”Kaikki tiet veivät albumia raskaampaan suuntaan” – Haastattelussa uuden albuminsa julkaiseva Sum 41

Kanadalainen punkrock -yhtye Sum 41 julkaisee uuden albuminsa 19. päivä heinäkuuta. Yhtyeen seitsemäs albumi kantaa nimeä “Order In Decline” ja se julkaistaan edellisen albumin tavoin Hopeless Recordsin kautta. Tuleva albumi on nimitetty yhtyeen tähän astisista julkaisuista raskaimmaksi ja albumin singlet musiikkivideoineen ovat enteilleet hyvin kantaaottavaa kokonaisuutta. Kaaoszine tavoitti yhtyeen basistin Jason “Cone” McCaslinin puhelimitse ja ehti jututtaa tätä hieman kesken kiireisen festarikauden. Cone jakoi omia ajatuksiaan muun muassa tulevan albumin poliittisista taustoista, raskaasta soundista sekä striimauspalveluiden vaikutuksesta bändin suosioon.

Kiva jutella kanssasi Cone! Miten menee? Olette tällä hetkellä Espanjassa ja päivän  keikka on vielä vetämättä, eikö totta?

Cone: Hei! Joo näin on, olemme tänään täällä Madridissa, Download-festivaaleilla. Hyvin siis menee, kiitos kysymästä!

Olette tehneet lähiaikoina paljon festivaalikeikkoja, miten yleisö on ottanut teidät ja uuden materiaalinne vastaan?

Cone: Joo olet oikeassa, on ollut ihan mahtavaa! Tulemme Eurooppaan melkeinpä joka kesä tekemään liudan näitä festivaali-keikkoja. Tämä vuosi on tottakai siitä erityisen mukava, että uusi albumi on tulossa ja saamme sen myötä soittaa yleisölle myös muutamia ihan uusia kappaleita.

Uusi albuminne “Order In Decline” julkaistaan tosiaan 19. päivä heinäkuuta, mihin ei ole enää kovinkaan pitkä aika. Oletan, että tässä vaiheessa olet itse kuullut albumin kerran jos toisenkin. Onko oma innostuksesi ehtinyt jo laantumaan vai vieläkö jännität fanien mukana?

Cone: Haha joo, olen kyllä kuunnellut albumin joitakin kertoja. Meillä ei itseasiassa itsellämme ole vielä edes omia kopioita levystä. Siis ihan vain varmuudeksi, jos se nyt vaikka pääsisi vuotamaan nettiin tai jotain sellaista haha. Eli no joo, olen kuunnellut sitä jo, mutta voin kyllä edelleen sanoa olevani siitä hyvin innoissani. Uuden albumin julkaisu on aina mukavaa aikaa.

Uusi materiaali on ehdottomasti otettu hyvin vastaan ja näin, että olitte nousseet “Out For Blood” -sinkun myötä myös Billboardin TOP 20 radiosoittolistalle. Onnittelut siitä! Osasitteko odottaa moista, viimeksihän näin on tainnut käydä joskus vuonna 2005 kappaleen “Pieces” kanssa?

Cone: Oi kiitos! No ei sitä oikeastaan osannut yhtään odottaa. Emme kuitenkaan ole juuri olleet radiosoitossa mitä, 12-13 vuoteen? Emme Amerikassa ainakaan. Tiesimme myös tämän kappaleen olevan vähän nopeampi ja raskaampi ja mukana mahtava kitarasoolo ja sen sellaista. Ja noh, radiot nyt eivät yleensä juuri soita sellaista musiikkia. Olemme vain tehneet omaa juttuamme ja jatkaneet samaa rataa koko ajan. Aika hauska siis huomata, että kyseinen kappale on huomattu ja otettu radiosoittoon asti. Sehän on tottakai vain bonus meille.

Kerro vähän tämän albumin tekoprosessista. Kuinka kauan aikaa sitten aloititte sen työstämisen ja oliko prosessi itsessään kenties radikaalisti erilainen, kuin vaikkapa edellisen “13 Voices” -albumin kanssa?

