”Kaikki mikä jollain tavalla tunteisiin käy, myös kuulostaa hyvälle.”– Haastattelussa pitkän linjan metallilaulaja Tommi ”Tuple” Salmela

Lazy Bonezista, Tarotista ja Raskasta Joulua -kiertueista tunnettu laulaja Tommi ”Tuple” Salmela julkaisi toukokuussa toisen sooloalbuminsa ”Welcome to Hell”. Kaaoszine kyseli laulajalta albumista ja kuulumisia kesän keskellä.

Hei Tuple! Mitä kuuluu? 

Tuple: Mitäs… Aika kiireistä on, kun on tuo normaali työ ja on tullut otettua kaikenlaista projektia sen oheen. Lisäksi korona on vaikuttanut vähän kaikkeen. Nyt päästään ensimmäistä kertaa yhden kuopiolaisen kitaranopettajan kanssa treenaamaan sellaista akustista settiä, joka esitetään livenä paikallisessa panimossa. Hyvä että päästään jonnekin edes keikalle. Onhan tässä joutunut jo ihan tarpeeksi loikoilemaan keikkarintamalla! Sitten on tulossa yksi hääkeikka. En ole muuten ikinä ollut elämäni aikana hääkeikalla esiintymässä, mutta nyt sekin tulee koettua ensimmäistä kertaa tuossa heinäkuussa. Jospa yhteiskunta tässä vähän aukeaisi, niin pääsisi suunnittelemaan mahdollisia keikkojakin…

Samalla tässä kun on oma levy tullut, niin meidän 90-luvun alun projektin, Vertical hair factoryn, kanssa saatiin valmiiksi 12 biisiä. Niistä tehdään ensin LP-versio, vinyyliversio siis. Sitten katsellaan, missä vaiheessa mahdollisesti tehtäisiin CD-levy. Kaikenlaista säätämistä on menossa. Myös kolmannen Tuple-levyn biisejä tehdään, mutta Lazy Bonez on nyt prioriteetti 1. Sen biisejä käydään läpi ja niitä tulee laulettua nauhalle. Katsotaan mitä sieltä tulee sitten. 

Minkälaisia settejä näillä tämän kesän akustisilla keikoilla on? Onko näiltä Tuplen albumeilta kappaleita, pääsetkö testaamaan soolotuotantoa liveyleisöllä?

Tuple: Kyllä siellä saattaa muutamia ollakin. Vähän mietitään, että mistä saadaan sellainen vähän omanlaisensa ja toimiva setti tehtyä. Mutta enemmän ne on covereita. Nyt ei mennä koko ajan siellä hevimaailmassa, mennään monessa muussakin maailmassa. Yritetään vähän sitä repertuaaria kasvattaa. 

Olet tosiaan pitkään laulanut aika heavy metal -painotteista musiikkia ja näillä soololevyilläsi on ehkä astetta kevyempi tunnelma. Mitkä ovat itsellesi tärkeimpiä musiikillisia elementtejä? 

Tuple: Kaikkiruokainen olen musiikillisesti. Nuorempana 80-luvun alussa, tai jo ennen 80-lukuakin, olin aika paljon enemmän sellainen rock’n’roll -diggari. Sehän monesti menee niin, että vanhemmat tai kaverit kuuntelee jotain, tai nuorena kuulee radiosta jotain mistä innostuu… Siihen aikaan oli radio, josta vedettiin antenni esille ja yritettiin löytää se kanava, jossa joku hyvä tyyppi puhuu. Niitä ei ollu montaa kanavaa…  Sitten odotettiin lauantaisin aina mökillä pentuna, kun tuli ohjelma, mistä tuli pari tuntia pelkkää rokkia. Kuuntelin hirveän paljon rockabillyä ja sitten rock’n’rollia, Elvistä, Chuck Berryä, ja niitä kaikkia mitä siihen aikaan oli. Toki velipoika, mua kolme vuotta vanhempi, kuunteli paljon Beatlesia ja Earth Wind and Firea ja ehkä progea ja jazzia… Sitten sieltä ehkä ammensi jotain musiikillista näkemystä itselleen nuorena ihan huomaamattaan.

Velipoika osti mulle Van Halenin ensimmäisen levyn joskus 80-luvun alussa. Sitten kolahti hevi aika kovaa! Sen jälkeen alkoi levy-hyllyssä olemaan vinyyleinä Black Sabbathia, Uriah Heepia ja Van halenia ja muita, joita oli tuolloin. Ehkä silloin nuorempana olin aika naiivi, että ajattelin sen olevan ainoaa oikeaa musiikkia. Todellisuudessa kyllä aika kaikkiruokaisesti kaikennäköistä kuuntelin, ihan kaikenlaista hittimusiikkiosastoakin ajoittain.

