Kaikki hyvä loppuu aikanaan – Tuskan upea sunnuntai

Dome Runner

KVLT-lava on nähnyt Tuskassa vuosimallia 2024 jälleen toinen toistaan parempia artisteja, eikä Dome Runner ollut poikkeus kavalkadiin. Bändi teki lähtemättömän vaikutuksen omalaatuisella industrial soundillaan viime vuoden Helsinki Death Festeillä, ja tätäkin keikkaa oli nautinnollista seurata eturivin tuntumasta päiden moshatessa ympärilläni. Vaikka keikan keskellä olikin pientä ongelmaa äänentoistossa, ei se haitannut Dome Runnerin paahtoa, ja örinä kantautui hetkellisesti ilman mikkiäkin. Mikäli se metallin raskain sävy puhuttelee, on Dome Runner soundillaan erinomainen lisäys soittolistoillesi.

Shereign

Tuskan sunnuntai-päivä oli vahvojen naisvokalistien tähdittämä. Heti alkuun esiintyi Tiivistämön KVLT-lavalla kotimainen Shereign, jonka keulilla laulaa muistakin yhtyeistä ja yhteyksistä tuttu Sara Strömmer. Melodista, modernia metallia soittava bändi keräsi Tiivistämön täyteen festivaaliväkeä, ja keikalle täytyi jopa hetken aikaa jonotella. Hiljattain debyyttialbuminsa julkaisseen Shereignin liveshowsta jäivät erityisesti mieleen monipuoliset ja nopeasti vaihtelevat laulutekniikat sekä energiset biisit. Välispiikeistä huokui, miten paljon bändi oli odottanut Tuskan-keikkaa, ja kuinka innoissaan se oli esiintymisestään. Innostus tarttui myös yleisöön.

Bury Tomorrow

Radio Cityn teltta repeili liitoksistaan, ja tanner tömisi. Syynä ei ollut maanjäristys, vaan Bury Tomorrowin päälliköimä koko teltan alueella pyörivä massiivinen pitti, joka jää varmasti pitkäksi aikaa Tuskan historiaan. Bury Tomorrow soitti vankalla kokemuksella tarmokkaan setin, jossa metalcore jylisi komeasti telttalavan tarjoamassa atmosfäärisessä tunnelmassa. Setin avasi kappale ”The Seventh Sun” samaa nimeä kantavalta vuoden 2023 albumilta tarjoten ärhäkän startin keikalle. Setissä oli välillä havaittavissa äänentoistosta johtuvia pieniä laulun ja välipuheiden puuroutumisia, mutta onneksi se ei kuitenkaan vaikuttanut pätkääkään yleisöön ja tunnelmaan. Bury Tomorrow soitti tavalleen perinteisesti hyvätunnelmaisen keikan, jossa fanit saivat kuulla tuotantoa kokonaisuudessaan kuudelta eri albumilta. Metalcore maistui.

Warmen

Kotimainen Warmen esitteli telttalavalla, ensi kertaa Tuskassa, kokoonpanomuutosten myötä uudistunutta soundiaan. Seppo Tarvaisen asetuttua rumpujakkaralle ja Ensiferumista tutun Petri Lindroosin ryhdyttyä yhtyeen nokkamieheksi siirtyi Warmenin ulosanti melodisesta metallista entistä intensiivisempään ja vahvasti Children of Bodom -tyyliseen melodeathiin. Enää ei nähty vanhaan tapaan vierailevia laulusolisteja, vaan lead-lauluista vastasi yksinomaan Lindroos tunnistettavan aggressiivisella rääynnällään. Paikalla olleet Children of Bodom -fanit saivat kokea erityistä herkkua, kun Warmen esitti peräti kolme CoB-klassikkoa “Hate Me!”, “Sixpounder” ja “In Your Face”. Kosketinsoittaja Janne Wirman kertoi Tuska-yleisölle myös terveiset CoB-tovereiltaan Jaska Raatikaiselta ja Henkka Seppälältä. Viimeisenä kappaleena soitettiin aiemmin perinteisesti Alexi Laihon coveroima “Somebody’s Watching Me”, jota edelsi lyhyt Laihon muistopuhe Janne Wirmanin esittämänä.

Eivør

Telttalavalla nähtiin alkuillasta hieman erikoisempi artisti suoraan Färsaarilta, Eivør. Pitkän linjan laulaja-lauluntekijä on kasvattanut suosiotaan Suomessa vasta viime vuosina –ehkäpä “The Last Kingdom” -sarjan ansiosta – ja erityisesti metallifanit ovat ottaneet monista musiikkityyleistä vaikutteita ottavan Eivørin tuotannon haltuunsa. Eivør teki suuren vaikutuksen käsittämättömällä virtuositeetillaan ja henkeäsalpaavan kauniilla laulullaan, jota yleisö kuunteli keskittyneenä ja liikuttuneena. Keikalla kuultiin monia “shamanistisia” elementtejä kuten bodhran-rumpua ja mielenkiintoista laulutyyliä, joka yhdistelee beatboxausta ja örinän tyyppistä ilmaisua. Eivør on upeine taustabändeineen varmasti myös jatkossa hyvin odotettu Suomeen esimerkiksi intiimille ja tunnelmalliselle klubikeikalle.

