kunnossa, nousee Moonlight Sorcery lähes samalle tasolle ensimmäisellä albumillaan. Emperorin ja muiden vastaavien yhtyeiden tuotanto lienee hyvin tuttua tälle tamperelaiskokoonpanolle, mutta jollain ilveellä he ovat löytäneet oman ja tunnistettavan soundin. Tässä vasta melodisen ja sinfonisen black metalin ilotulitusta kerrakseen.
3. Hexvessel – Polar Veil
   Mm. Grave Pleasurestakin tutun Mathew McNerneyn johtama Hexvessel on luonut nahkansa parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä missä aiemmassa tuotannossa on sukellettu syvälle psykedeeliseen folk rockiin, tarjoaa uusin albumi ”Polar Veil” vahvoja black metal -sävyjä. Nämä kappaleet jäävät mieleen pitkäksi aikaa, ja on suorastaan ilmiömäistä, miten Hexvessel on pystynyt muuttamaan soundiaan näin radikaalisti kuulostamalla silti itseltään. Vielä vaikuttavampia kappaleet olivat livenä Helsingin Kuudennella Linjalla levyjulkkareissa syyskuun 30. päivänä.
4. Tenhi – Valkama
   Dark folkin kotimainen kulttiyhtye Tenhi heräsi pitkästä horroksesta suoraan takaisin genrensä eturiviin. Sielukkaat ja raa’an tunteelliset kappaleet vaativat kuulijalta keskittymistä, mutta kun niille toden teolla antautuu, ei juuri mikään musiikki kuulosta paremmalta.
5. Marduk – Memento Mori
   Ruotsin tunnetuimpiin black metal -yhtyeisiin kuuluva Marduk on tullut tunnetuksi intensiivisestä tyylistään, joka ei paljoa tärykalvoja säästele. Toisinaan meno on ollut liian kaavamaista, mutta viidennellä toista albumillaan yhtye tuntuu jollain ilveellä olevan uransa huipulla. ”Memento Mori” ei ehkä peittoa ”Panzer Division Mardukia” silkalla intensiivisyydellä, mutta kokonaiskuva on harvinaisen vakuuttava jopa tällaisen legenda-yhtyeen mittapuulla.
6. Noiduin – Alinen
   Suomalaista mytologiaa ja kansanperinnettä itserakennetuilla soittimilla tulkitseva Noiduin julkaisi syyskuussa uransa toisen EP:n, ja jumaliste miten hyvä se onkaan. Melankolisesta ja maanläheisestä pakanafolkista löytyy liki main kaikkea, mitä tällaiselta musiikilta voin vaan toivoa. Jos olet toivonut löytäväsi suomalaisen vastineen Heilungille ja Wardrunalle, ota Noiduin välittömästi kuunteluun. Erityisen pysäyttävää oli kokea heidän musiikkiaan livenä Pakanallisilla syysmessuilla Helsingissa Hotelli Rantapuistossa lokakuun alkupuolella.
7. 3TEETH – EndEx
   Yhdysvalloissa vuonna 2013 perustettu 3TEETH on näyttänyt kuuluvansa industrial metalin kärkikastiin jo aiemmilla albumeillaan, eikä uusin tuotos ”EndEx” anna syytä epäillä yhtyeen asemaa. Oli kyse sitten raskaista menobiiseistä tai tunnelmointiin painottuvista kappaleista, yhtye osaa ottaa instrumenteistaan kaiken irti. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että tällä levyllä 3TEETH on tehnyt yhteistyötä mm. Doom- ja Wolfenstein-pelien soundtrackeja säveltäneen Mick Gordonin kanssa. Doomin räjähtävä energia todellakin kuuluu albumilla.
8. Asagraum – Veil of Death, Ruptured
   Hollantilainen Asagraum nousi yhdeksi suosikki black metal -yhtyeistäni loistavalla debyytillään ja upealla keikalla vuoden 2018 Steelfestissä, mutta vuonna 2019 ilmestynyt kakkosalbumi ”Dawn of Infinite Fire” jätti toivomisen varaa. Nyt neljä vuotta myöhemmin yhtye on palannut väkevällä ja psykedeelisiä vaikutteita kantavalla mestariteoksella, joka jättää jälkeen suuren osan nyky-black metalista. Toivottavasti tämä naisbändi nähdään Suomessa pian uudestaan.
9. NNHMN – Circle of Doom
   Berliiniläinen dark electro -duo NNHMN löysi tiensä kuulokkeisiini lähdettyäni spontaanisti heidän keikalleen Helsingin Kuudennella Linjalla marraskuun 24. päivänä. Kaikenlaista tummanpuhuvaa gootti-electroa on tullut kuunneltua ja koettua, mutta tämä kaksikko tekee jotain poikkeuksellista. Eteerinen musiikki imee syvyyksiinsä kuin paksu usva, mutta huokuu samaan aikaan vastuttamattomia rytmejä. Tänä vuonna metallin kuuntelu on jäänyt minulla jonkin verran taka-alalle, ja NNHMN:n uutukainen on ollut sille loistava korvike.
10. Malokarpatan – Vertumnus Caesar
    Siinä missä turhan moni nyky-black metal -yhtye tyytyy esikuviensa kopiointiin, on slovakialainen Malokarpatan ollut perustamisestaan lähtien virkistävä poikkeus. Vuonna 2014 uransa aloittaneen yhtyeen musiikissa kuuluu vaikutteita aina slovakialaisesta kansanmusiikista Mercyful Faten ja Motörheadin kaltaisiin vanhan liiton metalli- ja rock-yhtyeisiin. Kakkoslevy ”Nordkarpatenland” on edelleen suosikkini yhtyeen tuotannossa, mutta tällä uudellakin levyllä yhtye rokkaa niin hienosti ja omintakeisesti, että vastaavaa saa hakea.