En ole ikinä tykännyt lokeroida mitään. Itselleni melodia, hyvät soittajat ja se, että biisissä on joku tunne tai meininki, on tärkeää. Esimerkiksi Darkwoods My Bethroned, tämä Tuomas Holopaisen, Pasi Kankkusen ja näiden lukiobändi… En edes tiedä mikä se lokero on, johon se tungetaan. Se on varmaan jotain black metalia tai mitä onkaan… Niin siinäkin on sellaisia elementtejä, jotka ovat hienoja ja hyvän kuuloisia, vaikka se monille saattaa kuulostaa hyvin raisulta ja siltä, ettei siinä lauleta ollenkaan. Mutta kyllä siinä joutuu laulutekniikkaa käyttämään hyvin paljon, ettei se ääni häviä ja hajoa. Ei se ole mitään niin yksinkertaista, että jos joku ajattelee sen olevan vaan sellaista rääkymistä tai huutamista…  Kyllä siinä ääni joutuu koville, mutta pitää osata sitä tekniikkaakin, että se kuulostaa hyvältä! Siellä on selvästi melodia taustalla, ei se ole melodiatonta. Tää Pasi joka siinä laulaa, neuvoi tiettyjä asioita, millä tavalla itsekin pääsin korkeammalle. 

Kaikki mikä vaan jollain tavalla tunteisiin käy, niin se tietyllä tapaa myös kuulostaa hyvälle. En ole ikinä jaksanut sellaista nuivaa käsitystä, ettei ole kuin yhtä ainoata hyvää musiikkia. Tai pohtia, että kuka on maailman paras laulaja tai kitaristi. Mielestäni jokaisella on se oma juttunsa. 

Debyyttialbumistasi olet kertonut, että se oli jollain tapaa keino puhdistautua henkisesti asioista, joita olit elämän aikana kokenut ja kävit niitä levyllä kappaleiden kautta ihan kronologisesti läpi. Jatkaako tämä toinen albumi samaa prosessia? 

Tuple: Ei, itseasiassa. Tässä on enemmän ehkä sellaista yhteiskunnallista debattia. Kommentoidaan ihmisen typeryyttä, mutta sitten siellä on myös toivoa ja rakkautta ihmisyyteen. 

”Welcome to Hell” -biisi on hyvä esimerkki siitä, mitä asioita koko levyllä käsitellään. Siinä puhutaan esimerkiksi siitä, kuinka ihminen on ohjailtavissa joskus jopa hyvin narsistisella tavalla… Ihmisiä ohjailee joskus jotkut sellaiset ihmiset, jotka ovat ihan selvästi narsisteja, eivätkä ymmärrä todellisesta elämästä yhtään mitään. Olen niin paljon liikkunut tuolla kaduilla ja nähnyt ihmisiä hyvin heikossa kunnossa, jutellut heidän kanssaan ja nähnyt sitä maailmaa missä he elävät… Se on hyvin kapeaa ja tietyllä tavalla hyvin pelokastakin. Ja sitten tällaiset narsistit, jotka pyrkivät maailman herroiksi, pelottelevat ihmisiä ja kohtelevat heitä kuin karjaa, ikään kuin heillä ei olisi tunteita tai heille voisi tehdä ihan mitä vain. On politiikkaa ja uskontoja, joissa pyritään määrittelemään ihminen pelkäksi pelinappulaksi.

Levyllä myös kritisoidaan mediaa siitä, millä tavalla se ikäänkuin ruokkii ihmisen tyhmyyttä. Sitä, miten helppoa ihmisiä on höynäyttää. Ihmiset saattavat tehdä hyvin pahoja asioita sen takia, että uskovat johonkin liibalaabaan.

Tällä levyllä pohditaan siis paljon ihmisyyttä.  Ja kahden ihmisen välistä suhdetta toisiinsa, olkoon se millainen tahansa. Levyn viimeinen biisi ”Silver ”käsittelee ihmisen haavoittuvuutta ja myös kunnianhimoa. Siinä lähdetään kaivamaan hopeaa ja kultaa jostain kanjonista, oman henkensä kaupalla pyritään vaurastumaan. Ja sitten huomataankin, että prosessissa joutuukin vähän käsittelemään tunteitaan ja ajatuksiaan. Puhutaan myös toivosta. Että vaikka mitä tapahtuisi, menisi sinne loppuun asti. Kuitenkin pyrkien samalla kunnioittamaan ihmisyyttä. Pyrkisi uimaan sinne viimeiseen päähän ja pystyisi myös kohtamaan oman itsensä. Ihmisen pitää tuntea itsensä ja pyrkiä kohtaamaan asioita, vaikka se välillä vaikealta tuntuukin. ”Hold on to me” on myös hyvä esimerkki siitä, miten levyllä käsitellään toivoa. Siinä puhutaan kahden ihmisen ja ihmisten suhteista toisiinsa elämän loppuun asti, siihen asti kuin sitä on. 