Opeth

Ruotsalainen progemetallin jättiläinen Opeth julkaisi tuoreimman studioalbuminsa vuonna 2019, joten bändillä ei ollut tällä kertaa esittää aivan tuoretta materiaalia. Sen sijaan Opeth yllätti fanit soittamalla pelkästään ennen vuoden 2011 “Heritage”-albumia julkaistua materiaalia. Opethin uusi, vähemmän metallinen tyylisuuntaus pantiin siis sivuun, ja yleisö pääsi nauttimaan samankaltaisesta ulosannista kuin yhtyeen debytoidessa Tuskassa vuonna 2006. Keikalla kuultiin miltei pelkästään isoja, noin kymmenminuuttisia progeteoksia, minkä vuoksi 75 minuutin slottiin ei mahtunut kuutta kappaletta enempää. Kappaleiden välit täyttyivät tuttuun tapaan bändin nokkamies Mikael Åkerfeldtin hulvattomasta, ironian täyteisestä tilannekomiikasta. Pitkissä välispeakeissa keskusteltiin yleisön kanssa muun muassa Åkerfeldtin 50 vuoden iästä, Judas Priestistä ja jääkiekosta sekä pohdittiin yhdessä power-, speed- ja heavy metalin välisiä eroja.

Keikasta teki todella erityisen se, että kyseessä oli yhtyeen uuden rumpalin Waltteri Väyrysen ensiesiintyminen kotikaupungissaan Helsingissä. Aiemmin muun muassa Paradise Lostissa, Bloodbathissa ja Bodom After Midnightissa vaikuttanut rumpali osoitti ilmiömäisen taitavalla soitollaan enemmän kuin kuuluvansa yhtyeen jäseneksi. Pian Tuskan jälkeen 30 vuotta täyttänyt Väyrynen sai kappaleiden erittäin nopeat bassorumpukuviot näyttämään helpoilta keräten samalla valtavat suosionosoitukset Tuska-yleisöltä.

Settilista:
1. The Grand Conjuration (Ghost Reveries, 2005)
2. Demon of the Fall (My Arms, Your Hearse, 1998)
3. The Drapery Falls (Blackwater Park, 2001)
4. Heir Apparent (Watershed, 2008)
5. Ghost of Perdition (Ghost Reveries, 2005)
6. Deliverance (Deliverance, 2002)

Swansong

Tuska-sunnuntain vahvoja naisvokalisteja edusti myös kuopiolainen Swansong esiintyessään Tiivistämön Kvlt-stagella. Musiikkityyliltään perinteisempään melodeathiin luottava yhtye soitti vakuuttavalla otteella tarttuvia kappaleita, joista ei puuttunut energiaa ja voimakasta asennetta. ”Awakening”-debyyttialbuminsa viime vuoden lopulla julkaisseen Swansongin lavahabituksessa oli lisäksi näyttäviä visuaalisia elementtejä, kuten pääkalloilla koristettu mikkiteline. Mieleenjäävä oli myös vokalisti Jemiinan todella näyttävä tyyli, joka vahvisti hänen musiikillista ilmaisua entisestään. Uskon, että moni, etenkin nainen tai naiseksi identifioituva koki tämän keikan aikana suurta voimaantumista, eikä vähiten ”Become”-kappaleen aikana! Jäämme siis odottamaan Swansongin seuraavaa albumia, joka on par’aikaa työn alla!

Parkway Drive

”Jesus f**king nuts!” kuvaili Parkway Driven solisti Winston McCall yleisöään Karhu Mainstagen lavalla, kun Tuskan viimeiset hetket olivat käsillä Parkway Driven isännöimänä. Australialainen, vuonna 2003 perustettu Parkway Drive soitti napakan setin, jossa yleisö fiilisteli täysillä mukana, ja pittialue oli täydessä myrskyssä. McCall päivitteli useaan kertaan Tuskan yleisön energisyyttä ja jalkautui pitin keskelle kappaleen ”Idols And Anchors” aikana. ”You guys are f**king mad!” iloitsi McCall, ja Parkway Drive lisäsi kierroksia settiinsä. Juuri, kun vaikutti siltä, ettei setti voisi saada enempää show-elementtejä, nousi lavalle viulisteja kappaleisiin ”Chronos”, ”Shadow Boxing” ja ”Darker Still”. Kokonaisuus oli ihon kananlihalle vetävä, ja kylmät väreet sekä moshaavat päät kattoivat päälavan edustan. Encoressa kuultiin kappaleet ”Crushed” ja legendaarinen ”Wild Eyesin”, joka paketoi tämän vuoden Tuskan erinomaisissa tunnelmissa.

Tämän vuoden Tuska oli kokonaisuudessaan metallimusiikin riemuisa juhla, josta jäivät päällimmäisinä tunteina mieleen hyvähenkinen ja lämmin tunnelma. Ensi kesää on jo hyvä odottaa. Kiitos Tuska, olisipa jo kesäkuu vuonna 2025!

Teksti: Katri Asikainen ja Meri Martikainen