Kaaoszinen toimitus on puhunut – tässä tulevat vuoden 2025 parhaat albumit toimittajien mielestä

Vuosi 2025 oli rockin ja metallin ystäville poikkeuksellisen vahva – sekä kotimaisella, että kansainvälisellä kentällä julkaistiin runsaasti luovia, rohkeita ja odotettuja albumeita. Raskaamman musiikin skene eli jälleen selkeää nostetta, ja monet yhtyeet onnistuivat uudistumaan tai palaamaan parrasvaloihin entistä voimakkaammalla otteella.

Kaaoszinen toimitus on koonnut jälleen omat suosikkinsa kuluneen vuoden albumijulkaisuista. Alta löydät toimittajien henkilökohtaiset valinnat sekä perustelut sille, että miksi juuri nämä levyt nousivat vuoden 2025 parhaiden joukkoon.

Arto Mäenpää:

Vuosi 2025 oli niin kotimaisen, kuin myös ulkomaisen rock- ja metallimusiikin osalta erittäin laadukas ja sen vuoksi kymmenen parhaan listan luominen osoittautui erittäin haastavaksi tehtäväksi. Myös albumit erityismainintojen puolelta olisivat hyvin voineet päätyä päälistalle mukaan.

1. Lorna Shore – I Feel The Everblack Festering Within Me
   Kun Lorna Shore julkaisi lähes täydellisyyttä hiponeen ”Pain Remains” -albuminsa vuonna 2022, muistan miettineeni, että miten ihmeessä tästä voi enää pistää paremmaksi. Kun laitoin ensimmäisen kerran ”I Feel The Everblack Festering Within Me” -albumin soittimeeni, totesin noin puolessa välissä albumia huoleni olleen aivan turhia, sillä tällä yhtyeellä tuntuu olevan rajaton potentiaali mitä tulee kappaleiden kirjoittamiseen. Bändi on todellakin vienyt sinfonisen deathcoren aivan uusiin sfääreihin ja on vaikea kuvitella, että mikään yhtye tulisi koskaan sen asemaa genren parhaimpana yhtyeenä horjuttamaan. Jälleen kerran ajaton 10/10 mestariteos, jonka pariin tulen todennäköisesti palaamaan vielä vuosienkin päästä yhä uudestaan ja uudestaan.
2. Ghost – Skeletá
   Vanha kunnon Kyösti julkaisi jälleen kerran yhden mestariteoksen. Vaikka bändi ei musiikillisesti omasta paletistaan albumilla juurikaan poistu, ovat yhtyeeltä kappaleet kuten ”Satanized” sekä ”Peacefield” rockmusiikin saralla mielestäni vuoden parhaita kappaleita, osoittaen samalla Tobias Forgen nerokkuuden säveltäjänä. Yksi aikakautemme säveltäjistä, joka osoittaa, että myös rockmusiikkia voi tehdä mielenkiintoisella ja rajoja rikkovalla tavalla. ”Satanized” nousi omaksi suosikkikappaleekseni tämän vuoden osalta.
3. Sleep Token – Even In Arcadia
   Mahtavan ”Take Me Back To Eden” -albumin jälkeen ”Even In Arcadia” oli itselleni kokonaisuutena ehkäpä pieni pettymys, vaikkakin myös tällä levyllä on tukku erinomaisia biisejä, kuten vaikkapa ”Emergence”. Sleep Token on onnistunut luomaan täysin oman tyylinsä ja on ansaitusti noussut yhdeksi vuosikymmenen puhutuimmista yhtyeistä.
4. Paleface Swiss – Cursed
   Metalcoren Slipknot tuli, koitti ja voitti. ”Cursed” on suorastaan murhaava albumi, joka jokaisen modernin metallin diggarin pitäisi laittaa edes kerran levysoittimeensa pyörimään. Vuoden väkevimpiä kokonaisuuksia nimenomaan kokonaisuutena.
5. LANDMVRKS – The Darkest Place I’ve Ever Been
   Yksi parhaimpia albumeita metalcoren saralla vuonna 2025. Mikäli et ole bändiin vielä tutustunut, suosittelen kuuntelemaan kappaleet ”A Line in the Dust”, sekä ”Sulfur” tältä albumilta. Tuli myös kesällä pariin kertaan henkilökohtaisesti todistettua, että biisit ja yhtye rokkaavat livenäkin erittäin kovalla tasolla.
6. Orbit Culture – Death Above Life
   Orbit Culture on tällä hetkellä yksi planeetan kuumimmista metallibändeistä ja yhtyeen uusin ”Death Above Life” -albumi on loistava osoitus siitä, että millainen potentiaali yhtyeellä on. ”Death Above Life” ei ole mielestäni bändin uran parhaita levytyksiä, mutta vakinaistaa varmasti bändin aseman yhtenä Euroopan lupaavimmista metallibändeistä. Toivottavasti seuraavalle albumille bändi kuitenkin ottaisi hieman enemmän riskejä, sillä vähän turhan ”varman” päälle tällä albumilla lopulta pelattiin.
7. Sara – Hallava
   Listan toinen kotimainen yhtye, joka mielestäni ylitti itsensä isosti vuoden aikana. Saran ”Hallava” on mielestäni yksi yhtyeen uran parhaista albumeista ja toivon, että yhtye pysyisi tällä raskaammalla tiellä myös tulevaisuudessa.
8. Bloodred Hourglass – We Should Be Buried Like This
   Omissa papereissani vuoden 2025 paras albumi melodisen death metallin saralla. Erittäin laadukasta tekemistä ja toivotaan, että tällä albumilla yhtye nousee myös Euroopan mittapuulla vieläkin kovemmaksi tekijäksi genressään.
9. Jinjer – Duél
   Ukrainalainen metallijyrä Jinjer löysi oman äänensä useiden eri tyylilajien yhdistelmästä jo muutama vuosi sitten, ja on siitä lähtien vain terävöittänyt kynsiään. ”Duél” on oiva osoitus siitä, että kuinka monipuolinen yhtye on ja kuinka upeasti se onnistuu eri genrerajoja rikkomaan.
10. The Halo Effect – We Are The Shadows (EP)
    Mikäli In Flamesin vanhempi tuotanto on lähellä sydäntä, on tässä yhtye, jonka musiikki uppoaa vain joka kerta syvemmälle sisimpään. Vaikka tässä on laitettu vain covereita uuteen uskoon, kuulostaa lopputulos siltä kuin yhtye olisi itse tehnyt tämän EP:n kokonaisuudessaan. Kaaos Festivalissa nähdään kesällä 2026!

Eritysmaininnat listan ulkopuolelta:
Adept – Blood Covenant
Amorphis – Borderland
Architects – The Sky, the Earth & All Between
Babymetal – Metal Forth
Cradle of Filth – The Screaming Of The Valkyries
Halestorm – Everest
I Prevail – Violent Nature
Killswitch Engage – This Consequence
Machine Head – Unatoned
Spiritbox – Tsunami Sea
Testament – Para Bellum
Vaasa Palaa – Sun Trvumojen Soundtrvck
Whitechapel – Hymns in Dissonance

Aleksi Parkkonen:

Vaikka on hieman kliseistä todeta heti alkuun, että tänä vuonna on ilmestynyt monia hienoja albumeja, joista oli vaikea valita kymmenen albumin joukkio, pitää se kuitenkin paikkansa omalla kohdallani. Niin kotimaassamme, kuin sen rajojen ulkopuolellakin on julkaistu monenlaista kiinnostavaa musiikkia tänä vuonna. Oikeastaan tämä vuosi on tuntunut albumien suhteen erityisen hyvälle viime vuoden jälkeen.