Aleksi Parkkonen

1. Bloodred Hourglass – How’s The Heart
   Mikkeliläisen Bloodred Hourglassin julkaisut ja keikat ovat paranneet vuosi vuodelta, eikä yhtyeen tuorein albumi tee poikkeusta. Kyseessä on äärimmäisen taidokas kokonaisuus joka puhuttelee monelta kantilta.
2. Dead End Finland – Victory
   Eeppisestä ja väkevästä äänimaisemasta tunnettu Dead End Finland julkaisi jälleen henkeäsalpaavan albumin. Tuorein ”Victory”-albumi ei ole niin brutaali kuin muutama edeltäjänsä, mutta onnistuu musertamaan melankoliaan. Ehdottomasti tämän vuoden yksi puhuttelevimmista pitkäsoitoista. 
3. Confusion Field – Future Impact Of Past Diversions
   Onko moderni progressiivinen rock mieleesi? Siinä tapauksessa älä ohi Confusion Fieldin uusinta albumia. Tämä kotimainen yhtye on julkaissut kaksi taidokasta pitkäsoittoa, jotka eivät pitkästytä.
4. Eclipse – Megalomanium
   Ruotsalainen Eclipse se taitaa iloisen kuuloisen ja energisen rockin soittamisen. Jälleen yksi hieno albumi yhtyeeltä. 
5. Heroes And Monsters – Heroes And Monsters
   Tämä albumi lienee yksi eniten kuuntelemistani tänä vuonna. En näytä kyllästyvän yhtyen vokalistin upeaan ääneen ja kappaleiden väkevyyteen.
6. Overhead – Telepathic Minds
   Tämä kaksi CD:ttä sisältävä julkaisu on todellinen herkku progressiivisen rockin ystäville.
7. Hanging Garden – The Garden
   Hanging Gardenin tuorein albumi on jälleen hieman erilaisempaa kuin edeltäjänsä, mutta toimii upeasti. Tämä yhtye se jaksaa mykistää kerta toisensa jälkeen. 
8. Neal Morse – The Dreamer – Joseph: Part One
   Aiemmin en tiennyt että Raamatun henkilöitä ja kertomuksia voi elävöittää näin hienosti musiikilla. Taidokkaasti toteutettu kokonaisuus, jonka jatko-osaa odotan jo.
9. Oliver – Antti Reinin näköinen mies
   Suomenkielisen rockin jalansija tuntuu kapenevan vuosi vuodelta mutta onneksi on Oliverin kaltaisia yhtyeitä, jotka pitävät sen hengissä. Jyväskyläläisyhtyeen uusin albumi on korkealaatuinen kokonaisuus, johon kannattaa tutustua. 
10. Damnation Plan – The New Horizon
    Vaikuttavaa progressiivista metallia, mitäpä sitä muuta enää lisäämään. 

Erityismaininnat listan ulkopuolelta:
Ronnie Atkins – Trinity
Within Temptation – Bleed Out
Wolfredt – IIII
Pässilauma – Kylmyys
Laura Cox – Head Above Water