Cone: Joo, tekoprosessi oli ehdottomasti erilainen tällä kertaa. Albumia alettiin työstää siinä “13 Voices” -albumia seuranneen kiertueen loppupuolella. Deryck aloitti siis biisien ideoimisen ja  kirjoittamisen ollessamme vielä tuolla edellisellä kiertueella. Kun sitten syyskuussa viimeisen keikkamme jälkeen palasimme kiertueelta kotiin, Deryckillä olikin jo läjä demoja valmiina. Hän lähetti ideansa meille muille ja niiden demojen pohjalta rupesin sitten sovittamaan kuvioihin mukaan bassoa ja muut jäbät puolestaan kitaroitaan jne. Otimme puolen vuoden tauon keikkailusta, jonka aikana aloitimme Los Angelesissa kunnolla esituotannon tätä albumia varten. Isoin ero prosessissa tällä kertaa oli se, että äänitimme albumin kaikki erillään toisistamme. Meillä on kotonamme omat studiot, joten me palasimme kaikki koteihimme äänittelemään ja äänitysten jälkeen sitten lähetimme raidat takaisin Deryckille. 

Deryck hoiti tosiaan itse kaikki tuottamisesta miksaamiseen ja masterointiin. Miten päädyitte tähän ratkaisuun ja onko prosessi esimerkiksi sinun kannaltasi erilainen, kun koko homma on nimeonomaan Deryckin hallussa, eikä jonkun muun?

Cone: Joo. Deryck on tuottannut meidän albumeitamme aiemminkin, olisikohan tämä ollut jopa neljäs, joka on hänen omaa käsialaansa. Siinä mielessä tämä prosessi on jo toki meille tuttu, toimimme kuitenkin aikalailla samalla tavalla aina. Varsinkin minun itseni ja Deryckin osalta prosessi on aina hyvin samanlainen. Äänitän kasan sopivia bassolineja ja sitten lähetän ne eteenpäin Deryckille. Mitä tähän ratkaisuun tai siihen päätymiseen muuten tulee, emme missään vaiheessa odottaneet, että Deryck miksaisi koko albumin itse. Hän oli miksannut joitain kappaleita ja laittanut ne kuulostamaan mahdollisimman hyvältä, ihan vain näyttääkseen levy-yhtiöllemme ja managerillemme mitä me olemme oikein puuhailleet. Kun kappaleita sitten esiteltiin, kaikki olivat sitä mieltä, että kappaleet kuulostivat mahtavilta. He ihmettelivät miksi ihmeessä maksaisimme jollekin muulle materiaalin miksaamisesta hahah. Se oli siis koko ajan ollut meidän ajatuksenamme – palkata joku miksaamaan albumi – mutta tähän ratkaisuun me lopulta päädyimme. Deryck onnistui hommassa niin hyvin, ettei meidän lopulta tarvinnut hankkia siihen ketään muuta.

Tämä tuleva albumi on ehdottomasti soundinsa puolesta raskain tähän mennessä. Miten päädyitte lisäämään levylle tällä kertaa vielä enemmän näitä toki jo aiemminkin mukana olleita “raskaita elementtejä” ja millaiset tekijät mielestäsi vaikuttivat albumin tyyliin tällä kertaa?

Cone: Emme oikeastaan ikinä keskustele suunnasta mihin albumia lähdetään milloinkin viemään. Meillä oli paljon hyviä riffejä odottelemassa käyttöä, jotka sattuivat kaikki olemaan tällä kertaa vähän raskaampia. Samoin rumpujen osalta meillä oli double kick -rumpuja ja hyviä, nopeita biittejä, jotka halusimme ehdottomasti ottaa käyttöön. Niiden kautta albumin lopullinen soundi sitten syntyi. Emme missään vaiheessa istuneet alas ja päättäneet että “Hei nyt tehdään aggressiivinen tai raskas albumi”. Kaikki vain tapahtui ja meni hyvin omalla painollaan. Siinä vaiheessa kun kuuntelimme meillä kasassa olevia demoja, huomasimme, että kaikki tiet tuntuivat auttamatta johtavan siihen tulokseen, että tästä tulee raskaampi albumi.

Mielestäni on mahtava huomata, kuinka te tunnutte vuosi vuodelta vain kehittyvän ja kasvavan bändinä, mutta samaan aikaan olette kuitenkin jotenkin mystisesti onnistuneet säilyttämään sen saman, alkuaikojen tunnistettavan Sum 41 -soundin. Kovin moni bändi ei tunnu tässä onnistuvan ilman, että muuttuu todella radikaalisti erilaiseksi tai vaihtoehtoisesti junnaa täysin paikallaan. Mikä on salaisuutenne?