1. The Man-Eating Tree – Night Verses
   Kotimaisen The Man-Eating Treen paluualbumi uuden vokalistin kera (Manne Ikosen, joka on tullut tunnetuksi Ghost Brigadesta). Lopputuloksena on harmoninen, paikoin aavemaisen kaunis kokonaisuus, josta löytyy myös rosoisuutta ja väkevyyttä. Kyseessä lienee albumi, jota olen kuunnellut eniten tänä vuonna.
2. Bloodred Hourglass – We Should Be Buried Like This
   Bloodred Hourglass se kuin paranee vanhetessaan. Yhtye tuntuu löytävän ilmaisustaan aina uusia aspekteja. Tänä syksynä julkaistu albumi jatkaa yhtä voitokkaalla linjalla kuin edeltäjänsäkin.
3. Chris Harms – 1980
   Saksalaisen Lord Of The Lostin vokalistin Chris Harmsin sooloalbumi on häpeilemättömän tarttuva ja mukaansa tempaava kokonaisuus. Erityisesti iloitsen pitkäsoitolla siitä, että se on kovin erityyppinen kuin LOTL:n julkaisut.
4. Alice Cooper – The Revenge Of Alice Cooper
   Vuoden yksi suurimmista iloisista yllätyksistä. Persoonallista vanhan koulukunnan rockia, jota tulee nykypäivänä kovin harvoin vastaan.
5. Leverage – Gravity
   Leveragen tuorein julkaisu ei ole vaikuttava pelkästään uuden solistin, Paolo Ribaldinin takia, vaan koko albumikokonaisuus onnistuu puhuttelemaan niin musiikkinsa, kuin sanoitustensakin ansiosta.
6. Primal Fear – Domination
   Saksalainen Primal Fear yllätti iloisesti tuoreimmalla, ”Domination”-albumillaan. Pitkäsoitto suorastaan tulvii väkevää power metallia, joka saa kuuntelijankin uhkumaan intoa. Vahva kuuntelusuositus tälle albumille.
7. Nicklas Sonne – Electric Dreams
   Nicklas Sonne lienee valtaosalle lukijoista täysin tuntematon nimi. ”Electric Dreams” on yhden miehen projekti, joka hämmästyttää taidokkuudella ja monipuolisuudellaan.
8. Sparzanza – From Dusk To Darkness
   Ruotsalaisen Sparzanzan tuorein julkaisu sitten ”Announcing The End” -pitkäsoiton. Jatkaa hieman edeltäjänsä jalanjäljissä, mutta ei kuitenkaan ole aivan yhtä synkkä ja mahtipontinen.
9. Bonfire – Higher Ground
   Suhteellisen suoraviivaista modernia rockia, hard rockin särmällä. Tämäkin yhtye on saanut keulalleen uuden solistin, jonka kanssa homma toimii.
10. The Hellacopters – Overdriver
    Nicke Anderssonin kipparoimat yhtyeet toimivat aina, niin myös The Hellacoptersin tänä vuonna julkaistu ”Overdriver”.

Erityismaininnat:
Shiraz Lane – In Vertigo
The Switch – No Way Out
Inglorious – V
Rokets – Bad Choices
Hagalas – Mentes Reae

Ilona Pakarinen:

1. Paradise Lost – Ascension
   Paradise Lost näyttää ”Ascension” -albumillaan ettei pyörää tarvitse keksiä uudelleen, kun yhtyeen peruspilarit ovat järkkymättömät vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Tummanpuhuvat lyriikat ja kuolemaromantiikalla kikkailu kertoo raa’an voiman keinoin elämän rajallisuudesta, olematta millään tapaa liikaa, vaan juuri sopivasti.
2. Lorna Shore – I Feel The Everblack Festering Within Me
   Uskomatonta, mutta totta – Lorna Shore onnistui tekemään vieläkin paremman albumin uskomattoman ”Pain Remains” -albuminsa jälkeen. Tällaiseen taikatemppuun ei moni yhtye kykene. Tällä huimalla suorituksella ansaitsee järkkymättömän paikkansa podiumilla.
3. Architects – The Sky, The Earth & All Between
   Niinkuin albumin nimikin jo kertoo, tässä levyssä on kaikki. Yhtye onnistuu löytämään aina jotakin uutta ja tuoretta kulmaa musiikkiinsa uuden albumin myötä. Odotankin jo innolla yhtyeen saapumista Helsingin jäähalliin tammikuussa.
4. Vermilia – Karsikko
   Vuoden parhaasta kotimaisesta albumista vastaa Vermilia. Vermilian musiikissa on jotain niin juurevaa, että se saa pysähtymään hengittämään meitä ympäröivässä hektisessä maailmassamme. Tämän äärellä oma sieluni on voimaantunut monesti kuluneen vuoden aikana.
5. Orbit Culture – Death Above Life
   Yksi tämän hetken jyrkintä nousukiitoa tekevä yhtye lunastaa ehkä hieman yllättäen paikan listallani. Yhtyeen livemeiningin paristi kokeneena yleisilme on osaltani jäänyt hieman tasapaksuksi, mutta uusin tuotos ”Death Above Life” näyttäytyy kaikkeina muuna kuin tasapaksuna – Hyvää työtä!
6. The Halo Effect – We Are The Shadows (EP)
   Tämä Göteborgin lahja maailmalle toi juuri sopivasti jotain vanhaa yhdistettynä uuteen, niin kuin käärme luo nahkaansa. Tämä covereista koottu EP ei ainoastaan näytä että jopa Kent voi kuulostaa hyvältä, vaan tämän lisäksi se on mieleenpainuva kokonaisuus, jota janoaa aina vain lisää.
7. The Man-Eating Tree – Night Verses
   ”Night Verses” on loistava paluualbumi. Manne Ikosen ääni yhdistettynä hyhmäiseen kaihoon, onnistuu puhuttelemaan kerta toisensa jälkeen. Tämä albumi on kaunis kokonaisuus, jonka ei toivo päättyvän koskaan.
8. Dawn Of Solace – Afflictium Vortex
   Moniosaaja Tuomas Saukkonen on loihtinut jälleen levyllisen lumoavaa musiikkia. Tämä yhdistettynä yhteen mielestäni Suomen tarinankerronnallisesti upeimpiin ääniin, eli Mikko Heikkilään, syntyy tämä maaginen kokonaisuus joka puhuttelee herkkyydellään.
9. Noiduin – Lovi
   Jos jokin jää viime kesästä harmittamaan, niin on se, että Tuskan päättänyt Lornantai ajoittui juurikin samaan aikaikkunaan tämän upean yhtyeen kanssa. Onneksi tämä vuosi toi tältä dark-folk yhtyeeltä levyllisen uutta musiikkia, jonka mytologisella voimalla jaksaa odottaa uutta sopivaa hetkeä päästä loitsimaan yhdessä yhtyeen kanssa.
10. Mantar – Post Apocalyptic Depression
    Tämän juuri sopivasti häiriintyneen saksalaiskaksikon uusin luomus keikkuu listallani viimeisenä, muttei milläänlailla vähäisimpänä. Mennyt vuosi sisälsi toinen toistaan upeampia albumeja, ja olisi ollut silkkaa vääryyttä jättää tämä sludge metal -duo mainitsematta. Tästä tulee jollain perin vinksahtaneella tavalla hyvälle tuulelle.

Erityismaininnat:
Markku Kustaa – Iso Kolmonen -EP
Katatonia – Nightmares as Extensions Of The Waking State
Vaasa Palaa – Sun Trvumojen Soundtrvck

Tia Salmela:

1. Havukruunu – Tavastland
   Tässä oli koko vuoden odotetuin levy. Vaikka odotukset tämän albumin suhteen olivatkin äärimmäisen korkealla, Havukruunu onnistui varsin kevyesti ne ylittämään. Havukruunun toimittama sankarillinen ja pakanallinen black metal vaan toimii!
2. Before The Dawn – Cold Flare Light
   Toisen aallon kokoonpanon toinen pitkäsoitto vei Before The Dawnin takaisin yhtyeen “kultavuosien” tunnelmiin. Upeaa on myös se, että “Cold Flare Eternalilla” on hyödynnetty Paavo Laapotin ääntä huomattavasti monipuolisemmin kuin aikaisemmalla levyllä. “As Above, So Below”, “Stellar Effect” ja “Fatal Design” ovat ainakin itselläni olleet jatkuvassa soitossa koko syksyn.
3. Rotting Christ – 35 Years of Evil Existence (Live in Lycabettus)
   Livealbumeita tulee todella harvoin fiilisteltyä, mutta Rotting Christin livelevy on ollut koko syksyn pyörityksessä. “35 Years of Evil Existence (Live in Lycabettus)” todistaa, miten kovassa tikissä tämä 35-vuotias yhtye on. Settilista on ihan pirun kova ja meno täyttä tykitystä “Χ Ξ Σ (666)” introsta “Under the Name of Legionin” viimeisiin tahtiin asti.
4. Sepulchral Curse – Crimson Moon Evocations
   Turkulainen Sepulchral Curse yllättää varsin positiivisesti yhtyeen kolmannella pitkäsoitollaan. Örinät vedetään upeasti, ja melodiat ovat yhtä brutaalin blackened death metallin juhlaa, mikä on aina varsin virkistävää. Tätä bändiä kannattaa pitää tulevaisuudessa silmällä.
5. Blackbraid – Blackbraid III
   Yhden miehen pyörittämä yhdysvaltalainen Blackbraid julkaisi tänä vuonna kolmannen albuminsa, joka on osuvasti nimetty “Blackbraid III”. Kyseinen levy sisältää kymmenen raidan verran tiukkoja black metal -riffejä, vokalisti Sgah’gahsowáh karjuu kuin korppi konsanaan ja blast beatit hakkaavat taustalla. Kokonaisuus pysyy hyvin kasassa, ja välillä myös pakanalliset elementit hiipivät mukaan kuin huomaamatta. Jos et ole vielä tutustunut tähän mystiseen yhtyeeseen ja kallistut mustan metallin puoleen, suosittelen lämpimästi kuuntelemaan.
6. Sodom – The Arsonist
   Pakko myöntää, että Sodom onnistui jopa hieman yllättämään tällä 17. pitkäsoitollaan. Aggressiivisuus on erittäin vahvasti läsnä. Vaikka takana olevat kilometrit kuuluvatkin jonkin verran levyltä, eivät ne menoa haittaa – päinvastoin!
7. Unleashed – Fire Upon Your Lands
   Pitkän linjan death metal -ryhmittymä Unleashed käskyttää 11 kappaleen verran tällä uutukaisellaan. Riffit jyräävät raskaasti, eikä armoa anneta! Hold Your Hammers High!
8. Kaunis Kuolematon – Kun Valo Minussa Kuoli
   Kaunis Kuolematon tarjoilee neljännellä pitkäsoitollaan jälleen kauniita melankolisia sävyjä, jotka pitävät kuuntelijan otteissaan läpi albumin. Yhtye on onnistunut pitämään tason todella korkealla jokaisella levyllä, eikä “Kun Valo Minussa Kuoli” ole poikkeus. Etenkin kappaleet “Kun Kyynelistä Muodostuu Meri”, “Kaipaus” ja albumin nimibiisi tarjoilevat synkistelyä pimeään talveen.
9. Blood Red Throne – Siltskin
   Joulukuun puolella ilmestyi vielä yksi albumi, joka ansaitsee paikan tällä listalla. Norjalaisen Blood Red Thronen 12. studioalbumi “Siltskin” sisältää moniulotteista brutaalia mörköilyä. Grooven vahva läsnäolo tuo soundiin lisää koukkuja ja tekee kokonaisuudesta iskevän.
10. Omnium Gatherum – May The Bridges We Burn Light The Way
    Omnium Gatherum ei tällä yhtyeen kymmenennellä albumillaan petä. Tarjolla on tiukkoja riffejä upeilla melodioilla kuorrutettuna unohtamatta tietenkään tarttuvia kertsejä. Yhtyettä on usein kuvattu Insomniumin positiivisemmaksi ja valoisammaksi serkuksi – ja tämä puoli välittyy tällä levyllä erityisen vahvasti.