Se on kyllä tärkeää, että toivoa on!  Mitkä ovat omat suosikkikappaleesi tältä levyltä?

Tuple: ”Silver” on ehkä aina sellainen jotenkin, mihin saan annettua itsestäni kaikkein eniten. Olen aina tykännyt hirveästi balladeista. ”Welcome to Hell”, itse nimikkobiisi, on hyvä. Pidän kyllä oikeastaan kaikista biiseistä. Kolmoslevylle on tulossa muutamia semmoisia biisejä, mihin joutuu ehkä miettimään vähän eri tavoilla asioita ja vetämään aika stydiäkin kamaa.. 

Tosiaan kolmannen Tuple-albumin teko on jo käynnistynyt, millä mallilla se on?

Tuple: Yhden biisin leadit, tai oikeastaan kahden biisin leadit olen tehnyt. Ne vaan tulee. Ne on sellaisia fiilispohjaisia juttuja… Että samalla kun teen Lazy Bonezia ja jos niissä prosessi tökkää johonkin, enkä saa siihen mitään, niin siirryn johonkin toiseen biisiin. Näissä hommissa on pakko tykätä siitä mitä tekee. Itse olen sitä mieltä, että pitää se tunne olla musiikissa mukana, jos sitä ei ole, biisistä tulee huono automaattisesti.  

Laulamisen lisäksi olet Tarotissa käyttänyt myös sampleria… Onko se ollut vielä matkassa mukana?

Tuple: On se sampleri tuolla vielä, mutta en ole siihen koskenut pitkään aikaan… Kyllä ne on tallessa kaikki, mitä Tarotinkin aikana ollaan soitettu. Hoidin sillä samplerilla tiettyjä linjoja, mikä on ehkä muutaman sormen homma. Katsoin, että tietyt stemmat ja jutut tulee sieltä. Lauloin stemmat siihen päälle ja Marco leadit, tai minä leadit ja Marco stemmat. Sitten sieltä tuli samplerilta tiettyjä juttuja, joita soitin. Se oli silloin Tarotin aikaan käytössä, en ole mihinkään muuhun ottanut sitä vielä mukaan. 

En käytä oikeastaan minkäänlaista instrumenttia muuta kuin suuta, kun en mitään osaa soittaakaan. Välillä pimputtelen tietokoneella jotain midikosketinjuttuja ja katson että onko näistä mitään hyötyä. On ollut kyllä unelmana, että joskus oppisin soittamaan vaikka koskettimia. Riittis, joka säveltää mulle ja sanoittaa kaikki biisit, tietää tasan tarkkaan mitä haluan. Me ollaan juteltu kaikista niistä asioista ja tunnetiloista, joita siellä levyllä on. Ja se on hyvä, koska aina kun tulee se biisi laulettavaksi, se on itselle kohdallinen. Riittis on miettinyt sen kappaleen laulajan näkökulmasta, se on hyvä siinä! 

Joillakin on saattanut ehkä herätä toiveita siitä, voisiko Tarot palata nyt, kun Marco on pois Nightwishista. Uskotko että olisi mitään mahdollisuuksia siihen, että jatkaisitte sen projektin parissa vielä? 

Tuple: Marco on Tarotissa se pää, tai no kyllä oikeastaan Saku, Janne ja minäkin. Kyllä meiltä kaikilta varmasti kysyttäisiin mielipidettä asioista. En ole pitkään aikaan jutellut mitään Marcon kanssa, muutaman kerran puhelimessa ollaan puhuttu. Se on sanonut, että elää hiljaiseloa nyt ja kunnioitan hänen päätöstään. En lähde spekuloimaa mitään, kun en pysty sanomaan mitään sellaisesta, mistä en tiedä. Kyllä me aikoinaan sanottiin Sakun kanssa että voidaan jatkaa, mutta Kinnarin kuolema on edelleen aika lähellä. Tauolla ollaan edelleen, sen enempää en ole kuullut. Joistain asioista ollaan puhuttu, mutta Kinnaria on vain niin vaikea korvata rummuissa mitenkään. Me vain yksinkertaisesti koetaan hänen kuolemansa niin kovana asiana siinä maailmassa, mikä Tarot oli ja on edelleen. Aika näyttää. 

Niin, ei ketään yksilöä varmaankaan oikein pysty korvaamaan. Varmasti on monia hyviä rumpaleita, mutta se tietty ihminen on varmaan niin iso osa sitä bändin tarinaa…

Miltä tuleva kesä ja syksy näyttävät? 