Cone: Haha no kiitos vaan! En kyllä tiedä, eipä meillä taida mitään sen suurempaa salaisuutta olla. Tämä uusi albumi esimerkiksi tuntuu meistä tyylillisesti hyvin luonnolliselta. Olemme aina tehneet vähän rankempaa materiaalia ja tuo soundi on ollut mukana oikeastaan ihan ekoista levyistä asti. Ensimmäisen albumin aikoihin me olimme 19-20 vuotiaita nuorukaisia, suoraan koulunpenkiltä, ilman kunnollista tietoa maailman menosta. Me vain teimme sitä, mitä suinkin tuon ikäisinä osasimme. Parin seuraavan albumin jälkeen aloimme pikkuhiljaa kehittyä paremmiksi ja siinä samalla aloimme myös itse kuunnella raskaampaa musiikkia. Huomasimme, että on kiva soittaa nopeasti ja varsinkin keikoilla oli ihan mahtavaa päästä soittamaan vauhdikkaita ja raskaampia biisejä. Siitä se on kai luonnollisesti vain muovautunut, ja siksi kai kuulostammekin aina itseltämme. Mielestäni esimerkiksi “Fat Lip”:iä, “In too Deep”:iä ja nyt vaikka “Out For Blood”:ia kuunnellessa on helppo huomata kuuntelevansa edelleen samaa bändiä. Soundista tunnistaa heti, että kyseessä on Sum 41. Olemme tehneet tiettyjä juttuja samalla tavalla jo pitkään, ei kai siinä varmaan sen suurempaa salaisuutta taida olla haha!

Albumilla on jälleen kerran mukana paljon erilaisia fiiliksiä “Never There”:istä “Out For Blood”:iin. Millaista näitä kappaleita on omasta näkökulmastasi soittaa, kun kappaleiden väliset tunnelman vaihtelut saattavat olla hyvinkin suuria?

Cone: Mielestäni se on todella mahtavaa. No “Out For Blood” esimerkiksi on vähän poliittisempi kappale, kun taas “Never There” puolestaan kertoo siitä, miten Deryck ei ole koskaan tavannut isäänsä. Olen tuntenut Deryckin 14-vuotiaasta asti, joten olen toki aina ollut tietoinen siitä, ettei hän ole tavannut isäänsä. Se kappale on siis hyvin spesiaali siinä mielessä ja oikeastaan luulin sen olevan jopa liian rankka aihe Deryckille kirjoitettavaksi. Hänelle se ei kuitenkaan näyttänyt olevan liian hankala, mikä on tietysti pelkästään hyvä asia. Mutta joo, sitten taas toisaalta – kuten mainitsin – tällä albumilla on mukana myös paljon poliittisia vivahteita ja ajatuksia. Se on kuitenkin mielestäni ehkä se paras asia, ettei koko albumi ole esimerkiksi vain ja ainoastaan pelkkää politiikkaa. On kiva päästä avaamaan monia eri aihealueita saman albumin sisällä ja tällä albumilla niitä on nimenomaan poimittu mukavasti vähän eri puolilta.

Tiedän, että te ette varsinaisesti halunneet tehdä ns. poliittista albumia, mutta on varmasti hankala ilmaista omia mielipiteitään, ottamatta kuitenkaan liian tarkasti kantaa johonkin tiettyyn aiheeseen? 

Cone: Joo, no pääpointtina oli vain saada ilmaistua meidän mielipiteemme. Eikä tietenkään vain Amerikan politiikan osalta, vaan oikeastaan koko maailman. Joka puolella tapahtuu kaikenlaista ja kiertäessämme bändin kanssa ympäriinsä, pääsemme samalla vähän näkemään, miten tietyt asiat eri puolilla maailmaa oikein ovat. On totta, että emme halunneet varsinaisesti tehdä poliittista levyä, emme ainakaan sellaisella “ajattele näin” -ajatuksella. Halusimme kuitenkin jollain tavalla ilmaista oman mielipiteemme. Meidän onneksemme olemme myös kaikki keskenämme samaa mieltä näistä asioista, joten se toi oman helpotuksensa asiaan haha! Levyltä tulee ilmi meidän mielipiteemme, mutta kuuntelija voi aina itse pitää omansa. Kaikilla on oikeus muodostaa oma mielipiteensä, eikä levyn tarkoituksena ole kertoa miten kenenkään “kuuluisi ajatella”.

Pidin kovasti “A Death In The Family” -kappaleesta ja sen musiikkivideosta, jossa nähdään Sum 41 niin sanotusti kahdella eri vuosikymmenellä. Kerro vähän kappaleesta ja ideasta sen takana?

Cone: Tämä kappale on ehdottomasti yksi näistä poliittisemmista kappaleista. Videon idea itsessään tuli ohjaajaltamme, joka ehdotti että pukeutuisimme ensin 1960-luvun tyyliin ja viereen laitettaisiin moderni versio meistä. Emme olleet pitkään aikaan tehneet tuon kaltaista musiikkivideoita ja heiluneet esimerkiksi erilaiset asut päällä. Se tuntui meistä siistiltä ajatukselta, olemmehan kuitenkin 2000-luvulla tehneet paljon hauskoja ja huumorilla höystettyjä musiikkivideoita. Oma ajatukseni videosta on se, että se kuvastaa hyvin kappaleen poliittista sanomaa. Videolla on kaksi bändiä eri vuosikymmenillä ja vaikka aika on eri, soitamme täysin samalla tavalla. Maailmassa tapahtuu paljon asioita uudelleen ja uudelleen, sodat nyt vaikka yhtenä esimerkkinä. Kappale kuvastaa mielestäni sitä, kuinka historia tuntuu aina toistavan itseään. 

Onko albumilla jokin tietty kappale, jota itse erityisesti odotat fanien kuulevan?

Cone: On! Albumin ensimmäinen raita “Turning Away” on ehdottomasti sellainen! Siinä on mukana vähän kaikkea; kaunis piano intro, äkkiä nopeutuva ja raskas kertosäe sekä ihan mahtava kitarasoolo. Mielestäni tuo kappale pitää sisällään kaikkea sitä, mitä “Out For Blood” -albumi on kokonaisuutena. Jos siis kuuntelet “Turning Away”:n, saat aika hyvän käsityksen siitä, millainen koko muu albumi on. Siinä on mukana ripaus vähän kaikkea, joten siksi tykkään siitä itse kovasti.

Olette olleet kasassa nyt jo yli 20 vuotta ja fanienne joukosta löytyy varmasti paljon tyyppejä, jotka ovat kirjaimellisesti kasvaneet kanssanne ja kuunnelleet teitä läpi elämän. Millainen yleisö teillä näin nykypäivänä on, varmasti ainakin hyvin eri ikäistä porukkaa saapuu katsomaan teitä?

Cone: Se on totta. On itseasiassa aika hauska nähdä, kuinka yleisöstä löytyy niitä oman ikäisiä noin 35-40 vuotiaita tyyppejä, jotka ovat kuunnelleet meitä todella pitkään. Ja sitten löytyy myös niitä 14-vuotiaita, jotka osaavat hoilata mukana sellaisia kappaleita, jotka on tehty ennen kuin nuo nuoret ovat itse olleet olemassakaan. Sen täytyy olla sosiaalisen median ja YouTuben- kaltaisten väylien ansioita. Joku 14-vuotias voi vain mennä palveluun ja löytää sieltä meidän vanhan musiikkivideomme, joka on tehty jo ennen hänen syntymäänsä. YouTubesta on tullut valtava juttu ja se on samalla mahdollistanut sen, että juuri nämä vanhat kappaleet tulevat aina olemaan siellä, aina vain uusien ihmisten löydettävänä. Sama koskee Spotifyä ja muita striimausväyliä. Pakko sanoa, että se on ollut mielestäni hyvin positiivinen juttu meidän ja muiden Sum 41:n kaltaisten vanhempien bändien kannalta. Nuo väylät mahdollistavat aina vain uusien nuorien tavoittamisen. Niin ja heillehän me olemme ihan uusi ja tuore tapaus hahah!

Kiitos kovasti, että ehdit juttelemaan kanssani, kaltaiseni fanityttö on tästä hyvin kiitollinen. Kaikkea hyvää koko bändille ja pitäkäähän hauska keikka! Haluatko heittää loppuun terveisiä Kaaoszinen lukijoille ja suomalaisille faneillenne?

Cone: Mahtavaa, kiitos itsellesi! Haluamme kiittää kovasti tuestanne. Työstämme tällä hetkellä kokonaista Euroopan kiertuetta, jonka on tarkoitus toteutua ensi vuonna. Toivotaan siis, että kaikki menee suunnitellusti ja pääsemme näkemään teitä kaikkia mahdollisimman pian keikan merkeissä!

Kommentoi julkaisua