Mikko Nissinen:

Isossa kuvassa vuosi ’kaksviis’ oli poikkeuksellisen vahvojen albumien vuosi. Alla olevan listauksen kärkipaikalle olisin periaatteessa voinut laittaa päivästä ja fiiliksestä riippuen minkä tahansa listaamastani kärkikymmeniköstä. Paljon kovia jäi myös listaamatta, joista metallin puolelta Kirk Windstein, Paradise Lost, Havukruunu ja Deftones nousevat ensiksi mieleen. Pelin henki kiinnostavien albumien metsästämisen suhteen on itselläni, että genrerajat ainoastaan haittaavat hyvän musiikin löytämistä. Sliipattu, muka-rankka ja valmiiksi pureskeltu musa on kyllästyttänyt itseäni aina. Siksipä sitä kai tuleekin etsittyä musiikkia, joka geneerisen pauhaamisen sijasta puhuttelee, resonoi ja pistää ajattelemaan. – Usein myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta.

1. Bastards – Rauhanlietsoja
   42 vuoden jälkeen edeltäjästään, ”Siberian Hardcoresta” julkaistu paluualbumi ei ehkä mullista tänä päivänä pitkälle viidettä vuosikymmentä käyvää Suomi-hardcoren genreä. Se kuitenkin sementoi Bastardsin aseman eräänä suomalaisen punk rockin rajumman päädyn kautta aikain merkittävimpänä yhtyeenä. Kyseessä on kokonaisuus, joka hengittää vastarintaa helposti omaksuttavalla tavalla, jos vain sydämesi ei ole oikealla. ”Rauhanlietsoja” onnistuu olemaan paitsi musiikillisesti avarakatseinen, myös moniselitteisesti poliittinen albumi ilman mustavalkoista paasausta.
2. Aleksi Kii – Varjokuvia
   Albumi on konkretisoituma siitä, että ehdalla ja rukiisella kotimaisella rockilla, sekä taidokkaalla laulaja-lauluntekijä-perinteellä on tulevaisuutta. Tästä säveltaiteesta paitsi Tampere, myös koko kansakunta voi vielä jonakin päivänä olla ylpeä. Tässä paketissa on nimittäin aineksia vaikka mihin.
3. Petos – Petos
   Petos tekee harvakseltaan, mutta aina kun näkee aiheelliseksi, sitäkin kylmäävämpää, ajankohtaisempaa jälkeä. Kesällä hän julkaisi albumin kuin varkain yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Suomi-rapin vastarannankiisken omaa nimeään kantavalla sooloalbumillaan Petos on luopunut aiemmista groovaavammista, tanssittavimmista beateista ja gangsta-rap-vaikutteistaan ja on suunnannut kohti synkempää ja kokeellisempaa, entistä tylympää dark wave ja jopa black metal -henkistä ilmaisua. ’Penan’ retoriikan äkäisyys tuntuu siltä, kuin karhu olisi herätetty talviuniltaan. Ja kaikki saavat kuulla kunniansa…
4. Agnostic Front – Echoes In Eternity
   27 minuutin ja viidentoista kappaleen tehopaketti on paria aiempaa Agnostic Front -julkaisua moniulotteisempi ja mukaansatempaavampi. Newyorkilaisnyrkki vaikuttaa olevan niitä ryhmiä, jotka tarvitsevat ympärilleen kaoottista maailmanmenoa luodakseen järisyttävimmät teoksensa. Nykymaailmanmenon ristipaineessa Agnostic Front ei jää altavastaajaksi, eikä myöskään alistu menneen maailman reliikiksi. Vaikka yhtye ei edes pyri tekemään uutukaisellaan mitään erityisen mullistavaa, hengittää jässiköiden sosiaalisesti tiedostava crossover nyt paremmin kuin miesmuistiin.
5. Biohazard – Divided We Fall
   Kyseessä on Brooklynin kovanaamoilta erittäin onnistunut paluualbumi, jolla se onnistuu yhdistämään ysärin alkumetrien purevan tyylinsä ja iän mukanaan tuoman kokemuksen. Se tuo kokeneiden kollien osaamisen kaikella kredibiliteetillä nykyhetken yhteiskunnalliseen polttopisteeseen. Albumilta on myös vaivatta havaittavissa muistukkeita siitä, miksi brooklynilaisnelikko oli tärkeä ja innovatiivinen osa ’90-luvun hip hop -sekoitteisen crossoveriin ja hardcore-metallin, sekä punkin kenttää. Musassa on edelleen avarakatseisuutta, rehellisyyttä, paloa ja raivoa vaikka muille jakaa.
6. Ani ja Harmi – Rakkaudesta ja kuolemasta
   Biisintekijä-laulaja Anniina Ståhlbergin ja rumpali / multi-instrumentalistin, Niko Votkinin (mm. Ismo Alanko, Knucklebone Oscar & Cosmo Jones Beat Machine) muodostama Ani Harmi on erittäin korkeatasoinen indie-pop -duo, jolle hattua täytyy nostaa niin osaamisesta, röyhkeydestä ja rohkeudestakin. Se luo älykköpoppia omintakeisella otteellaan. Kyseessä on eräs vuoden onnistuneimpia kokonaisuuksia lajissaan. Kun vielä ottaa huomioon, että kyseessä on ”vasta” yhtyeen debyyttialbumi, vain mielikuvitus on rajana, mihin kaikkeen tämä potentiaali voi riittää.
7. Esa Eloranta – Kaikki se valo
   Erityisesti ihailua albumilla herättää Elorannan kypsä, verbaalisesti taipuisa, mutta siltikin sielukas tarinankerronta, jonka pohjimmainen teema, eli monimuotoinen, kasvava rakkaus ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen hienosyiset liikahtelut toimivat kauttaaltaan kuin häkä. Albumin teksteistä huokuu Suomi-blues-konkarin eletty elämä ja suurisydämisyys. Ne ovat erittäin (tunne)älykkään taiteilijan tarkkanäköisesti ympäröivää maailmaa reflektoivia, aidon koskettavia vahvan tunne-elämän kuvauksia ja heijastumia.
8. Kürøishi – Egocide of the Warmad
   Oululaisen crust-ryhmän, Kürøishin sekä kotimaiset, että englanniksi tulkitut kappaleet ovat kolmannella albumillaan sävellyksellisesti yhtyeen aiempaa tuotantoa sävykkäämpiä, moniulotteisempia ja aiempaa paremmin hengittäviä. Bändi ei pelkää hellittää ja keventää, silloin kun se palvelee biisejä. Tämä musiikillisesta sofistikoituneisuudesta henkivä piirre oikeastaan korostaa vain entisestään yhtyeen rankkuutta ja uskottavuutta eräänä parhaista kotimaisen äärilaidan metakkabändeistä.
9. Black Devils feat. Ile Kallio & Janne Louhivuori – Hooked
   ”Hooked” on todellinen taidonnäyte siitä, kuinka ajan hampaan syömistä ja ajan tomuun kadonneista Hurriganes-kappaleista voidaan tehdä relevantteja teoksia myös nykyajan standardeilla mitattuna. Millä tahansa mittarilla mitattuna tämä on paremmin hengittävää ja toteutettua rock n’ rollia, kuin mitä ’Ganes’ ikinä kykeni tekemään kyseisten biisien syntyaikoina.
10. Pentagram – Lightning in a Bottle
    ”Lightning in a Bottle” on todellinen todiste siitä, että doom-legenda osaa vielä lunastaa perintönsä. Albumi yhdistelee raskaita, 70- ja 80-lukujen metallivaikutteita, sekä psykedeelistä hard rockia — välillä raskaasti jyräävää, välillä raa’an groovya trippiä. Etukappaleet kuten “Live Again” ja “Thundercrest” iskevät napakasti, kun taas “Lady Heroin” paljastaa laulaja Bobby Lieblingin kipupisteet ja tuo biiseihin syvää tunnepohjaa. Levy tuntuu samalla vanhalta tutulta ja silti virkeältä uudistukselta: massiiviset riffit, rouhea rytmi ja karismaattinen laulutyö tekevät siitä yhden vuoden 2025 mielenkiintoisimmista stoner / doom-levytyksistä — fanille välttämätön.

Erityismaininnat:
Rukous – Mausoleumi
Hautaustoimisto – Tuhlaajapojan paluu
Black Sabbath / Ozzy Osbourne etc. – ”Back to the Beginning – concert (kolmen blu-ray -levyn boksi, japanilainen julkaisu)”
Rebekka Holi – Vyöry
Pää Kii – Hyvästi masentava maapallo
Kuolemankello – Perkeet
Kauko Röyhkä & Riku Mattila –  Vain Rakkaus meidät pelastaa
Dart – Speed Days

Jaana Wuoma

Vuosi 2025 on osoittautunut valtavan hienoksi musiikkivuodeksi. Kovia uutukaisia on tänäkin vuonna julkaistu niin paljon, että on jopa hivenen vaikeaa nostaa vain muutamia esille. Tälle listalle valitsin ne, jotka tavalla tai toisella sykähdyttivät minua niin paljon, että kuuntelukertoja on kertynyt useita.

1. H.E.A.T – Back To The Future
   Vaikka tämä levy ei tarjoa varsinaisesti mitään uutta, se osuu ja uppoaa täydellä voimalla.  Todellista hemmottelua perusrockin ystäville. Kaikessa perinteisyydessään aivan käsittämättömän kova albumi, jolla ei ole yhtään laahaavaa hetkeä.
2. Marko Hietala – Roses From The Deep
   Vuoden ainoa albumi, jolle annoin arvostelussani täydet viisi tähteä. Raju, koskettava, melodinen, taidokas, räyhäkäs, yllättävä! Sopii jokaiseen tunnelmaan ja tunnetilaan.
3. Battle Beast – Steelbound
   Battle Beast onnistuu uudistumaan joka kerta albumiensa myötä. Tälläkin albumilla kuullaan sekä takuuvarmaa jytkettä, että tyylikkäitä, kokeellisia ratkaisuja. Kokonaisuutena vahva teos, jota kuunnellessa voi parhaimmillaan tuntea jopa voimaantuvansa.
4. Shiraz Lane – In Vertigo
   Shiraz Lanen jokainen albumi on aina kuulostanut erilaiselta, ja tällä kertaa uudistutaan reilusti.  Kappaleiden osalta tämä ei kaikilta osin yllä Shiraz Lanen parhaimmistoon, mutta pisteet kotiin yllättävyydestä ja uskalluksesta kokeilla uudenlaista soundia.
5. Dynazty – Game Of Faces
   Dynazty on edelleen voimansa tunnossa. Ehdottomasti vuoden parhaita julkaisuja, joka on väärällään isoja stadionkertosäkeitä ja kunnon tiluttelua.
6. Thundermother – Dirty & Divine
   Uusi laulaja, tuttu soundi. Perusrokki toimii aina – ei suuria yllätyksiä, mutta potkii pirun kovaa. Ikkunat auki ja baanalle!
7. Laurenne/Louhimo – Falling Through Stars
   Netta Laurennen ja Noora Louhimon yhteisprojektin toinen albumi, joka jäi mielestäni harmittavan vähälle huomiolle. Upeaa tulkintaa ja mahtipontistakin soundia. Tältä projektilta toivoisi lisää kuultavaa mahdollisimman pian.
8. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – Tuomiojärvi
   Vuoden parhaita kotimaisia julkaisuja. Kun malttaa kuunnella, löytyy tältä albumilta joka kuuntelukerralla jotakin uutta sanottavaa.
9. The Hellacopters – Overdriver
   Kuulostaa edelleen samalta, kuin bändin nuorempina vuosina. Ei yhtään huonoa hetkeä, tätä kuunnellessa nauttii joka sekunnista.
10. Bruce Springsteen – Nebraska `82: Expanded Edition
    Tämän albumin paikkaa tällä listalla joutuu nyt vähän perustelemaan, sillä alkuperäinenhän julkaistiin vuonna 1982. Lasken tämän kuitenkin uusien listaan kuuluvaksi, koska tästä löytyy kuitenkin paljon uutta: sähköiset versiot akustisista biiseistä, demoversioita, singlejen b -puolia, livevetoja…  Tämä uutuusjulkaisu käsittää neljä albumia, jotka antavat varsinkin kaltaiselleni Springsteen – fanille pitkäksi ajaksi tutkittavaa.

Erityismaininnat:
Kissa – POP//ROCK
Stormbreaker – Enlightning
Mokoma – Tyyni (EP)

Jesse Kärkkäinen:

1. Avatar – Don’t Go In The Forest
   Avatar jatkaa vahvoja otteitaan. “Don’t Go In The Forest” on väkevä metallialbumi, jonka monipuolisuus ja yllätyksellisyys viihdyttävät. Ehdottomasti vuoden parhain levy, jolta nousi monta kappaletta tehokuunteluun. Nimikkobiisi on yksi bändin parhaimmista vedoista koskaan.
2. Orbit Culture – Death Above Life
   Edellisen albumin synnyttämä pettymys oli taakse jäänyttä elämää, kun “Death Above Life” pyörähti käyntiin. Orbit Culturen uutuuslevy on huikea metallialbumi, joka moukaroi ja ruhjoo kuulijaa juuri oikealla tavalla. Vihdoinkin yhtye sai puristettua levymuotoon sen saman vimmaisen energian, josta bändi on tullut livemuodossa tunnetuksi.
3. The Night Flight Orchestra – Give Us the Moon
   Levyllinen todellista hyvän mielen musiikkia, joka toi alkuvuoden synkkyyteen kipeästi kaivattua valoa ja lämpöä. Erityisnoston ansaitsee albumin paras kappale “Paloma”, jota on tullut kuunneltua luvattoman paljon läpi vuoden.
4. Dream Theater – Parasomnia
   DT-faneja hemmotellaan! Mike Portnoyn paluu yhtyeen riveihin tuntui energisoivan koko progeryhmää, jonka myötä bändin uutuusalbumi “Parasomnia” on oikein verevä ja maistuva kiekko. Muutaman vaisumman levykokonaisuuden jälkeen uutukainen tuntuu todelliselta täysosumalta.
5. Ghost – Skeletá
   Vaikka “Skeletá” ei nouse Ghostin parhaimpien levyjen joukkoon, on kiekolle mahdutettu sen verran hittikappaleita, että paikka vuoden parhaimpien levyjen listalla on ansaittu. Esimerkiksi vedot “Peacefield” sekä “Lachryma” ovat niin loistavia biisejä, että ne ovat olleet koko vuoden tehosoitossa.
6. Helloween – Giants & Monsters
   Vanhat voimametallijäärät ovat edelleen tiukassa vedossa. “Giants & Monsters” on värikäs ja viihdyttävä power metal -levy, jonka hyväntuulisuus piristää. Albumin paras kappale “Universe (Gravity for Hearts)” iskee kuin miljoona volttia.
7. Hevisaurus – Maailmankiertueella
   Hevisauruksen uutuusalbumi on metallilevy, jota voi suositella jokaiselle hevifanille iästä riippumatta. Suomen ikioma liskoryhmä tykittelee niin laadukasta hevimetallia, että monet “oikeat” metallibändit kuuntelevat kateellisina vierestä.
8. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – Tuomiojärvi
   Levyllinen taattua Niskalaukausta. “Tuomiojärvi” tarjoaa ruhjovia kitarariffejä, yhteislauluun kutsuvia kertosäkeitä, sekä puhuttelevia sanoituksia. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus ei ole menettänyt rahtuakaan iskevyydestään.
9. Unleashed – Fire Upon Your Lands
   Loppukesän positiivisin yllätys. “Fire Upon Your Lands” on täynnä kulmikkaita sävellyksiä ja hykerryttävää raskautta, joiden myötä albumin voi helposti nostaa vuoden parhaimpien levyjen listalle.
10. Old Sorcery – The Escapist
    Viimeisenä, muttei vähäisimpänä levyllinen hämyistä ja taianomaista tunnelmointia. Old Sorcery alkaa olemaan synonyymi kotimaiselle, laadukkaalle dungeon synthille, eikä uutuusalbumi tuo tähän muutosta. “The Escapist” on loistava levy täynnä upeaa maalailua, joka kuljettaa kuulijan monenlaisiin todellisuuksiin.

Jani Tuomi:

Viimevuotinen lista tuli ikään kuin itsestään, mutta tänä vuonna on ollut vaikeampi kasata parhaimpia levyjä. Osa odotetuista julkaisuista oli aikamoisia pettymyksiä itselleni (katson eniten teitä ”Borderlands”, ”Tuomiojärvi” ja ”Private Music”), ja yllättäviä uusia löytöjä ei kauheasti ole ollut. Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä, vaan nämä alla luetellut levyt olivat mielestäni parhautta.

1. And Oceans… – The Regeneration Itinerary
   Ei sillä, että Kena olisi ikinä ollut mitenkään huono, mutta kyllä Matthias Lillmåns saa suorituksillaan vanhatkin bläkkismiehet vertymään vielä parempaan menoon. Lillmånsin kanssa tehdyn paluuajan kolmas levy tihkuu tunnelmaa, melodiaa ja tykitystä parhaiden metallialbumien malliin. Myös rumpali Kauko Kuusisalon raajat tekevät mystisiä asioita. Jos näette bändin livenä, niin voitte tarkkailla kuinka hän on ikäänkuin transsissa sotkemassa kaikkea suohon. Fantastista.
2. Der Weg Einer Freiheit – Innern
   Saksan tunnetuimmista bändeistä kysellessä ihmiset eivät juuri koskaan mainitse tätä würzburgiläisnelikkoa. Bändin sahaus yhdistettynä hienoon melodiantajuun saa väreitä kulkemaan kehossa. Kuudes studioalbumi osoittaa entistä hioutuneempaa biisimateriaalia. Sisältää vuoden parhaan biisin ”Eos”, joka kannattaa kuunnella vaikkei black metallista tykkäisikään.
3. Kaunis Kuolematon – Kun Valo Minussa Kuoli
   Haminasta kajahtaa vuoden paras melodoomi ja ehkä jopa vuoden ykköslevy yleensäkin minulle. Mikko Heikkilän luotsaaman bändin viides levy on tykkimateriaalia alusta loppuun, ja levyn tuotantokin tuntuu paremmalta kuin aiemmat. Melankolinen etäisyys asioihin vaihtuu hetkessä korvia kurittavaan huutoon. Ja tämä on kehu. Aivan saakelin (tai Saakelin) hyvää settiä.
4. Ceresian Valot – Uumen
   Ghost Brigaden paluu osa 1. Vanha suosikkini on poissa, mutta muusikoiden melodian- ja tunteentaju on tallella. Häikäisevän hieno debyyttialbumi, toki kyseessä eivät olekaan kokemattomat keltanokat.
5. Man-Eating Tree – Night Verses
   Ghost Brigaden paluu osa 2. Ceresian Valot hoiti oman osana ja nyt Man-Eating Tree tekee loput. Yhteensä olisivat maailman paras Ghost Brigade. No joo, eihän tämä nyt ole pastissia, vaan hyvää kehitystä varhaisempien albumien jatkumoon.
6. David Gilmour – At The Circus Maximus, Rome
   Harmikseni en päässyt Roomaan, vaikka kaikki tiet sinne kuulemma johtavatkin. Onneksi kotona voi katsella ja kuunnella vuoden 2024 kiertueen parhaat palat. Tämän parempaa Pink Floyd -kokemusta ei tarjoa edes äksyherra Waters.
7. Vermilia – Karsikko
   Tunnelmallisen luontopakanametsäbläkin edustaja on kolmannella levyllään kenties käyttänyt nyt kaikki kikkansa. Lisää vaihtelua seuraavaan levyyn, niin hyvä meno jatkuu. Vaikka ehdottomat huippukohdat puuttuvat, niin musiikin laadun tasaisuus on hyvää.
8. Deep Purple – Made in Japan boxi
   Edelleen mailman kaikkien aikojen paras livelevy, nyt vielä kaikki keikat kokonaan ja hienossa lootassa. En edes halua ajatella, kuinka mones versio tämä on itsellenikin tästä levystä, mutta kelpaa kuin hernesoppa sinapilla.
9. Between the Buried and Me – The Blue Nowhere
   Toinen kitaristi on vaihtunut, mutta muuten bändin monimutkaiset sävellykset elävät yhtä hienosti kuin aiemminkin. Lisäksi uusia sävyjä haetaan mm. countrymusiikin puolelta, joten BTBAM pysyy relevanttina metallikentän omassa vinossa kulmassaan.
10. Rotten Sound – Mass Extinction (EP)
    Pukinkonttiin ehti vielä saada tämän herkkiä balladeja sisältävän tunnelmapalan. Maailman ainoa rotisko, joka paranee vanhetessaan.

Erityismaininnat:
Sara – Hallava
Opeth – The Last Will And Testament
Daron Malakian And Scars On Broadway – Addicted To The Violence

Jani Lahti:

Tuntuu, että vuonna 2025 on julkaistu paljon enemmän uutta musiikkia, kuin parina edellisenä vuotena. Siksi vuoden taaksepäin katsominen ja listan laatiminen oli haastavampi yhtälö, kuin aiemmin. Etenkin sen päättäminen mitkä albumit oikeasti ansaitsevat paikan Top-10 loppupuoliskolla. Haastavaksi listan laatimisen teki myös deadline, kun ottaa huomioon, että myös vielä joulukuussa julkaistaan mielenkiintoisia albumeita (psst…. Rotten Sound, Ursus Factory ja WÖYH! toim.huom.). Listan alkupää olikin ehkä hieman helpompi kokonaisuus. Samalla en voi olla reflektoimatta sitä, että musiikkimaku tai ainakin se, mitä huvittaa kuunnella, on selvästi elänyt pitkin vuotta suuntaan ja toiseen.

1. Sara – Hallava
   En ole koskaan ollut Sara-yhtyeen se suurin fani, mutta ”Hallava” albumin kun pyöräytti pari kertaa, löi se ällikällä. Vaikka albumin tunnelma pysyy kutakuinkin samana alusta loppuun, löytyy tarkkaan mietityt nyanssit ja vivahteet joka kappaleessa sieltä melodioiden ja rytmien kiireettömyyden keskeltä. Äärettömän kaunista ja raskasta.
2. Testament – Para Bellum
   Varmasti yksi vuoden odotetuimpia albumeita ja etenkin odotetuimpia thrash metal -albumeita moneen vuoteen. Testament tuli ja yllätti, vastasi kysyntään sekä vielä enemmän: osoitti osaavansa keksiä itseään myös hieman uudelleen. Alkuaikojen Testament-levyt kuulostavat edelleen hyviltä, mutta ikään kuin harjoitukselta ”Para Bellum” albumiin verrattuna. Ja suunnilleen näinhän bändin kuin bändin evoluution voisi suoda menevän.
3. Rodeo – Rodeo
   Ehkä tyylikkäintä ja kauneinta country-vivahteista populaarimusiikkia, jota Suomessa on koskaan tehty. Albumilla on silti sopivasti vaihtelua. Laulajakolmikon kolmiäänisesti läpi albumin soiva musikaalisuus on vertaansa vailla. Kirsikkana kakun päällä komeilee useita klassikko-tason sävellyksiä, jonka tasoisia esimerkiksi PMMP teki aina, vain sen pari-kolme kappaletta per albumi.
4. Igorrr – Amen
   Todella lahjakas ja kekseliäs musiikin tekijä, jota on tullut kuunneltua satunnaisesti myös aiemmin. Olisi kuitenkin huutava vääryys olla nostamatta tätä listalle, sillä tämä on pitkälti sitä, mitä musiikkiskene huutaa joka päivä, kun suoratoistoihin ladataan aina ne uudet useat kymmenet tuhannet kappaleet: omaperäisyyttä ja lahjakkuutta.
5. Paradise Lost – Ascension
   Paradise Lost jatkoi hyväksi havaittua musiikillista retkeään, ”Ascension” -albumilla. Retkeä, joka löytyi jo aikoja sitten, mutta erityisesti edeltävällä ”Obsidian” täyspitkällä. Nick Holmesin uudelleen löytyneiden murinalaulujen ja enkelimäisen herkän välillä vuorottelee yhä itsevarmempi keulakuva. Kappaleet albumilla ovat kuin standardin mukaan valetut.
6. Helloween – Giants & Monsters
   Vanha kunnon Helloween on vuonna 2025 perusosaamisensa äärellä. Pyörää ei keksitty taaskaan uudelleen, mutta ”Giants & Monsters” on juuri sopivaa jatkoa edelliselle albumille, joka jyräytti Helloweenin uudelle vuosikymmenelle kolmen kitaristin ja kolmen vokalistin turvin. Helloween osoittaa, että sen ei tarvitse olla ihan sitä genrensä kliseisintä power metallia ollakseen oma itsensä. Jäljittelijät jäljitelkööt.
7. Cradle Of Filth – The Screaming Of The Valkyries
   Tämä albumi yllätti positiivisesti. Sitä on selvästi laadittu pieteetillä ja antaumuksella. On löydetty uusia tai ainakin laadukkaita koukkuja mukaan jälleen tavallista enemmän. Koukkuja, jotka yhtä aikaa hivelee sielua ja riipii selkänahkaa. Yhtye on vuoden 2025 aikana ollut osana niin sanottuja kohuotsikoita, joista lievimmät koskee vokalisti Dani Filthin kompurointia lavalla. Kaikki tämä ulkopuolinen höpinä ei onneksi enää vaikuta siihen, mitä albumi on kätkenyt sisäänsä ikuisiksi ajoiksi.
8. Vansidian – From Which Light Can’t Escape
   Se on kiva nähdä, että melodinen death metal, thrash/speed metal -höystein voi hyvin. Kitarakikkailuissa on paljon kekseliäisyyttä, ja makua, eikä sävellyksissä olla todellakaan menty siitä, missä aita on matalin. Ihan kuin vanhoilta hyviltä yhtyeiltä olisi jäänyt jokin riffi-kätkö käyttämättömiä ideoita, ja nyt Vansidian on löytänyt sen. Oikeastaan en ole kuullut tällaista uutta musiikkia sitten Sentencedin alkuaikojen äänitteiden, joita kohti Vansidian myös hieman kumartelee. Etenkin soundillisesti tässä on kaikuja 90-luvusta. Vansidian kuulostaa siltä, ikään kuin jos Children Of Bodom olisi mennyt ”Follow The Reaperin” jälkeen hieman enemmän takaisin alkuaikoihin, mutta uusilla ideoilla.
9. The Hellacopters – Overdrive
   Jos maailmassa on asioita joihin voi luottaa 110 % varmuudella, kuten että saunan voi lämmittää ja viinasta tulee känniin, niin sama pätee The Hellacoptersin viehättävyyteen. Vaikka yhtyeen soundista on rosoisuudet jääneet kauas alkuaikoihin, ja mukana soinnissa on Elton Johnin kaltaista siloiteltua rock ’n’ roll -vibaa, ovat sävellysideat hyvin tuoreen kuuloisia. Kitara- ja pianorock on tyylikästä kuultavaa, kun joku sen osaa. Menee niin taustamusiikkina, kuin ajatuksella kuunneltuna, ilman että liikaa kyllästyttää missään vaiheessa. Ja oikeastaan tämä on aina ollut The Hellacoptersin vahvuus.
10. Soulfly – Chama
    Sopivasti kokeiluja. Puolisen tuntia matalalta möyrivää huuto-metallia hyvillä soundeilla. Taustalla sama vanha ajatus Soulflyn alkuperäisideasta. Tarvitseeko se arki aina enempää?

Erityismaininnat:
Alice Cooper – The Revenge Of Alice Cooper
Amorphis – Borderlands
Battle Beast – Steelbound
Ghost – Skeleta
Havukruunu – Tavastland
Scour – Gold
Sodom – The Arsonist 
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – Tuomiojärvi
Waltari – Nations’ Neurosis
WÖYH! – Wooppera

Oskari Paavonen:

Tänä vuonna musiikin kuuntelu oli aika pitkälti keskittynyt satunnaisiin salisoittolistoihin, sekä jo hyllystä löytyviin vinyyleihin. Vaikka alkuun hieman hirvittikin miettiä, että mitä kaikkea hyvää tämä vuosi on tuonut mukanaan, tuli listasta nopeasti niin pitkä että sitä joutui ihan karsimaankin. Mainiona yksityiskohtana noin puolet listan yhtyeistä ovat täysin uusia tuttavuuksia kuluneelta vuodelta.

1. Dormant Ordeal – Tooth and Nail
   Viiden tähden arvostelun lyöminen pöytään on itselleni pieni dilemma, sillä se tarkoittaa sitä, ettei levyllä ole mitään minkä itse tekisin toisin tai mikä ärsyttää edes vähääkään. Tooth and Nail on juuri tällainen levy, joka omissa kirjoissani kuuluu Puolan kaikkien aikojen kovimpien blackened death metal -julkaisujen joukkoon. Edelleenkin kun ”Halo of Bones” lyö levyn isolla vaihteella käyntiin, ei tule mieleenkään jättää levyä kesken tai hypätä yhtäkään kappaletta yli.
2. Mirar – Ascension
   Mitä tapahtuu kun survotaan samaan syssyyn Igorrr, Humanity’s Last Breath ja 2016 Doomin Soundtrack? No ihan uskomaton reissu Danten Infernon kaltaiseen helvettiin. Kitarat vinkuvat kuin kissat kiirastulessa ja bassovoittoiset perkussiot lyövät lieskaa taivaisiin asti. Kahden ranskalaisen ug-projektiksi todella pitkälle viety soundi ja visio laittoivat paikoin miettimään, että meneekö tämä jopa ykkössijalle.
3. DEATHFUCKINGWOUND – VOID MMXXV
   War metal on soundinsa puolesta aika suoraviivainen ja melkeinpä lukkoon lyöty genre, mutta DEATHFUCKINGWOUND löi pöytään sen verran rosoisen ja likaisen kiekon, että muut genren tuotokset ovat jääneet salireissuilla pahasti paitsioon. Alle vartin kesto ei haittaa, sillä tämän pyöräyttää vaivatta useamman kerran putkeen.
4. Spire of Lazarus – Those Who Live in Death
   Deathcorea ja teknistä death metallia yhdistelevä Itävallan lupaus vetää kirkkaasti ohi kaikesta muusta kitaroinnista, mitä olen vuoden aikana kuullut. Monipuolinen ja äärimelodinen levy, josta löytyy uusia juttuja ja melodioita vielä monenkin kuuntelukerran jälkeen.
5. Old Sorcery – The Escapist
   Suomalaisen moniosaaja Juuso Peltolan dungeon synth -projekti ei pettänyt tälläkään kertaa. Todella monipuolinen ja nostalginen levykokonaisuus, joka tuo jälleen uusia nyansseja Old Sorceryn diskografiaan, ollen kevyesti genren vahvimpia.
6. Saor – Amidst the Ruins
   Skotlannin kansallisaarre otti ja muutti suuntaa ”Origins” levyn rokimmasta suunnasta, takaisin alkupään tuotantoa päin. Vaikka ylämaiden maalailu onkin mennyt ensimmäisten levyjen tunnelmallisesta black metallista folkimpaan suuntaan, laatu pysyy edelleen kovana ja äänimaailma jylhänä.
7. Vauruvã – Mar da Deriva
   Tunnelmapainotteinen black metal oli pitkään itselle se isoin genre, mutta viimevuosina vastaan tulleet uudemmat bändit ovat jättäneet huonolla tavalla kylmäksi. Joko leikitään Lustrea, tai hinkataan reverbit täysillä perus tremoloriffiä monotonisten tuplabasarien päälle vailla vaaraa ja mielenkiintoisia käänteitä. Brasilialainen Vauruvã on poikkeuksena onnistunut luomaan omintakeista ja äkkiväärää tunnelmointia joka kannattaa itse kokea.
8. Lauri Porra – Seasons in Moominvalley
   Kaiken jytinän ja paukkeen keskelle tämä aamukahvin kaverina hyvin toimiva levy sopii vallan mainiosti. Minimalistinen teemalevy valaisee kaikille suomalaisille tuttuja maisemia ja hahmoja uudella, Lauri Porralle tyypillisen korkealaatuisella tavalla.
9. PSYCHO-FRAME – Salvation Laughs in the Face of a Grieving Mother
   PSYCHO-FRAME ei debyytillään pidättele ollenkaan paukkuja. Isojen orkestraatioiden sijaan tämä deathcoren uusi lupaus keskittyy modernilla ja täyteläisellä soundilla kunnon takomiseen. Vaikka albumikokonaisuus onkin hieman tasapaksu, niin pieninä annoksina toimii todella hyvin.
10. Dungeon Crawler – The Goblinses (EP)
    Vaikka kyseessä onkin vain muutaman kappaleen EP, on tästä pikkujulkaisusta saanut iloa irti varmaan enemmän kuin monista muista listan levyistä yhteensä. Riemukas setti menninkäisten riehumista, jonka kruunaa Old Nickistä tutun Abysmal Specterin kanssa väännetty tuima ”Goblin Raid”.

Erityismaininnat:
Netherwalker – Odyssey of Respair
Cumbeast – Fairytales of FIlth
Killing of a Sacred Deer – A Visage of a Mangled Body
Martröð – Draumsýnir Eldsins
Putridity – Mordib Ataraxia
Warmoon Lord – Sacrosanct Demonopathy
Curta’n Wall – Georgie and the Dragon

Päivi Närvänen:

Myös tämä vuosi tarjosi useita loistavia pitkäsoittoja, ja omat valintani elivät vielä aivan viime metreille saakka. Ikävä kyllä määrän ollessa rajallinen, jäi listauksestani useampi mainitsemisen arvoinen albumi puuttumaan. Tuttuun tyyliini nostan esille kotimaista ammattitaitoa, joista kaikki nimet eivät ehkä ole suurelle yleisölle (vielä) tuttuja. Levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä, ja mikä tahansa ehdokas myös erityismainintojen joukosta olisi voinut olla varsinaisessa listauksessa mukana.

1. Battle Beast – Steelbound
   Battle Beast antoi jo ennen pitkäsoiton julkaisua ilmestyneillä singleillä varoituksen siitä, että mitä on oikein odotettavissa. Hienoinen uudistuminen nostalgiavivahtein lämmittää tämän kasarin lapsen mieltä etenkin ”Steelbound” ja ”Angel Of Midnight” -biiseissä.
2. Lovers Left Alive – How..
   Helsingin omat katurokkarit antoivat hetkisen odottaa debyyttinsä ilmestymistä, ja jestas mitä sieltä sitten tarjoiltiinkaan! Tämä bändi pelaa ehdottomasti kansainvälisellä tasolla.
3. God Given Ass – God Given Ass
   Ja tässä myös odottamani kokonaisuus. Monipuolista meininkiä, napakka ote – mitä muuta voi kaivatakaan?
4. Erja Lyytinen – Smell the Rose
   Blues on tällä levyllä jätetty hieman taka-alalle, ja nyt mennään hieman raskaammin rokkaavissa tunnelmissa. Kokonaisuus on mainio ja mielestäni tässä on Lyytisen parhain pitkäsoitto tähän astisista.
5. Anton Äikäs – 15/30
   Muun muassa Kormuksen keulakuvana ja jo lopettaneen Rockwallin kitaristina tunnettu Anton Äikäs julkaisi soolodebyyttinsä. Manserockin pitkän perinteen jatkumisesta ei tarvitse olla huolissaan, sillä niin maistuvaa musiikkia Äikäs tarjoilee.
6. Likaiset Pikkarit – Hukkaan heitettyä aikaa
   Tällä levyllä yhtye laajensi skaalaansa entistä vahvemmin rockin suuntaan. Tärppinä voisin mainita erityisesti raidan ”Mustavalkoista”.
7. Vaasa Palaa – sun trvmojen soundtrvk
   Bändiin tutustuessani minua aluksi epäilytti termi kevythevi, varsinkin kun mukana kerrottiin olevan jos jonkinlaista genrejen kirjoa. Ennakkoluulojen heittäminen nurkkaan kannatti jälleen, sillä tykästyin ensikuulemalta.
8. Shiraz Lane – In Vertigo
   D-D-D Dangerous! Uutta Shiraz Lanea saatiin jälleen kuultavaksi albumillinen. Vaikka kaikki raidat eivät itseeni niin iskeneetkään, on joukossa kuitenkin useita helmiä.
9. Anssi Kela – Kaikki tiet joita kuljin
   Jos tuolla aikaisemmin viittasin hieman kasarisoundeihin, niin myös Kelastinen liikkuu samoilla linjoilla. Tämä pitkäsoitto vetosi minuun kansikuvaansa myöten.
10. Waltari – Nations’ Neurosis
    Waltari jatkoi tutulla linjallaan, ja miksipä sitä muuttamaankaan. Levyltä löytyvä, singlenäkin julkaistu ”Major Mistake” on itselleni yksi tämän vuoden kovimmista biiseistä.

Erityismaininnat:
Koljosen Tiekiista – Type O Hekative
Luponero – Luponero
Dead End Irony – Battles and Brotherhood
Laurenne/Louhimo – Falling Through Stars
I.F.A – Tiimalasi
Serpico – Dressed in Flesh
Atomic Annie – Guilt Trip
Shereign – Black Halo
Afternoon Astronauts – Fly Among the Storm
Clarkkent – Death After Life

Otto Kankainen:

Paljon hyviä levyjä mahtui tähänkin vuoteen, ehkä isoimpien bändien levyt jäivät hieman pienempien jalkoihin tällä kertaa. Myös suomiväriä listalta löytyy poikkeuksellisen paljon, mutta näin laadukkaita levyjä ei voi uloskaan jättää, joten näillä mennään.

1. Coroner – Dissonance Theory
   Yli kolmen vuosikymmenen julkaisutauon jälkeen Coroner palasi julkaisukantaan vuoden kovimmalla levyllä. Täydellinen tasapaino suorempaa myllytystä ja koukeroita.
2. …And Oceans – The Regeneration Itinerary
   Suomalaisremmi on julkaissut 2020-luvulla kolme levyä, ”The Regeneration Itineraryn” ollessa näistä tiukin paketti ja nousten ansaitusti podiumin kakkossijalle.
3. Morbific – Bloom of the Abnormal Flesh
   Ällöttävää mutaista saastaa ja matalalta möyriviä riffejä – death metallia parhaassa muodossaan. Kiteellä osataan!
4. Sepulchral Curse – Crimson Moon Evocations
   Turussa osataan myös, Sepulchral Cursen bläkkisvivahteinen raskassoutuinen death metal -albumi ansaitasee paikkansa listalla.
5. Hooded Menace – Lachrymose Monuments of Osbcuration
   Kovin on Suomipainoitteista, mutta tänä vuonna kotimaassa on julkaistu huippulevyjä. Death doomin mestarit osuivat jälleen naulankantaan, erityismaininta mahtavista soundeista.
6. Teitanblood – From the Visceral Abyss
   Espanjalainen peto on vireessä. Hiki tulee kuunnellessa.
7. Malformed – Confinement Of Flesh
   Helsinkiläisnuorten deathmetalskenen kärkinimi Malformed julkaisi debyyttilevynsä. Mukavan monisyistä sävellystyötä ja tiukkaa soittoa.
8. Deathhammer – Crimson Dawn
   Norja speed/blackin soihdunkantaja näyttää närhen munat jälleen kerran.
9. Paradise Lost – Ascension
   Parasta Paradise Lostia pariin vuosikymmeneen. Paluu raskaampaan soundiin toimii.
10. Grenadier – Wolves of the Trench
    Bolt Thrower -henkistä death metallia Kanadasta.

John Wins:

Mahtava vuosi! Jotkut kotimaiset bändit ovat vieneet huomioni enemmän, kuin kansainvälisen skenen suurimmat julkaisut. Tämä osoittaa, että suomalaisessa heavy metal -skenessä on edelleen jotain ainutlaatuista.

1. Royal Sorrow – Innerdeeps
   Heti kuultuani ensimmäiset singlet, jokin erilaisuus puhutteli minua. Visuaalinen ilme, sanoitukset, laulu ja erityisesti melodiat nostivat Royal Sorrowin nopeasti yhdeksi viime aikojen suosikkibändeistäni, ja näin ollen heidän debyytistään tuli vuoden 2025 pääsoundtrackini.
2. Halestorm – Everest
   Toisin kuin aiemmilla albumeilla, joilla oli mukana laulunteossa yhteistyökumppaneita, tällä kertaa yhtye valitsi sisäänpäinkääntyneemmän lähestymistavan, keskittyen enemmän tunteisiinsa kuin menestyksen tavoitteluun valtavirrassa. Ja rehellisesti sanottuna kyseessä on yhtyeen kypsin ja raskain albumi.
3. Shereign – Black Halo
   Vain kaksi vuotta ensimmäisen albuminsa jälkeen ja monia henkilökohtaisia ​​kokemuksia myöhemmin, Shereign toi musiikkiinsa lisää raskautta, melodioita ja vahvaa sanomaa. Levyllä kuuluu erinomainen yhteistyö yhtyeen ja tuottaja Mikko Herrasen välillä.
4. Killswitch Engage – This Consequence
   On aina vaikea odottaa mitään bändeiltä, ​​jotka ovat jo antaneet meille niin paljon menneinä vuosina, mutta onneksi Killswitchin tapauksessa he osoittavat edelleen, että julkaisujen välisten taukojen pituudesta riippumatta Jesse Leachilla on aina jotain oleellista huudettavaa ja faneilla kuunneltavaa.
5. Lala Salama – Miltähän me näytettäis yhdessä
   Jo vuosia sitten julkaistusta EP:stä ja ensimmäisistä singleistään lähtien helsinkiläinen trio on onnistunut mestarillisesti yhdistämään groovea, kaaosta ja rakkautta. Heidän debyyttialbuminsa käsittelee aikuisen elämän monia kysymyksiä, joten mikä olisikaan parempi ääniraita näiden kysymysten taustalle kuin loistava Lala Salaman levy?
6. Mammoth – The End
   Kolme albumia viidessä vuodessa ja Wolfgang Van Halen on edelleen yksi harvoista muusikoista, jotka pystyvät äänittämään kaikki instrumentit ja saamaan sen kuulostamaan bändiltä. Hänen vaikutteensa ovat tunnistettavissa, mutta hänen lahjakkuutensa on kiistaton.
7. Ginger Evil – The Way It Burns
   Ainutlaatuisen äänen, groovien melodioiden, sekä hard rockin energian yhdistelmä tekee tästä debyyttialbumista yhden mielenkiintoisimmista levyistä suomalaisella musiikkikentällä.
8. Ghost – Skeletá
   Jos ollaan rehellisiä, tämä albumi ei tarjoa mitään erilaista verrattuna siihen mitä kuulimme kolme vuotta sitten, mutta se ei tarkoita, että tämä olisi huono albumi. Tobias Forgen karisma ja Papa Perpetuan mytologia riittävät pitämään heidät yhtenä hauskimmista bändeistä nykyisessä rock-skenessä.
9. Auri – III – Candles & Beginnings
   Tämän kolmannen albumin soundia on vaikea kuvailla, mutta Johanna Kurkela, Tuomas Holopainen ja Troy Donockley onnistuvat ilmaisemaan sen täydellisesti musiikkinsa kautta. Ehkä se onkin minun ongelmani: yritän selittää sitä, mitä voimme vain tuntea.
10. Lacuna Coil – Sleepless Empire
    Italialaisen yhtyeen uusimmissa julkaisuissa soundi on kehittynyt vain vähän, mutta pääasia on edelleen hienosti tehty: äänien kaksinaisuus, musiikin raskaus ja sanoitukset, jotka ilmaisevat mielen hulluutta erittäin hyvin.

Erityismaininnat:
Moon Shot – Broken Bones [EP]
Hugo Mariutti – This Must be Wrong
Marko Hietala – Roses from the Deep
Dream Theater – Parasomnia
Amorphis – Borderland

Meri Martikainen:

2025 oli itselleni vuosi, joka jää historiaan deathgaze- ja post-black metallin kultavuotena. Siinä missä keikoilla käynti jäi tänä vuonna töiden ja muun arjen pyörityksen varjoon, nautiskelin sitäkin enemmän upeasti kuratoiduista, jopa unenkaltaisista kokonaisuuksista, jossa blastbeatit upposivat syvälle sieluun. Siispä ohessa parhaat palat erityismainintoineen siitä, mikä tänä vuonna todella osui ja upposi.

1. Deafheaven – Lonely People With Power
   Kaikessa brutaaliudessaan tämä albumi nostattelee kylmiä väreitä kerta toisensa jälkeen. Erityisesti kappaleet ”Magnolia” ja ”Winona” saavat kyyneleet silmiin, vaikka olen kokonaisuuden kuunnellut läpi useita kymmeniä kertoja. Deafheavenin albumi on erinomainen osoitus siitä, mitä shoegaze ja post-bläkkis voivat parhaimmillaan olla yhdistettynä saumattomaksi kokonaisuudeksi.
2. Heretoir – Solastalgia
   Entäpä sitten, kun shoegazea yhdistetään moderniin metalliin post-rock vaikuttein? Tuotos on ihastuttavan freesi, atmosfäärinen ja soundtrackmainen eteerisine äänimaisemineen. Saksan Augsburgista kotoisin oleva Heretoir tarjoili fanikunnalleen albumin, jollaista ainakin itse olen toivonut pitkään. Erityisinä helminä albumilta nousivat kappaleet ”You Are the Night” sekä ”Dreamgatherer”.
3. Vildhjarta – + där skogen sjunger under evighetens granar +
   Tämä albumi ei mielestäni turhia esittelyjä kaipaa. Thall toimii alavireisine kitaroineen ja saa niskan työskentelemään alusta loppuun saakka. Kumarran syvään tälle mustalle magialle, joka on viritellyt omaa alitajuntaani uusille ulottuvuuksille, suoraan rakkaasta naapurimaasta, Ruotsista. Ota kuunteluun ainakin kappaleet ”+ ? regnet, the ? +” ja ”+ ylva +”.
4. Unprocessed – Angel
   Unprocessed osoitti jälleen olevansa metalcorea, jota kannattaa kuunnella. ”Angel” on albumina riemunkirjava pakkaus soundeja tummista sävyistä kevyempään fiilistelyyn, ja varmaa on ainakin se, että kenellekään ei tule tylsää tämän kokonaisuuden parissa. En malta odottaa helmikuuta, jolloin tämä kollektiivi saapuu yhdessä Jinjerin ja Texturesin kanssa Suomeen vetämään taatusti unohtumattoman keikan.
5. Sara – Hallava
   Olinko ainut, jolle Saran 30-vuotiskeikka oli unohtumaton? Tuskinpa, ja ”Hallava” albumina oli mestarillinen näytös tämän bändin kameleonttimaisen taidokkaasta kyvystä tuottaa juuri sellaista musiikkia, joka hetkessä tuntuu omimmalta. ”Hallava” on yksinkertaisesti kaunis teos, ja se osoittaa sen, miten äärettömän tyylikästä suomalainen metalli voi olla. Ehkäpä juuri näistä syistä ”Anhedonia” oli viideksi kuunnelluin kappaleeni tänä vuonna.
6. Orbit Culture – Death Above Life
   Olen ehkä puolueellinen, sillä tämä kokoonpano on ollut perustamisesta saakka soittolistojeni kovimmassa kärjessä, mutta jos jokin toimii, niin se todella niin myös tekee. Orbit Culturen ”Death Above Life” -albumi on loistokas ponnistus bändin tuotannolle kiveäkin kovemmalla soundillaan, ja itselläni se vuoden kuunnelluin kappale olikin tajunnanräjäyttävä ”Bloodhound”. Olisipa jo kesä ja festarit, että tämän tahdissa pääsisi pittiin juoksemaan.
7. Kardashev – Alunea
   Ne jotka tuntevat Kardashevin tuotantoa, tietävät, että tätä kultakimpaletta on odotettu. Jos temaattinen tarinankerronta esteettisen brutaalissa äänimaailmassa puhuttelee, on tämä bändi uusi paras ystäväsi. Itselleni vuoden 2017 ”The Almanac” albumi on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, eikä tämäköän tuotos laskenut odotuksiani siitä, miten kaunista metallia Kardashev tuottaa.
8. Spiritbox – Tsunami Sea
   Kaverin puolesta kyselen, että milloin ihmeessä tämä bändi saataisiin vihdoin Suomeen esiintymään? Courtney LaPlante kumppaneineen on fanikuntiensa arvoinen kokoonpano, jonka soundi ei petä missään tilanteessa. ”Tsunami Sea” on ihastuttavan raskas kokonaisuus, josta erityisesti ”Fata Morgana”, ”Black Rainbow” ja ”Soft Spine” ovat kuin lekan kaltaisia jyriä, joiden melodiat tarttuvat pintaan kuin purkka kengänpohjaan.
9. Deftones – Private Music
   Juuri kun kuvittelin, ettei mikään voisi yllättää musiikin osalta tänä vuonna, havahduin siihen, että tosiaan, lapsuuteni suosikkibändi julkaisi uuden albumin viiden vuoden hiljaiselon jälkeen. ”Private Music” on kaikkeudessaan Deftonesin syvintä olemusta soundin osalta, mutta samalla kokoonpano osoittaa olevansa yhtä ajankohtainen ja cool, kuin perustamisvuonnaan. 
10. Lorna Shore – I Feel the Everblack Festering in Me
    Lorna Shore ei ole toistaiseksi pettänyt koskaan, ainakaan omalta osaltani. Tämä albumi ei ollut poikkeus repertuaarissa, ja Will Ramoksen sulosointuja jo odotankin pääseväni jälleen kuulemaan, kun bändi saapuu alkuvuodesta 2026 jälleen Suomen kamaralle. Mosh pitissä tavataan! 

Erityismaininnat:
Igorrr – Amen
President – King of Terrors (EP)
Havukruunu – Tavastland
Mirar – Ascension