Tuple: Olen Kuopiossa Nuorten ohjaamossa töissä ja heinäkuussa on neljä viikkoa lomaa. Nuorisopalvelussa Kuopiossa olen ollut varmaan jo yli 11 vuotta, enemmänkin ehkä.. 10 vuotta olin sitä ennen tuolla Pirkkalassa nuorisotyössä, että sitä työtä olen tehnyt pitkään. Kun lomalle jään, niin hyvin paljon perheen kanssa tehdään asioita ja samalla nauhoittelen lauluja. Ehkä jokunen keikkakin saattaa tulla, akustisella nyt ainakin tehdään keikka. Katsotaan mitä saadaan aikaan Lazy Bonezille ja mikä on aikataulu sitten Vertical Hair Factoryn levyn julkaisun kanssa, vinyylipainatuksissa on nyt pitkät jonot. Sitten varmaan alkaa olemaan kesät taputeltu joskus puolessa välissä, kun palaan takaisin töihin. Toivottavasti alkaisi Suomikin aukeamaan, että päästäisiin keikoille ehkä jollain jutulla. Raskasta jouluahan se rupeaa sitten siellä häämöttämään, ei siinä montaa kuukautta mene ennen kuin Raskasta Joulua starttaa. 

Olisipa jouluun mennessä asiat jo paremmin ja musiikkimaailmakin enemmän auki! 

Tuple: Kyllä uskon… Tämä kulttuuriväen kyykytys on mielestäni niin naurettavaa! Jos miettii, miten tunnollisesti kulttuuriväki teki kaikki mahdolliset suojausmekanismit, että tilaisuuksia pystyttäisiin järjestämään ja silti laitettiin ensimmäisenä kiinni ja viimeisenä aukaistaan… Sen verran poliitikko olen, että seuraan noita vaaliteemoja, varsinkin niitä missä puhutaan kulttuurista, ja vielä kun katson vielä niitä kavereita, jotka työskentelee kulttuurialalla – Niin aivan uskomaton tilanne on! Itselläni ei ole ollut hätää, koska olen siinä vakityössä ja musiikki on aina se toinen työ lähellä sydäntä. Mutta niiltä, joilla on vaan se musiikin tekeminen tai muu taide, freelancerit ja muut, jotka taiteen taustoillakin toimii, roudarit ja kaikki… Niiltä on kielletty se työ, josta he saavat elantonsa ja joilla he ruokkivat lapsensa, eikä siihen ole tullut tilalle mitään kunnollista kompensaatiota. Tässä on vähän sellainen fiilis, että suuret syö pienet. Ja ne ihmiset alkaa olla niin rikki, etteivät enää jaksa huutaa, koska niitä ei kuulla siellä jossain byrokratian himmelissä. 

Toivotaan, että tämä tilanne lähtisi tästä elpymään… Että tunnustettaisiin tämä hätä ja siihen tartuttaisiin ihan kunnollisin toimin! 

Miten Lazy Bonezin kanssa menee? Mainitsit, että teette biisejä, oletteko tekemässä uutta albumia?

Tuple: En osaa sanoa, että onko meiltä tulossa uutta albumia. Koko ajan tehdään biisejä ja uusia aihioita on. Mutta korona jotenkin sotki kaiken. Ollaan oltu vähän jäähyllä nyt, sekin on vähän sellainen tunnepohjainen juttu. Ollaan pohdittu miten saataisiin sitä fiilistä tekemiseen taas. Mutta veikkaan, että tästä pidemmästä tauosta on meille enemmän hyötyä kuin haittaa. Lazy Bonezin alku oli niin hyvä! Saatiin kolme hyvää levyä tehtyä ja yritetään seuraavallekin  sitten saada hyvää fiilistä. Mutta kun tässä muutamia biisejä pääsee taas laulamaan, niin uskon että kyllä se sieltä taas lähtee! 

Aivan varmasti lähtee! Kiitos paljon haastattelusta! Oli todella kiinnostavaa kuulla kuulumisiasi. Oikein mukavaa kesää ja kaikkea hyvää! 

Tuple: Kiitoksia sinulle ja ihan samaa! Hyvä kelihän tuolla on… Että ei kyllä kesä paremmin voisi alkaa. Häviäisi vain tuo koronahomma pois… No, kyllä Kuopio Rockcockin järjestetään! Ja Jouni Markkanen oli laittanut instaan, että siellä oli Helsingissä jo joku ulkoilmakonsertti.. Että kyllä tässä nyt ruvetaan vähitellen heräilemään talviunesta joka suunnasta! 

Ota haltuun Tuplen toinen sooloalbumi ”Welcome to Hell”: